Kuvat
Panu Pälviä
Leena Malkki tutkii terrorismia. Itse hän pelkää läheistensä sairastumista.
Leena Malkki tutkii terrorismia. Itse hän pelkää läheistensä sairastumista.

Leena Malkki tutkii työkseen pelkoa ja sen aiheuttajia. – Tuntemattomat uhat, joilta on vaikea suojautua painelevat tehokkaasti nappejamme.

Terrorismin tutkija Leena Malkki, 44:

”Lapsena näin toistuvasti painajaista, jossa puinen kotitalomme paloi. Siskoni osasi yhdistää painajaiseni koulussa näytettyyn videoon, jossa kerrottiin, miten tulipalon sattuessa tulee toimia. Videolla palohälytin soi, pelko nousi ja piti olla nopea. Se visualisoi minulle tulipalon ja teki siitä pelottavaa. Painajainen loppui, kun muutimme puutalostamme pois.

Nykyään tutkin pelkoa ja sen aiheuttajia työkseni. Minua kiinnostaa se, miten eri tavalla eri ihmiset hahmottavat maailmaa. Lisäksi minusta on kiinnostavaa tutkia akateemisesti aiheita, jotka herättävät paljon tunteita ja sisältävät tabuja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Visuaalisuus lisää pelkoa myös terrorismissa. Terrorismin uutisointi on jatkuvasti näyttävämpää, ja silminnäkijävideot leviävät sosiaalisessa mediassa. Jos kukaan ei reagoisi terroritekoon tai todistaisi sen tapahtumista, se olisi vähän sama asia kuin puu kaatuisi metsässä ilman, että kukaan näkee sitä. Nykyään me kaikki todistamme, kun puu kaatuu. Ja pelkäämme, milloin puu kaatuu meidän päällemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Terrorismi pyrkiikin tuhon sijasta psykologisiin vaikutuksiin. Tekojen avulla pyritään vaikuttamaan ajatuksiimme. Itse iskut saavat aikaan vähän fyysistä tuhoa. Ihmisten reagointi on olennaisempaa: pelko muuttaa käytöstämme, minkä vuoksi olemme itse tuottamassa terrorismin vaikutuksia.

Terrorismin tutkijasta saattaa tulla sellainen mielikuva, että olen paljon väkivallan kanssa tekemisissä, mutta ei se ole työssäni läsnä. Itse asiassa tutkin ihmisiä: ketkä terroritekoja tekevät ja miksi. Työssäni koko ilmiö arkipäiväistyy.

Terroriteot ovat selitettävissä aivan kuten kaikki muukin ihmisen toiminta. Monista voi tuntua pelottavalta, että terrorismiin mukaan lähtevät eivät ole mielisairaita tai rikollisia. Minua kuitenkin rauhoittaa se, että käsitän jonkinlaisen ihmisyyden myös niissä ihmisissä. Tiedän myös, ettei Eurooppa ole jihadistien toiminnan pääaluetta. Iskuja tapahtuu täällä lopulta vähän, ja on olemassa paljon keinoja estää niitä.

Olisi kuitenkin epärealistista ajatella, ettei terrorismi aiheuttaisi ihmisissä pelkoa. Tuntemattomat uhat, joilta on vaikea suojautua, painelevat tehokkaasti nappejamme. Pelon noustessa kannattaa miettiä, miten pystyy itse olemaan muuttamatta käyttäytymistään terroristien haluamalla tavalla. Yksi suurimpia terrorismin vaikutuksia on turismin väheneminen. Voisiko esimerkiksi edelleen matkustaa Pariisiin, vaikka siellä on tapahtunut iskuja? Riski siihen, että joutuisi edes todistamaan terrori-iskua, on hyvin pieni. Jos ulkoministeriön mielestä johonkin kohteeseen on turvallista matkustaa, terrorismin pelossa matkaa ei tarvitse jättää väliin.

Lapsille kannattaa kertoa koko tarina terrori-iskun ympäriltä. Kun Turun puukotukset tapahtuivat, jouduin lähtemään Ylen haastatteluun kiireellä ja ottamaan lapseni mukaan. Kiireen takia tuli tunnelma, että nyt on jotain hätänä. Jälkikäteen kerroin lapsille, mitä oli tapahtunut, mutta kerroin myös, että uhrit ovat nyt sairaalassa, poliisi oli paikalla nopeasti ja valtion päämiehet lähettivät omaisille sympatian osoitukset. Terrorismin uutisoinnissa pitäisikin pitää näkyvillä pelastustoimet ja se, että uhreja autetaan. Se ei aiheuta niin paljon pelkoa kuin uutisointi itse iskusta tai sen tekijöistä.

Terrorismin kanssa työskentely ei ole muuttanut omaa suhdettani pelkoon. Edelleen minussa herättävät pelkoa asiat, jotka ovat minulle vieraampia ja menevät tunnetasolla ihon alle. Pelkään läheisten ihmisten sairastumista ja joudun rauhoittelemaan itseäni tautiepidemioiden aikana. Vaikka olen paljon televisiossa, suurimmat stressin aiheeni liittyvät toisten ihmisten kohtaamiseen. Se on aina ollut pelko, jonka olen halunnut voittaa. Monesti pelko menee ohi, kun pääsen itse tilanteeseen. Voitan pelkoni sillä, että asia, jonka haluan tehdä, on kiinnostavampi kuin sen tiellä oleva pelko.

Peloissa auttaa maailmankatsomukseni: en usko kohtaloon enkä siihen, että ikäviin asioihin olisi jokin syy tai että niiltä voisi täysin suojautua. Terrori-iskussa paikalle osuvat ihmisetkin ovat täysin satunnaisia.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla