”Kun viemäriputki hajoaa, paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö.” Kuva: Shutterstock
”Kun viemäriputki hajoaa, paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö.” Kuva: Shutterstock

Puhe ”työmiehen hymystä” ei ole pelkkää legendaa. Mutta miksei näille uurtajille saada kunnollisia työhousuja?

Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien kolumnissaan rakennusalan työntekijöistä eli pervakoäijistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan.

– Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä.

– Sen sijaan paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö. Huomioliivit päällä nämä miehet kyykistelevät putken äärellä valkoiset persvaot vilkkuen, Enqvist kirjoittaa kolumnissaan.

Persvakoäijät ovat jääneet aina vähemmälle huomiolle, vaikka heidän tekemänsä työ on äärimmäisen arvokasta. Mutta miksi näitä arjen sankareita kutsutaan pervakoäijiksi? Onko rekkamiehen hymy pelkkää legendaa, vai onko työvaatekulttuurissa oikeasti jokin vialla?

”Ja onhan se inhottava kyykistellä töissä, jos joutuu miettimään näkyykö vako.”

Urbaanin sanakirjan mukaan rekkamiehen hymy tarkoittaa tyyliä, jossa housut ovat sen verran alhaalla, että ”hymyilevä” peräaukon yläkohta näkyy.

Kysyimme suomalaiselta työvaatevalmistaja Dimexiltä, miksei raskaan työn raatajille saada kunnollisia housuja.

Dimexin toimitusjohtaja Riitta Krogerus vastaa, että heidän näkökulmastaan kyse on huonosti istuvista vaatteista. Rekkamiehen hymystä on puhuttu pitkään, kun on mietitty rakennusalan työvaatetusta.

– Yritämme kitkeä ongelmaa. Teemme jatkuvaa tuotekehitystä työvaatteiden valmistuksessa suomalaisille työmiehille ja -naisille. Koekäyttö on tärkeää, koska rakennustöissä työskennellään ääriasennoissa, jolloin istuvuus ja käyttömukavuus on kaikkein tärkeintä. Vaatteelta vaaditaan nykyään enemmän, Krogerus sanoo.

Krogerus uskoo, että ilmiö persvakoisista työläisistä on kuitenkin vähentymässä, sillä raskaan työn vaatteisiin panostetaan entistä enemmän. Kyse on vanhan koulukunnan ilmiöstä.

– Ja onhan se inhottava kyykistellä töissä, jos joutuu miettimään näkyykö vako.

Soitimme myös helsinkiläisiin ompelimoihin kysyäksemme mikä vaatekappaleessa on vikana, jos vako vilkkuu. Ompelijana työskentelevä Kirsi kommentoi Me Naisille, että ongelmana on yksinkertaisesti housujen liian pieni koko ja matala vyötärö.

– Ruumiinrakenteella on paljon osuutta asiaan. Hoikemmilla työmiehillä pysyy kyllä housut jalassa, hän sanoo.

Varma syksyn merkki: ihmiset palaavat liikkumaan Suomen kaduille, kujille ja maanteille. Liikenneraivohan siitä repeää!

Helsingissä alkoi tällä viikolla Liikenne on yhteispeliä -kampanja, jonka tarkoituksena on tehdä jalankulkijoiden, autoilijoiden ja pyöräilijöiden yhteispeli sujuvammaksi ja kunnioittavammaksi sekä muistuttaa liikennesäännöistä. Aioitus ei voisi olla parempi: HS uutisoi maanantaina Fatbike-pyöräilijän törmänneen jalkakäytävällä Helsingin kulttuurijohtajaan Tommi Laitioon. Syntyi kiivas keskustelu kevyen liikenteen turvallisuudesta.

Väärissä paikoissa pööpöilevät jalankulkijat kiusaavat pyöräilijöitä! Pyöräilijät suhailevat siellä täällä eivätkä edes näytä käsimerkkejä! Ja sitten on vielä ne autot! 

Graafisella alalla työskentelevällä Tarulla, 39, on omakohtaista kokemusta autojen ja polkupyörien välisestä tulehtuneesta suhteesta. Hän harrastaa pyöräilyä ja lukee välillä pyöräilijöiden foorumeilta tarinoita siitä, kuinka autoilijat kohtelevat pyöräilijöitä maanteillä.

Taru on myös itse kokenut liikenneraivon käytännössä pyöräillessään viime kesänä maantiellä ajoradan vieressä. 

– Tuli märät naamalle. Lasinpesunesteiden ruiskuttaminen on yleinen jäynä, jota jotkut autoilijat tekevät. He eivät tykkää maantienpyöräilijöistä ja siitä, että heidän kanssaan jaetaan tiet, hän kertoo. 

Kokemus ei ollut ainoa laatuaan. Tarun mukaan toisinaan hänen tiellensä on kiilattu ja joskus ohitellaan turhan läheltä. Ohutrenkaisella maantiepyörällä ei voi ajaa kovin turvallisesti kovassa vauhdissa penkan puolelle asfaltilta pois. Pyörän renkaitakaan ei ole tehty hiekalla ajoon, vaan ne puhkeavat pikkukivistä helposti.

”Tuli märät naamalle.”

– Pari kertaa autoilija on ohittanut minut tahallaan todella läheltä. Se on ihan hirveä tunne, koska sivuliike samaan aikaan auton kanssa saisi pahaa jälkeä, Taru kertoo. 

Suomalainen erikoisuus?

Taru kertoo huomanneensa, että erityisesti Suomessa autoilijat suhtautuvat nihkeämmin pyöräilijöihin kuin  muissa Euroopan maissa.  Tour de Francen ja muiden vastaavien pyöräkilpailuiden sekä lämpimien sääolosuhteiden takia pyöräily on noussut suosituiksi penkkiurheilulajeiksi esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

Taru on kansainvälisillä pyöräilyleireillä huomannut, että vaikka muualla Euroopassa saattaa olla kapeampia teitä, pyöräilu autoteillä tuntuu paljon turvallisemmalta. 

– Euroopan maissa autoilijat kunnoittavat pyöräilijöitä ja antavat helposti tietä jalankulkijoillekin. Ehkä Suomessa, jossa on niin vähän ihmisiä laajalle levinneenä, emme ole oppineet elämään toistemme kanssa niin sopuisasti, hän arvelee. 

Myös lainsäädäntö saattaa vaikuttaa. Monissa maissa, kuten Itävallassa, autoilijan pitää lain mukaan kiertää pyöräilijä vähintään puolentoista metrin päästä. Kyltit teiden reunoilla muistuttavat tästä. Suomessa polkupyörää ohittavan on pidettävä ”turvallinen väli” eli sivuttaisetäisyys ohitettavaan (TLL §19). Väli on suhteutetaan kulkuneuvon nopeuteen, mutta tarkkaa etäisyyttä ei ole määritelty. 

 Miten Suomessa sitten selviytyy? 

Taru kertoo, että hän lähtee pyöräilemään mieluiten myöhään illalla tai aikaisin sunnuntaiaamuisin, kun tiellä on mahdollisimman vähän liikennettä. Hän ei itse usko kostamiseen vaikka joku on sellaistakin tehnyt. 

– Kuulin kerran, että pyöräilijä ruiskutti liikennevaloissa juomapullosta vettä sellaisen autoilijan päälle, joka oli aiemmin ruiskuttanut lasinpesunestettä hänen päällensä. 

Taru ihmettelee ymmärtämättömyyttä liikenteessä. 

– Me kaikki olemme vuorotellen kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autoilija. Olemme kaikki olleet toistemme asemissa, joten en ymmärrä, miksi emme voisi kunnioittaa toisiamme ja liikkumismuotojamme. 

Huonojen tapausten lisäksi mukaan mahtuu monia fiksujakin autoilijoita. 

– Kerran yksi autoilija hidasti ja kiersi minut liioitellun kaukaa. Peukaloa nostamalla kiitin häntä fiksusta käytöksestä, Taru kertoo. 

 

JVH

Pyöräilyä harrastava Taru, 39, kertoo, millaista kiusantekoa autoilijat harjoittavat Suomen maanteillä: ”Tuli märät naamalle”

Kaikilla on paljon parannettavaa, mutta muistaa täytyy, että suurin vastuu on kuitenkin autoilijalla sillä näiden muiden henki on kyseessä. Lisäksi autoilijalla on ajokorttikoulutus. Asennevammaisilta autoilijoilta kyllä pitäisi otta tuo ajokortti kokonaan pois, kunnes mieltävät asiat oikealla suhteellisuudentajulla.
Lue kommentti

Amos Rex -taidemuseo ei ole vielä auennut, mutta museon kattopiha on jo Instagram-tähti.

