Pitkään epäröityäni päätin kokeilla otsaryppyjeni silottamista botoxilla. En olisi koskaan uskonut tekeväni niin.

Tämä saattaa vähän nippaista, sanoo ylleni kumartunut nainen ja työntää piikin otsani ihoon.

Auauauau.

Hän on oikeassa.

Sattuu niin, että silmäkulmiin kihahtaa kivunkyyneliä. Sattuu, vaikka nainen ennen pistämistä siveli iholleni pintapuudutusainetta.

En silti valita ääneen. En kehtaa.

Sillä tätähän minä halusin, ihan itse tulin. Toiveenani se, että naisen ihooni ruiskuttama botuliinitoksiini, tutummin botox, silottaisi otsani rypyt ja saisi minut näyttämään jotenkin… freesimmältä.

Nainen jatkaa puuhiaan. Kaksi, kolme, neljä, viisi pistosta lisää. Kulmakarvojen ylle, otsan keskelle ja lähelle hiusrajaa. Kun kipuun turtuu, sattuu vähän vähemmän.

– Hyvin meni, tuskin tulee mustelman mustelmaa, nainen toteaa lopuksi.

– Muista, että tulokset näkyvät vasta parin päivän päästä.

Hän kertoo myös, että aineen vaikutus kestää kolmesta kuuteen kuukautta. Sen jälkeen operaatio pitää tehdä uudelleen.

Edellisessä elämässään tämä nainen oli lastenlääkäri Pietarissa. Nyt hän työskentelee kauneushoitolassa Suomessa antamassa nuorentavia pistoksia ikääntymisen merkkejä kavahtaville asiakkaille.

Sellaisille kuin minä.

”Miksi kummassa kypsän naisen pitäisi ikuisesti näyttää posliini-ihoiselta parikymppiseltä?”

Hollywoodin malliin

Otsarypystä se alkoi. Vaakajuonteesta, joka ulottuu otsani poikki koko leveydeltä. Uurteesta, joka oli vain hento viiva niinä vuosina, kun rymysin baareissa parikymppisen innolla.

Silloin olin muuten vahvasti sitä mieltä, että ikääntymisen merkkejä häivyttävä plastiikkakirurgia on turhaa, hölmöä ja epäfeminististä. Miksi kummassa kypsän naisen pitäisi näyttää ikuisesti posliini-ihoiselta parikymppiseltä, ällistelimme ystäväpiirissäni ja tutkimme naamaansa keinotekoisesti kohentaneiden Hollywood-tähtien kuvia vähän säälien.

Madonna, Courteney Cox, Nicole Kidman, Lara Flynn Boyle… Toinen toistaan upeampia naisia, joiden naama oli muuttunut oudon liikkumattomaksi, lähes tunnistamattomaksi. Eikä ilmiö koskenut vain naisia. Esimerkiksi Sylvester Stallone alkoi jossakin vaiheessa näyttää siltä, että pystyy tuskin puhumaan, koska hänen naamansa on niin kireä.

Asiaa oli helppo paheksua siinä vaiheessa, kun oma iho oli sileä leuankärjestä hiusrajaan. En koskaan edes ajatellut, että jonakin päivänä suhtautuisin asiaan toisin.

”Apua, alan näyttää ihan edesmenneeltä isotädiltäni Selmalta.”

Naama kuin isotädillä

Kolmekymppisenä otsani viaton viiva alkoi huomaamatta syventyä. 40 täytettyäni se muuttui selkeäksi keski-ikäisen naisen otsarypyksi, joka tekee perusilmeestäni alati huolestuneen.

Apua, alan näyttää ihan edesmenneeltä isotädiltäni Selmalta. Siltä, joka rakasti makeaa sherryä ja kameerintaneuloja, ja jolla oli juuri tällainen otsaryppy, tajuan eräänä päivänä peilin edessä.

Kun vedän otsan ihoa sormenpäilläni sileämmäksi, vaikutelma hälvenee. Olen nyt 43-vuotias, mutta tiedän, että vuosi vuodelta ryppy syvenee ja saa kaverikseen yhä uusia uurteita, kunnes kuusikymppisenä näytän… Niin, luultavasti aika lailla samalta kuin tätini.

Vakikampaajani, ikätoverin, tuolissa tulee puhe ihon rypistymisestä. Käy ilmi, että siinä missä minä inhoan otsani vaakaruttua, hän ei voi sietää niinsanottuja sibeliusryppyjään.

– Vaan ei hätää. Kävin ottamassa niihin botoxia. Johan parani, hän totesi tyynesti taiteillessaan raitoja hiuksiini.

Botoxia?

Tämä tavallinen, mukava nainen käyttää siis Hollywood-tähtien kikkoja poistaakseen kasvoistaan jotakin, mistä ei pidä. Hän myös perustelee ratkaisuaan nasevasti.

Hiuksiakin värjätään, samoin ripsiä ja kulmakarvoja. Lähes jokainen nainen sutii aamuisin peilin edessä meikkiä naamaan. Miksi tätä kaikkea pidetään normaalina, mutta täytehoitoja paheksutaan? Missä raja hyväksyttävän ja vähän nolostuttavan kauneudenhoidon välillä menee?

Ehkä siinä, kun ensi kertaa törmää ongelmaan, johon ne paljon hehkutetut hyvät elämäntavat ja säntillinen ihonhoito eivät pure. 

Kuten esimerkiksi vuosi vuodelta syvenevään otsaryppyyn.

”Siis mitä sun otsalle on tapahtunut?”

Iso ja kiiltävä otsa

En kerro perheelleni sanallakaan käynnistäni botox-piikillä. En kehtaa. En tahdo olla tyttärilleni esimerkki aikuisesta naisesta, joka ei kestä omaa vanhenemistaan.

Mieheni ei tarvitse tietää yksityiskohtia näin hölmöstä asiasta, ajattelen. Tuskin hän edes huomaa mitään.

Erehdyn.

Kolmantena päivänä kauneushoitolassa käynnin jälkeen puoliso alkaa tuijottaa minua kiinteästi päivällispöydässä.

– Siis mitä sun otsalle on tapahtunut? Se näyttää jotenkin oudon pullistuneelta.

Punastun, ja hätävale pääsee suustani.

– Uusi meikkityyli vain, vinkaisen.

– Ei kun oikeesti, kato tännepäin. Se on tiäksä tosi kiiltävä. Ja sun kulmakarvat on kuin väärinpäin käännetyt v-kirjaimet, mies sanoo, selvästi aidon huolestuneena.

– No kun mä kävin ottamassa botoxia, vingahdan ja lappaan hädissäni spagettia suuhun.

– Siis mitä? Sä kävit laittamassa ittees... eikse oo jotain hermomyrkkyä? Oliko kallista? hän kysyy selvästi yllättyneenä.

– 200 euroa, mumellan ruokaan.

Mies hillitsee itsensä ilmeisin ponnistuksin.

– Okei. Sun keho, sun rahat. Mikäs siinä, hän lopulta toteaa ja alkaa nostella likaisia astioita pöydästä.

Myös tarkkasilmäinen ystävä hoksaa muutoksen.

– Pakko kysyä… ootsä käyny ottamassa botoxia? Yksi tuttu kävi, ja se näytti ihan samalta kuin sinä nyt.

Toisenlaisiakin kommentteja tulee. Pari satunnaista tuttua kyselee, olenko ollut lomalla, kun näytän äkkiä niin raikkaalta.

Parin viikon päästä käyn syömässä parin luotetun, niin ikään nelikymppisen ystävän kanssa. Illan kuluessa alamme puhua siitä ikääntymisen tuomasta tunteesta, kun ei tunnista enää peilistä omaa naamaansa ja alkaa näyttää samalta kuin ammoin kuolleet sukulaiset perhealbumin kellastuneissa kuvissa.

Kopautan otsaani ja tunnustan tekoseni.

Ystäväni ovat kuolla nauruun.

– Siis mitääh, botoxia? Eihän sulla ole edes kunnolla ryppyjä! Haloo! Viisas nainen, eihän toi ole yhtään sun tapaista.

Ei kai niin. Ja silti tein sen. Yhteiset naurut tekevät kuitenkin hyvää. Päättelemme, että ikäkriisinsä kullakin. Joku ottaa avioeron vanhasta siipasta, toinen ostaa pramean avoauton, kolmas pumppaa botoxia otsaan.

Kun nauran, tunnen ilmeen suupielissäni ja poskissani. Kulmakarvoista ylöspäin naamani on oudon jähmeä.

”Alan jälleen näyttää omalta itseltäni.”

Tervetuloa, vanha naama

Viikkojen kuluessa se vähän muovikelmua muistuttava, kiiltävä efekti otsastani alkaa hälvetä. Myös tunto alkaa palautua. Puoliso lakkaa luomasta otsaani vaivihkaisia, kummastelevia katseita.

Minä sen sijaan tarkkailen ikäisiäni ja itseäni vanhempia naisia telkkarissa ja elävässä elämässä uusin silmin. Koska kokeilin itse botoxia, osaan etsiä sen jälkiä muidenkin kasvoista. Noin sileä otsa? Ei kuule voi olla noilla vuosirenkailla. Ohhoh mitkä kulmat – muutama pistos on salettiin tuohonkin otsaan tökkäisty. Tuonkin naama on oudon liikkumaton – botox-siskohan se siinä.

Parhaita bongailun kohteita ovat erilaiset tosi-tv-ohjelmat, kuten Ruotsin miljonääriäidit ja Beverly Hillsin täydelliset naiset. Luonnollista naamaa ei noista ohjelmista oikeastaan löydy, eivätkä niiden naiset nähtävästi edes yritä tavoitella olemukseensa luonnollisuutta. Leikelty ja silotettu naama, veistokselliset silikonirinnat ja iso tukka vaikuttavat olevan heille eräänlaisia statussymboleja. Tässä ollaan kuulkaas miljonäärin muijia, ja sen pitää näkyä.   

Minä en ole miljonäärin muija, ja sekin alkaa nopeasti näkyä. Nelisen kuukautta pistosten jälkeen koittaa se aamu, jolloin vanha tuttu uurre alkaa piirtyä esiin otsastani. Myös tunto palautuu. Kulmakarvojeni kaaret pehmenevät pikkuhiljaa ylösalaisin käännetyistä v-kirjaimista loiviksi sulkumerkeiksi.

Huomaan tykkääväni tästä tunteesta. Alan jälleen näyttää omalta itseltäni. Ja toki vähän myös Selma-tädiltä.

Ehkä kuitenkin mieluummin häneltä kuin Beverly Hillsin täydelliseltä naiselta.”

Mikä botox?

*Botuliinin käyttö on Suomessa kovassa kasvussa sekä lääketieteellisessä että esteettisessä käytössä.

*Ainetta käytetään moneen eri vaivaan. Uusia käyttökohteita löytyy koko ajan. Viime vuosina botuliinilla on alettu hoitaa esimerkiksi migreeniä ja kroonista päänsärkyä, ruoansulatuskanavan häiriöitä ja liikahikoilua.

*Botuliinia käytetään esteettisesti korjaamaan ikääntymismuutoksia kasvoissa. Sen avulla voidaan muuttaa kasvojen lihastasapainoa ja piristää ilmettä.

*Botuliinin huono maine juontuu historiasta. Botuliini on Clostridium botulinum -bakteerin erittämä erittäin voimakas myrkky, joka liittyy ruokamyrkytykseen. Jos liha tai kala on pilaantunut, myrkkyä on paljon enemmän kuin lääkeampullissa.

*Ammattilaisen antamana botuliinipistos on yksi turvallisimmista esteetisistä toimenpiteistä. Botuliinitoksiinia saavat Suomessa lähtökohtaisesti pistää vain lääkärit tai sairaanhoitajat, jotka toimivat lääkärin valvonnassa.

Lähde: Kauppalehti