Facebookin ehkä-painike on saanut sitoutumiskammon ulottumaan kaveripiirien kemuihin. Laura Häkkinen, 35, on jättänyt sen vuoksi jo parit synttärit järjestämättä. 

Oletko järjestänyt juhlia viime aikoina? Tai miettinyt sellaisten järjestämistä?

Olet ehkä huomannut, että juhlahommat ovat käyneet hankaliksi. Ihmiset ovat kiireisiä, ja kemuista pitää ilmoittaa hyvissä ajoin, jos haluaa mahduttaa ne tuttavien kalentereihin.

Tuntuu myös, että juhlissa pitäisi olla jotain erityistä. Instagramissa kaikki näyttää hienommalta. Jos Kylie Jennerin 2-vuotiaalla Stormi-tytöllä oli synttäreillään Frozen-maa, Trollz-maa ja oma oheistuotekauppa, kai suomalaisella pyöreiden vuosien juhlijallakin jotain koristetta pitäisi olla? 

Pahinta kuitenkin on, että meistä on tullut sitoutumiskammoisia juhlavieraita. Kun juhlia edeltävä ilta koittaa, melkoisen moni roikkuu yhä Facebook-tapahtuman ”ehkä osallistun” -listalla vailla aikomustakaan ilmoittaa, onko tulossa.

Tarkoitus tuskin on olla huonotapainen juhlavieras. Ajasta vain on kova kilpailu. Töiden lisäksi pitäisi ehtiä harrastaa, viettää laatuaikaa läheisten kanssa ja katsoa Netflixiä. 

Kun toimittaja Anna Wilkman ihmetteli Me Naisten kolumnissaan, miksi edes kahvitteluun ei nykyään sitouduta, moni kertoi syyksi uupumuksen. Työelämä – ja elämä ylipäänsä – on käynyt kuormittavaksi.

Lisäksi vallalla on ajattelutapa, joka kannustaa jäämään kotiin, jos se on omien etujen mukaista. Introversiosta, self caresta ja energiasyöppöjen ihmisten välttelemisestä puhutaan enemmän kuin siitä, miltä tuntuu odottaa juhlavieraita, joita ei koskaan tule.

Moni kärsii FOMOn eli paitsi jäämisen pelon FOMOn lisäksi FOBOsta, parempien vaihtoehtojen ilmaantumisen pelosta. Ei kannata luvata tulevansa juhliin, jos sitten juhlailtana onkin jotain kiinnostavampaa tekemistä tai on vain ihan poikki.

Helpointa on klikata ”ehkä” tai viestittää: ”Katellaan!”.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Merkkipäivänä matkoilla

Jyväskyläläisellä Laura Häkkisellä, 35, on juhlavieraskulttuurin muutoksesta omakohtaista kokemusta. Kun 30-vuotispäivä lähestyi, hän mietti juhlien järjestämistä. Kaveripiirissä moni oli pitänyt 30-vuotisbileet kotona tai mökillä.

Laura on syntynyt kesän alussa pahimman valmistujaisjuhlasuman aikaan. Häntä epäilytti, ettei juhliin välttämättä riittäisi vieraita. Lopulta hän päätti olla merkkipäivänä matkoilla. 

– Se oli hyvä reissu, kävimme Roomassa. Mutta sen olisi voinut tehdä myöhemminkin kesällä, ja pitää synttäripäivänä jotain muuta, Laura sanoo. 

Juhlimattomuus jäi kaihertamaan, ja 35-vuotissynttäreiden alla Lauralla oli taas juhlaideoita.

– Olisin halunnut pitää juhlat, ja olin mielikuvissani käynyt läpi, millaiset ne olisivat.

Tässä kaupungissa tuulee aina -blogissaan Laura kuvailee unelmiensa 35-vuotiskemuja: sushia, sipsejä, viiniä, ystäviä 1980-luvun henkeen pukeutuneina ja Duran Durania soimassa taustalla.

Kun Laura Häkkisen 35-vuotispäivä koitti, hän vietti ihan tavallista kesälomapäivää ja meni illalla pyörittämään lasten futiskoulua. Omat vanhemmat sentään kävivät vierailulla, mutta siinä se. 

– Minulla on kaksi lasta, ja olen järjestänyt paljon lastenjuhlia. Niissä ja yhdistystoiminnassa olen huomannut, että ihmiset vastaavat kutsuihin vain ehkä ja kertovat vasta paria päivää ennen, tulevatko vai eivät, Laura kertoo.

Synttäreitä varten olisi pitänyt vuokrata tila ja tilata ruokia – eli tietää hyvissä ajoin, onko vieraita tulossa. 

– Tuntui, että uskaltaako itsekään sitoutua suureelliseen järjestelyyn, kun ei tiedä, saako isompaa porukkaa paikalle.

Viime hetkessä olemattomiin kutistunut vierasmäärä olisi ollut pettymys, jos olisi vaivalla järjestänyt juhlat. Niinpä Laura päätti jättää kemut väliin tälläkin kertaa. 

Hän kertoo huomanneensa, että juhlien pitäminen on tuttavapiirissä vähentynyt. Ne kuitenkin juhlivat, joilla on ”vakiporukka”, jonka paikalle saapumiseen voi luottaa.

Aikaa ystäville

Lasten syntymäpäiväjuhliin liittyvät ongelmat ovat saaneet viime vuosina runsaasti medianäkyvyyttä: sisäleikkipuistot käärivät tuohta teemasynttäreillä, lahjojen määrä ja arvo ovat karanneet käsistä, kotona järjestetyille synttäreille ei aina riitä vieraita ja toisaalta on valtavasti lapsia, joita ei koskaan kutsuta syntymäpäiville

Lastenkutsujen ongelmat ovat tietysti aikuisten aikaansaannosta, joten ei pitäisi olla yllätys, että samat pulmat näkyvät myös aikuisten juhlissa.

Sosiaalinen media kiiltokuvineen, yksilöllisen identiteetin rakentaminen kulutusvalinnoilla ja suomalaisten vaurastuminen ohjaavat kaikki siihen suuntaan, että juhlat muuttuvat entistä suureellisemmiksi.

Laura kertoo, että hänen tuttavapiirissään lasten tai aikuistenkaan juhlat eivät onneksi ole menneet överiksi. Hän ajattelee, että juhlavieraskulttuurin muutoksen takana ovat luultavasti arjen hektisyys ja sosiaalinen media. 

– Koen, että Instagram ja muu some vaikuttavat tosi paljon. Siellä kaikilla on meneillään kaikkea. Aina jollain on parempi ravintola ja hienompi drinkki.

On tutkittu, että toimimme somessa empatiakyvyttömästi. Se tuntuu ulottuvan somessa esitettyihin juhlakutsuihin, vaikka kutsuja olisi oma kaveri. On helppo ajatella, ettei itse ole juuri se tärkeä tyyppi, jonka viime hetken poisjäänti tai ehkä-tilassa kelluminen kaataa kemut. 

– Facebook tarjoaa suoraan sen ehkä-vaihtoehdon, sitä oikein tyrkytetään, Laura sanoo. 

– Ennen vanhaan vastattiin joko kyllä tai ei, ja tultiin juhliin, jos ei ollut syytä jäädä pois. Nykyään ei tarvitse heti sitoutua. 

Laura sanoo ymmärtävänsä hyvin, että kaikki eivät pysty lyömään kalenteriaan lukkoon hyvissä ajoin. On lapsia ja epäsäännöllisiä työvuoroja. Silti yleistynyt sitoutumiskammo harmittaa.

– Haluaisin, että ystäville järjestettäisiin aikaa ja ystävyydelle vastattaisiin aina kyllä. 

Joka tapauksessa Laura aikoo vielä järjestää syntymäpäiväjuhlat. Ehkä jo ennen kuin täyttää 40.

Me Naiset
Kuvat
Shutterstock