Kuvat
Shutterstock
Monesta tuntuu muutoksen jälkeen hyvältä, kun voi käyttää nimeä, jonka kokee omakseen.
Monesta tuntuu muutoksen jälkeen hyvältä, kun voi käyttää nimeä, jonka kokee omakseen.

Kiusaaminen, uuden aloittaminen, kyllästyminen. Muun muassa nämä syyt ovat saaneet suomalaiset vaihtamaan etunimeään.

Kun kysyimme hiljattain suomalaisilta, miksi he ovat vaihtaneet etunimensä, kävi ilmi, ettei muutokseen useimmiten liity suurta draamaa. Yleinen syy nimen vaihtamiseen tuntuukin olevan, että kutsumanimenä on jo pidempään käytetty jotain muuta kuin virallista etunimeä. Esimerkiksi 52-vuotias vastaaja muutti etunimeään samalla, kun otti avioeron jälkeen tyttönimensä takaisin käyttöön.

– Olen kaksivuotiaana alkanut kutsua itseäni Piipaksi, joten valinta oli luonnollinen. Minua eivät edes opettajat kutsuneet Sirpa-nimellä, vaan olen aina ollut Piipa.

Piipa-nimi on ollut käytössä virallisesti yli viisitoista vuotta. Jo sitä ennen vastaaja halusi muuttaa nimensä Sirpasta Piipaksi, mutta kirkkoherra ei ollut hyväksynyt ehdotusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

46-vuotias vastaaja puolestaan oli päättänyt nimensä muuttamisesta jo 15 vuotta ennen kuin toteutti suunnitelmansa. Hän halusi odottaa, että voisi vaihtaa nimen ilmaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Päätin jo yläasteella, että jos joskus pääsen naimisiin, vaihdan etunimeni pelkäksi Ninnuksi, sillä eihän ihminen tarvitse kuin yhden etunimen.

Ninnu oli alkuperäisiltä nimiltään Nina Pauliina, mutta häntä oli kutsuttu Ninnuksi ristiäisistä asti.

– Kuulemani mukaan enoni, joka ei armeijan takia päässyt ristiäisiin, oli soittanut äidilleni ja kysynyt, mikä nimekseni tuli, ja kuultuaan nimen tokaissut, että ”sehän on sitten Ninnu!”

Nimi aiheutti kiusaamista

Kyselystä selvisi, että joskus ihan tavanomaisestakin nimestä voidaan kiusata. Pia-niminen vastaaja kertoo 7-vuotiaana pyytäneensä äidiltään, voisiko etunimen muuttaa kiusaamisen vuoksi. Nimi vaihtui Piiaan kahdella i:llä.

53-vuotias vastaaja puolestaan kertoo, että veljet kiusasivat lapsuudessa häntä Inkeri-nimestä. Sen takia nimi vaihtui 7-vuotiaana Airiksi.

– Olen tyytyväinen ratkaisuun, mutta nyt haluaisin olla taas Inkeri, hän kertoo.

Uusi nimi, uuden alku

Muutama vastaaja kertoo, että uusi nimi on auttanut heitä jättämään vaikean menneisyyden taakse. Nimensä Irjasta Innaksi vaihtanut 63-vuotias vastaaja selittää päätöstään näin:

– Lapsuudessani minulle tapahtui ikäviä asioita, joten minulla oli ajatus, että haluan myös pyyhkiä uudella nimelläni ne asiat pois.

Inna ei myöskään pitänyt siitä, miltä hänen nimensä kuulosti kokonaisuutena. Hän päätyi vaihtamaan 35-vuotiaana eron jälkeen sekä etu- että sukunimensä.

– Koko nuoruuteni 8–15 vuotiaana ajattelin, että nimeni on vanhojen mummojen nimi. Myös sukunimessäni oli r- ja k-kirjaimia, joten se kuulosti minun korviini kovalta, ikävältä ja rumalta.

Nyt Inna on nimestään ylpeä.

Samankaltainen kokemus on myös nuoremmalla, 17-vuotiaalla vastaajalla. Hän kertoo vihanneensa Siru-nimeään ja halunneensa siksi muuttaa sen Saanaksi noin vuosi sitten.

– Edellinen nimeni oli liikaa kiinni menneisyydessäni. Näin on parempi olla, kun nimi, joka muistuttaa huonoista asioista, on nyt historiaa.

Saana on ollut päätökseensä tyytyväinen. Hän sai läheisiltään tukea nimen muuttamiseen.

– Muutos oli yksi elämän tavoite, minkä sain näinkin nuorena täytettyä. Syvä taakka putosi pois harteilta niin itseltäni kuin myös vanhemmiltani.

Nimi ei vastannut omaa sukupuoli-identiteettiä

Ehkä eniten viime vuosina julkisuudessa käsitelty syy nimen muuttamiseen on se, ettei nimi vastaa omaa sukupuoli-identiteettiä. Muunsukupuolinen vastaaja kertoo halunneensa muuttaa kaksi etunimeään.

– Käytännöllisyyden vuoksi valitsin nimet, jotka mahtuvat nimilain asettamiin raameihin. Olen virallisesti nainen, joten otin nimen, joka on suomalaisessa almanakassa naisen nimi, vaikka muissa kulttuureissa neutraali.

22-vuotias vastaaja kertoo, että hänen nimiehdotuksensa meni heti läpi kenties siksi, ettei hän uskaltanut edes yrittää saada miehen nimeä.

– En olisi saanut sitä ilman varsinaista transsukupuolisuusdiagnoosia, hormonihoitoja ja niin edelleen. Inhosin silloista nimeäni niin paljon, että halusin vaihtaa sen toiseen joka tapauksessa.

Vastaaja oli kokenut rasittavaksi sen, että joutui usein tavaamaan alkuperäisiä etunimiään, koska niissä molemmissa oli c-kirjain. Hän ei halua nimiään julkaistavan.


Nimi ei muutoin miellyttänyt

Joskus päätös muuttaa nimi johtuu yksinkertaisesti siitä, että oma nimi kyllästyttää. Vastaaja, joka oli ristimänimeltään Minna, vaihtoi toisen nimensä Idan viralliseksi nimekseen.

– Itselleni oli luontevaa heti alusta alkaen olla toisenniminen, mutta vanhemmat eivät ole tottuneet vieläkään, hän kertoo kaksi vuotta muutoksen jälkeen.

Myös nimen yleisyys voi saada haluamaan muutosta.

– Halusin muuttaa nimeni, koska luokallani oli yhteensä kolme Iidaa, toteaa nykyisin Emmi-niminen vastaaja.

Toisinaan nimi ei yksinkertaisesti tunnu omalta. Esimerkiksi entinen Kirsi mietti vuosikymmeniä sopivampaa nimeä itselleen. Lopulta uudeksi nimeksi valikoitui Miska.

– Käytin Miska-nimeä netissä, ja se oli sähköpostiosoitteessa vuosia ennen kuin vaihdoin nimeni virallisesti. Harjoittelin nimen käyttöä ollakseni varma asiasta, joten uusi nimi oli helppo omaksua, hän kertoi.

Joidenkin vastausten sanamuotoja on hieman muutettu tai lyhennetty niiden selkeyttämiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla