Kun tavara ahdistaa, kodinjärjestelyn Maija Poppanen eli Marie Kondo pelastaa. Kuva: Netflix
Kun tavara ahdistaa, kodinjärjestelyn Maija Poppanen eli Marie Kondo pelastaa. Kuva: Netflix

Vaikka kaikki muut ovat konmarittaneet jo vuosia, en ole aiemmin syttynyt Marie Kondosta. Vasta Netflixin ohjelma aiheesta sai minut innostumaan.

Vaatekaappini sisällä näyttää melko murheelliselta. Hieman kallistuneita paitapinoja. Farkkuja, joihin en ole tainnut mahtua enää vuosiin. Enemmän tai vähemmän nukkaantuneita neuleita. Pölyn tuoksua.

Ei lainkaan sen näköistä, kun ihmisten kaapit Netflixin Marie Kondo Kodit järjestykseen -ohjelmassa sen jälkeen, kun Marie Kondo on tehnyt taikojaan. En tunne ilon purskahtelua ryvettyneitä röykkiöitä katsellessani. Yksikään vaatekappale ei ”juttele” minulle.

”Saan Marie Kondon ohjelmasta inspiraatiota.”

Mikähän tässä mättää? Olen melko järjestelmällinen ihminen, en sellainen hamsteri, joilta monet Marien amerikkalaisista asiakkaista vaikuttavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En keräile hulluna esimerkiksi lenkkareita tai joulukoristeita. Kierrätän. Roudaan säännöllisesti kamaa itsepalvelukirpputoreille. Käyn pari kertaa vuodessa läpi lasteni vaatteet ja pistän pieniksi jääneet kiertoon. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omia kaappejani tutkin kuitenkin selvästi liian harvoin sillä silmällä. Onneksi saan Marie Kondon ohjelmasta inspiraatiota ryhtyä liian pitkään lykkäämääni hommaan. Myöhäisherännäisenä päätän heti, etten hirtä itseäni kaikkiin konmarituksen sääntöihin, vaan annan itselleni luvan soveltaa niitä luovasti.

Prosessista opin hetkessä nämä 5 asiaa:

1.    Puuhaan pitää varata reilusti aikaa

Esimerkiksi lauantaipäivä, jolloin muu perhe ei ole kotosalla, sopii hommaan oikein hyvin. Kondomaisesti roudaan heti aluksi vaateläjäni parisängylle. Ja juuri kuten ohjelmassakin joka kerta tapahtuu, järkytyn tavaran määrästä.

Mihin yksi nainen tarvitsee tällaista määrää t-paitoja, toppeja, farkkuja, suoria housuja, hameita ja mekkoja?

Ei oikeastaan mihinkään. Alan siis lajitella läjää kriittisellä katseella – säilytän, en säilytä, roskiin, kiertoon.

”Yritän keksiä poistettavalle tavaralle järkevää käyttöä.”

2.    Tavarankiertoa on hyvä miettiä alusta asti

KonMari-metodin heikko kohta on mielestäni se, ettei poistetun tavaran loppusijoituspaikkaan oikeastaan oteta kantaa. Netflixin ohjelmassakin näytetään vain vilahdukselta roska-autoon sullottavat jätesäkkiröykkiöt. Pari kertaa käydään sentään roudaamassa tavaravuori hyväntekeväisyysjärjestölle.

Omassa projektissani päätän olla fiksumpi. Roskikseen joutaa vain sellainen tavara, joka on selvästi nähnyt parhaat päivänsä – pesussa harmaantunut, alkujaan valkoinen t-paita, elähtäneet alusvaatteet, neule jossa on korjauskelvoton reikä. Tällaista kamaa kertyy kaapeistani yllättäen pari kassillista.

Muulle tavaralle yritän keksiä järkevää käyttöä. Varaan lajittelupisteen viereen isoja muovi- ja paperikasseja eri tarkoituksiin.

Pesussa kutistunut klassinen silkkisekoiteneule sopinee vuoden parin päästä tyttärelle – muun muassa se sujahtaa niiden asioiden kassiin, jotka poistan omasta kaapistani mutta säilytän yhä kodissa.

Vanhoilla farkuilla saattaa olla muutaman euron edestä jälleenmyyntiarvoa – kirppiskassiin.

Muodokas ystävä saattaa ilahtua parista itselleni turhan väljästä kesäpaidasta – lahjoituspussiin.

UFFin laatikkoon lykättäväksi jää silti vielä monta säkillistä roipetta.

Minulla on parempi omatunto projektistani, kun tiedän, että tavara löytää tarvitsijansa.

3.    Kaapit kannattaa samalla kuurata sisältä ja ulkoa

Kun vaatekaapit nyt kerrankin ovat tyhjät, innostun kuuraamaan ne sisältä ja ulkoa raikkaantuoksuisella pesuaineella.

Annan pintojen kuivua rauhassa ennen vaatepinojen sijoittelua takaisin hyllyille.

Kun lopulta on aika laittaa hyntteet paikoilleen, sujauttelen pinojen väliin aikanaan Nizzan-matkalta ostamiani, kuivatulla laventelilla täytettyjä pussukoita.

Tuoksulla on yllättävän suuri merkitys siinä, miten houkuttelevalta kaappien sisältö tuntuu.    

Paitahylly ennen konmaritusta. Epämääräisiä pinoja. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Paitahylly ennen konmaritusta. Epämääräisiä pinoja. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

 

Lopputulos: KonMaritettu paitahylly. Huomaa pystyviikkaus. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth
Lopputulos: KonMaritettu paitahylly. Huomaa pystyviikkaus. Kuva: Sanna Kajander-Ruuth

4.    Vaatetta on hyvä sovittaa ennen sen heivaamista

Marie Kondon metodissa hylättävää tavaraa hypistellään ja samalla kuulostellaan sen herättämiä tuntoja. Jos ei ilo kupli, tavara joutaa mennä.

Huomaan pian, että pelkkä hypistely ei aina riitä.

Kun vaatteen pukee ylleen, tavoittaa häivähdyksen sitä tunnetta, mikä alkujaan inspiroi kyseisen vetimen hankkimaan. Vaatteessa on ehkä hieno väri, imarteleva leikkaus tai ihana materiaali – ominaisuus, joka palautuu mieleen vasta sovittaessa.

Huono puoli tässä on toki se, että se hidastaa lajittelua hieman. Mutta vaivannäkö palkitaan. Omasta kaapista voi tehdä yllättäviä löytöjä.

5.    Järjestely synnyttää positiivisen kierteen

KonMari-metodia hehkutetaan ”elämää mullistavana taikana”. Tiedä häntä, mutta ensimmäisen kaapin järjestettyäni huomaan, että palo tehdä lisää syttyy selvästi. Talouden muut kaapit alkavat näyttää entistä sekaisemmilta sen yhden hyvin järjestetyn rinnalla.

Alan fantasioida siitä, miltä liinavaatekaappi näyttäisi yhtä säntillisesti järjestettynä. Entä eteisen kenkäkaapit? Keittiön astiakaapit? Ulkovarasto?

Ehkä jo puolen vuoden kuluttua koko kotini on paremmassa järjestyksessä kuin koskaan.

Vierailija

^ Siis mitä? Luitkos koko juttua ollenkaan? Siinähän oli ummet ja lammet siitä, millaisia jatkosijoituspaikkoja turhille mutta ehjille tavaroille voi olla.

Taisit vain haluta tulla korostamaan omaa paremmuuttasi, mutta ilkeilyltäsi putosi pohja. Toimittajahan oli kirjoittanut juuri tuosta, että ehjää tavaraa ei pidä heittää roskiin.

Kirjoja on kaksi suomennettuna

Miksi tehdään juttu Sannasta, joka ei ole ilmeisesti lukenut edes ensimmäistä Marie Kondon kirjaa, joka siis perustaa tietonsa pelkkään tv-sarjaan, eikä täten tiedä yhtään mitään Konmarimetodista?
TV-sarja on vain täytettä kirjalle.

Ei maisteriksikaan tulla pelkästään muutamia opinnäytetöitä lukemalla, kyllä luennoillakin pitää käydä ja tentteihin osallistua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla