Pitkään epäröityäni päätin kokeilla otsaryppyjeni silottamista botoxilla. En olisi koskaan uskonut tekeväni niin.

Tämä saattaa vähän nippaista, sanoo ylleni kumartunut nainen ja työntää piikin otsani ihoon.

Auauauau.

Hän on oikeassa.

Sattuu niin, että silmäkulmiin kihahtaa kivunkyyneliä. Sattuu, vaikka nainen ennen pistämistä siveli iholleni pintapuudutusainetta.

En silti valita ääneen. En kehtaa.

Sillä tätähän minä halusin, ihan itse tulin. Toiveenani se, että naisen ihooni ruiskuttama botuliinitoksiini, tutummin botox, silottaisi otsani rypyt ja saisi minut näyttämään jotenkin… freesimmältä.

Nainen jatkaa puuhiaan. Kaksi, kolme, neljä, viisi pistosta lisää. Kulmakarvojen ylle, otsan keskelle ja lähelle hiusrajaa. Kun kipuun turtuu, sattuu vähän vähemmän.

– Hyvin meni, tuskin tulee mustelman mustelmaa, nainen toteaa lopuksi.

– Muista, että tulokset näkyvät vasta parin päivän päästä.

Hän kertoo myös, että aineen vaikutus kestää kolmesta kuuteen kuukautta. Sen jälkeen operaatio pitää tehdä uudelleen.

Edellisessä elämässään tämä nainen oli lastenlääkäri Pietarissa. Nyt hän työskentelee kauneushoitolassa Suomessa antamassa nuorentavia pistoksia ikääntymisen merkkejä kavahtaville asiakkaille.

Sellaisille kuin minä.

”Miksi kummassa kypsän naisen pitäisi ikuisesti näyttää posliini-ihoiselta parikymppiseltä?”

Hollywoodin malliin

Otsarypystä se alkoi. Vaakajuonteesta, joka ulottuu otsani poikki koko leveydeltä. Uurteesta, joka oli vain hento viiva niinä vuosina, kun rymysin baareissa parikymppisen innolla.

Silloin olin muuten vahvasti sitä mieltä, että ikääntymisen merkkejä häivyttävä plastiikkakirurgia on turhaa, hölmöä ja epäfeminististä. Miksi kummassa kypsän naisen pitäisi näyttää ikuisesti posliini-ihoiselta parikymppiseltä, ällistelimme ystäväpiirissäni ja tutkimme naamaansa keinotekoisesti kohentaneiden Hollywood-tähtien kuvia vähän säälien.

Madonna, Courteney Cox, Nicole Kidman, Lara Flynn Boyle… Toinen toistaan upeampia naisia, joiden naama oli muuttunut oudon liikkumattomaksi, lähes tunnistamattomaksi. Eikä ilmiö koskenut vain naisia. Esimerkiksi Sylvester Stallone alkoi jossakin vaiheessa näyttää siltä, että pystyy tuskin puhumaan, koska hänen naamansa on niin kireä.

Asiaa oli helppo paheksua siinä vaiheessa, kun oma iho oli sileä leuankärjestä hiusrajaan. En koskaan edes ajatellut, että jonakin päivänä suhtautuisin asiaan toisin.

”Apua, alan näyttää ihan edesmenneeltä isotädiltäni Selmalta.”

Naama kuin isotädillä

Kolmekymppisenä otsani viaton viiva alkoi huomaamatta syventyä. 40 täytettyäni se muuttui selkeäksi keski-ikäisen naisen otsarypyksi, joka tekee perusilmeestäni alati huolestuneen.

Apua, alan näyttää ihan edesmenneeltä isotädiltäni Selmalta. Siltä, joka rakasti makeaa sherryä ja kameerintaneuloja, ja jolla oli juuri tällainen otsaryppy, tajuan eräänä päivänä peilin edessä.

Kun vedän otsan ihoa sormenpäilläni sileämmäksi, vaikutelma hälvenee. Olen nyt 43-vuotias, mutta tiedän, että vuosi vuodelta ryppy syvenee ja saa kaverikseen yhä uusia uurteita, kunnes kuusikymppisenä näytän… Niin, luultavasti aika lailla samalta kuin tätini.

Vakikampaajani, ikätoverin, tuolissa tulee puhe ihon rypistymisestä. Käy ilmi, että siinä missä minä inhoan otsani vaakaruttua, hän ei voi sietää niinsanottuja sibeliusryppyjään.

– Vaan ei hätää. Kävin ottamassa niihin botoxia. Johan parani, hän totesi tyynesti taiteillessaan raitoja hiuksiini.

Botoxia?

Tämä tavallinen, mukava nainen käyttää siis Hollywood-tähtien kikkoja poistaakseen kasvoistaan jotakin, mistä ei pidä. Hän myös perustelee ratkaisuaan nasevasti.

Hiuksiakin värjätään, samoin ripsiä ja kulmakarvoja. Lähes jokainen nainen sutii aamuisin peilin edessä meikkiä naamaan. Miksi tätä kaikkea pidetään normaalina, mutta täytehoitoja paheksutaan? Missä raja hyväksyttävän ja vähän nolostuttavan kauneudenhoidon välillä menee?

Ehkä siinä, kun ensi kertaa törmää ongelmaan, johon ne paljon hehkutetut hyvät elämäntavat ja säntillinen ihonhoito eivät pure. 

Kuten esimerkiksi vuosi vuodelta syvenevään otsaryppyyn.

”Siis mitä sun otsalle on tapahtunut?”

Iso ja kiiltävä otsa

En kerro perheelleni sanallakaan käynnistäni botox-piikillä. En kehtaa. En tahdo olla tyttärilleni esimerkki aikuisesta naisesta, joka ei kestä omaa vanhenemistaan.

Mieheni ei tarvitse tietää yksityiskohtia näin hölmöstä asiasta, ajattelen. Tuskin hän edes huomaa mitään.

Erehdyn.

Kolmantena päivänä kauneushoitolassa käynnin jälkeen puoliso alkaa tuijottaa minua kiinteästi päivällispöydässä.

– Siis mitä sun otsalle on tapahtunut? Se näyttää jotenkin oudon pullistuneelta.

Punastun, ja hätävale pääsee suustani.

– Uusi meikkityyli vain, vinkaisen.

– Ei kun oikeesti, kato tännepäin. Se on tiäksä tosi kiiltävä. Ja sun kulmakarvat on kuin väärinpäin käännetyt v-kirjaimet, mies sanoo, selvästi aidon huolestuneena.

– No kun mä kävin ottamassa botoxia, vingahdan ja lappaan hädissäni spagettia suuhun.

– Siis mitä? Sä kävit laittamassa ittees... eikse oo jotain hermomyrkkyä? Oliko kallista? hän kysyy selvästi yllättyneenä.

– 200 euroa, mumellan ruokaan.

Mies hillitsee itsensä ilmeisin ponnistuksin.

– Okei. Sun keho, sun rahat. Mikäs siinä, hän lopulta toteaa ja alkaa nostella likaisia astioita pöydästä.

Myös tarkkasilmäinen ystävä hoksaa muutoksen.

– Pakko kysyä… ootsä käyny ottamassa botoxia? Yksi tuttu kävi, ja se näytti ihan samalta kuin sinä nyt.

Toisenlaisiakin kommentteja tulee. Pari satunnaista tuttua kyselee, olenko ollut lomalla, kun näytän äkkiä niin raikkaalta.

Parin viikon päästä käyn syömässä parin luotetun, niin ikään nelikymppisen ystävän kanssa. Illan kuluessa alamme puhua siitä ikääntymisen tuomasta tunteesta, kun ei tunnista enää peilistä omaa naamaansa ja alkaa näyttää samalta kuin ammoin kuolleet sukulaiset perhealbumin kellastuneissa kuvissa.

Kopautan otsaani ja tunnustan tekoseni.

Ystäväni ovat kuolla nauruun.

– Siis mitääh, botoxia? Eihän sulla ole edes kunnolla ryppyjä! Haloo! Viisas nainen, eihän toi ole yhtään sun tapaista.

Ei kai niin. Ja silti tein sen. Yhteiset naurut tekevät kuitenkin hyvää. Päättelemme, että ikäkriisinsä kullakin. Joku ottaa avioeron vanhasta siipasta, toinen ostaa pramean avoauton, kolmas pumppaa botoxia otsaan.

Kun nauran, tunnen ilmeen suupielissäni ja poskissani. Kulmakarvoista ylöspäin naamani on oudon jähmeä.

”Alan jälleen näyttää omalta itseltäni.”

Tervetuloa, vanha naama

Viikkojen kuluessa se vähän muovikelmua muistuttava, kiiltävä efekti otsastani alkaa hälvetä. Myös tunto alkaa palautua. Puoliso lakkaa luomasta otsaani vaivihkaisia, kummastelevia katseita.

Minä sen sijaan tarkkailen ikäisiäni ja itseäni vanhempia naisia telkkarissa ja elävässä elämässä uusin silmin. Koska kokeilin itse botoxia, osaan etsiä sen jälkiä muidenkin kasvoista. Noin sileä otsa? Ei kuule voi olla noilla vuosirenkailla. Ohhoh mitkä kulmat – muutama pistos on salettiin tuohonkin otsaan tökkäisty. Tuonkin naama on oudon liikkumaton – botox-siskohan se siinä.

Parhaita bongailun kohteita ovat erilaiset tosi-tv-ohjelmat, kuten Ruotsin miljonääriäidit ja Beverly Hillsin täydelliset naiset. Luonnollista naamaa ei noista ohjelmista oikeastaan löydy, eivätkä niiden naiset nähtävästi edes yritä tavoitella olemukseensa luonnollisuutta. Leikelty ja silotettu naama, veistokselliset silikonirinnat ja iso tukka vaikuttavat olevan heille eräänlaisia statussymboleja. Tässä ollaan kuulkaas miljonäärin muijia, ja sen pitää näkyä.   

Minä en ole miljonäärin muija, ja sekin alkaa nopeasti näkyä. Nelisen kuukautta pistosten jälkeen koittaa se aamu, jolloin vanha tuttu uurre alkaa piirtyä esiin otsastani. Myös tunto palautuu. Kulmakarvojeni kaaret pehmenevät pikkuhiljaa ylösalaisin käännetyistä v-kirjaimista loiviksi sulkumerkeiksi.

Huomaan tykkääväni tästä tunteesta. Alan jälleen näyttää omalta itseltäni. Ja toki vähän myös Selma-tädiltä.

Ehkä kuitenkin mieluummin häneltä kuin Beverly Hillsin täydelliseltä naiselta.”

Mikä botox?

*Botuliinin käyttö on Suomessa kovassa kasvussa sekä lääketieteellisessä että esteettisessä käytössä.

*Ainetta käytetään moneen eri vaivaan. Uusia käyttökohteita löytyy koko ajan. Viime vuosina botuliinilla on alettu hoitaa esimerkiksi migreeniä ja kroonista päänsärkyä, ruoansulatuskanavan häiriöitä ja liikahikoilua.

*Botuliinia käytetään esteettisesti korjaamaan ikääntymismuutoksia kasvoissa. Sen avulla voidaan muuttaa kasvojen lihastasapainoa ja piristää ilmettä.

*Botuliinin huono maine juontuu historiasta. Botuliini on Clostridium botulinum -bakteerin erittämä erittäin voimakas myrkky, joka liittyy ruokamyrkytykseen. Jos liha tai kala on pilaantunut, myrkkyä on paljon enemmän kuin lääkeampullissa.

*Ammattilaisen antamana botuliinipistos on yksi turvallisimmista esteetisistä toimenpiteistä. Botuliinitoksiinia saavat Suomessa lähtökohtaisesti pistää vain lääkärit tai sairaanhoitajat, jotka toimivat lääkärin valvonnassa.

Lähde: Kauppalehti

Laura Nerg ja hänen puolisonsa kyllästyivät Suomen kylmään talveen. Nyt oululaispari on muuttamassa runsaaksi puoleksi vuodeksi Espanjan auringon alle.

25-vuotias Laura Nerg ja hänen aviomiehensä Ville ovat jo pidempään haaveilleet ulkomaille muutosta. Toteutus on kuitenkin jäänyt uupumaan, kunnes pariskunta viime helmikuussa kyllästyi Suomen sääoloihin ja teki päätöksen Espanjaan muuttamisesta. Tarkoituksena on asua seitsemän kuukautta Torreviejassa, Costa Blancan alueella.

– Viime talvi oli niin pitkä, kylmä ja synkkä, että alkoi kyllästyttää. Mietimme, että miksei nyt, Laura kertoo.

Aikaisemmin parin ajatuksena oli lähteä ulkomaille töihin. Heistä kuitenkin tuntui, ettei arki ulkomailla olisi tarpeeksi erilaista.

– Ajattelimme, että miksemme vaan säästäisi rahaa ja lähtisi ulkomaille ihan lomalle. Lisää innostusta antoi, kun serkkuni oli poikaystävänsä kanssa viime talven maailmanympärimatkalla. Siitä tuli olo, että miksemme mekin pystyisi lähtemään, jos hekin pystyivät.

Laura ja Ville ovatkin helmikuusta saakka säästäneet ja tehneet järjestelyjä muuttoa varten. Lähtö koittaa lokakuun alussa.

Loman tarpeessa

Kylmän talven lisäksi lomantarve vaikutti päätökseen. Laura ei ole vielä koskaan päässyt viettämään palkallista kesälomaa. Aika on mennyt tiiviisti yhteisöpedagogin opintojen ja työnteon parissa.

– Viime talvena olin jo hyvin väsynyt. Aina, kun olen ollut lomalla, olen opiskellut. Ja kun en ole opiskellut, olen ollut töissä. Samalla olen yrittänyt ehtiä harrastamaan.

”Aina, kun olen ollut lomalla, olen opiskellut. Ja kun en ole opiskellut, olen ollut töissä.”

Lauran määräaikainen työsopimus ohjaajana kehitysvammapuolella on juuri päättynyt. Ville puolestaan on päättänyt matkan vuoksi irtisanoutua vakituisesta työstään keittiövuoromestarina.

Pitkä tehtävälista

Työkuvioiden lisäksi on pitänyt selvittää kaikkea asuntoasioista autovakuutukseen. Pariskunnan kaksi koiraa, sekarotuinen Pipsa ja lapinporokoira Pihla, ovat lähdössä mukaan Torreviejaan, mikä on osaltaan lisännyt kohtia tehtävälistaan.

– On vaatinut muutamia eläinlääkärikäyntejä ja soittoja Eviraan, jotta olemme saanut koirille kaikki tarvittavat rokotukset, passit ja sirut kuntoon, Laura luettelee.

– Isoin homma on ollut hankkia kaikki tarvittavat dokumentit sekarotuiselle koiralle.

Koirat vaikuttivat myös päätökseen matkustaa Euroopan halki autolla lentämisen sijaan. Samalla Laura ja Ville saavat autonsa käyttöön myös Espanjassa.

”Oulun omakotitaloon on löytynyt matkan ajaksi vuokralainen ja Torreviejasta puolestaan järjestyi asunto suomalaisen vuokranvälitysfirman kautta.”

Asumisjärjestelyt niin Suomen kuin Espanjankin päässä on jo hoidettu. Oulun omakotitaloon on löytynyt matkan ajaksi vuokralainen ja Torreviejasta puolestaan järjestyi asunto suomalaisen vuokranvälitysfirman kautta. Nyt Laura pyrkii saamaan Suomen-kodin tyhjäksi ennen matkaa: osa tavaroista myydään, osa laitetaan varastoon odottamaan kevättä.

Kaiken kaikkiaan valmistelut ovat Lauran mukaan hoituneet melko vaivattomasti siitäkin huolimatta, että järjesteltävänä olivat myös parin vastikään vietetyt häät.

Hänen mukaansa kunkin asian hoitamiseen on yleensä riittänyt yksi puhelinsoitto.

”En edelleenkään tiedä, olenko muistanut hoitaa kaiken.”

– Pitää muistaa irtisanoa sähkösopimus, jätesopimus ja netti. Ja huolehtia, että puhelinliittymät toimivat ulkomailla ja niin edelleen. En kyllä edelleenkään tiedä, olenko muistanut hoitaa kaiken, Laura nauraa.

Kohde Googlesta

Hektisten viime vuosien jälkeen Laura odottaa Espanjassa asumiselta aikaa ajatella ja nauttia elämästä. Myös harrastusmahdollisuudet ovat liikunnalliselle pariskunnalle tärkeitä. Laura harrastaa ilma-akrobatiaa ja Ville kehonrakennusta.

Urheilun lisäksi pari suunnittelee paikallisen kielen ja kulttuurin opiskelua sekä ympäristöön ja ruokakulttuuriin tutustumista. Laura aikoo kirjoittaa Espanjasta myös blogia, jolle on antanut nimeksi Aurinkoa kiitos! Hän kertookin odottavansa eniten juurikin aurinkoa ja lämpöä.

– Siellä on vuodessa keskimäärin 320 aurinkoista päivää. Se ratkaisi kohteen valinnan.

”Internet osasi kertoa, että Torreviejassa on pieni suomalaisyhteisö, muttei mahdotonta määrää turisteja talvisin.”

Aurinkoisten päivien määrä selvisi googlettamalla. Internet osasi kertoa myös, että Torreviejassa on pieni suomalaisyhteisö, muttei mahdotonta määrää turisteja talvisin.

– Kohde piti valita niin, että siellä on sen verran suomalaisia tai turisteja, että siellä puhutaan englantia. Emme puhu kummoisesti espanjaa, joten emme me voisi mennä asumaan ihan natiiviespanjalaiseen paikkaan, Laura selvittää.

Ennen Torreviejaan päätymistä pari oli asettanut kriteeriksi lämpimän sään lisäksi sijainnin EU-alueella. Kiinnostus Espanjaa kohtaan oli herännyt jo aiemmilla reissuilla.

Kannustusta läheisiltä

Epätavalliseen irtiottoon on Lauran ja Villen lähipiirissä suhtauduttu innostuneesti.

– Ajattelin, että meidän vanhemmat olisivat sillä tavalla, että ”eihän tuollaista voi tehdä”, mutta kaikki ovat sanoneet, että ehdottomasti kannattaa lähteä, että ihan huippu juttu, Laura kertoo.

”Kaikki ovat sanoneet, että ehdottomasti kannattaa lähteä, että ihan huippujuttu.”

Reilu puoli vuotta Torreviejassa on tarkoitus elää säästöjen turvin. Oulun kodista saatavat vuokratulot pariskunta aikoo jättää sivuun kotiinpaluuta varten. Sen kummemmin pariskunta ei ole vielä valmistautunut Suomeen paluuseen.

– Mietimme sitä sitten vasta myöhemmin. Meillä on siihen seitsemän kuukautta aikaa.

Anna 46

Oululaiset Laura ja Ville lopettivat työt ja lähtevät 7 kuukauden Espanjan-lomalle – takana puolen vuoden säästöurakka

Torrevieja on tosi hyvä paikka asua ja ihanan lähellä Alicante, Murcia, Valencia ja San Pedro del Pinatar😊 voit tutustua muihin paikkoihin kivasti bussilla. Elämä on halpaa- todella😊 ja melkein jokainen päivä aurinko paistaa. Olen todella tyytyväinen että kokeilin tätä asumismuotoa 6 täällä, 6 kotona😄
Lue kommentti

Keskenkasvuisia sikoja, en ainakaan minä – ajatteletko sinäkin näin pettäjistä? Kun Salla Nazarenko petti puolisoaan, hän tajusi, että uskottomuuteen voi ajautua kuka vain.

Eräänä päivänä kyllästyin väitteeseen, että seksuaalisuus on Suomessa vapautunutta. Kirjoitin Facebookissa, että seksi varattujen miesten ja naisten kanssa on yhä tabu. Kirjoitin myös, että olen ollut näissä suhteissa osapuolena, niin itse vielä naimisissa ollessani kuin sen jälkeenkin.

Aloitusta seurasi syyllistämisen myrsky: minä halusin seksiä miesten kanssa, joita en ”saisi oikeaan parisuhteeseen”, ja uskottomat miehet ovat sikoja.

Minä puolestani väitin, että pettäjä on useimmiten tavallinen hyvää tarkoittava ihminen, joka haluaa seksiä tai toisenlaista seksiä kuin kotonaan saa eikä pysty puhumaan siitä. Tämän lisäksi kyse voi olla ”vain” seksistä tai yhtä hyvin läheisyyden, hellyyden tai kumppanuuden kaipuusta – jopa kostosta. Mukana voi myös olla lapsuudesta kumpuavaa poissaolevan vanhemman etsimistä tai kapinaa vanhempien moralismia vastaan.

Oma aviollinen uskottomuuteni oli yhdistelmä näitä kaikkia: pikkulapsiarjen kuluttavuutta ja muuta elämän stressiä, naiseen kohdistuvaa seksuaalista kaksinaismoralismia, johon olen koko elämäni törmännyt, sekä sitä, etten ollut vielä löytänyt omaa seksuaalisuuttani.

Kun seksi ja puhe puuttuvat

Psykoterapeutti, kliininen seksologi (NACS) Leena Piikoski tuntee ilmiön. Piikosken vastaanotolla suurin yksittäinen kävijäryhmä ovat pariskunnat, joiden suhteeseen uskottomuus on lyönyt kiilan.

Miksi asia tuntuu niin mahdottoman kipeältä?

– Monet ovat puhuneet parisuhteen alussa tärkeistä asioista, kuten siitä, että uskollisuus on tärkeää. Jossakin vaiheessa puhuminen jää, ehkä seksikin jää, ja jompikumpi ajautuu sivusuhteeseen.

”Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat tunnustaneet, että ei heistä ehkä olekaan yksiavioisuuteen.”

Piikosken mielestä pettämisen takana on aina pelkoa ja häpeää. Häpeää tapahtuneesta ja myös sen huomaamisesta, että ei ehkä olekaan sitä, mitä on toiselle esittänyt.

– Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat vasta pettämisen myötä kyenneet tunnustamaan kumppanilleen, että ei heistä ehkä olekaan yksiavioisuuteen. Loppuelämä yhden seksikumppanin kanssa voi tuntua ahdistavalta. Kyse voi olla siitä, että ihminen ei ole ehkä saanut lapsuudessaan pohjaa turvallisille ihmissuhteille.

Turvattomia ihmisiä on Piikosken mukaan kolmenlaisia: itseriittoisia, takertuvia ja pelokkaita. Itseriittoinen on tottunut selviytymään yksin, hän vähättelee kiintymystä eikä usko, että toinen on saatavilla. Takertuva on sen vastakohta: hän ei usko selviävänsä yksin ja tarvitsee koko ajan toisen apua. Pelokas on elänyt kaoottisissa olosuhteissa, ei luota omaan selviytymiseensä eikä koe maailmaa turvallisena.

– Yksiavioisuushan sinänsä on yhteiskunnan luoma normi, joka ei vastaa kaikkien ihmisten luontaisia seksuaalisia taipumuksia. Bi- ja homoseksuaalisissa suhteissa seksuaalinen yksiavioisuus on vähemmän ehdotonta, heterosuhteissa tämä normi on erittäin voimakas.

Piikosken mielestä tarpeesta tapailla muita pitäisi kertoa kumppanille.

– Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee eteen tilanne, jossa joku toinen yhtäkkiä viehättää. Siihen pitäisi olla valmistautunut ja pelisäännöt valmiina.

Jatkuvasti uskoton on ylimielinen

Leena Piikosken mielestä jatkuvasti uskoton ihminen nostaa itsensä tehtyjen sopimusten yläpuolelle ja antaa itselleen ylimielisesti luvan käyttäytyä toisin kuin sovittiin.

Salaisuudet, joita erityisesti jatkuva uskottomuus suhteeseen langettaa, ovat läheisyyden ja aidon kumppanuuden este. Miesten ja naisten välillä on tutkitusti eroa siinä, miltä uskottomuus tuntuu. Miehet kokevat erityisesti satunnaisen seksisuhteen uhkaavana, kun taas naista satuttaa miehen mahdollinen läheisyys ja tunneside toisen naisen kanssa.

"Jos seksistä ei keskustella, se epäonnistuu aika varmasti."
"Jos seksistä ei keskustella, se epäonnistuu aika varmasti."

Kaiken kaikkiaan uskottomuus heijastuu aina laajemmalle: lapsiin ja myös toisen osapuolen lähipiiriin.

Omat kokemukseni tukevat tätä. Varattu rakastajani kaipasi usein hellyyttä ja kuulluksi tulemista, ja samaan aikaan salailu ja kaksoiselämä herättivät meissä molemmissa surua ja tuskaa. Varatun halu jatkaa perhe-elämää on kokemukseni mukaan voimakas, ja ajatus avioerosta pelottaa, vaikka seksi olisi suhteessa olematonta. Vain yksi tuntemistani varsin monista sarjauskottomista miehistä on eronnut, loput jatkavat liitoissaan, useimmat myös sivusuhteissaan.

Traumat tulevat makuuhuoneisiin

Leena Piikosken mukaan pettämisessä on usein kyse siitä, että pettäjä on tuntenut itsensä hylätyksi ja kokee emotionaalisen yhteyden katkenneen. Seksi on loppunut tai ei tyydytä, eikä tilanteesta pystytä puhumaan.

– Esimerkiksi monelle naiselle seksuaalisuuden löytäminen on pitkä polku. Mies voi määrittää hitaasti syttyvän naisen vialliseksi. Jos seksistä ei keskustella, se epäonnistuu aika varmasti. Lisäksi toiveemme seksin suhteen ovat erilaisia.

”Meillä on kauhean kapea käsitys siitä, miten esimerkiksi parisuhteessa ollaan.”

Seksistä puhuminen on varsinkin pitkissä parisuhteissa ilmeisen vaikeaa. Piikosken mielestä se selittyy osin sillä, että suomalaiset ovat traumatisoitunut kansa.

– Olemme vieläkin sotatraumaisia. Meillä on kauhean kapea käsitys siitä, miten esimerkiksi parisuhteessa ollaan. Ei saa epäonnistua, mutta ei liikaa onnistuakaan. Ja siinä, missä vaikkapa sadomasokistiset leikit tai sidonta ovat tulleet tavallisemmiksi, yhden seksikumppanin normi sekä käsitys siitä, että vain monogaaminen parisuhde on ”oikea”, on erittäin vahva.

Piikosken mielestä suomalaiset pariskunnat myös keski-ikäistyvät liian aikaisin. Vastarakastuneet keskittyvät talonrakennukseen, uraan ja lastentekoon. Aistien ilot jäävät paitsioon, vaikka juuri niitä ylläpitämällä myös perhe-elämä kukoistaisi. Tilanteeseen, jossa perheessä on pieniä lapsia, väsymystä ja ajoittaista haluttomuuttakin, ollaan valmistauduttu huonosti.

Halujen eriparisuus on lähes sääntö

Tiia Forsström on sekä auktorisoitu seksuaalineuvoja että seksipalvelujen myyjä. Enemmistö hänen miesasiakkaistaan on parisuhteessa eläviä ihmisiä, ja vain ani harva on pystynyt kertomaan kumppanilleen ostavansa seksipalveluja. Forsströmin kokemus on, että halujen eriparisuus on äärettömän tavallista. Monilla on seksiongelmia – ja lähes kaikki luulevat, että muilla ei näin ole.

– Ylipäätään se, että kaikki osa-alueet mätsäisivat saman ihmisen kanssa, on aika mahdotonta.

Forsströmin mukaan hassua on myös se, että puhumme seksistä aivan kuin se tarkoittaisi samaa asiaa kaikille.

– Jos en kerro kumppanille, mitä seksiltä haluan, todennäköisesti en sitä saa.

”Minun seksipalvelujani ostaa moni seksittömässä, mutta muuten hyvässä liitossa elävä mies.”

Forsström ei kuitenkaan pidä halujen ja seksitoiveiden eriparisuutta kuolemantuomiona suhteelle.

– Mitä luovemmin tilanteessa pystyy ajattelemaan, sen parempi. Ammattiapu kuten seksuaalineuvonta tai -terapia voi myös olla tarpeen.

Forsström on erikoistunut fetisseihin ja seksuaalisiin alakulttuureihin. Hänen mukaansa muun muassa kinky-piireissä ihmiset ovat kenties valmiimpia luoviin ratkaisuihin, jotta molemmat saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan.

– Mitä normatiivisemmissa kuvioissa muuten pyörii, sitä vaikeampi asia vaikkapa uskottomuus on, vaikka se on äärettömän tavallista. Minun seksipalvelujani ostaa moni seksittömässä, mutta muuten hyvässä liitossa elävä mies. Heille seksin ostaminen on kompromissi – taloudellinen sopimus takaa sen, että minä en soittele perään tai ettei peliin tule liikaa tunteita.

Osa ei toivu koskaan

Forsström suosittelee kaikille monisuhteisuutta koskevan opaskirjallisuuden lukemista. Kun suhteessa on sovitusti enemmän kuin kaksi osapuolta, on asioista pakko puhua avoimesti, käydä läpi omat tuntemukset ja miettiä, mitä esimerkiksi mustasukkaisuuden takana on. Näihin tilanteisiin sopivat neuvot toimivat Forsströmin mukaan myös monosuhteissa.

Leena Piikosken pariterapiassa niin pettäjä kuin petetty joutuvat töihin. Pettäjän on näytettävä olevansa luottamuksen arvoinen ja petetyn on opeteltava luottamaan.

– Hirveintä on se, että vielä 20 vuoden päästä muistutellaan menneistä tapahtumista. Sekään ei ole reilua, jos toinen joutuu kyttäyspositioon vuosiksi.

– Toisaalta se, että pettäjä sanoo, että ”en petä enää”, ei riitä. On mietittävä sitä, miten suhteesta saisi aukinaisen. Pettäjän tulee ottaa vakavasti toiselle tuottamansa kipu ja pettymys.

"Olen nähnyt upeita pariskuntia, jotka todella käyvät läpi kaiken sen pelon, kivun ja häpeän. Kriisistä voi tulla mahdollisuus."
"Olen nähnyt upeita pariskuntia, jotka todella käyvät läpi kaiken sen pelon, kivun ja häpeän. Kriisistä voi tulla mahdollisuus."

Entä pitääkö uskottomuudesta kertoa? Asiantuntijat varoittelevat automaattisesta avoimuudesta. Tärkeämpää olisi pohtia, onko näennäisen rehellisyyden syynä oma syyllisyys ja omantunnon putsaus vai aito halu uppoutua siihen, miksi syrjähyppy tapahtui.

Leena Piiskosken mielestä ainoa vastaus on vastuunotto.

– Olen nähnyt upeita pariskuntia, jotka todella käyvät läpi kaiken sen pelon, kivun ja häpeän. Kriisistä voi tulla mahdollisuus.

Huonompi mahdollisuus on ikuinen haava. Kaikki eivät toivu uskottomuudesta koskaan.

Oma liittoni kaatui sinänsä vilpittömään yritykseen elää avoimessa liitossa, jossa molemmilla sai olla ulkopuolisia suhteita. Jälkeenpäin sekä minä että ex-puolisoni olemme löytäneet oikeanlaisen tavan elää ja toteuttaa seksuaalisuuttamme – ja jakaa vanhemmuutta.

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Maria Magdalena

Salla petti aviomiestään ja tajusi, että kuka tahansa voi olla uskoton

Vierailija kirjoitti: "Asiantuntijana" tässä on prostituoitu ja pettäjä. Vau! Kannattaa katsoa tarkkaan kenen neuvoja seuraa, eikä nyt ainakaan näiden kahden, jos haluaa terveen parisuhteen. Näissä norminpurkutalkoissa mennään kyllä täysin metsään. Yksiavioisuus on parisuhteen onnistumiselle ehdoton vaatimus eikä pitäisi mennä pettäjän pillin mukaan. Joskus ero on terveempi ratkaisu - ainakin terveempi kuin hyppiä sinne tänne muiden sänkyihin. Avioliitto käsitteenä tulee muuten vahvasti...
Lue kommentti