Kodin Kuvalehti
"Äiti" on numero, johon soitetaan eniten. Moni säilyttää numeroa kännykän muistissa vielä äidin kuoleman jälkeenkin, niin rakas se on. Kuva: Shutterstock
"Äiti" on numero, johon soitetaan eniten. Moni säilyttää numeroa kännykän muistissa vielä äidin kuoleman jälkeenkin, niin rakas se on. Kuva: Shutterstock

Puhelimella soittaminen on vähentynyt huomattavasti, koska kaiken voi hoitaa viesteillä. Yhteen numeroon soitetaan kuitenkin vielä ylivoimaisen paljon.

Menneet ovat ne ajat, jolloin puhelin oli olemassa soittamista varten. 

Puhelimesta on tullut mukana kulkeva viihdekeskus, jonka kanssa vietetään enemmän aikaa kuin koskaan, mutta soittaminen, noh se nyt on ihan yliarvostettua touhua nykyihmisen mielestä. Paljon kätevämpää on lähettää viesti.

Kaikki suomalaiset ovat vähentäneet selvästi puhelimessa puhumista, mutta erityisesti nuoret. Alle 25-vuotiaista vain puolet soittaa puhelimella päivittäin, useat eivät edes viikoittain, kertoi Yle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta silloin kun vielä otetaan ja soitetaan, soitetaan yleensä yhteen tiettyyn numeroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuka mahtaa olla näin merkittävä henkilö?

Äiti tietenkin! 

Eri-ikäiset naiset kertovat, millaisia puheluita he äideilleen soittavat.

1. Äiti on päivystävä neuvova puhelin 

Äiti on puhelinnumero, johon on matala kynnys rimpauttaa. Eräs koululaisten äiti listasi, millaisia puheluita hän on viimeksi saanut – ihan jokaista hän ei välttämättä osannut kaivata: 

”Saako ottaa mehujäätä? Saanko tehdä limaa? Onko treenitrikoot pesty? Missä on pestyt treenitrikoot? Koska lähden bussille? Nyt olen bussipysäkillä. Koska bussi tulee? Koska jään bussista? Jäin bussista väärässä paikassa. Missä on uimalasit? Missä on hiuslenkki? Entä se yks tarra? Äiti, sisko kiusaa!”

Eikä äitiä ikävöidä ainoastaan koulupäivän jälkeen vaan läpi elämän. Edellinen äiti soitti omalle äidilleen juuri kysyäkseen muun muassa:

”Jaksatko ottaa lapset mökille viikoksi juhannuksen jälkeen? Mitä laitoit niihin porsaankyljyksiin 80-luvulla?”

Muille voi lähettää viestin, mutta äidille soitetaan!
Muille voi lähettää viestin, mutta äidille soitetaan!

2. Äiti on korvana ihan kaikelle, iloille ja suruille

Keski-ikäisen elämässä ei oikeastaan ole asiaa, iloa tai murhetta, jonka sattuessa äidin numero ei löytyisi nopeasti kännykästä.

”Äidille soittaminen on aikuisena auttanut muun muassa näissä asioissa: Olen ollut hoitamassa kummilastani ja onnistunut päästämään perheen rotukissan karkuun. Olen värjännyt kulmakarvat liian tummiksi, ja lapset kutsuvat minua angry birdsiksi. Lapseni on tanssikilpailuissa ja varmasti maailman söpöin ihminen. Tulee avioero. Talon kiinteistöhuoltoyhtiö ärsyttää niin, että itken. Pelkään, että suussani oleva valkoinen läikkä on vakava sairaus. Maria Veitola on mahtava toimittaja.”

3. Puhelu äidille on turvallinen rutiini...

”Soitan äidille kerran viikossa, aina lauantaina saunan jälkeen. En muista varmasti, mistä tapa alkoi, mutta se on osa viikkorutiiniamme. Vuorosanatkin menevät joka viikko samalla tavalla. 

Toteamme, että saunassa on käyty. Sitten vertailemme Etelä- ja Itä-Suomen säätilat ja valaistusolot.

Ensin toteamme, että saunassa on käyty. Sitten vertailemme Etelä- ja Itä-Suomen säätilat ja valaistusolot. ’Kyllä on päivä jatkunut, kun vieläkin näkee lukea ilman lamppua’, äiti sanoo näin keväällä, ja ’kyllä on päivä lyhentynyt, kun koko päivän piti pitää valoja’, hän sanoo syyspuolella vuotta. 

Seuraavaksi äiti kertoo, keitä tuttuja on viikon aikana tavannut. Minä kerron hänen lapsenlastensa ja lapsenlapsenlastensa kuulumiset. Puhelun lopuksi äiti toteaa joka kerta, että ’sinulla se taas alkaa uusi työviikko, pakerrahan ahkerasti’. Minua vähän kyrsii, kun välissä on kuitenkin vielä kokonainen sunnuntai. En silti vastaa muuta kuin että hyvää illanjatkoa, hei hei.”

4. ... tai rakas velvollisuus

Välillä elämässä on ruuhkaa ja itseä pitää vähän patistaa: En ole soittanut äidille koko viikolla. Huomenna soitan!

Osat alkavat vaihtua: neuvovasta puhelimesta alkaakin tulla neuvottava.

”Suojelen iäkästä äitiäni vähän omilta huoliltani. Usein esitän olevani pikkuisen reippaampi kuin oikeasti ehkä olenkaan. Kävin lenkillä! Töissä menee ihan kivasti! Söin salaattia! 

Nykyään äiti kysyy useammin minulta neuvoa kuin minä häneltä.

Koen, että minun tehtäväni on nyt olla enemmän lohduttaja kuin lohdutettava. Nykyään äiti kysyy useammin minulta neuvoa kuin minä häneltä.

Kun kaikki on hyvin, puhumme säästä ja äidin koirasta. Päivitämme julkkisten kuulumiset: ’No nekkii sitte eros.’  Puhumme politiikkaa: ’Kyllä on hullu se Amerikan ukko, ihan kahjo.’

Äiti kertoo, mitä tohtori Kiminkinen on ollut mistäkin mieltä ja vannottaa ottamaan d-vitamiinit tai influenssarokotteen.

Ja aina lopuksi: ’Koskas tulet käymään?’

Kyllähän näissä puheluissa selkeästi on kyse rakkaudesta, välittämisestä ja huolenpidosta.”

5. Sitten puhelut käyvät surullisiksi

Koittaa aika, jolloin sydän joka kerta hieman hypähtää, kun äiti ei heti vastaakaan. Ei kai ole sattunut mitään? 

Voi tulla päivä, jolloin linjan toisesta päästä on kadonnut tuttu ihminen.

Joka kerta sydäntäni kivistää, kun äiti unohtaa oitis kaiken, mitä olen hänelle juuri kertonut.

”Muistisairas äitini on kaukana hoitokodissa. Joka kerta sinne soittaessani sydäntäni vähän kylmää pelko, ettei äiti enää muista minua. Joka kerta sydämeni pakahtuu, kun hän vielä tunnistaa soittajan tyttärekseen.

Ja joka kerta sydäntäni kivistää, kun äiti unohtaa oitis kaiken, mitä olen hänelle juuri kertonut.

Tuntuu niin lohduttomalta, että olen menettänyt sen ihanan äidin, joka aina huolehti, tuki, kannusti ja lohdutti.”  

6. Jäljelle jää kaipaus

”Kun äitini oli vielä elossa, muistan töistä tultuani usein heittäytyneeni selälleni sängylle ja soittaneeni hänelle. Äitikin saattoi ehtiä ensin: meistä oli aina kiva kuulla, mitä toiselle kuuluu.

Vielä pitkään erehdyin kotiin tultuani ajattelemaan, että soitanpa äidille.

Äitini kuoli kuusi vuotta sitten. Samalla puhelujeni määrä väheni valtavasti: huomasin, että useimpien muiden kanssa lähettelin viestejä.

Vielä pitkään erehdyin kotiin tultuani ajattelemaan, että soitanpa äidille. Antaisin paljon, jos voisin tehdä niin.”

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla