Kuvat
Lidia Tirri
Naiset odottavat asiakkaita Catanian kaupungin kaatopaikalle johtavan tien varressa.
Naiset odottavat asiakkaita Catanian kaupungin kaatopaikalle johtavan tien varressa.

Sofia lähti ihmiskauppiaiden mukana Nigeriasta Eurooppaan kolme vuotta sitten. Euroopassa Sofiaa odotti ura prostituoituna, mutta sitten hän muuttikin mielensä.

Sofialla menee nyt oikeastaan aika hyvin. Hän on jo täysi-ikäinen, Euroopassa ja turvassa. Ainakin toistaiseksi.

Nigerialainen Sofia lähti kotikaupungistaan Benin Citystä kohti Eurooppaa kolme vuotta sitten, 17-vuotiaana.

– Halusin kokeilla vähän parempaa elämää, hän kertoo turvatalossa Sisilian Taorminassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Vähän paremmalla elämällä” hän tarkoittaa omaa rahaa, kivaa työtä, opiskelumahdollisuuksia. Pakotietä raskaista kotitöistä, sisarusten vahtimisesta, siivoamisesta ja lannistavasta köyhyydestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, josta lähdetään keinoja kaihtamatta. Maassa asuu yli 200 miljoonaa ihmistä. Väestön keski-ikä on 18 vuotta, ja joka neljäs on työtön. Tuloerot maassa ovat valtavat.

Sofia joutui lopettamaan koulunkäynnin 14-vuotiaana. Vanhemmilla ei ollut enää varaa – tai halua – maksaa koulusta. Sofia halusi kuitenkin itsenäistyä. Äitinsä kautta hän sai yhteyden naiseen, joka tunsi miehen, joka järjesti ihmisiä Libyasta Eurooppaan.

– Mitään ei tarvinnut vielä siinä vaiheessa maksaa, Sofia kertoo.

Sofia kyllä tiesi, että hänen työnsä Euroopassa olisi prostituutiota.

– Ajattelin kuitenkin, että se olisi sitä vain aluksi. Ajattelin, että säästäisin rahaa ja pääsisin opiskelemaan vaikka sairaanhoitajaksi.

Turvatalo sijaitsee pienessä kylässä Taorminan ja Naxoksen turistirantojen tuntumassa. Tarkka osoite on salainen, sillä kaikki naiset talossa piileskelevät joiltakin. Salakuljettajilta, hyväksikäyttäjiltä tai madameilta, joiksi ihmiskaupan naispuolisia järjestelijöitä kutsutaan.

Turvataloa ylläpitää Penelope-niminen kansalaisjärjestö, joka perustettiin jo parikymmentä vuotta sitten torjumaan ihmiskauppaa ja auttamaan prostituoituja.

Sofian lisäksi turvatalossa asuu tällä hetkellä parikymmentä muuta nuorta naista ja neljä vauvaa. Naiset ovat kaikki nigerialaisia, suurin osa köyhästä Edon maakunnasta. Vaikka Nigeriassa on ihmiskaupan vastaista valistustyötä, ei tieto tavoita kaikkia.

Kaikki turvatalon naiset ovat tulleet Italiaan alaikäisinä. Monet kuvittelivat, että pääsisivät opiskelemaan tai saisivat töitä kauneushoitolasta, ravintolasta tai vaatekaupasta. Toiset tiesivät tulevansa prostituoiduiksi, mutta ajattelivat kuten Sofia, ettei se voi niin pahaa olla, etteikö sitä voisi aluksi tehdä.

Kukaan heistä ei osannut aavistaa, kuinka karuksi matka Eurooppaan muuttuisi. Tai mitä perillä todellisuudessa odottaisi.

Joyce tuli Eurooppaan neljä vuotta sitten. Hän on päässyt opiskelemaan ja työskentelee vapaaehtoisena turvatalossa. 

Pitkä tie Eurooppaan

Sofian matka aavikon halki Libyaan kesti kuukauden.

– Se oli hyvin stressaava matka, Sofia sanoo. Yksityiskohdista puhuminen on vielä vaikeaa.

Joyce on puheliaampi. Hän on ollut Italiassa jo vuodesta 2014, ja Penelope on järjestänyt hänelle psykologista tukea. Hän on saanut kokemuksiinsa jo etäisyyttä ja päässyt opiskelemaan. Nyt hän tekee vapaaehtoistyötä järjestössä.

Joyce on yhdeksänlapsisesta perheestä, ja oma perhe painosti häntä lähtemään. Hän kuitenkin kuvitteli lähtevänsä Ranskaan opiskelemaan.

Ennen lähtöä Joyce asui muiden Eurooppaan haluavien tyttöjen kanssa kuukausia salakuljettajien taloissa libyalaisessa getossa. Ruokaa oli niukasti, ja heidät pakotettiin seksiin.

– Taloissa asui vanhempia miehiä, jotka sanoivat, että otan sinut vaimokseni. He raiskasivat ja sanoivat, että se oli rangaistus – mutta mistä? Joyce kysyy.

Eräänä aamuna varhain naiset pakattiin karjankuljetusautoon ja vietiin satamaan. Osa matkaan lähtijöistä oli raskaana.

– Vene tuli liian täyteen. Oksensin merellä kaksi päivää. Veneeseen alkoi tulla vettä ja se oli jo uppoamaisillaan, kun aloin rukoilla. Sitten näimme pelastusaluksen, joka poimi meidät kyytiin. Olin niin onnellinen, Joyce sanoo.

Häntä alkaa itkettää.

Myös Sofian piti odottaa meren ylitystä Libyassa. Sofia kertoo, että salakuljettajat vaihtoivat Eurooppaan haluavien tyttöjen asuinpaikkaa muutaman päivän välein, etteivät poliisit pääsisi heidän jäljilleen. Lopulta eräänä yönä lähdettiin matkaan, mutta poliisi pysäytti veneen ja vei tytöt vankilaan. Toinenkin lähtö oli epäonnistua, mutta salakuljettajat ilmeisesti lahjoivat poliisit.

Kahden päivän jälkeen merellä alkoi näkyä maata: se oli Augustan satama eteläisessä Sisiliassa.

Matkalla tytöt olivat jutelleet prostituutiosta ja Sofiaa oli alkanut kaduttaa. Hän mietti, voisiko jotenkin välttää kohtalonsa.

Satamassa Sofian olisi pitänyt soittaa heti numeroon, jonka hän oli opetellut ulkoa. Sofia ei kuitenkaan soittanut. Sen sijaan kun avustusjärjestön työntekijä pyysi hänet mukaansa, Sofia teki salamapäätöksen ja lähti.

Alaikäisenä hänet sijoitettiin ensin italialaiseen perheeseen – ja nyt täysi-ikäisenä turvataloon.

Lastenhoitoa ja italiaa

Penelopen turvatalon keittiössä tuoksuu herkulliselta. Naiset ovat valmistaneet jollof-riisiä ja kanaa, maissia ja erilaisia kasvismuhennoksia. Vaikka tänään on nigerilaista ruokaa, toisina päivinä laitetaan italialaista. Se on kotouttamista. Ruoanlaitto yhdessä luo yhteisöllisyyttä ja tuo turvaa.

Muutamilla turvatalon naisista on pieni lapsi. Monet naiset ovat uskonnollisia ja ajattelevat, että abortti on väärin, vaikka lapsi saisi alkunsa raiskauksesta. Turvatalossa naisille opetetaan lastenhoitoa ja italiaa. Kaikki eivät osaa lukea. Kaikille etsitään kuitenkin koulutusmahdollisuuksia ja tarjotaan psykososiaalista tukea.

Naiset ovat päätyneet taloon eri reittejä. Osa on pelastettu jo satamassa, kuten Sofia, avustusjärjestöjen tai Sisilian viranomaisten toimesta. Osa on karannut salakuljettajiltaan ja hakeutunut itse poliisin pakeille. Osan on poliisi löytänyt bordellien ratsioissa. Osan sosiaalityöntekijät ovat tuoneet suoraan synnytyssairaalasta.

19-vuotiaalla Bellalla on viiden kuukauden ikäinen tytär. Bellakin tiesi jo lähtiessään joutuvansa myymään seksiä, mutta hän ajatteli, ettei vaihtoehtoja ollut.

– Kotona oli vain niin köyhää ja kurjaa. Perheen vanhimpana minun täytyi lähteä, hän sanoo.

Bellan laiva joutui myrskyyn, ja Italian merivartiosto pelasti matkustajat. Bellan poikaystävä pidätettiin, ja Bella tuotiin turvataloon. Kun poikaystävä pääsi ulos, Bella karkasi turvatalosta ollakseen miehen kanssa. Yhdeksän kuukautta myöhemmin, pari päivää ennen synnytystään, Bella ilmestyi takaisin.

Bella ei halua kertoa, missä hän vietti yhdeksän kuukautta. Nyt hän ei jaksaisi hoitaa lastaan.

– Olen surullinen ja masentunut. En pysty nukkumaan. Ajattelen perhettäni, joka ei saa minulta nyt rahaa. Haluaisin päästä töihin, jotta voisin auttaa äitiä ja sisaruksiaan Nigeriassa. Voisin pestä astioita ravintolassa tai siivota, Bella sanoo.

Lisäksi Bella on vihainen. Hän kaipaa poikaystäväänsä, mutta ei voi soittaa hänelle, koska turvatalossa naisilta otetaan puhelimet pois.

Se tehdään siksi, etteivät naisten salakuljettajat tai hyväksikäyttäjät voi soittaa heille. Naiset ovat vaarassa niin kauan kuin heidän velkansa on maksamatta.

Turvatalossa naisille opetetaan italiaa ja lastenhoitoa. 

Jujulla sidotut

Tyypillisesti naiset ovat velkaa kauppiailleen noin 30000–40000 euroa. Se pitäisi maksaa pakkoprostituutiolla. Töitä saa tehdä pitkään, sillä Sisiliassa katuprostituoitu saa tällä hetkellä noin 25–30 euroa asiakkaalta. Muualla Italiassa käypä hinta voi olla vaivaiset 15–20 euroa asiakasta kohden.

Nyt Italia on periaatteessa sulkenut rajat. Siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden aluksia ei enää päästetä satamiin, vaan käännytetään muualle, esimerkiksi Espanjaan tai Maltalle. Niinpä uusia naisia ja tyttöjä ei tule enää samassa määrin kuin ennen. Salakuljettajat ja madamet pitävät uhreistaan kiinni kuin haukat.

– Salakuljettajien täytyy saada uutta riistaa Italian sisältä. Siksi he jahtaavat tyttöjä, jotka olemme jo puoliksi onnistuneet pelastamaan, turvatalon johtaja Concetta Restuccia sanoo.

Jos salakuljettajilla on edelleen tytön puhelinnumero, he soittelevat ja houkuttelevat häntä takaisin kadulle.

Joskus naiset myös karkaavat, kuten Bella. He saattavat löytää poikaystävän, joka osoittautuukin rikolliseksi. Monet myös jatkavat matkaansa muualle Eurooppaan, Pohjoismaihin ja Suomeen asti. Suomeenkin on viime vuosina tullut muutamia kymmeniä nigerialaisia prostituoituja Italiasta ja Espanjasta. He työskentelevät kadulla eivätkä yleensä viivy maassa kauan.

Rikolliset taas seuraavat tyttöjä nykyään myös Italian ulkopuolelle, Concetta Restuccia sanoo. Näin rikollisuus leviää muualle Eurooppaan.

– Tytöt ovat hyvin hämmennyksissään, kun he tulevat meille. He eivät välttämättä luota auttajiin, ja he ovat toisinaan tehneet juju-valan. Toisinaan heitä vaaditaan uusimaan se täällä.

Juju on vanha nigerialainen mustan magian rituaali, jossa nuori nainen vihitään rikollisjoukkoon. Valan rikkojalle uskotellaan käyvän huonosti. Etenkin kouluja käymättömiä tyttöjä pelotellaan jujulla.

Kaikki tytöt eivät ole kouluttamattomia. Osa on ihan keskiluokkaisista, ”tavallisista” perheistä. Hekin voivat olla valtavan paineen alalla. Tytöt ja naiset sidotaan hyväksikäyttäjiinsä rahalla, pelolla ja väkivallalla tai vetoamalla heidän auttamishaluunsa ja velvollisuudentunteeseensa: rinkiin saattaa kuulua jopa oma perhe.

Penelopen työntekijöiden kokemus on, että Nigeriasta Eurooppaan saapuvat tytöt ovat yhä nuorempia ja että alaikäisten määrä on kasvussa. Avustettavien määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa, ja alaikäisten osuus heistä on nykyään jo lähes puolet.

– Meille tulee entistä vaikeampiin sotkuihin joutuneita tyttöjä ja naisia, ja he tarvitsevat turvaa entistä pidempään, Concetta sanoo.

Uusi ilmiö ovat raskaana olevat alaikäiset. Raskaana oleva turvapaikanhakija ja tämän puoliso saavat Italiassa oleskeluluvan. Niinpä monet salakuljettajat yrittävät nyt päästä itsekin Italiaan saattamalla kuljettamansa tytön raskaaksi. He esittävät tytölle rakastunutta poikaystävää ja vannovat haluavansa perustaa perheen.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja mies saa oleskeluluvan, hän yleensä jättää tytön tai pakottaa hänet kadulle. Velka on maksettava.

– Kun oleskeluluvan saanut nainen synnyttää, sairaalan ulkopuolelle saattaa ilmestyä joukko miehiä, jotka kaikki väittävät olevansa syntyvän lapsen isä.

Yhä enemmän alaikäisiä

– Rikolliset ovat aina meitä askeleen edellä, Catanian kaupungissa sijaitsevan alaikäisten oikeusistuimen syyttäjä Caterina Ajello huokaa.

Hän on toiminut syyttäjänä lukuisissa ihmiskauppatapauksissa ja tavannut monia alaikäisiä uhreja.

Catania on yksi Sisilian suurimmista kaupungeista ja sen satama yksi ihmiskaupan uhrien perinteisistä rantautumispaikoista Italiassa. Erityisen vilkkaita vuosia olivat 2016 ja 2017; esimerkiksi vuonna 2016 nigerialaisia naisia tuli Italian satamiin arviolta 11000.

Tulijat ovat myös yhä nuorempia. Useimmat ovat 16–17-vuotiaita, mutta Ajello on tavannut jopa 14–15-vuotiaita ihmiskaupan uhreja. Järjestöt ovat raportoineet Sisilian kaduilla jopa kymmenvuotiaista.

– Havahduimme ongelmaan vuonna 2013. Maahan tuli alaikäisiä usein jonkun vanhemman henkilön seurassa, ja heidän väitettiin olevan sukulaisia, kunnes ymmärsimme, että se oli valetta. Olemme tavanneet jopa madamen, joka oli itsekin alaikäinen.

Kun salakuljettajia alettiin ottaa kiinni, tytöt alkoivat tulla yksin. Nyt salakuljettajat ovat heitä vastassa satamassa tai sitten naisten pitää heti saapuessaan maahan soittaa madamelle. Avustusjärjestöt ja poliisi yrittävät iskeä tähän väliin.

Viranomaiset voivat yrittää houkutella tyttöjä ihmiskauppiaiden kynsistä lupaamalla turvapaikan. Jos ihmiskaupan uhri suostuu yhteistyöhön poliisin ja syyttäjän kanssa, hän saa Italiassa yleensä turvapaikan.

Usein auttajat ja viranomaiset saavat kuitenkin anoa naisia turhaan mukaansa, niin tiukasti he ovat sidottuja hyväksikäyttäjiinsä.

Naiset voivat joutua työskentelemään vuosia päästäkseen velastaan. 

Kaatopaikan naiset

Penelopen projektityöntekijä Antonella Cartarasa kaartaa autonsa Catanian kaupungin kaatopaikalle johtavalle tielle. Auto on tavallinen, sininen henkilöauto, sillä nyt on tarkoitus olla herättämättä huomiota.

– Maailman on kuitenkin saatava tietää, mitä täällä tapahtuu, Antonella sanoo.

Kuumana päivänä lemu tulee vastaan jo kaukaa. Sitten tien varresta alkavat erottua tasaisin välein sijoitetut valkoiset muovituolit, joilla istuu voimakkaasti meikattuja naisia. Joillakin on peruukki, joillakin kengissään huikeat korot. On verkkosukkia, mikrosortseja ja huomiota herättävän suuria korva- ja kaulakoruja. Monille naisista ”työasu” on kuin univormu, joka suojaa kantajansa yksityisyyttä. Samasta syystä monilla on myös ”taiteilijanimi” kuten Sharon, Cindy tai Rosita.

On keskipäivän, lounastunnin, aika. Autot hidastelevat ja niissä istuvat miehet tutkailevat tienvarren tarjontaa. Osa naisista huutelee asiakkaille tarjouksiaan. Vanhempi italialaismies nostelee housujaan autonsa edessä ja lähtee ajamaan. Nainen istuu takaisin tuolilleen.

– Periaatteemme on, että jos naisella on asiakas, emme mene häiritsemään, Antonella sanoo.

Naiset esittelevät ohiajajille takamuksiaan, mutta kääntyvät tunnistaessaan Penelopen auton. Turvallisuussyistä on kuitenkin tärkeää, että asiakkaat eivät järjestön autoa tunnista.

– Tänään on hyvä päivä. Ei sada. Naisten on kurja tehdä töitä sateella tai kylmässä, Antonella sanoo.

Hänellä on mukanaan kondomeja, järjestön käyntikortteja ja päiväkirja. Siihen hän kirjaa tapaamiensa naisten lukumäärän, nimet ja kansallisuuden. Onko uusia? Kuka tarvitsee apua? Suurin osa naisista on nigerialaisia, mutta joukossa on myös kolumbialaisia, bulgarialaisia ja romanialaisia.

Antonella pysäyttää autonsa pitkän, verkkosukkiin, pikkuhousuihin ja puseroon sonnustautuneen naisen kohdalla.

– Tänään on ollut huonosti asiakkaita, Daisyksi esittäytyvä nainen valittaa.

He vaihtavat muutaman sanan, ja Antonella antaa Daisylle kondomeja. 29-vuotias Daisy on ollut kadulla jo kolme vuotta. Antonella uskoo, että Daisy saa velkansa pian maksetuksi, koska nainen tekee pitkiä päiviä.

Daisylla on lapsi Nigeriassa. Hän suunnittelee jättävänsä prostituution ja muuttavansa takaisin Nigeriaan. Se on kuitenkin harvinaista. Totuus on, että moni ei pääse irti prostituutiosta, vaikka saisikin velkansa maksettua.

Nigeriasta ei välttämättä löydy töitä. Moni kerran lähtenyt ei enää edes sopeudu kotimaahansa, vaan palaa takaisin Eurooppaan.

Velka ei unohdu

Turvatalossa Sofia sanoo, että hänellä kävi tuuri, kun hän päätyi viranomaisten käsiin heti satamassa. Hän ei joutunut koskaan kadulle.

Hän ei ole kuitenkaan maksanut vielä velkaansa salakuljettajille. He saattavat seurata Sofiaa vielä vuosia. Velasta ei välttämättä pääse koskaan eroon.

Sofia vaikuttaa silti iloiselta. Hän on saanut jatkaa koulunkäyntiä, vaikka peruskoulun käyminen aikuisena vähän tympiikin. Hän opiskelisi mieluummin jo johonkin ammattiin.

Penelope yrittää löytää kullekin sopivia koulutuspolkuja. Se ei ole helppoa, koska Italia ei halua enää lisää siirtolaisia tai turvapaikanhakijoita. Lakeja on kiristetty, vastaanottokeskuksia suljettu ja palveluita karsittu.

Silti Sofia haaveilee edelleen sairaanhoitajan urasta – ja omasta perheestä.

– Nigeriaan en palaa koskaan.

Joidenkin naisten nimet on muutettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla