Some on muuttanut maailmaamme hurjasti – ja myös positiiviseen suuntaan. Kuva: Shutterstock
Some on muuttanut maailmaamme hurjasti – ja myös positiiviseen suuntaan. Kuva: Shutterstock

Some tyhmentää, masentaa ja syö liikaa aikaa – vai onko näin? Usein unohtuu, että sosiaalisessa mediassa on myös paljon hyvää.

”Missä sä olet ollut?”

Olin viime vuonna työstäni sapattivapaalla ja vähensin samalla puolivahingossa somen käyttöäni niin, että aloin saada ystäviltäni ihmetteleviä viestejä.

Latailin Instaan aluksi vain vähän kuvia, vaikka olin unelmamaisemissa Aasiassa. Minulta jäi vastaamatta Whatsapp- ja Facebook-viesteihin, koska wifi ei toiminut joka paikassa. Yhtäkkiä minulla oli enemmän aikaa ihmisten tapaamisiin ja blogini kirjoittamiseen; juuri sitä olin elämääni kaivannutkin.

Mutta iltaisin iski kaipuu. Olin yksin majapaikassani ilman nettiä ja ikävöin somessa olevia ystäviäni. Kun sitten pääsin nettikahvilaan, ahmin uutiset ja postailin kuulumisiani innoissani.

Iltaisin iski kaipuu. Olin yksin ja ikävöin somessa olevia ystäviäni.

Sosiaalisesta mediasta keskustellaan usein kriittiseen sävyyn. Mainokset ja turhat videot ärsyttävät. Moni on ryhtynyt somepaastolle tai ainakin vähentänyt käyttöä: heidän mielestään some tyhmentää, masentaa ja syö liikaa aikaa.

Sosiaalisen median tutkija, sosiaalipsykologian tohtori Suvi Uski allekirjoittaa väitteet somen pahasta puolesta, mutta hänellä on toisenlainenkin näkemys: some myös tarjoaa meille uusia näköaloja ja avartaa maailmankuvaamme. Näin some voi lisätä hyväksyntäämme erilaisuutta kohtaan.

– Jos some olisi läpeensä paha, sehän olisi jo kielletty, Uski perustelee.

Lähiviestintää ja meetvurstigate

Sosiaalisen median käyttötavat ja sisällöt muuttuvat jatkuvasti. Ne, jotka seurasivat vapaavuoteni somepäivityksiä, pääsivät videoiden myötä kanssani virtuaalireissuille. He näkivät kirsikankukkia Japanissa ja taidetapahtumia Taiwanissa.

– Viimeisten vuosien aikana teksteistä ja kuvista on siirrytty videoihin ja livelähetyksiin. Jakaminen on myös entistä enemmän lähisuhdeviestintää, eli sisältöjä ei jaeta enää niin innokkaasti koko maailmalle, vaan ne rajataan lähimmille ystäville ja perheenjäsenille, Uski kertoo.

Some on muuttanut valtavasti myös yritysmaailmaa, ja ainakin kuluttajan kannalta hyvään suuntaan. Se on tehnyt yritysten viestinnästä aktiivisempaa ja tuonut toimintaan läpinäkyvyyttä, Uski kertoo. Esimerkiksi viime syksynä käynnistyi kiihkeä somekeskustelu Pirkka kotimainen meetvursti -nimellä myytävästä tuotteesta, jossa liha oli kaikkea muuta kuin kotimaista. Tuoteselosteen mukaan liha oli tuotettu Euroopan Unionin maissa ja sen ulkopuolella. Somen meetvurstigate sai Keskon myöntämään, että tuotenimi oli johtanut kuluttajia harhaan. Lihaa Kesko ei tosin saanut vaihdettua Suomessa tuotetuksi, mutta paketista lähti harhaanjohtava kotimainen-sana.

Koiranruokamainoksia ja kiitosviesti lähikauppaan

Postaan Instaan ja Facebookiin kuvan koirastani. Uskon, että se piristää muitakin, sillä kuva kerää hetkessä paljon peukutuksia ja kommentteja. Itse en pistä pahakseni mainontaakaan: ilahdun, kun bongaan somesta uusia tuotteita ja tarjouksia. Koiranruokamainos on monta kertaa muistuttanut, kun on aika ostaa uusi eväspussi.

Kun huomaan Facebookista, että ystäväni etsii etäpäivilleen työskentelytilaa, suosittelen uutta yhteisötoimistoa. Lähetän perään kiitosviestin lähikaupalleni, joka on ottanut valikoimiinsa luomutaatelit. Toisella foorumilla olen saanut vinkkejä, kuinka ratkaisen pienen asuntoni säilytysongelmat. Ja nämä kaikki ovat vain osa vapaa-ajan someiluani – käytän paljon eri kanavia myös työssäni.

Tunkeeko some pian kehoommekin?

Some on jatkuvasti läsnä elämässäni: tartun siihen vapaaehtoisesti kaupan kassalla ja koirapuistossa. Iloissa ja surussa. Viihtyäkseni ja löytääkseni hyötytietoa. Välillä tuntuu siltä, että hengitän somen tahtiin. Ehkä pian saan sisääni sirun, joka syöttää sykkeeni ja päivän aikana nauttimani kalorimäärät suoraan someen. Sovellus passittaa minut terapiaan somerobotin pakeille ja tarjoilee minulle pelkästään hassuttelukuvia silloin, kun olen alamaissa ja väsynyt.

Todennäköisesti somen mukana tulee jo lähitulevaisuudessa virtuaalitodellisuutta ja keinoälyä.

Joidenkin mielestä tämä voi tuntua myös pelottavalta, mutta niinhän kaikkeen uuteen on aina suhtauduttu, kunnes siitä tulee arkipäivää. Vielä 1990-luvulla, ennen Skypeä, ajatus näköpuhelimestakin kuulosti science fictionilta.

Somen liikkeitä on vaikea ennakoida, mutta todennäköisesti sen mukana tulee jo lähitulevaisuudessa virtuaalitodellisuutta ja keinoälyä, Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi ennustaa.

– Sosiaalinen media on tuonut elämäämme jatkuvan esillä olon ja myös itsensä tarkkailemisen. Some on samalla sekä peili että ikkuna. Se kulkee yhä tiiviimmin mukanamme, todennäköisesti pian myös kehossamme, Aalto-Matturi sanoo.

– Siksi on tärkeää kehittää sellaisia elämänhallinnan keinoja, joilla pärjäämme sekä jatkuvan itsetarkkailun että muiden tarkkailun kohteena.

Somessa sosiaalisia kontakteja voivat muodostaa myös ihmiset, joiden on vaikeaa luoda suhteita kasvokkain.

Aalto-Matturin mielestä nykyinen some toimii hyvin vertaistuen välineenä. Sen vahvuuksia ovat monipuolinen tuki ja mahdollisuus esiintyä nimettömänä. Parin klikkauksen päässä on aina tarjolla tukea. Somesta löytyy tietoa yksittäisiin pulmiin tai isompiin elämänkysymyksiin – vanhemmuuteen, ammatillisiin ongelmiin tai vaikkapa omaan tai läheisen sairauteen liittyen. Aalto-Matturi mainitsee, että eräs hänen kollegansa on saanut paljon apua esimerkiksi diabeetikkolasten vanhempien ryhmästä.

Hänen mukaansa somessa sosiaalisia kontakteja voivat muodostaa myös sellaiset ihmiset, joiden on syystä tai toisesta vaikeaa luoda suhteita kasvokkain. Moni myös kokee helpommaksi kertoa somessa vaikeista asioistaan. Somella on suuri merkitys yksinäisyyden lievittäjänä ja sosiaalisen tuen saamisessa.

Someen on kuitenkin Aalto-Matturin mielestä helppo eksyä. Siksi voi olla aika ajoin hyvä miettiä, mitkä muut asiat edistävät omaa hyvinvointia ja ihmissuhteita ja satsata niihin, hän sanoo.

– Kriittisyys somea kohtaan ei tarkoita sitä, että sosiaalisesta mediasta tarvitsisi luopua. On kuitenkin hyvä miettiä, kuinka hallitseva osa omaa elämää sosiaalinen media on, ja tarkastella kriittisesti verkossa tarjottua tietoa. Vaikka ihmissuhteiden ylläpitäminen verkossa on kivaa ja tuntuu vaivattomalta, on myös tärkeää pitää suhteita yllä kasvokkain.

