Kodin Kuvalehti
Ei näy, ei kuulu! Vartin myöhässä jo! Taas! Kuva: Shutterstock
Ei näy, ei kuulu! Vartin myöhässä jo! Taas! Kuva: Shutterstock

Aikaoptimisti lupautuu hövelisti kaikkeen ja suunnittelee tekevänsä asiat nopeammin kuin mahdollista. Hän uuvuttaa itsensä ja lähipiirinsä. Aikaoptimisti on kaunis nimitys ihmiselle, jolla on ajanhallintaongelmia.

Suunnittelitko lauantaille juoksulenkin ystävän kanssa, uimahallireissun lasten kera, kirpputorikierroksen ja viikon ruokien hankkimisen? Lopulta päivä menikin stressatessa ja paikasta toiseen juostessa?

Sellaista on aikaoptimistin elämä. Aikaoptimisti on kaunis nimitys ihmiselle, jolla on ajanhallintaongelmia. Hän suunnittelee samalle päivälle kaikkea kivaa, mutta kun hän yrittää tehdä kaikkea suunnittelemaansa ja lupaamaansa, hän myöhästelee. Muiden silmissä se näyttää sähläämiseltä ja tuntuu epäkohteliaalta.

Myöhässä oleva ihminen vakuuttelee usein itselleen myöhästyvänsä vain niin vähän, ettei siitä ole muille haittaa. Käytännössä hän kuitenkin samalla varastaa aikaa niiltä, jotka ovat ajoissa ja odottelevat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Aikaoptimisti arvioi käyttävänsä asioihin vähemmän aikaa kuin niihin todellisuudessa kuluu. Hän haalii tehtäviä ja menoja, stressaantuu ja lopulta uupuu, työyhteisötaitojen valmentaja Minna Rasila sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikaoptimisti yliohjelmoi elämäänsä ja kasaa valtavasti tekemistä myös lomille.

– Viikon syyslomansa hän suunnittelee niin, että ehtii käydä ulkomaanmatkalla, latautua mökillä sekä järjestellä kaapit ja valokuvat kotona, Rasila luettelee.

Rasilan mukaan tällaisia ihmisiä kannattaisi oikeastaan kutsua aika­epärealisteiksi. ”Optimismi” on liian myönteinen kuvaus ongelmasta, josta kärsivät yksilöiden lisäksi myös isommat joukot.

Älä tartuta kiirettä

Työelämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka sanovat kaikkeen kyllä, mutta joiden lupaamat työt eivät valmistu sovittuun aikaan. He saattavat ajatella hoitavansa asian kahdessa tunnissa, mutta eivät ota huomioon, että lupauksen toteutuminen vaatii sekä vireyttä että keskeytymätöntä työaikaa. Samat ihmiset myöhästelevät paitsi deadlineista myös palavereista ja muista tapaamisista.

Koska aikaoptimistin aikataulut pettävät jatkuvasti, kollegat eivät voi luottaa häneen.

– Muut kärsivät, kun yksi on jatkuvasti myöhässä eikä tee sovittuja asioita aikataulussa. Ei ole reilua, jos muiden aikataulut menevät aina uusiksi, Rasila sanoo.

Liikaa töitä haaliva voi odottaa myös muiden ottavan paljon tehtäviä hoitaakseen. Samalla hän voi uuvuttaa työyhteisön.

Aikaoptimismi iskee helpoiten asiantuntijatyötä tekeviin ihmisiin, joilla työnteko ei katso kelloa, vaan töitä voi tehdä jatkuvasti. Tällaiset työntekijät ovat työnantajalle tuottavia lyhyellä aikavälillä, mutta lopulta ihmisen terveys ja perhe-elämä kärsivät.

– Työntekijä uupuu, kun hän ottaa kaiken omasta selkänahastaan ja vapaa-ajastaan.

Ei pelkästään huono juttu

Aikaoptimisti innostuu usein monista asioista: mitä erilaisimmista harrastuksista, työtehtävistä, ihmisistä – koko maailmasta. Hän myös haluaa olla mukana kaikessa mahdollisessa.

Hän lupautuu ensin yhteen ­asiaan, ja kun kiinnostavia juttuja tulee lisää, hän tarttuu myös niihin. Lopulta tekemistä on niin valtavasti, ettei hän ehdi tehdä mitään kunnolla.

– Hän voi myös haluta olla tärkeä tai kiva. Hän ei osaa tai uskalla sanoa ei ja tulee luvanneeksi asioita mahdottomilla aikatauluilla.

Joillekin tiukat deadlinet ovat myös tapa johtaa itseään. He kokevat saavansa asioita paremmin aikaan, kun lyövät niille tiukat aikataulut.

Aikaoptimismi ei ole vain huono asia. Vaikka aikaoptimisti on jatkuvasti kovilla omien odotustensa vuoksi, hän pääsee tekemään kivoja asioita ja olemaan monessa mukana. Hän saa myös tulosta aikaan enemmän kuin pessimistisesti aikaansa suhtautuva ihminen.

– Tällaiset ihmiset kuvittelevat, etteivät he ole riittäviä muuten kuin valtavan suorittamisen kautta.

Vauhti kostautuu

Etkö arvosta itseäsi? Etkö usko, että olisit hyväksyttävä tai eläisit hyvää elämää vähemmälläkin tekemisellä?

Moni kaikkeen mukaan lähtevä ja tekemistä haaliva pelkää pysähtymistä.

– Tällaiset ihmiset kuvittelevat, etteivät he ole riittäviä muuten kuin valtavan suorittamisen kautta.

Jos vauhti vain kiihtyy, siitä aiheutuneet läheltä piti -tilanteet ja myöhästelyt harmittavat ja uuvuttavat. Uupumus ja pitkäkestoinen stressi näkyvät muun muassa ärtymyksenä, muistihäiriöinä ja uni­ongelmina. Vireystila laskee ja lupauksia on entistä vaikeampi pitää. Kierre voi johtaa totaaliseen pysähtymiseen ja pitkään sairauslomaan.

Vartti lisää voi auttaa

Jos jäät jatkuvasti kiinni siitä, ettet ole ehtinyt tehdä suunniteltuja asioita, tilanteelle on syytä tehdä jotain.

– Itselleen voi olla sokea, mutta jos muut huomauttelevat myöhästelystä, kannattaa vähitellen huolestua, Rasila sanoo.

Ajankäytön muutos kyllä onnistuu, kun etenet näin: myönnät ongelman, mietit millainen ajankäyttäjä tahtoisit olla ja sitoudut tavoitteen saavuttamiseen.

Kannattaa olla konkreettinen. Aivan aluksi aikaoptimisti voi esimerkiksi varata paikasta toiseen siirtymiseen aina vartin ylimääräistä aikaa. Voit myös opetella sanomaan ”ei” joka kolmanteen pyyntöön ja varata kalenterista päivittäin kymmenen minuuttia aikaa omalle rentoutumiselle, hetkelle, jolloin ei tehdä mitään.

– Jos itsensä haluaa muuttaa, pitää alkaa toimia. Toimintaa on jatkettava niin kauan, kunnes uusi ­tapa muuttuu käytännöksi.

Lannistua ei kannata, sillä harva muutos onnistuu heti.

Rasila itse käyttää asioiden edistämiseen ja ajanhallintaan Pomodoro-tekniikkaa. Siinä hän keskittyy ennalta päättämäänsä asiaan keskeytyksettä 25 minuuttia. Jakson jälkeen on viiden minuutin tauko.

– Tällä tekniikalla moni saa ihan valtavasti aikaan. Joskus flow vie myös mukanaan niin, että tauko meinaa jäädä pitämättä!

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla