Kun kaksi eri yhteiskuntaluokkaa kohtaavat parisuhteessa, elämästä tulee asteen kiinnostavampaa.

Kun Petra oli 30-vuotias, hän tapasi ihanan miehen. Heikki oli älykäs, sydän oli paikallaan, arvot kohtasivat. Kummallakin oli korkeakoulutus, ja juteltavaa riitti. Sellainen ero heissä oli, että Heikki on hyvin varakkaasta perheestä, Petra duunarikodista. Nykyään heillä on kaksi lasta, joilla on kaksi erilaista mummolaa.

– Minun äitini kotona syödään paperilautasilta, koska hän ei tykkää tiskata. Toisessa mummolassa lautasissa on kultareunat, Petra sanoo.

Kultareunaisten posliinien lisäksi appivanhemmilla on myös metsäpalstoja, kiinteistöjä, aistikkaita huonekaluja ja kansainvälistä työkokemusta. Petran äidillä ei ole mitään näistä, mutta ei se juuri haittaa. Petra viihtyy myös Heikin yläluokkaisemman perheen parissa. Siellä on rapujuhlia ja pitkiä päivällisiä, ruoka on aina hyvää, viini kuuluu ruokapöytään eikä kännäämiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Se on aika ihanaa. He osaavat tehdä arjestakin juhlaa. Ja onhan se hauskaa, että voi valita fiiliksen mukaan, mille kesämökeistä menisi viikonlopuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”He osaavat tehdä arjestakin juhlaa.”

Joissain asioissa erilaiset lähtökohdat huomaa. Kun Heikki haluaa vaikka kokeilla kitaransoittoa, hän aloittaa ostamalla 800 euron kitaran. Sellainen huolettomuus ei tulisi Petran mieleenkään: hän on tottunut laskemaan rahoja tarkkaan, vaikka ne nykyään riittävät ihan hyvin. Heikki ei näytä aina hahmottavan, että kaikilla ei ole ylimääräisiä tonneja tilillä.

– Heikki on joskus kommentoinut kaveriaan Lauria pihiksi. Itse en usko, että se on pihiyttä – luulen, että Laurin on pakko laskea menojaan.

Meidän ja teidän luokat

Vaikka uskoisi rakkauden voimaan, hyvinvointiyhteiskuntaan ja mahdollisuuksien tasa-arvoon, perhetaustalla on väliä. Yllättävän harvat suomalaiset pariutuvat luokkarajojen yli. Luokkaerot ovat Suomessa ennemmin kasvamaan päin kuin kapenemaan, sanoo Katriina Järvinen, jolta on juuri ilmestynyt yhdessä Laura Kolben kanssa kirjoitettu, epäsäätyisiä parisuhteita käsittelevä kirja Sopivia ja Sopimattomia.

–1980-luvulla oli naurettavaa puhua luokista. Sellainen näytti taakse jääneeltä elämältä, kun 60-luvulta asti oli rakennettu hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta 90-luvun laman jälkeen kaikki eivät päässeet jaloilleen, ja perhetausta alkoi taas merkitä, Järvinen sanoo.

Takavuosien Suomi oli muutenkin nykyistä yksinkertaisempi paikka. 80-luvulla täällä oli oikeastaan kolme ryhmää: herrat, demarit ja maanviljelijät. Nyt luokkakuva on monimutkaisempi. Paljon puhutaan kuplista, joiden sisällä ihmiset ymmärtävät toisiaan, mutta kupla on usein melkein sama kuin luokka. Ainoa muista erottava tekijä ei ole raha.

– Minun keskiluokkaisessa kuplassani on koulutettuja, helsinkiläisiä viisikymppisiä freelancereita. Rahaa meillä ei välttämättä ole paljon, mutta sosiaalista pääomaa on, Järvinen miettii.

Yläluokalla on oma kuplansa. Siellä merkitsevät pääomat, perinteet ja sukunimet. Yläluokan parisuhteet ovat usein kestäviä, koska menetettävää – omaisuutta ja verkostoja – on niin paljon. Yläluokkaisen onnellisuuskulissin takana elämä ei silti aina ole yhtä ihanaa kuin muumiperheellä.

– Eräs perheterapeutti kirjoitti taannoin Hufvudstadsbladetin kolumnissaan, että Etelä-Helsingin eliittipiireissä ei juuri ole uskollisia aviomiehiä. Se herätti kohua, mutta palautteesta päätellen osui.

Keskiluokka on Suomessa jakautunut kahtia: ylempään, koulutettuun keskiluokkaan ja alempaan työväenluokkaan.

Ylemmässä keskiluokassa pyritään aina vähän kehittymään. Pyrkimys koskee töitä, vapaa-aikaa ja elämää yleensä. Näissä parisuhteissa yhdistyy kaksi uraa. Hankitaan kallis asunto, jonka arvo säilyy. Lapsia on kaksi tai kolme, ja heillä on kehittävät harrastukset. Unta mitataan, maratoneille treenataan.

Kuplat tiivistyvät ja piirit pienenevät, koska koulutettu keskiluokka pariutuu keskenään. He katsovat telkkarin Satuhäistä, miltä alemman keskiluokan parisuhteet näyttävät.

– Siellä mennään nuorempana naimisiin. Työväenluokan häissä morsiamet ovat vähän tatuoidumpia ja vieraat kovemmassa humalassa kuin ylemmässä keskiluokassa.

Työväenluokassakin halutaan talo ja auto. Siellä kuntoillaan, syödään pizzaa, rakastetaan. Lapset ovat elämän keskipisteessä.

– Mutta ehkä puuttuu se ylemmän luokan jatkuva tavoitteellisuus ja pyrkimys eteenpäin, Järvinen pohtii.

Jos Suomessa pariudutaan oman kuplan ulkopuolelle, se tapahtuu kolmessa ylimmässä luokassa. Alin yhteiskuntaluokka ei ole muiden mielestä romanttisesti kiinnostava. Siellä eletään sosiaalitukien varassa ja eriydytään kauemmas keskiluokasta.

–Rakkautta sielläkin halutaan, mutta ongelmia ja paineita on muita luokkia enemmän.

Kamalan iso laina

Petran ja Heikin suhteessa eletään koulutetun keskiluokkaisesti, aika lailla niin kuin Järvinen kuvailee: kaksi lasta, ammatillista kunnianhimoa, asunto keskiluokkaiselta alueelta. Asuntoa varten on otettu laina, jota on noin 110 prosenttia perheen vuosittaisista bruttotuloista – suomalaisittain siis aika vähän. Sekä Petran että Heikin perheiden mielestä laina tosin on valtavan iso, mutta eri syistä.

– Minun äidilleni se on todella paljon rahaa. Heikin vanhempien mielestä laina taas on kauhean iso siksi, että he eivät ole ikinä tarvinneet lainaa. Heillä asunnot peritään.

Petra asui lapsuutensa vuokralla. Se oli pikkukaupungissa merkki siitä, että ei kuuluta parempaan väkeen. Petran kaveripiirissä oli kuitenkin sekä rikkaampien että köyhempien perheiden lapsia.

– Jotenkin osasin olla myös parempien perheiden lasten kanssa – huomasin kyllä, että luokalla oli myös niitä, jotka eivät kelvanneet kavereiksi rikkaammille. Mutta ei lapsena sellaisia asioita osaa ajatella.

Korkeakoulussa opiskelukavereista useimmat olivat korkeakoulutetuista perheistä.

– Meillä oli äiti käynyt pelkän kansakoulun, isä ammattikoulun. Minulle koulunkäynti oli helppoa, eikä äidillä ollut mitään sitä vastaan, että pyrkisin yliopistoon.

Opiskeluaikana Petra tajusi, että ei enää oikein sopinut vanhojen kavereiden piiriin. Kotikaupunkiin jääneet kaverit pariutuivat, asettuivat aloilleen, ja Petrasta tuntui vieraantuneelta. Ehkä kysymys oli siitä, että Petra oli siirtymässä ylempään yhteiskuntaluokkaan. Kun Petra alkoi seurustella Heikin kanssa, hän osasi jo käsitellä rapuja ja keskustella ruokapöydässä.

Heikistä olisi ihan luontevaa kutsua Petran vanhemmatkin hänen perheensä juhlapöytään, mutta Petra ei suostu.

– Äidin yleissivistys on niin eri luokkaa. En halua hänelle sellaista alemmuudentunnetta. Heikki ei ymmärrä tätä, ja mietin, eikö yläluokasta käsin huomaa luokkaeroja yhtä hyvin. Ehkä siellä on niin paljon muuta pohdittavaa: varallisuutta pitää hoitaa, kiinteistöjä huoltaa, vuokralaiset vaihtuvat sijoitusasunnoissa…

Herra <3 duunari

Miksi ennen oli aivan luontevaa ja sopivaa, että lääkäri nai sairaanhoitajan? Tai että johtajamies vei vihille sievän myyjättären? Enää se ei nimittäin mene niin: jos ”Matti” on vaikkapa pääministeri, on monien mielestä kuohuttavaa, jos hänen sussunsa ”Susan” on kampaaja.

– Ennen oli normi, että varakas mies nai itselleen kodin- ja lastenhoitajan. Nykyään lastenhoito on ulkoistettu, ja ihmiset etsivät samanveroista kumppania, Katriina Järvinen sanoo.

2000-luvulla pääministerin ja kampaajan suhde ei ihan kaikkien mielestä kuulosta siltä, että rakkaus on ylittänyt esteet.

Toisaalta, jos ”Pekka” on vaikkapa ulkoministeri ja hänen mielitiettynsä onkin kampaaja ”Antonio”, kuohuntaa ei niin synnykään. Eikö ketään tosiaan mietitytä, miksei Pekka halunnut kumppanikseen vertaistaan koulutettua ihmistä?

– Luulen, että siinä oli jo liikaa riskejä, jotta media olisi uskaltanut irvailla: luokkaero, ikäero, sama sukupuoli, toisen ulkomaalaisuus. Minua kyllä harmitti, ettei Antoniosta tullut presidentin puolisoa, Järvinen sanoo.

”En tiedä, miten hyvin itse kasvissyöjänä ottaisin sen, että miesystävä alkaisi tuoda pihvejä jääkaappiin.”

Vaatii pokkaa esitellä aivan eri kuplasta oleva uusi kumppani, mutta ei se ihan harvinaista ole. Järvinen toteaa, että luokkarajoja ylitetään ennakkoluulottomammin rakkauselämän myöhemmillä kierroksilla. Ensimmäinen vakava suhde on usein ennen kaikkea ”sopiva”, enemmän oman perhetaustan kuin ihmisen itsensä valitsema. Sitten aletaan ottaa rennommin.

– Tunnen useampia ikäisiäni korkeasti koulutettuja naisia, jotka seurustelevat nykyään duunarimiesten kanssa – varmasti jo ihan siitä syystä, että koulutettuja miehiä ei kaupungissa ole yhtä paljon kuin naisia. Tuleehan siinä toki erikoisia tilanteita, kun ystäväpiirit eivät kohtaa.

Viime aikoina Järvinen on miettinyt, alkaako uusia jakolinjoja tulla luokkien sisälle eikä ainoastaan niiden välille.

– Minkä verran merkitsee vaikka suhtautuminen ilmastonmuutokseen? En tiedä, miten hyvin itse kasvissyöjänä ottaisin sen, että miesystävä alkaisi tuoda pihvejä jääkaappiin.

Pientä vääntöä matkailusta

Katriina Järvisen mielestä olisi ehdottomasti hyvä juttu, että kuplat kohtaisivat, rakkaus voittaisi ja lapsia syntyisi epäsäätyisempiinkin suhteisiin. He oppisivat pienestä pitäen avarampia näköaloja.

Heikin perheelle lama oli onnenpotku.

Petralle parisuhde rikkaan perheen pojan kanssa on ollut kiehtova ja opettavainen. Lähihistoriakin on näyttäytynyt uudessa valossa: 90-luvun lama ei ollut ainoastaan kansallinen tragedia ja kuoppa, jonka jälkeen köyhyys alkoi periytyä. Heikin perheelle se oli nimittäin onnenpotku. He hyötyivät hintojen laskusta ja ostivat halvalla sijoitusasuntoja.

Petralla ja Heikillä menee tällä hetkellä oikein hyvin. Erimielisyyksiäkin tulee, kaikesta tavallisesta: omasta ajasta, kotitöistä, lastenkasvatuksesta. Rahasta ei riidellä. Kummallakin on oma palkka, asunnosta Heikki omistaa isomman osuuden, taloustilille laitetaan rahaa suhteessa tuloihin, ja Petra on suljettu pois Heikin suvun perinnöstä.

Matkailusta käydään pientä vääntöä. Petra haluaisi etelään perhelomalle, mutta Heikin mielestä turhan lomalentelyn ja kestämättömän kuluttamisen aika on jo ohi.

– Niin, hänelle, kun hän on saanut jo kaiken ja matkustellut kaikkialla. Mutta tuolla on aika toisenlainen maailma, missä ei ole niin yltäkylläistä. Minulla on ollut niin kova palo sieltä pois, että en ole valmis vielä luopumaan kaikista ihanuuksista, Petra sanoo.

Persoona tärkein

Jotenkin karmaisevaa, jos asiat ovat näin mitä Järvinen ja Kolbe selittävät. Esimerkki ex-pääministeristä ja käytännön työtä tekevästä naisesta on liian mustavalkoinen: kouluttamaton nainen tai mies voi olla itseään kehittänyt, fiksu ja lämmin ihminen. Kyse lienee siis enemmänkin kapea-alaisesta hölmöydestä kuin kouluttamattomuudesta tai väärästä yhteiskuntaluokasta. Ulkoministerin valnta on taas todellakin kummastuttanut monia: mitä pois joku ikääntyvä mies olisi tuonut kehitysmaasta nuoren köyhän ja tietämättömän tytön vaimokseen - tasavertaisuutta tällaisessa suhteessa ei ole. Jäin miettimään myös esimerkkiperheen naisen äidin yleissivistyksen puutetta - kyllä sivistyneen perheen ihmisten pitäisi pystyä keskustelemaan niin ettei työväenluokkaista äitiä nolata. Todennäköisesti äiti aistii tyttären epävarmuuden, joka lisää hänen epävarmuuttaan. Kaikki köyhät ja työväenluokkaiset eivät todellakaan ole epävarmoja ja pelokkaita. Sitä myös myös yläluokasta. Sodan jälkeen löytyi lukuisia lahjakkaita ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta koulututtautumiseen ja sen kautta yhteiskunnalliseen nousuun. Esimerkiksi ay-liikkeessä on ollut hienoja ja fiksuja tyyppejä ilman koulutusta. Silti kiinnostavaa miettiä näitä asioita.

iivanajulma

Luokkaerot ovat kasvaneet järkyttävästi sen 30-vuoden aikana minkä kokoomus ollut hallituksissa,,,en juurikaan sitä huomannut kun olin työelämässä joka vei määrätyn huomion asiasta,,mutta eläkkeellä ollessani aikaa on ollut huomata tämä asia,,ja se on järkyttävää,,leipäjonot ovat sen aikana tulleet,,myös muita monia asioita,,keskituloiset ovat selvästi karanneet ansioissaan,,heillä on jopa mahdollisuus sijoituksiin,,uusia parempia autoja joita ei duunarilla ole varaa ostella ellei sitten ota velkaa josta moni joutuu kurimuksiin kun työt loppuvat jne,,ne pienet korotukset esim, lääkkeiden omavastuut, terveyskeskusmaksut,lääkärin palkkiot ja muut korotukset elämiseen eivät rankaise niitä keskituloisia juurikaan,,työtöntä ja pienituloista duunaria ja pieneläkeläistä ne rankaisevat joidenka takia joutuu menemään leipäjonon jatkoksi,..ei hyvältä näytä ei,,

Sisältö jatkuu mainoksen alla