Helsinkiläiset kaverukset Erika Haavisto ja Heli Koistinen potkaisevat sandaalit jalastaan ja kipuavat ylös jyrkkää kivetystä paljon ketterästi. Erikan puhelimen muistiin tallentuu yhteiskuva – kuulemma kaverusten ensimmäinen tästä paikasta.

Vilkaisen Instagramista mallia ja könyän koristekivetystä pitkin erikoisen lasirakennelman viereen. Kurkkaan valtavan periskoopin näköisestä ulokkeesta. Sisällä ei näy oikein mitään.

Nilkkaani sattuu, sillä se on luonnottomassa asennossa. En tiedä, mitä yleensä teen käsilläni. Laitan ne taskuun, kuten eräs toinen herra teki tässä samassa paikassa omassa Insta-kuvassaan.

Räps, räps. Kuvaaja napsii otoksia, kun poseeraan kuperalla katoksella. Vähän hävettää, mutta ei paljon. Onhan täällä muitakin samoissa puuhissa.

Tätä Amos Rexin kattopihaa näkee Instagramissa nykyään usein. Helsingin Lasipalatsinaukiolla sijaitsevasta paikasta on tullut turistien ja paikallisten suosima kuvauskohde. 

Heli tutkii paikalta aiemmin näpättyjä otoksia Instagramista.

– Onpas hienoja kuvia, hän ylistää.

Ei tosin minun kuvani kohdalla. Vaatteeni ovat muotitiedottoman valinta ja taskusta törröttää kynä.  Tuskin sitä kehtaa edes ladata.

 

 

A post shared by Timo Riitamaa (@timoriitamaa) on  

 

A post shared by Elsa Hessle (@elsahess) on

Täydellinen Insta-kuva toimittajalle! Kuva: Amanda Aho
Täydellinen Insta-kuva toimittajalle! Kuva: Amanda Aho

 

Mielenkiintoinen masto

Uuden taidemuseon kattoa käytetään tapahtuma-alueena. Ulkonäöltään se on aika erikoinen. Muutaman metrin korkuiset nupulakivimäiset kummut täydentyvät ruotsinlaivan hytti-ikkunoita muistuttavista, mutta kymmenkertaisen kokoisista laseista.

Kumpujen taustalta kohoaa kymmenien metrien korkuinen valkoinen pylväs, joka muistuttaa ulkomuodoltaan laivan mastoa. Sinne sitten tähystelemään, on moni rohkea varmaan tuumannutkin. Tuskin kukaan on mennyt.

Italialainen Nini Ciccarese ihasteli korkeaa mastoa. Kuva: Amanda Aho
Italialainen Nini Ciccarese ihasteli korkeaa mastoa. Kuva: Amanda Aho

Tiistaisena iltapäivänä paikalla on lähinnä turisteja, kun oppivelvolliset pakertavat pulpeteissaan. Täällä nukutaan ilman pelkoa opettajan valvovasta silmästä.

Italialaisen Nini Ciccaresen mielestä pytinki sopii hienosti Helsinkiin. Hänen mukaansa se näkyy hyvin korkeilta kattoterasseilta.

Erikoinen tolppa kiinnostaa monia. Kuva: Amanda Aho
Erikoinen tolppa kiinnostaa monia. Kuva: Amanda Aho

– Masto on hieno. Se ei ollut tässä vielä viime Suomen-vierailullani, Helsingissä usein käyvä Nino kertoo.

Kuvaajia tulee ja menee. Kohde selvästi kiinnostaa kuin joulukuinen Teneriffa suomalaisia.

Tunnin aikana selfien ottajia ilmestyy useampia. Jos paikalta mielii täydennystä omaan Instagram-profiiliin, kannattaa piipahtaa nopeasti. Muuten saattaa hukkua massaan.

itserakkauden amtööri

Helsingin keskustaan nousi vaivihkaa Instagram-edelläkävijöiden uusi pyhiinvaelluspiste – testasimme, miltä se näyttää kuvassa

Vieläkään en ymmärrä, miksi ihminen kuvaa itseään.Ketä kiinnostaa, itse itsestään otetut kuvat,siis oikeasti? Aivan sama miltä ja mitä somessa näytät, selfieinstituutio kertoo justiinsa sen, kuinka paljon toiset kiinnostaa, ja kiinnostus siihen, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu, on aikalailla nolla.
Lue kommentti