Kaikki ovat jo kuulleet, että Suomessa syntyy liian vähän lapsia, mutta miltä meidän arkemme sitten oikeasti tulee näyttämään? Yllätys: ei pahalta!

Kadulla rullaa huomattavasti useammin vastaan rollaattori kuin trendikkäät lastenvaunut. Rollaattorimalleja on kylläkin tullut paljon lisää niiden punaisten ja korillisten rinnalle. Uusimmilla asuinalueilla ja jopa joissakin kauppakeskuksissa hitaasti liikkuville on maalattu omat kaistansa.

Keltaisiin huomioliiveihin puetuissa päiväkotiryhmissä vaeltaa paljon vähemmän taaperoita. Lapsen saa hoitoon aivan kodin viereen. Jokaisessa päiväkodissa on tarjolla jotakin ekstraa: huippu-urheilijoiden suunnittelemaa liikuntaa, ekologisesti kestävää lähiruokaa tai lapsen henkilökohtaiset tarpeet huomioiva älyjärjestelmä, joka räätälöi varhaiskasvatuksen yksilöllisesti.

Alakoulurakennus on tyhjillään. Sen ikkunoita ei ole rikottu eikä seiniin spreijattu huonoja graffiteja, sillä alueella ei asu nuoria. Sitä paitsi läheisissä taloissa on kaikissa kameravalvonta tai yksityinen vartiointipalvelu, sillä vanhemmat ihmiset haluavat turvallisuuden tunnetta itselleen ja omaisuudelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaupoissa, kaduilla, uimahalleissa tai Ruotsin-laivalla ei tarvitse väistellä juoksevia tenavia ja päivitellä heidän aiheuttamaansa meteliä. Musiikki ja äänimaailma on säädetty rauhalliseksi ja ikääntyneitä kuuloluita miellyttäviksi. Lasten itkut ja ilonkiljahdukset kääntävät harmaat päät ja jäykät niskat kuin ohi ajava hälytysajoneuvo ennen vanhaan. Sellaista meteliä ei hiljaisuutta arvostavassa yhteiskunnassa tuoteta enää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulevaisuus on jo täällä

Kukaan tuskin on välttynyt kuulemasta, että Suomessa syntyy liian vähän vauvoja. Erityisen huolestuneeseen äänensävyyn asia otettiin taas esille viime vuoden puolella. Usein käytetty vertaus kuuluu, että Suomessa on syntynyt yhtä vähän lapsia viimeksi vain nälkävuonna 1868. Nälkävuodet olivatkin kova notkahdus Suomen väestötilastoissa; parin vuoden aikana Suomessa kuoli arviolta jopa 200 000 ihmistä, kymmenen prosenttia koko kansasta.

Nälkävuosivertausta on käytetty syntyvyyden yhteydessä jo 1970-luvulla, mutta se ei ole ihan toimiva. Määrällisesti kyllä lapsia syntyi saman verran, mutta suhteessa heitä syntyi paljon enemmän kuin nykyään. Lapsia oli silloin saamassa paljon pienempi joukko, vain kaksimiljoonainen kansa, ja kokonaishedelmällisyysluku oli 3,4. Viime vuonna se oli 1,35.

Nyt meillä on kaapit täynnä riisinuudeleita, avokadoja ja tummapaahtoista kahvia, mutta lapsenteko ei maistu. Vuosituhannen alussa Suomessa syntyi noin 60 000 lasta vuodessa. Viime vuonna vauvoja syntyi rapiat 45 000. Se on 25 prosentin pudotus.

Vauvatonta tulevaisuutta maalaillessa sortuu helposti tieteiskuvitelmiin. Joskus kymmenien vuosien päästä lentävissä autoissa istuu vain vanhuksia, joiden alavartaloihin on asennettu kiinteät, liikkumista helpottavat pyörät.

Oikeasti ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä. Kun muutaman vuoden ajan syntyy näin merkittävän paljon vähemmän vauvoja, se näkyy ihan kohta, kun he harvat tulevat varhaiskasvatus- ja kouluikään.

Viime vuonna syntyneet ennätysvähäiset vauvat aloittavat koulunsa 2026.

Ekaluokkalaisia lippispäitä on niin paljon vähemmän, että kouluja joudutaan sulkemaan, varsinkin sellaisissa paikoissa, jotka eivät ole tähän mennessäkään olleet mitään vetovoimaisia asuinalueita.

Enää ei tosin puhuta vain kainuulaisista ja pohjoiskarjalalaisista pikkupaikoista kaukana kehäkolmosesta, vaan maakuntakeskuksista, kuten Jyväskylästä ja Kuopiosta, jossa vähempilukuiset lapsiperheet keskittyvät tietyille asuinalueille.

Muualla tuuli puhaltelee tyhjien, isojen ja uudehkojenkin koulukeskusten pihoilla. Niillä alueilla ei kukaan halua asua eikä ostaa asuntoja, varsinkaan neljähuoneisia tai isompia. Asunnon omistaminen sellaisesta paikasta ei ole enää omaisuutta kasvattava koko elämän sijoitus vaan rapistuva rasite.

Hyvä puoli on se, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua jokaiselle viimevuotiselle kultakimpaleelle on tarjolla ainakin yksi korkeakoulupaikka. Sen kuin vain kävelee sisään mieleiseensä.

Ikärakenteen hauta-arkku

Ellei sitten ole käynyt niin, että yli 75-vuotiaat ovat kahmineet poliittisesti vallan ja keskittäneet verorahat omiin palveluihinsa. He ovat nopeiten kasvava väestöryhmä Suomessa.

Miksi niitä päiväkoteja nyt joka nurkalla täytyy olla? Ihan hyvin pullamössövanhemmat voivat kuljettaa lellityt kakaransa vähän kauemmaksi hoitoon! Itsekin jouduttiin nuorempana pitämään kahta autoa, ja kaikki illat menivät lasten harrastuksiin kuskauksessa, että ei ollut helppoa meilläkään. On paljon tärkeämpää, että kunta tarjoaa jokaiselle iäkkäälle vesijumppaa, joogaa ja yhteisiä Netflixin katselutiloja lähellä, ja tarpeettomat päiväkodit voi muuttaa näihin tarkoituksiin sopiviksi.

Äänestysikäisistä hyvin suuri osa on pian yli 65-vuotiaita. Työssä käyviä on yhä vähemmän, vaikka eläkeikä nouseekin aika pian 70 vuoteen. Varhaiskasvatus on pieni kuluerä verrattuna siihen, mitä tällaisen päälleen keikahtaneen ikäpyramidin hoitaminen ja palveleminen maksaa.

Tilastokeskuksen sivuilla on hauska animaatio, josta näkee, että väestön ikärakenne olikin vuonna 1990 ”terve” pyramidi. Sen leveän ja tukevan alaosan muodostivat alle 35-vuotiaat. Nyt pyramidi on keikahtamassa ylösalaisin. Jotkut tutkijat kutsuvat sen nykyistä mallia sarkofagiksi, hauta-arkuksi.

Höpsisnöpsikkä kultsiduudeli

Kun vauvoja on vähän, he ovat tietysti kultaakin kalliimpia ja söpöistäkin söpöimpiä ihania höpönassukoita, joita yhä isompi ja vanhempi lapsettomien setien ja tätien piiri haluaa lelliä.

Sitä voi ajatella vaikka niin, kuinka paljon kahden ainoan lapsen ainoalla lapsella on elossa olevia mummoja ja pappoja, jotka ovat eronneet ja muodostaneet uusperheitä uusien mummojen ja pappojen kanssa. Ja kaikki tietävät, että terveelliset ja kehittävät kasvatussäännöt eivät koske mummoja ja pappoja! Jokainen haluaa tietysti viettää mahdollisimman paljon aikaa suvun ainoan tuttisduudelin kanssa, joten herkuilla pinkeäksi syötettyä punkeroa vieritellään mummolta toiselle harva se päivä.

Suomessa on ollut ennen näitä viime vuosien romahtaneita syntyvyyslukujakin poikkeuksellisen paljon lapsettomia aikuisia. Heitä on huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja luku on jopa maailman kärkeä. Heidän osuutensa kasvaa yhä. Osa lapsettomista aikuisista rakastaa tuttavien tai sukulaisten sottanaamaisia pikku perijöitä, osa ei niinkään.

Lapsettomilla on kuitenkin yhteiskunnassa yhä enemmän vaikutusvaltaa, eivätkä kaikki siksi voi mennä lapsiperheiden marssijärjestyksessä. Työpaikalla on turha vedota lapseensa, kun haluaa ensimmäisenä päättää, milloin on kesälomalla, sillä työkavereissa on niin paljon lapsettomia, joilta löytyy ymmärrystä toisilleen.

Sitä paitsi lapselle kyllä löytyy hoitajia koulujen kesälomien ajaksi. Ehkä harvoista oppilaista kilpaileva suosittu alakoulu järjestää lapsen kesällä kuvataideleirille Nizzaan.

Yksilapsisten perheiden määrä kasvaa. Lisääntymisteknologia kehittyy, joten lapsen voi hankkia oikeastaan juuri silloin, kun haluaa ja yhteiskunta maksaa hoidot. Yhden lapsen vanhempi on kiinni lapsessaan esimerkiksi ikävuodet 35–55 ja kaikki muu aika ennen sitä ja sen jälkeen on lapsiperhehuolista vapaata aikuisten elämää.

Milloinkas teille tulee jälkikasvua, onko siellä pulla uunissa, kun niin pömpöttää? Tökeröt utelut lapsensaannista vähenevät, kun kaksi lasta, ydinperhe, koira, auto ja omakotitalo eivät enää muodosta kaikkien yhteistä normielämää. Perheitä on monenlaisia eikä yhteiskunta määrittele, pitääkö sen jäsenten olla biologisesti tai juridisesti sukua toisilleen.

Kuka saa, kenelle annetaan

Lapsettomalla on enemmän aikaa omistautua uralleen ja työnteolle. Hän istuu etäkonttorissa myöhään iltaan ja pohtii, kuinka paljon enemmän hyötyä hänestä on yhteiskunnalle kuin jostakin konservatiivisesta kaksilapsisesta suurperheestä, joka kuluttaa valtavat määrät yhteiskunnan verorahoja ensin hedelmöityshoitoihin ja sitten kaikkiin mahdollisiin lapsiperheitä tukeviin palveluihin.

Lapsilisä on merkittävä tulo, siitä osa menee suoraan sijoitusrahastoon, jolla lapsi voi vaikka ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä välivuotena tehdä maailmanympärysmatkan. Äitiys- eli vauvapakkauksen rinnalle on kehitetty eri ikäkausiin Kelan paketteja, joissa on ulkoiluvaatteet koulunsa aloittavalle ja älylaitteita ja muotiostosseteleitä yläkoululaiselle.

Nämä maksetaan verorahoista ja se kismittää isoa iäkkäiden ja lapsettomien joukkoa.

Valtio on muutenkin helisemässä hyvinvointipalveluiden rahoittamisen kanssa. Tarvitaan työntekijöitä ja veronmaksajia. Eri ikäryhmät kiistelevät poliittisesti: Pitäisikö vanhustenhoivapalvelurobotit laittaa ”maksamaan” veroa? Mikseivät rikkaat eläkeläiset maksa hoitoaan itse? Lapset ovat Suomelle arvokkaimpia kuin koskaan aikaisemmin, sen pitää näkyä valtion päätöksissä.

2010-luvun ihmeelliset rasistiset hölinät maahanmuutosta vaikuttavat yhtä absurdeilta kuin nyt joku 1970-lukulainen eduskuntakeskustelu siitä, menevätkö ydinperheet pilalle, jos naisen ei ole pakko avioliitossa pakko ottaa miehen sukunimeä. Suomalaisuutta ei jaotella ihonvärin perusteella.

Epätasa-arvoiset perhevapaat on ajat sitten purettu, sillä kaikki vanhemmat on haluttu töihin. Sinne menee mielellään, kun varhaiskasvatuksessa on vuosien ajan nostettu lapsikohtaista hoitajamitoitusta. Päiväkodissa lapsella on sama oma, korkeasti koulutettu aikuinen koko matkan taaperosta eskariin.

Kukaan ei enää sano vanhempainvapaata äitiyslomaksi. Isät ovat yhtä paljon kotona lastensa kanssa ansiosidonnaisella vanhempainrahalla.

Eläke ei sitten olekaan ollenkaan sillä tasolla, mitä se on ollut suurilla ikäluokilla. Eläkeikää on ollut pakko nostaa, mutta myös eläkkeitä on myös leikattu. Silti eläkemaksut ovat koko ajan korkeammat kuin koskaan aiemmin.

Tuomiopäivä tulee?

Väestöennusteet ovat siitä vekkuleita, että ne eivät aina pidä paikkaansa. Keskimäärin ne ovat aina vähän väärässä. Kun esimerkiksi Väestöliitto ja Tilastokeskus julkistavat ennusteita, heidän tehtävänsä on rummuttaa yhteiskunta huomaamaan, että kehitys on nyt tällaista.

Tuomiopäivän tunnelman syntyvyyden laskun ympärille luovat sitten poliitikot ja media sanavalinnoillaan.

Tavoitteena on herättää miettimään, että jotain täytyisi tehdä. Suomen kaltaisen valtion ei kuulu ylipuhua tai pakottaa kansalaisiaan lisääntymään. Se voi kyllä tuilla ja palveluilla tehdä sitä haluttavammaksi, mutta jos näyttää siltä, ettei vauvojen saaminen nappaa, niin sitten se ei nappaa.

Nykyisten tilastojen valossa näyttää siltä, että syntyvyys laskee samaa tahtia kuin maan talous kehittyy. Naisten koulutustason nouseminen laskee syntyvyyttä kehittyvissä maissa, kun koulutus tarkoittaa lukutaitoa, ehkäisyä ja sitä, ettei avioliittoon päädytä kovin nuorena. Suomessa kaikista korkeammin koulutetuilla lapsettomuus ei ole lisääntynyt, vaan itse asiassa vähentynyt.

Lapsia ei tarvitse tehdä siksi, että maatiloilla olisi työvoimaa ja joku pitää sinusta vanhana huolen. Se ei ole enää ihmisen elämänkaareen kuuluva pakollinen tehtävä. Lapsi on yksi valinnoista, vähän niin kuin minkä koulutuksen haluaa hankkia tai missä asua.

Tämän vuoden tammikuussa syntyikin monta sataa lasta enemmän kuin viime vuoden tammikuussa. Koronavauvoista vitsaillaan niin paljon, että loppuvuodesta nähdään, onko niissä totta toinen puoli. Syntyvyys on sahaillut ennenkin ylös alas, vaikka siitä ollaankin aika yksimielisiä, että mihinkään valtavaan yllätysnousuun se ei lähde.

Vähäisten vauvojen Suomi muutaman vuoden ja vuosikymmenen kuluttua on erilainen kuin tämän päivän Suomi. Mutta erilainen Suomi olisi joka tapauksessa.

Juttuun on haastateltu erikoistutkijaa, väestötieteen dosenttia Marika Jalovaaraa, joka johtaa syntyvyyteen keskittyvää NEFER-akatemiahanketta Turun yliopistossa, sekä valtiovarainministeriön johtavaa erityisasiantuntijaa Olli Kärkkäistä.

Vierailija

Syntyvyyteen vaikuttaa moni asia.
Syntyvyys on alhaista euroopassa,amerikassa,australiassa ja monessa aasian maassa syntyvyys on alhaista.
Tasa-arvo,feminismi,korkea elintaso,ehkäisyvälineet sekä sukupuoliroolittomuus ainakin on asioita mitkä laskee syntyvyyttä sekä parisuhteiden sitovuutta.
En usko että syntyvyyttä saadaan politiikalla nostettua ja alhainen syntyvyys ei edes ole huono asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla