Kuvat
Shutterstock
Että mitähän tässäkin kävisi, jos hän nostaisi toisen jalan maasta.
Että mitähän tässäkin kävisi, jos hän nostaisi toisen jalan maasta.

Nuorisoa on helppo pitää velttona ja laiskana, mutta kuinkahan on?

– Miksi skeittarit on nykyään aina huonoja?

Viaton kysymys, kysyjänä 34-vuotias entinen skeittari. Hänen muistikuvissaan ennen oltiin paljon taitavampia, mutta oliko näin? Vai muistavatko seniorit väärin? Liikuntatieteen tohtori Arja Sääkslahti ehkä tietää: hän on tutkinut lasten ja nuorten liikkumista jo pitkään.

–  Entisen skeittarin arkihavainto viittaa siihen, että nuorisolla on nyt erilaisia taitoja. Skeittaus ei ole yhtä suosittua kuin ennen. Nykynuoriso on taidokkaampaa joukkuelajeissa ja esimerkiksi hyppimään trampalla, Sääkslahti sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ne taidot kehittyvät, mitä harjoitellaan, Sääkslahti toteaa. Hän myöntää itsekin ihmetelleensä sitä, miten heikoilta nykynuorison mailapelitaidot vaikuttavat – kunnes tajusi, että enää ei ole 80-luku, jolloin pelailtiin ahkerasti sulkapalloa ja tennistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sääkslahti on mukana MOVE-seurannassa, jossa seurataan suomalaisten lasten ja nuorten fyysistä toimintakykyä. MOVE-mittauksista on käynyt ilmi esimerkiksi sellainen asia, että 15-vuotiaiden tyttöjen tulokset vauhdittomassa 5-loikassa ovat nykyään paremmat kuin 90-luvulla. 5-loikka mittaa monipuolisesti koordinaatiota, ponnistusvoimaa ja tasapainoa.

– Tuloksista näkyy se, mitä tytöt nykyään harrastavat: joukkuepelejä, cheerleadingia, trampoliinilla hyppimistä.

90-luvulla tytöt eivät muuten paljon skeitanneet. Nyt niiden harventuneiden harrastajien joukossa näkyy kaikkia sukupuolia – että jos tyttöjen skeittausharrastuksesta puhutaan, heidän taitonsa ovat nousseet entisten nuorten skeittauspäivien jälkeen roimasti!


Somen vika!?

No hyvä on. Vanhuksilla oli tietysti tässä taka-ajatuksena se, että nykynuorisosta ei enää ole harjoittelua vaativiin lajeihin: he vain hiplaavat kännyköitään eivätkä jaksa treenata! Niinhän meille aikuisille käy: emme pysty keskittymään mihinkään pitkäjänteisyyttä vaativaan. Jos meillä olisi lapsina ollut älypuhelimet, emme varmasti olisi turanneet tuntikausia skeittilaudan kanssa.

Sääkslahti toteaa, että kännykkä näkyy nuorison liikkumisseurannassa: hienomotoriikka on nuorilla parempaa kuin ennen. Isompia lihaksia he käyttävät hiukan vähemmän kuin ennen. Alakouluikäisten motoriset taidot ovat MOVE-seurannan perusteella lievässä laskussa, ja se on tietysti huolestuttavaa.

Pesäpallopaikkakunnilla lapset ovat parempia pallonheittäjiä.

Alueellisia erojakin näkyy: pesäpallopaikkakunnilla lapset ovat parempia pallonheittäjiä. Haja-asutusalueiden lapset vaikuttavat liikkuvan varhaislapsuudessa enemmän, mutta viides- ja kasiluokkalaisilla tilanne muuttuu, ja Itä- ja Pohjois-Suomessa saadaan huonompia tuloksia kuin Etelä-Suomessa. Siihen lienee monia syitä, ja yksi voi liittyä juuri arkiliikunnan vähenemiseen.

–  Haja-asutusalueilla keskitetään kouluja, ja ne alkavat olla lapsille niin kaukana, ettei matkaa voi enää pyöräillä tai kävellä. Sen sijaan tulee ehkä tunti tai parikin istumista bussissa.

Sääkslahden mukaan liikkuminen on polarisoitunut. Osa lapsista liikkuu tosi paljon, osa tosi vähän. Keskitason porukka, joka liikkuu jonkin verran, vähenee.

Vieläkö he soittavat

Entä miltä nykynuoriso näyttää musiikkiharrastuksen näkökulmasta? Onko meillä nykyään paitsi entistä huonompia skeittareita, myös entistä huonompia viulisteja ja kitaristeja?

Pop/jazzlaulun lehtori Aija Puurtinen Sibelius-Akatemiasta toteaa, että meillä on briljantteja muusikoita. Mutta maailma muuttuu, ja esimerkiksi jotkut soittimet eivät popmusiikissa ole enää niin isossa roolissa kuin aikaisemmin. Musiikin kokonaissoundi on muuttunut.

–  Jos kuuntelee nykypoppia, eihän siellä juurikaan kitarasooloja ole. Livekeikoilla lavalla on soittajia, mutta ​osa instrumenteista tulee kovalevyltä ja ​esimerkiksi bassolinjat soitetaan synabassolla, Puurtinen sanoo.

Musiikki voi sinänsä hyvin, ja erityisen valoisaa on harrastajatasolla. Musiikkiharrastus on monimuotoista eikä rajoitu perinteisiin soittotunteihin: jos innostusta riittää, voi opiskella vaikka ​online-kursseja verkossa ja ottaa laulutunteja etänä. Tietokoneella tai puhelimella pääsee kiinni säveltämiseen ja studiotyöskentelyyn eri tavalla kuin ennen. Oman musiikin julkaisukin on tullut kaikkien ulottuville. Se on Puurtisen mielestä hyvä suuntaus.

– Erityisesti lauluharrastus on lisääntynyt järisyttävän paljon. Kuorolaulu ​ja yhtyelaulu on tosi suosittua. Yksin laulamista ovat varmasti lisänneet ​television laulukilpailut ja erinomainen laulunopettajien koulutus.

Eli ovatko nuoret parempia laulajia kuin ennen?

– Laulajien tyylitietoisuus ja tekninen osaaminen on ilman muuta parempaa kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. ​Tämän olen huomannut esimerkiksi Sibelius-Akatemian valintakokeissa, Puurtinen sanoo.

Jos puhutaan perinteisestä musiikkiopistotason opiskelusta, vaikka viulun tai pasuunan soittamisesta, on totta, että harrastaminen on vähentynyt. Se näkyy erityisesti tietyillä alueilla ja tietyissä soittimissa: puhallinsoittimia suomalaisnuoriso soittaa Puurtisen mielestä harmittavan vähän. Syitä on varmasti monia.

– Esimerkiksi sotilassoittokuntien lakkauttamisella oli iso merkitys. Soittajat toimivat ​maakunnissa soitonopettajina ja musiikkielämän moottoreina, joten heidän poistumisensa näkyy. 

Nuorison keskittymiskyky ja harjoitteluahkeruus taas kohtaavat samanlaisia haasteita kuin ennen vanhaankin. Treenaaminen​ yksin on monen mielestä tylsää, ja pedagogi on tärkeässä roolissa, jotta soittoharrastuksesta tulee innostavaa. Opet​uksessa on oltava välitavoitteita ja motivoivaa soitettavaa.

– On nuorissa aina heitä, jotka jaksavat harjoitella päämäärätietoisesti, suunnitelmissa ura ammattimuusikkona. Mutta musiikki on upea harrastus myös muille: siitä jää merkittävä jälki. Musiikkiin voi aina palata. Nelikymppisenä voi mennä kuoroon, laulaa karaokea, perustaa bändin, tai nauttia konserteissa käymisestä.

Puurtisen mielestä nuoriso ei ole laiskempaa kuin ennenkään. Silti nykyajan ärsyketulva näkyy keskittymisessä. Puurtisen oppilaissa on artisteja ja tutkinto-opiskelijoita, jotka ovat kovia multitaskaamaan.

– Huomaan, että teen heille yhä enemmän ​minuutin tarkkoja, yksityiskohtaisia ohjeita harjoittelua varten. Neuvon kirjaamaan kalenteriin treeniaikoja: ​tässä kohdassa pidät puhelimen eri huoneessa ja keskityt pelkästään harjoitteluun.

Vierailija

Kertookohan se jotain suomalaisista, että on movemittaus, mutta ei esim mittausta millainen ihminen on eettisesti muille. Onko tämä liikuntateollisuus saanut liian ison osan. 80-90-luvulla liikunnasta ei puhuttu tai kunnosta, mutta toisen ihmisarvo oli sama kuin oma, liikunnan varjolla ei häiriköity muita.

Mutta jos kaikesta lasten ja nuorten liikkumisesta on tullut valtavaa melun pitoa (skeittaus, trampat, joukkueurheilu) kun aiemmin oli koulussa välituntihiihto ja lenkkeily koulun ympäri, keinuminen ja juttelu ja liikuntaa saatiin koulumatkalla ja arkityössä kasvimaalla ja illalla harrastus paikalla urheilukentällä niin mitä tämä aiheuttaa niille jotka eivät tätä tee mutta kuuntelevat kotona ja koulussa eli onko 30 - vuotiaiden naisten mt-ongelmat kuten uupumus lisääntyvä ongelma.

Kuka kehittelee nämä samaan aikaan kun ihmiset muuttavat pois pieniltä paikkakunnilta jossa tilaa, isoille paikkakunnille jossa asutaan lähekkäin.

Suuri osa vanhemmista ja kouluista ohjaa pallopelit kauemmas ja kieltää skeittauksen mutta eivät kaikki.

Millä asialla ovat liikuntateollisuus, olympialiitto, kilpaurheilun mittausihmiset Palloliitto ym. Miksi ihmisistä halutaan fyysisiä narsisteja ja petoja joille vain oma ruoka lepo liikunta merkitsee ja juuri niistä ihmisistä joilla vaihtoehtoja eniten.

Vierailija

Yhtälaista ja tasa-arvoista lienee vain että nämäkin sosiopaatit joille oma hyöty on tärkeämpi kuin toisten haitta tai kärsimys, kuolevat yksin ilman petolaumaa, urheilussa nykyään aina laumaeläimistä kyse

Sisältö jatkuu mainoksen alla