Nana Sironen kääntää Soturikissa-kirjoja päätyönsä ohessa. Kuva: <span class="photographer">Nana Sirosen kotialbumi</span>
Nana Sironen kääntää Soturikissa-kirjoja päätyönsä ohessa. Kuva: Nana Sirosen kotialbumi

Kun Nana Sironen joitakin vuosia sitten sitten ryhtyi suomentamaan Soturikissat-fantasiakirjoja, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten paljon ilmiö vaikuttaisi hänen elämäänsä. – On hämmentävää ja ihanaa, että jonkun kirjasarjan ympärille syntyy tällainen hypetys.

Helsingin Malmitalon auditoriossa käy kuhina. Suuri tila on täynnä noin 7–13 -vuotiaita tyttöjä, joiden takkeja ja reppuja koristavat kissa-aiheiset pinssit. Käsiin on maalattu klaanimerkkejä, moni hypistelee yhtä tai useampaa paksua kirjaa, jonka värikkäästä kannesta katsovat villit, keltaiset kissansilmät.

Tämän Soturikissat-tapahtuman ilmapiiri sähköistyy joka kerta, kun yleisön edessä haastateltavana istuva suomentaja Nana Sironen, 39, avaa suunsa.

Nanan sanat kiinnostavat, sillä hän on kääntänyt jo 25 Soturikissa-kirjaa. Muhkeasta fantasiasarjasta on kasvanut ilmiö ahmimisikäisen yleisön parissa. Kaikki Soturikissojen salaperäiseen maailmaan liittyvä kiinnostaa näitä lukijoita. Fanit piirtävät kissoihin liittyvää taidetta, tekevät omia pelejä ja kirjoittavat fanifiktiota. Työnjälkeä jaetaan muille asiasta innostuneille somessa, erityisesti Instagramissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olen ollut yllättynyt siitä, miten iso ilmiö Soturkissat-sarjasta on kasvanut.”

Koska sarjaa Erin Hunter -aliaksella kirjoittavat alkuperäiset tekijät vaikuttavat kaukana Yhdysvalloissa, Suomessa huutoon saa vastata kirjojen suomentaja, Nana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tytöt auditoriossa viittaavat innokkaasti. Mikä kissa Nana tahtoisi olla? Missä asemassa klaanissa hän tahtoisi toimia? Kuka kissoista on hurjin, kuka pelottavin, kuka ihanin?

Nana hymyilee ja vastaa kysymyksiin ystävällisesti ja asiantuntevasti. Hyvä niin. Nuorten innostaminen lukemisen maailmoihin on tärkeä tehtävä.

–Olen ollut itsekin yllättynyt siitä, miten iso ilmiö Soturikissat- sarjasta on kasvanut, Nana sanoo.

–Suomessa ilmiö on väkilukuun nähden poikkeuksellisen vahva. Sarjasta on tullut menestys myös esimerkiksi Saksassa. Kirjamessuilla olen nähnyt, että saksalaisella kustantamolla on siellä komeat Soturikissa-ständit, hän valottaa. 

Päätä huimaavista myyntiluvuista ei silti voi puhua. Uuden Soturikissa-kirjan ensipainos pyörii noin 3000-4000 kappaleessa, mikä usein riittää siihen, että kirja piipahtaa Suomen myydyimpien lastenkirjojen kymmenen kärjessä. Art House -kustantamolle, jossa Nana työskentelee, laaja sarja on toki tärkeä tulonlähde.

– Edeltäjäni teki onnekkaan ratkaisun ostaessaan näiden kirjojen käännösoikeudet meille, Nana sanoo.

Suomentajasta tuli idoli

Kirjastot ympäri Suomen ovat huomanneet ilmiön voiman ja järjestävät fanien pyynnöstä vastaavia tapahtumia. Nana on kiertänyt puhumassa jo monissa. Kutsuja tulee niin paljon, että joistakin tilaisuuksista Nanan on jopa kieltäydyttävä.

Art House -kustantamon kustannuspäällikkönä työskentelevä 8-, 5-, ja 3-vuotiaiden lasten äiti ei ehdi repeämään ihan joka taholle. Jokaisesta kutsusta hän on kuitenkin mielissään.

– On hämmentävää ja ihanaa, että jonkun kirjasarjan ympärille syntyy tällainen hypetys, Nana sanoo ja nauraa.

”Jatkan kääntämistä niin kauan kuin se tuntuu hauskalta.”

– On myös liikuttavaa, että fanien kiinnostus kohdistuu näin vahvasti suomentajaan. Yleensähän kääntäjä näkyy vain pienellä painettuna nimenä kirjan alkulehdillä. Nyt moni lukija on antanut palautetta, että suomentajan työ on alkanut kiinnostaa heitä ehkä tulevaisuuden ammattinakin. 

Nana itse on koulutukseltaan äidinkielen, kirjallisuuden ja ranskan opettaja. Hän päätyi jo opiskeluaikanaan työhön kustantamoon ja on sillä tiellä edelleen. Sivutoimisesti Soturikissoja kääntävällä Nanalla on aina tekeillä yhden kirjan suomennos. Aikaa kuhunkin käännökseen uppoaa noin 3–4 kuukautta. Nana kääntää kissatarinoita iltaisin, lomilla ja viikonloppuisin.

– Olen ajatellut, että jatkan tätä niin kauan kuin se tuntuu hauskalta.

Hienoa ilmiössä on hänestä erityisesti se, ettei se perustu fanituotteiden myyntiin tai hittielokuvaan, vaan nimenomaan perinteiseen kirjoitettuun sanaan.

Fanit jonottavat nimmareita

Mikä Soturikissa-kirjoissa sitten kiehtoo? Luultavasti toimintavetoisuus ja villien kissojen inhimillistäminen.

Kissat taistelevat, rakastavat, lisääntyvät ja juonittelevat kuin me ihmiset konsanaan. Niiden maailma on täynnä tunnetta, uhrauksia, valintoja ja sotia. Jotkut niistä ovat viisaita ja syvällisiä, toiset hurjia ja sotaisia. Pinnan alla liikkuu myös isompia teemoja kuten yksilön uhrautumista yhteisön puolesta ja tasavertaisuuden ja feminismin teemoja. Valitseeko emokissa pentujensa äitiyden vai toimimisen tärkeässä asemassa klaanissaan? Onko oikein joutua pilkatuksi, jos sattuu olemaan syntyperältään pehmon kotikisun jälkeläinen? 

– Aikuisen vinkkelistä kiinnostavimpia asioita ovat hahmojen sisäiset ristiriidat ja vaikeat valinnat, Nana sanoo.

Kirjojen faneilta hän on saanut paljon pieniä lahjoja, kuten kortteja, piirroksia ja itse askarreltuja, laminoituja kirjanmerkkejä.

Suosio näkyy myös Malmitalon tapahtuman lopussa. Nanan eteen muodostuu hetkessä kymmenien metrien mittainen nimmarijono.Lapset jonottavat kärsivällisesti pidellen käsissään omia kirjojaan.

Nana Sirosen nimmaria alkulehdellä kelpaa näyttää niille kavereille, jotka eivät tänään päässeet paikalle.

 

 

Vierailija

Ärsyttää ku piti laittaa 7-13 vuotiaita *tyttöjä*. On paljon niitä poikiaki jotka lukee tätä sarjaa. Ei ehkä pojat nii paljon innostu ensisilmäyksellä, mutta kun aloittaa lukemaan usein tykkäävät hekin. Tämäkin vähän ärsyttää että laitettiin paksuja kirjoja. Ei se 300-500 sivua paljoa ole edes 7-13 vuotiaille. Tai no ehkä 7-8 vuotialle joo mutta muille ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla