Kukaan on tuskin välttynyt viime vuosina siltä tiedolta, että suomalaisilla naisilla on väärän kokoiset rintaliivit. Meitä on syytetty vuosien varrella ties mistä muustakin pukeutumiseen liittyvästä. 

Muistatteko vielä, kuinka Pirkko Arstila kuvaili pari vuotta sitten ET-lehden kolumnissa kaupan kassajonossa ollutta nuorta naista:

”Tytön ruumiinrakenne oli suomalais-ugrilainen eli lyhyet jalat, pullea takamus, runsas povi – muutaman vuoden kuluttua luvassa olisi paino-ongelmia.  (---) Tyttöön pitäisi saada sähäkkyyttä. Iloa ja flirttiä. Hameen leyhähdellessä hän näyttäisi hoikemmalta kuin olisikaan.”

Monelle saattoi tulla Arstilan kuvailusta muistuma aikaan, jolloin itse kasvoi nuoreksi naiseksi: Meillehän on muun muassa kerrottu, kuinka suomalaiset naiset näyttävät liian arkisilta, ja tasavallan presidenttiä on kutsuttu Muumimammaksi. Meidän ruumiinrakenteemme on pielessä, ja kaikissa naapurimaissa naiset ovat pitkäsäärisempiä, tyylitajuisempia ja kiinnostuneempia ulkonäöstään. Tämän kaiken verhoamme useimmiten epäpukeviin, liian halpoihin, tilanteeseen sopimattomiin vaatteisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Meidän on ollut myös syytä opetella ”peittämään vartalon virheet”, ja niitähän on riittänyt. Ikään kuin oletusarvona naisen vartalo on aina jostakin kohtaa vääränlainen. Vaatteita ei pidä valita sen perusteella, mikä miellyttää omaa silmää tai tuntuu itsestä kivalta, vaan päärynän pitää peittää takapuoltaan ja omenan mahaansa. I:n muotoinen on liian tikku, A jotenkin liian alapainoinen, H liian harteikas ja niin edelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta jokaisessa naisessa voi hyvinkin olla yksi kohta, joka ei ole niin virheellinen kuin kokonaisuus, ja siksi on hyvä opetella, mikä se on. Varmaankin se, josta oli saanut miehiltä tai muilta ihmisiltä kehuja? Jos takapuolesi on ”liian” iso, vedä huomio rintoihin. Paksukaisellakin voi olla ihan kivat sääret. Ovatko rintasi ”liian” pienet? Ehkäpä vyötärösi on sitten kapea.

Eikä siitä ole niin kamalan monta vuotta, kun brittiläiset Trinny & Susannah tekivät huippusuosittua muodonmuutosohjelmaansa, jossa he poimivat kadulta naisia, joilla oli ”kauheat” vaatteet. Rumasti puketuneiden naisten esitettiin siksi olevan vähän onnettomia muussakin elämässään. Ohjelmassa heidät kaikki puettiin Trinnyn ja Susannahin omaa makua noudattaviin, ylemmän keskiluokan rouvasvaatteisiin ja tadaa, onnellinen muodonmuutos oli valmis.

Kun tällaisia viestejä toitotetaan monesta kanavasta vuosien ajan, ei ole ihme, jos monellakaan ei aikuisena välky mielessä, että onpas ihanaa panostaa pukeutumiseen.

Ja hei tiesittekö, että suurin osa suomalaisnaisista käyttää väärän kokoisia rintaliivejä? Aiheesta jutun ovat vuoden sisään tehneet ainakin Vauva, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Huono Äiti -sivusto, Keski-Uusimaa, Citymarketin alusvaateopas ja MTV. Kun samaa viestiä toitotetaan joka tuutista, ainakin minun alkaa tehdä mieli neuvojen omaksumisen sijasta käyttää lasten Muumi-henkseleitä rintaliiveinä, ilman paitaa.

Eikä pidä siis ymmärtää niin, etteikö olisi tärkeää, että rintaliivit ovat tukevat ja palvelevat tarkoitustaan. Kyse on siitä, että tällaisella puhetavalla ylläpidetään mielikuvaa siitä, että suomalaiset naiset pukeutuvat aina väärin. Suurin osa ei ole eläessään osannut ostaa edes oikeankokoisia rintaliivejä!

Hyi, luokkakiipijä!

Tutkijatohtori Arja Turunen Jyväskylän yliopistosta on tehnyt väitöskirjan naisten housujenkäytön historiasta. Naiset ovat käyttäneet housuja sata vuotta – ja ainakin yhtä kauan ollaan oltu huolissaan siitä, osaako suomalainen nainen pukeutua.

– Naisten housuasut toi muotiin Chanel 1920-luvulla. Samoihin aikoihin naistenlehdet Suomessa kirjoittivat siitä, kuinka Pariisissa naiset osaavat pukeutua, Turunen kertoo.

Silloin Suomessa alkoi olla jo sellaista keskiluokkaa, jolla oli varaa ostaa vaatteita kaupasta. Huoli alkoi nousta siitä, osaavatko suomalaiset naiset käyttää elegantteja, Pariisista tuotuja vaatteita. Täällähän oltiin aivan maalaisia!

– Oltiin huolestuneita myös siitä, että työläisnaiset alkavat heti ensimmäisestä palkastaan lähtien ostaa muotivaatteita ja yrittävät esittää hienompia kuin ovatkaan, Turunen kertoo.

Ei siis ollut sopivaa, että maalais- ja työläisnaiset käyttävät samoja asuja kuin yläluokan naiset.

Vähän samanlaista rajojen vartiointia voi nähdä nykypäivänä, kun nuori julkkisnainen käyttää kalliiksi tiedettyä merkkikäsilaukkua. Radiojuontaja Shirly Karvinen sai Instagram-videolla vilahtaneesta Chanel-laukustaan niin paljon ilkeää palautetta, että hän kirjoitti postauksessaan (13.5.): ”Tervetuloa oikeasti nykyaikaan. Naiset käy töissä ja ostaa itselleen kivoja asioita, jos siltä tuntuu. On uskomatonta, että edelleen vuonna 2020 jotkut ajattelee, että kaikki kivat asiat joita naisella on; oli ne lomareissuja, vaatteita, laukkuja, MITÄ IKINÄ. Lähtökohtainen oletus on se, että ne on jonkun miehen ansiosta.”

– On pitkät perinteet ajatukselle, etteivät ”nousukkaat” osaa kuluttaa kunnolla. Yläluokka osaa tyylin, mutta sosiaalisen nousun kokeneet eivät osaa. Siinä vartioidaan luokkarajoja, Arja Turunen sanoo. 

Metsäläisiä ollaan, piste

Suomalainen nainen on käytännöllinen pukeutuja. Tämäkin on asia, jonka jokainen on kuullut miljoona kertaa ja josta on syytä epäillä, että se on neutraaliin kaapuun puettu moite. Tiedättehän: todellinen, tyylikäs, naisellinen nainen menee vaikka perunapellolle piikkikoroissa eikä valita.

Tyyliasiantuntija, kirjailja Mirva Saukkola on asunut sekä New Yorkissa että Pariisissa ja on siellä nimenomaan tarkkaillut naisten korkoja.

– Pariisin metrossa huomasi, että samanlaista Nike-Adidas-linjaa ranskalaisten naisten kengät olivat kuin Suomessakin. Korkoja näkyi hirveän vähän, Saukkola sanoo.

Sama päti New Yorkissa.

– Vaikka meillä istuu sitkeästi Sinkkuelämää-sarjasta omaksuttu käsitys siitä, miten newyorkilaiset pukeutuvat.

Työmatkalla Pietarissa viime syksynä Saukkola huomasi, että myös venäläiset naiset ovat vaihtaneet korkkarinsa lenkkareihin.

– Venäjä on muotibloggaajien luvattu maa. Tuntui, että joka kadunkulmassa otettiin asukuvia. Heilläkin oli lenkkarit, tosin Chanelia tai Guccia.

Miksi sitten meidän suomalaisten käytännölliset, matalat kengät ovat jotenkin nolot?

Tutkijatohtori Arja Turunen sanoo, että suomalaisten kansallistunto on rakennettu itsensä piiskaamiselle. Kun suomalaista identiteettiä alettiin 1800-luvulla rakentaa, meille kerrottiin, että olemme maalaiskansaa verrattuna eurooppalaiseen sivistyneistöön.

– Eivät suomalaiset esimerkiksi juoneet alkoholia sen enempää kuin muutkaan. Kaikissa maissa on ihmisiä, jotka käyttävät alkoholia sivistyneesti ja niitä, jotka eivät käytä.

Luokka-ajatukseen kuuluu, että jokaisen on käyttäydyttävä asemansa mukaisesti. Metsäläisen on oltava metsäläinen eikä yritettävä keekoilla hienommilla juomatavoilla tai vaatteilla.

Mirva Saukkola muistuttaa, että Suomessa tehtiin pitkään vaatteet itse alusta asti, kankaatkin kudottiin kotona kangaspuilla, kun taas Italiassa on ollut silkkikutomoita jo myöhäisellä keskiajalla.

Kaksinaismoralismi kukoistaa

Naisen asema suomalaisessakaan yhteiskunnassa ei ole yhtä yksinkertainen ja yksiselitteinen kuin miehen. Siitä on hyvänä esimerkkinä kaksijakoiset odotukset naisten ulkonäössä ja pukeutumisessa. Saunanpuhdas, luonnonkaunis eloveena on ihanne – kunhan ei katso kasvoista alaspäin niihin suomalais-ugrilaisiin lanteisiin ja persjalkoihin.

– Luonnollisuuden ihanne on aika kaksinaismoralistinen. Meillä helposti ajatellaan, että ihmisen pitää olla luonnollisesti kaunis ilman, että sen eteen on nähty vaivaa tai teetetty plastiikkakirurgiaa, Mirva Saukkola sanoo.

Hän muistuttaa myös, että kun presidentti Tarja Halosen pukeutumista aikoinaan arvosteltiin, häntä verrattiin ihmisiin, jotka toimivat täysin eri tehtävissä, kuten esimerkiksi hallitsijoiden puolisoihin, joilla edustustehtävänsä myötä myös pukeutuminen on erilainen osa työtä.

– Usein arvostelu tapahtuu myös nais-mies-akselilla niin, ettei arkisuus ja käytännöllisyys ole naisellista, vaan naisellisuus nähdään sellaisena hyvin perinteisenä hame ja korkokengät -tyylinä, Saukkola sanoo.

Voisiko naisellisuutta enää ahtaampaan lokeroon tunkea kuin määritellä se hameeksi ja korkokengiksi?

Arja Turunen sanoo, että Suomessa pidetään helposti pröystäilynä myös sitä, jos pukeutuu kalliisti – tai hienosti.

– Mutta sitten toisaalta tulee syytöksiä myös, jos niin ei tee.

Hän muistuttaa, että kun Suomessa on tavattu vertailla naisten arkisuutta itä- ja etelänaapureihin, samaan aikaan virolaisia ja venäläisiä naisia on kommentoitu rasistisesti. Se on kaksinaismoralismia jos mikä. 

Peitä ruma vartalosi!

Itsereflektio eli oman käyttäytymisensä ja ajatustensa kriittinen tarkkailu on usein keino oppia ja kehittyä – ja sitä voi harrastaa myös mediassa.

Aika monta kertaa vuosien varrella naisia on lehdissä kehotettu ”peittämään vartalonsa huonoja puolia” ja opetettu ”korostamaan hyviä”. Neuvot ovat tietysti hyvää tarkoittavia, mutta eivätkö ne perustu oletukselle, että on olemassa yksi hyvä ja oikeanlainen vartalo, josta kaikki muut vartalot ovat huonompia tai virheellisiä variaatioita?

Ikään kuin naisen vartalon tehtävä olisi vain miellyttää ulkopuolisen tarkkailijan silmää eikä olla ihmisen yksilöllinen keho. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa ja tällaisia ”neuvoja” näkee yhä harvemmin.

Mirva Saukkola on tehnyt myös stailauksia ja huomannut asiakkaistaan, kuinka moni ajattelee, että hänen itsensä pitää olla vaatetta varten eikä vaate ole häntä varten. Sen näkee siitä, kuinka ihmiset haluavat piiskata itseään johonkin tiettyyn vaatekokoon, joka on lähes sattumanvarainen, erilaisilla kaupallisilla toimijoilla aivan erilainen, eikä mikään objektiivinen numero.

– Tuntuu aika turhalta ahdistua siitä, että tuijottaa valmisvaatteen niskalappua ja harmittelee, kun ei mahdu kokoon 36.

Saukkolan mukaan pukeutuminen on kuitenkin muuttumassa yhä vapautuneemmaksi ja erilaisia tarpeita huomioivaksi. Hän on työskennellyt suomalaiselle vaatevalmistajalle, joka on suunnittelussa alkanut ottaa huomioon muun muassa sitä, että ihmisen kehon mittasuhteet muuttuvat iän myötä ja pukeutumisessa voi olla rajoittavia tekijöitä, kuten nivelreuma, jonka takia pieniä nappeja on vaikea laittaa kiinni.

Loppuhuipennus: tuulipuku

Lopuksi on pakko ottaa esiin vaate, jota ilman suomalaisten naisten pukeutumisesta ei voi puhua: tuulipuku.

Tuulipuku tuli Suomeen 1980-luvulla, kun jyväskyläläinen urheiluvalmentaja Mauri Jormakka bongasi tuulen- ja sateenkestävän asun kisamatkalla Englannissa ja alkoi valmistaa niitä Suomessa. Tuulipuvut levisivät kulovalkean lailla alttiiseen suomalaiseen muotimaaperään. Niissä oli kahiseva pinta ja froteevuori ja ne päällä mentiin niin kauppaan, lenkille kuin tansseihinkin.

Kahisevuus katosi tuulipuvuista, ja Mauri Jormakkakin teki konkurssin, mutta perintö elää edelleen suomalaisen naisen rakkaudessa tuulta ja vettä hylkiviin ulkoiluasuihin. Siihen kun yhdistää kirkkaanvärisen, napakan trikoopipon, on tukkakin samalla laitettu.

Et kai kuullut edellisessä lauseessa jotain ivaa? Se ei nimittäin ollut sitä.

Jokainen pukeutukoon niin kuin tykkää. 

Vierailija

Naisten suurin vaatesynti on turha kulutus ja vaatteiden, kenkien ja laukkujen turha ostaminen. Naiset harrastavat vaate- ja kenkäkaupoissa ja tavarataloissa kuljeskelua ja ostelevat turhaa tavaraa ajankuluksi, ei tarpeeseen. Naiset ostavat lapsi- ja orjatyövoimalla köyhissä maissa kuten Kiinassa, Intiassa, Bangladeshissa ja Filippiineillä valmistettuja huonolaatuisia ja ympäristöä tuhoavia halpatuotteita.

On surullista, että jopa perinteiset suomalaiset yritykset kuten Finlayson, Nanso ja Marimekko valmistuttavat vaattensa ja tekstiilinsä nykyään halpamaissa. Kotimaiset, Suomessa valmistetut, eettiset tuotteet kunniaan!

Turha kulutus rasittaa omaa lompakkoa ja ympäristöä. Kaapit ovat täynnä vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Silti koskaan ei ole "mitään päälle pantavaa". Pitää siis taas ostaa uutta, vaikka kaapeissa on käyttämätönta tavaraa. Tästä vinoutuneesta ajatusmallista voi päästä eroon pohtimalla perusteellisesti omia kulutustottumuksia ja karsimalla kovalla kädellä turhaa ostamista. Tarvittaessa apua voi pyytää vaikka ammattijärjestäjältä.

Jos haluaa säästää omia rahoja ja luontoa, voi tehdä uusien tuotteiden ostolakon. Samalla voi tehdä päätöksen, että hankkii vain kierrätettyjä, käytettyjä vaatteita, kenkiä ja laukkuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla