Mikset auta ihmisiä, eläinten pelastajilta kysytään usein. Uutisia: eläinten auttaminen ei ole ihmisiltä pois, vaan tekee molemmille hyvää. Yksi auttajista on Mikkelissä asuva Jarmo ”Jamppa” Lautamäki.

Pelko. Se on päällimmäinen tunne, kun vihaisen näköinen lokki syöksyy hurjaa vauhtia suoraan kohti. Seuraavana tulee epäusko: onko se tosiaan noin iso lintu? Siivet levällään se näyttää valtavalta.

Aivan viime hetkellä lokki nousee naamani edestä kohtisuoraan ylös, aivan kuin vetäisi käsijarrusta. Juuri kuten Jarmo Lautamäki on hetki sitten puhelimen toisessa päässä luvannut: se ei käy kiinni. Samalla hetkellä tunnen jotain märkää naamallani ja takkini hihoilla. Kiroilen spontaanisti puhelimeen.

– Tuliko ampu? Jamppa arvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olin just sanomassa, että sen se varmaan tekee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajauduin eläinpelastustehtävääni yllättäen kauppamatkalla, kun huomasin ajoradan reunassa kuolleen lokin ja kaksi kuollutta sekä kolme elävää poikasta. Hetkeksi hätäännyin, mutta sitten muistin mikkeliläisen Jampan Eläinhoitolan, jonka toimintaa olen seurannut Facebookissa. Jamppa pelastaa hätään joutuneita luonnonvaraisia eläimiä ja päivystää kellon ympäri. Hänen ohjeidensa avulla olen nyt siirtämässä ajoradan sivussa kyhjöttäviä lokinpoikasia turvaan nurmialueelle.

Lokkiemo käy vain ottamassa uudelleen vauhtia ja syöksyy jälleen kohti. Mielessä käy, valitsinko sittenkin itsemurhatehtävän. Nyt olen kuitenkin jo päässyt poikasten viereen. Yritän nostaa yhtä niistä varovaisesti, kaksi muuta lähtevät itse vipeltämään tien yli toiselle puolelle.

Jamppa vakuuttaa, että emo osaa kyllä huolehtia kaikista poikasista, vaikka ne ovatkin nyt turvassa eri puolilla ajorataa.

Tehtäväni on suoritettu, ja siitä jää takkiini pesunkestävät todisteet.

Siileistä se lähti

Puoli vuotta myöhemmin istun Jampan keittiössä ja kuulen, miten hän päätyi tekemään samankaltaisia pelastustehtäviä ammatikseen. Tai no, Jamppa puhuu harrastuksesta. Siitäkin huolimatta, että hänelle saa soittaa 24/7, vaikka aamuyöllä.

– Jos eläin on pulassa, se ei välttämättä jaksa odottaa aamuun. Mieluummin käyn hakemassa sen kahden aikaan yöllä hoitoon, Jamppa sanoo.

Työ alkoi jo 40 vuotta sitten, kun 8-vuotias Jamppa pelasti äidin kanssa siilejä naapurista, jossa käytettiin kalaverkkoja marjapensaiden suojana. Lähes joka aamu verkkoon oli takertunut siili, jonka jalat olivat vahingoittuneet. Jamppa ja äiti irrottivat siilit, hoitivat ne kuntoon ja sitten vapauttivat takaisin luontoon.

Sarvipöllön poikasella on terävä katse. Kuva: Jampan Eläinhoitola
Sarvipöllön poikasella on terävä katse. Kuva: Jampan Eläinhoitola

Kymmenen vuotta sitten Jamppa rakensi rintamamiestalonsa kellariin hoitotilat eläimille. Nykyään pihalla on myös iso ulkohäkki, jossa tälläkin hetkellä horrostaa siili.

Suurin osa hoitolaan tulevista eläimistä on lintuja. Tänä vuonna hoitolasta on saanut apua 137 eläintä ja 41 eri eläinlajia. Osan eläimistä ihmiset tuovat suoraan pihaan, osan Jamppa hakee pakettiautollaan. Jos Jamppa ei itse ole kotona, vaimo on ottamassa eläimet vastaan.

–Tyttäretkin auttavat. Tämä on perheen yhteinen bisnes, josta ei kylläkään saa yhtään rahaa.

Toiminta-alue kattaa koko Itä-Suomen: yhden päivän aikana Jamppa saattaa ajaa seitsemänsataakin kilometriä. It-alan työt hän tekee silloin, kun eläinten hoito sen sallii. Niillä töillä hoidetaan laskut kuten talon kulut. Onneksi työt voi hoitaa kotona, sillä eläimet eivät pärjäisi työpäivää yksin ilman ruokaa, lääkkeitä ja tarkkailua.

Vuonna 2017 Jamppa perusti yhdistyksen Elämäni Eläimet ry, jonka nimissä hän kerää varoja ja luennoi eri tilaisuuksissa.

Kirpputorilahjoituksia lukuun ottamatta Jamppa kustantaa kuitenkin kaiken itse.

Merkitystä elämään

Miksi ihminen haluaa käyttää leijonanosan elämästään luonnonvaraisten eläinten auttamiseen, maksutta? Jamppa toteaa ykskantaan, että kyse on vakaumuksesta.

– Sain vanhemmiltani sellaisen kasvatuksen, että luontoa pitää kunnioittaa. En tykkää eläimen kärsimyksen näkemisestä yhtään. Pyrin tekemään kaikkeni, että eläin paranisi ja pääsisi takaisin luontoon.

Ihminen on lähtökohtaisesti eläinlaji, joka on rakentunut auttamaan muita, tutkijatohtori Jenni Spännäri Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta selittää.

– Meillä on kokonaisia hermostojärjestelmiä, jotka on viritetty siihen, että voimme saada paremmin selville, mitä muut tarvitsevat.

Tutkimusten mukaan auttamisen kokemus on ihmiselle sekä miellyttävä että palkitseva. Auttamisella on jopa terveysvaikutuksia.

– Auttavaisella ihmisellä stressihormonien taso laskee ja jopa eliniän odote on pidempi. Pelkästään auttamisen näkemisellä on positiivisia vaikutuksia. Kun ihminen näkee, että joku auttaa toista, hän on todennäköisesti itsekin auttamassa seuraavaksi, Spännäri kuvaa.

Ehkä tärkein tuuppari auttamiselle on kuitenkin se, että ihminen hakee jatkuvasti elämäänsä merkityksellisyyden kokemuksia. Onko tässä elämässä mitään järkeä? Onko sillä, mitä teen, tarkoitus? Elänkö arvojeni mukaista elämää? Näihin kysymyksiin vapaaehtoinen auttaminen antaa vastauksia.

– Eläinten auttamisessa toteutuvat nämä kaikki kolme merkityksellisyyden puolta. Jos autamme jotain vahingossa emmekä tiedä auttaneemme, se ei ole sama asia.

Auttaminen lisää auttamista

Jamppa sekoittaa kahviaan vasemman käden sormet hieman koukussa. Kahdessa niistä ei ole tuntoa. Viime kesänä käteen kävi kiinni kanahaukka, ja sen seurauksena sormien hermoradat ovat tuhoutuneet.

– Heti totesin, ettei se ollut kanahaukan vika vaan tyhmän hoitajan. Oli kuuma kesäaamu, ja menin ilman suojahanskoja. Oli tarkoitus ottaa jaloista kiinni, se yleensä rauhoittaa isonkin linnun. Mutta haukka kerkesi ensin.

Saukonpoikanen oli jäänyt orvoksi. Kuva: Jampan Eläinhoitola
Saukonpoikanen oli jäänyt orvoksi. Kuva: Jampan Eläinhoitola

Puremia ja nokan iskuja on tullut vuosien varrella paljon. Jampan mukaan se on aina hyvä merkki, että eläin on vihainen. Toipuminen on silloin todennäköisempää.

– Eläinhän ei ymmärrä, että sitä yritetään auttaa.

Aina sitä eivät ymmärrä ihmisetkään. Sitä, että Jamppa auttaa eläimiä. Vastikään joku tuli pihalle huutamaan, että ”tuo se supikoira tänne, niin ammun sen”. Sitten on niitä, jotka kysyvät sen kysymyksen, joka saa muuten rauhallisen miehen ärsyyntymään. Miksi et auta ihmisiä?

– Ihmettelen, miten jonkun mielestä eläinten auttaminen on pois ihmisten auttamisesta. Autan ihan samalla tavalla ihmisiä. Jos joku tarvitsee pakettiautoa lainaan, lähden heti. Ja suurin osa eläimistä tulee kuitenkin hoitoon ihmisen toimien takia.

Eläinten ja ihmisten auttamisen yhtälöä on selvitetty tutkimuksinkin.

– Mikään tutkimus tai mittari ei osoita, että toinen olisi pois toisesta. Päinvastoin: auttaminen lisää auttamista. Se ei ole rajallinen resurssi, joka kohdistettaisiin vain yhteen asiaan, Jenni Spännäri sanoo.

Eläinten auttamisella myös mitataan yhteiskunnallisia arvoja. Spännärin mukaan siihen on syynsä, että keskustelu eläinten auttamisen tarpeellisuudesta on polarisoitunut. Eläinten auttamista kritisoidaan välillä voimakkaastikin.

– Eläinteollisuuden toimintaa on vaikeaa perustella eettisesti ja filosofisesti ilman, että sanotaan eläimen olevan ihmisen omistuksessa oleva esine. Kun ihminen tietää tekevänsä jotain väärin ja tekee silti niin, puolustautuminen on aggressiivista.

Toisaalta nyt on Spännärin mukaan nousussa one health -näkemys: se, että esimerkiksi tuotantoeläinten olot ja terveys liittyvät vahvasti ympäristön ja sitä kautta ihmisen terveyteen. Ymmärrämme, että ihminen voi olla yhteydessä luontoon muutenkin kuin käyttämällä sitä.

– Eläimen kanssa oleminenhan on esimerkiksi mitä loistavin mindfulness-harjoitus. Kun katsoo maailmaa eläimen silmin, ei ole huomista eikä eilistä. Vain tämä hetki.

Ensimmäinen yö ratkaisee

Varis katselee muina lintuina muualle, vaikka häkki on täynnä sanomalehden silppua ja se on heitellyt puruja ulkopuolellekin. Jamppa siivosi häkin tunti sitten. Samalla hän vei varikselle kylpyammeen, ja siinä tosiaan on kylvetty: vedet on roiskittu ympäriinsä.

– Tämä sotkee koko ajan, kun sillä ei ole mitään tekemistä, Jamppa puolustelee kolme viikkoa sitten Kiteeltä hakemaansa lintua.

– Vaimolla on kyllä hirveän hyvä kärsivällisyys. Täällä kellarissa haisee usein aika pahalta.

Variksella ei ole lainkaan lento- ja pyrstösulkia. Jamppa arvelee, että joku on joko halunnut pitää sen lemmikkinä ja katkonut sulat, tai sitten lintu on syönyt kioskiruokaa maan tasalla koko ikänsä. Joka tapauksessa varis saa nyt olla hoidossa seuraavaan sulkasatoon eli kevääseen saakka. Sulkasadon jälkeen siivet kasvavat taas normaalisti.

– Ensimmäinen yö on yleensä kriittisin. Yksi työn rankimmista puolista on se, kun menen aamulla katsomaan, vieläkö eläin on hengissä, Jamppa kuvaa.

Välillä hän joutuu myöntämään, että hoito ei auta. Lopettaminen on parempi vaihtoehto, jos eläin kärsii.

– Sitten pillitän eläinlääkärin huoneessa, kun ne laittavat nukutuspiikin. Silittelen eläintä nätisti, että nyt se on lähön hetki.

Oravanpoikanen oli nääntyä viime kesänä helteeseen. Henki pelastui viime hetkellä. Kuva: Jampan eläinhoitola
Oravanpoikanen oli nääntyä viime kesänä helteeseen. Henki pelastui viime hetkellä. Kuva: Jampan eläinhoitola

Piikkiä tarjotaan usein niillekin eläimille, jotka voisi helposti hoitaa terveiksi muutamalla antibiootilla. Jamppa tuntee vain yhden eläinlääkärin, joka suostuu kirjoittamaan hänen hoidokeilleen lääkkeitä.

– Yhdelle oravalle en saanut millään lääkettä, ja sitä perusteltiin sillä, että antibiootteja syödään muutenkin liikaa. Veikkaan, että se orava ei aikaisemmin ollut syönyt yhtään antibioottia eikä välttämättä olisi syönyt sen jälkeenkään. Siellä se ressukka ontui häkissä, kun yritin selittää sille tilannetta.

Onneksi on onnellisiakin loppuja. Eläimen onnistunut vapautus vaatii sen, että eläimen kanssa ei vietetä paljon aikaa. Jamppa ainoastaan ruokkii, lääkitsee ja punnitsee eläimet. Kesy eläin ei pärjää luonnossa.

– Kyllä siinä itku pääsee, kun vapautan eläimen. Se on vähän kuin oma lapsi lähtisi kouluun: mietin, mitenhän se pärjää siellä. Eläimet eivät kyllä taakseen katsele, ne lähtevät tosi vihaisina menemään, että pääsinpäs karkuun. Ne eivät tiedä, että mie ne päästin.

Näin autat hädässä olevaa eläintä

  • Eläinsuojelulain mukaan hädässä olevaa eläintä on autettava tai jos se ei onnistu, huolehdittava siitä, että se lopetetaan.
  • Eläin ei tiedä, että aiot auttaa sitä. Älä koske eläimeen, koska se voi puolustautua rajusti. Poikkeus ovat pesästä pudonneet linnunpoikaset, jotka voi nostaa takaisin pesään. Emo ei hylkää niitä.
  • Lain mukaan luonnonvaraista eläintä ei saa pitää vangittuna tai lemmikkinä. Se on vapautettava luontoon heti, kun se pystyy huolehtimaan itsestään. 
  • Poliisi on eläinsuojeluviranomainen. Kun soitat 112, hätäkeskuksella on velvollisuus auttaa eteenpäin.
  • Helsingin alueella toimii erillinen eläinpelastusyksikkö, joka auttaa sairaita, loukkaantuneita tai ahdinkoon joutuneita eläimiä. Voit soittaa suoraan pelastuslaitoksen tilannekeskukseen numeroon 09 310 30151.
  • Jampan Eläinhoitola auttaa Etelä-Savon alueella ympäri vuorokauden numerossa 0400 446 838.
  • Jos olet epävarma tilanteen kiireellisyydestä, voit soittaa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvojalle. Puhelinnumerot löytyvät osoitteesta www.sey.fi/seytoimii/elainsuojeluneuvonta.
  • Facebookissa toimii Eläinten pelastusrinki – Koko Suomi -ryhmä, jonka kautta voi saada nopeasti apua sitä tarvitsevalle eläimelle. Auttajien rinkiin voi myös itse liittyä.
Vierailija

”Mikset auta ihmisiä, eläinten pelastajilta kysytään usein.”

Tuota minultakin joskus kysytään. Yhteistä kysyjille on aina se että he itse eivät auta ketään.

Maailma tarvitsee lisää Jamppoja. Valitettavasti rahkeeni eivät riitä hänen tasolleen mutta auttaa voi pienestikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla