Kaikkihan nyt Barbien tuntevat, joten tervetuloa tämän hyvin säilyneen, mutta ristiriitaisia tunteita herättävän muovinuken 60-vuotisjuhliin. 

Tervetuloa Barbien syntymäpäiväjuhliin! Nämä eivät olekaan mitkään tavanomaiset kekkerit, sillä juhlien sankari täyttää pyöreät 60 vuotta! Kesäjuhlissa roseeviini virtaa ja sen tuntee aamulla muovisessa päässään myös emäntä. Sille vieraat ovat koko illan hokeneet, ettei uskoisi, että olet kuusikymppinen, et näytä päivääkään yli eilen tehtaalta tulleelta.

Barbien virallinen syntymäpäivä oli maaliskuussa. Vuonna 1959 ensimmäinen Barbie-nukke, kehittäjänsä Ruth Handlerin Barbara-tyttären mukaan nimetty, lanseerattiin lelumessuilla New Yorkissa.

Vaikka Ruth Handler olikin viimeisen päälle bisnesnainen, tuskin hänkään osasi ennustaa, millaisen aseman Barbie tulee saamaan niin leluna kuin osana yhteiskunnallista keskustelua.

– Kun sanotaan ”Barbie”, jokaiselle meistä tulee mieleen laiha, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen nukke, sanoo Minja Koskela, tutkija, bloggaaja, opettaja ja kirjailija, jonka teos Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019) ilmestyi keväällä.

Koskela tuntee Barbien hyvin ja omakohtaisesti. Hänellä on kolme nuorempaa siskoa, jotka kaikki olivat kiinnostuneet Barbie-leikeistä, joten Koskeloiden kodissa nukkeja riitti.

– Barbie oli myös viimeisiä leluja, joista varhaisteininä luovuin. Äiti keräsi meille leikki-iän päätyttyä lapsuuden muistolaatikot, johon saimme laittaa pari tärkeintä Barbieta talteen ja lopuista leluista luovuttiin. Oli tosi vaikea päättää, mitkä kaksi valitsen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko Barbie feministi?

Ihka ensimmäinen Barbie oli teinimalli, haute coutureen puettu, 50-lukulainen tiimalasivyötärö, jolla oli kiharakampaus ja kissalasit.

– Barbien toinen ammatti oli muotitoimittaja. Muoti on aina ollut läheinen osa Barbieta, sanoo Minerva Keltanen. Hän oli viime vuonna Kansallismuseossa järjestetyn Barbie – The Icon -näyttelyn näyttelypäällikkö.

60-vuotisen historiansa aikana Barbielle on ollut lähes 200 eri ammattia ja tehtävää eikä yksikään niistä ole kotiäiti tai vaimo. Barbie oli astronautti vuonna 1965, neljä vuotta ennen kuin amerikkalainen mies käveli kuussa ja presidenttiehdokas vuonna 1992, yli kymmenen vuotta ennen Hillary Clintonia.

Barbie ei ole naimisissa, hänellä ei ole lapsia ja hänellä vaikuttaa olevan reilusti pätäkkää, jonka hän on itse ansainnut kirurgin, olympiaurheilijan, hävittäjälentäjän tai koodaajan töissään.

Kun lapsi, useimmiten tyttö, leikkii Barbiella, hän ei hoida vauvanukkea tai tiskaa leikkikeittiössä, vaan keksii, mihin kaikkiin mielikuvitusseikkailuihin nukke voi päätyä.

Miehet ovat Barbien elämässä statisteina ja heitä tarvitaan useimmiten vain pussailuun tai makuuhuoneleikkiin. Ken, sekin Ruth Handlerin lapsen mukaan nimetty Barbien poikaystävä, tuli markkinoille pari vuotta Barbien jälkeen. Kenille on jäänyt rooli eräänlaisena asustepoikaystävänä.

– Meillä ei juurikaan ollut Ken-nukkeja, ne eivät olleet ollenkaan kiinnostavia eikä niille ollut kivoja vaatteita, Minja Koskela vahvistaa.

Voisi siis sanoa, että Barbie on, jos ei feministi, niin ainakin pintapuolisesti naisasiassa hyvin edistyksellinen nukke. Vai onko?

Barbie on täynnä malttamatonta odotusta...

Anorektinen kaatuilija

Kun nykyään sanotaan ”Barbie”, monille tulee laihan mutta isorintaisen, vaalean nuken lisäksi mieleen kritiikki.

Barbie-näyttely oli Kansallismuseon kaikkien aikojen suosituin vaihtuva näyttely 114000 kävijällään – ja siitä tuli myös ennätyspaljon kritiikkiä. Mikään muu lelu ei ole yhtä suosittu ja inhottu kuin Barbie.

Kansallismuseoon tuli ärtynyttä sähköpostia erityisesti miehiltä, joiden mielestä Barbie on aivan liian vähäpätöinen ja liian amerikkalainen esine Suomen kansallismuseon näyttelyn aiheeksi.

– Vaatimus on outo, sillä eihän Ateneumissa tai Kansallisoopperassakaan esitetä vain suomalaista taidetta. Lisäksi Barbieta on myyty Suomessa vuodesta 1963 ja meillä kävi perheitä, joissa isoäiti, äiti ja lapsi olivat kaikki leikkineet Barbieilla, Keltanen perustelee.

Voi spekuloida, olisiko saksalaisia pienoisrautateitä esittelevä näyttely aiheuttanut yhä paljon kriittistä palautetta, vai onko kyse vain siitä, että Barbie on tyttöjen lelu ja tyttöjen kiinnostuksen kohteita on perinteisesti pidetty vähäpätöisempinä.

Professori Pertti Mustajoki kirjoitti blogissaan:

”Barbie-näyttelyn alussa on tila, jossa lapset voivat kuvauttaa itsensä naisen kokoisen Barbien kuvan vieressä. Lapselle jää ikuiseksi muistoksi kuva, jossa hän voi vertailla vartaloaan vierellä seisovaan idoliinsa. Katsokaa Barbie-naisen olkavarsia ja reisiä. Lapsi ei voi tietää, että vastaavia jäseniä löytyy vain nälkiintyneiltä naisilta. Ravinnon puutteen vuoksi puolet lihaksista on käytetty elimistön polttoaineeksi. Tämän vartaloinen nainen kärsii rajusta aliravitsemuksesta.”

Mustajoki on saanut paljon maailmanlaajuista huomiota 1990-luvun alkupuolella tehdyillä mittauksillaan, joissa hän arvioi Barbien lantion, reisien ja olkavarsien perusteella, että Barbien rasvaprosentti on niin alhainen, ettei Barbiella olisi kuukautisia.

Kuukautisia Barbiella ei toki olekaan eikä emätintä, sillä Barbie on muovinukke eikä ihminen. On myös laskettu, että Barbien vartalon mittasuhteilla oikea ihminen ei pysyisi pystyssä eikä pystyisi kävelemään.

Ei ”vain lelu”

Yksi suurimpia Barbieen liitettyjä huolia onkin se, että Barbie tarjoaa aivan liian epärealistisen samastumiskohteen tytöille ja ylläpitää ahtaita kauneusihanteita.

– Vaikka meillä oli paljon Barbieita, minulla on hämärä muistikuva, että äiti kritisoi joskus, että ne kaikki näyttävät samoilta ja ovat hirvittävän laihoja, Minja Koskela sanoo.

Myöhemmin sukupuolentutkimusta opiskellut Koskela on ryhtynyt itsekin suhtautumaan Barbieen kriittisesti. Hän tunnistaa tyttöjen leikkeihin liitetyn paheksunnan ja aikuisten ylianalysoinnin, mutta on sitä mieltä, että Barbiessa on ongelmansa.

– Se on toki lelu, mutta ei lelu ole viaton ”vain lelu”, vaan kulttuurinsa tuote. Kyllä Barbien tarjoama kauneusideaali on selkeästi ongelmallinen.

Vuonna 2006 tehdyn brittitutkimusten mukaan Barbieilla leikkineet 5–7-vuotiaat pikkutytöt olivat tyytymättömämpiä vartaloihinsa kuin ne, jotka leikkivät vähemmän epärealistisilla nukeilla.

Nyky-yhteiskunnassa on vaikea erottaa, milloin ja mistä kaikkialta tulevat viestit jämähtävät etenkin tyttöjen ja naisten mieliin niin, että oma vartalo alkaa ällöttää tai tuntua virheelliseltä. Vaikkei tunnistaisikaan itsessään Barbien aiheuttamaa ulkonäköpainetta, ei Barbien olemassaolo niitä ainakaan vähennä.

Koskela nostaa esiin myös Barbien ”voimaannuttavan” mainoslauseen, kuinka Barbie ja sinä, joka sillä leikit, voit olla mitä vain!

– Barbie on superihminen. Se on supertikissä, hyvin pukeutunut rikas kirurgi, joka tekee kivoja asioita. Se välittää viestiä, että nainen voi tehdä kaikkea, mutta samalla myös sitä, että on tehtävä tämä kaikki. Siis on oltava huippukunnossa, huippuammatissa ja huippumuodikas kelvatakseen.

Lelun valtavat paineet

Myös Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen leikki lapsena Barbiella.

– Muista erityisen hyvin Superstar-Barbien. Se tuli markkinoille vuonna 1977 ja sen kasvojen mallina oli Charlien enkeleiden näyttelijä Farrah Fawcett.

Keltasella, niin kuin suurimmalla osalla Barbieilla leikkivistä lapsista, ei ollut hienoja muovitaloja vaan rekvisiitta rakennettiin itse. Taloja kasattiin vaikka lapsille suunnatusta raamattukirjasarjasta, kuten Minja Koskela teki.

– Ompelin Barbielle itse vaatteita ja sain olla muotisuunnittelija, Keltanen sanoo.

Hänen mielestään Barbie on moderni ja emansipoitunut lelu.

– Sehän on mielikuvitushahmo. Se edustaa niitä arvoja ja asenteita, mitä siinä missäkin ajassa halutaan nähdä. Usein Barbien harteille ladataan aika paljon vastuuta esimerkiksi ulkonäköpaineista.

Keltanen muistuttaa, että Barbien historia kertoo naisen aseman muutoksesta Yhdysvalloissa ja myös muualla länsimaissa. Siksi sillä on erityistä arvoa myös museoammattilaisen mielestä.

Barbieta valmistaja jättiyhtiö Mattel on toki seurannut Barbieen kohdistuvaa kritiikkiä eikä vähin syy ole se, että Barbien myynti on laskenut 2000-luvulla kymmeniä prosentteja. Yle Areenastakin löytyvä Tiny Shoulders: Barbie 60 vuotta -dokumentti esittelee, millaisen paineen alla Barbieta yhtiössä uudistetaan.

Nyt Barbiella on neljä erilaista vartalonmuotoa ja seitsemän erilaista ihonväriä, jotta samastuminen olisi vähän helpompaa ja Barbien tarjoama naiskuva hitusen monipuolisempi.

Minja Koskelan mielestä uudistus on tervetullut, mutta ei yksinään riittävä. Kieltämättä mieleen tulee terveyssidevalmistaja, joka mainostaa miljardeille erilaisille naisille neljää erilaista kuukautissuojaa.

– Kuten tutkija ja feministi Saara Särmä on sanonut, ei riitä, että kauneusnormeja lavennetaan, vaan koko normi pitäisi kyseenalaistaa.

Kun Barbie tuli aikoinaan markkinoille, se oli ainoa tytöille suunnattu ei-vauvanukke. Nykyään Barbiella on paljon vakavasti otettavia kilpailijoita, kuten Monster High -nuket, Bratzit ja Disneyn prinsessanuket. Pelaaminen ja digitaaliset leikit myös vievät yhä enemmän tilaa fyysisiltä leluilta.

Vitivalkoinen, blondi, yhden vartalotyypin nukke taitaa on pian menneisyyttä, mutta viettääkö Barbie elinvoimaisia 70-vuotisjuhliaan yhtä lailla kreisibailaten?

Vuoden 2016 uudistus, jossa Barbie sai neljä erilaista vartalonmuotoa, on kasvattanut nuken myyntiä hieman, joskin heitellen, Mattelilta on kerrottu. Vuonna 2018 myydyistä Barbeista 55 prosenttia kuului näihin uusiin nukkeihin, joilla on muu kuin perinteinen Barbien vartalo tai ihonväri.

Kymmenen vuoden päästä meillä on luultavasti edelleen aika laiha muotinukke, mutta yhä monimuotoisemman näköisenä.

– En usko, että Barbie tulee häviämään ainakaan ihan heti, Minerva Keltanen sanoo.

– Itse ainakin toivoin, että käsillä tekeminen ja leikkiminen ja Barbien ruokkimat lasten luovat fantasialeikit säilyvät jatkossakin.

Lasku juhlista lankeaa maksettavaksi...

Me Naiset
Teksti
Kuvat
Johanna Jarva, pienoismaailmat Suvi-Tuuli Junttila