Kissavideoita ja #metoo

Vuorovaikutteisissa somesisällöissä jokainen on välillä tuottaja, välillä kuluttaja. Tässä suhteessa some on tasa-arvoinen media: kaikki voivat kertoa siellä näkemyksiään ja kuulla toisten ajatuksia, sanoo Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen.

"Epäkohtien ilmiantamisesta on tullut somessa yleistä. #MeToo-liike on tästä erittäin merkittävä esimerkki."

Somessa piilee jättimäinen voima, jolla voi muuttaa yhteiskuntaa. Tavalliset kansalaiset ovat sen kautta vähän lähempänä päättäjiä, ja poliitikkojen ja muiden vaikuttajien kanssa on nyt mahdollista käydä julkista keskustelua uudella tavalla, Karvonen sanoo.

– Epäkohtien ilmiantamisesta on tullut somessa yleistä. Ihmiset valvovat vallanpitäjien toimintaa ja antavat ilmi väärinkäytöksiä. Näin epäkohdat voidaan korjata. #MeToo-liike on tästä erittäin merkittävä esimerkki. Sen myötä naiset ovat rohkaistuneet kertomaan seksuaalisesta ahdistelusta. Suuri ilmitulon riski toimii pelotteena, joka estää ahdistelua.

Moderointi ja nimellä kirjoittaminen tekevät somekeskusteluista yleensä vastuullisempaa ja rakentavampaa. Karvosen mukaan somekeskusteluissa ihmiset eivät silti aina oikeasti kohtaa ja puhuvat usein toistensa ohi. Erityisesti johtavassa asemassa olevat ihmiset joutuvat varomaan usein liikaakin sanojaan, mikä ei Karvosen mielestä ole ihan reilua.

– Tavallinen kansalainen ei joudu juuri miettimään sanomisiaan, vaan päästelee someraivossa turhautumisiaan vapaasti, kun taas johtajat erotetaan jo vähäisestä varomattomuudesta. Tosin rikoslaki tulee lopulta kaikilla vastaan, jos mennään kunnialoukkauksiin tai vaikkapa kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Itsekin käytän somea välillä reklamaatiokanavana. Se on helpottanut yhteydenottojani: olen esimerkiksi kertonut siellä pilaantuneena ostamastani kauramaidosta tai takuuaikana rikkoutuneesta kamerastani. Mutta kaikki yritykset eivät reagoi viesteihini nopeasti – ja se turhauttaa. Lähetän viestini aina yksityisviestinä. Pitäisikö minun lähettää viestini firman FB-seinälle tai Insta-kuvan alle julkisena postauksena?

Suvi Uskin mielestä ei:

– Henkilökohtaisesti lähetän negatiivista palautetta aina yksityisellä viestillä. Kehuja on kiva antaa ja saada, ja ne annan usein julkisesti. Ymmärrän katkeria ja loukattuja, mutta en silti ensimmäisenä menisi huutelemaan ikävästä palautteesta julkisesti. Minulle some ei ole se paikka, jossa puran pettymyksiäni. Haluan antaa vastapuolelle mahdollisuuden vuorovaikutteisuuteen ja selitykseen.

Some yhdistää ystäväporukkamme 24/7. Se tarjoilee tapaamisiimme puheenaiheita ja syitä hassutella.

Minulle some on nimensä mukaisesti ennen kaikkea sosiaalinen media. Some yhdistää ystäväporukkamme 24/7 ja tarjoilee tapaamisiimme puheenaiheita ja syitä hassutella. Söpö somelemmikki tai löytö Facebook-kirppikseltä saa meidät päästämään hetkeksi irti ruuhkavuosien ahdistuksesta.

Se on läsnä myös silloin, kun näen ystäviäni nokakkain. Tapaamisissamme on melkeinpä sanaton sopimus, että jossain välissä pidämme somehetken. Silloin yksi selaa viestinsä, toinen postaa kivan kahvilakuvan, kolmas antaa palautetta pullastaan, neljäs huomaa fiidissään jotain todella mielenkiintoista – jonka hän esittelee pian muille.

Tästä jutusta voi keskustella ja palautetta voi lähettää somekanavissa:

Twitterissä: annakaisav

Instagramissa: annakaisa

Facebookissa: annakaisav