Olisiko aika siirtyä takaisin nuukuuden kulttuuriin, jota elettiin 1950-luvulla, kun jätettä syntyi vähän ja tavaroiden tuunaaminen oli itsestäänselvää? Ainakin voi tavoitella pysyvää uusnuukuutta.

Liiasta tavarasta eroon hankkiutuminen on trendi, jonka sanotaan helpottavan elämää ja säästävän maapallon luonnonvaroja – kunhan tuleva kulutus kaikilla tasoilla vähenee. 

Osa kuluttajista on omaksunut maapallon jätekuormaa vähentävän asenteen. Omaa identiteettiä ei enää rakenneta roimasti kuluttaen. Päinvastoin, edelläkävijöiden eetoksena on: mitä vähemmän, sen parempi. Meretkin hukkuvat jo muoviin.

– Tavaraa on kerääntynyt isovanhemmilta ja vanhemmilta, joten sitä kerta kaikkiaan on yli tarpeiden. Tavaroiden määrällä ei enää ole entiseen tapaan statusarvoa, sanoo tutkija Veera Kinnunen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedostavilla, uutta minimalismia ajavilla on varaa selviytyä vähin tavaroin. He voivat luopua materiasta, koska tietävät voivansa hankkia sitä heti tarvittaessa. Jos ei muualta, niin netin kierrätyspalstoilta ja vieläpä halvalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohti kiertoyhteiskuntaa

Kinnunen ehdottaa, että uusia hankintoja tekevä miettisi, minkälaisten tavaroiden kanssa haluaisi elää, kunnes ne muuttuvat jätteeksi. Ja varsinkin tätä: millä tavoin joku päivä jätteeksi muuttuvan kapineen voi hävittää mahdollisimman vähällä ympäristörasituksella.

EU:n puitteissa otettiin vuonna 2016 askel kiertoyhteiskunnan suuntaan. Uusi jätelaki velvoittaa niin tavaran tuottajan kuin kuluttajankin vahvemmin vastuuseen syntyvästä jätteestä. Esineistä ei enää pitäisi päästä eroon hylkäämällä niitä huolettomasti jätekatoksiin ja kaatopaikoille.

Jätteen lajittelu on nykyisin monimutkaista ja vaivalloista. On kuitenkin tärkeää tavoitella ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Syntyvän jätteen vähentäminen on niin kuluttajien, yritysten kuin päättäjienkin asia, Kinnunen toteaa.

Kun alkaa pohtia tavarataivaansa uusia hankintoja jätteenhävittäjän näkökulmasta, ostosten tekemiseen tuleekin aivan toinen vire. Se on maapallon  kantokyvynkin kannalta terveellistä. 

Jäteyhteiskunnan seuraava vaihe?

Jos aiomme lakata täyttämästä maapalloa ja meriä tavaroiden jäänteillä, suhtautumisen tavaraan on muututtava. Muutos vaatii ymmärtämään, miten eri tavoin tavaraan voi kiinnittyä.

1. 1950-luku oli nuukuuden aikaa

Ennen teollisen massatuotannon alkamista 1950-60-luvuilla elettiin nuukuuden aikaa. Tavarat käytettiin loppuun, niitä huollettiin ja korjattiin. Jätettä syntyi vähän, ja se pyrittiin hyödyntämään kotitalouksissa. Tuunaaminen oli itsestään selvää, tosin säästeliäisyyden nimissä.

2. Massatuotanto johti kertakäyttöisyyteen

Massatuotannon myötä monista tavaroista tuli kertakäyttöisiä – niistäkin, joita ei tarkoitettu sellaisiksi. Omaksuttiin uutuudenhimon kulttuuri. Jätteenkäsittely siirtyi kaupungeissa pois kotitalouksilta, ja poisheittämisestä tuli hyve. Oli velvollisuus ostaa uutta tuotannon pyörittämiseksi.

3. Nyt vallalla vastuullinen kuluttaminen 

Kun tavarat ovat täyttäneet kodin, varastot ja kierrätyskeskuksetkin, on aika kysyä: miten haluan elää tavaroitteni kanssa. Kulutuksen eettisyys ja kierrätettävyys ovat trendi: opettelemme ympäristön kannalta kestävämpää kulutusta. Vastuullinen kuluttaminen vaatii huolellista lajittelua.

 

Asiantuntija: Veera Kinnunen, tutkija. Lapin yliopisto.

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Talvikkiii

"Jätteen lajittelu on nykyisin monimutkaista ja vaivalloista. On kuitenkin tärkeää tavoitella ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa."

No ei todellakaan ole monimutkaista ja vaivalloista, lapsikin sen osaa. Monissa taloyhtiöissä löytyy omat pöntöt muoveille ja biojätteille ja pientaloihin saa nelilokerojärjestelmän, joka säästää myös lompakkoa. En tajua, miten tässä maailmassa kenelläkään on enää varaa tai pokkaa olla kierrättämättä.

50-luvun nuukailusta on ilman muuta hyvä ottaa mallia, mutta ei ko. vuosikymmentä kannata muutoin glorifioida - kyllä silloinkin olisivat ihmiset kuluttaneet yhtä hysteerisesti, jos olisi ollut mahdollista. Meidän sukupolvemme tehtävä on painaa jarrua, kun edelliset sysäsivät menovaihteen silmään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla