Osa vapaaehtoisesti lapsettomana itseään pitäneistä muuttaa mielensä. Miksi niin käy, ja millaisia tunteita se herättää? Naiset kertovat. 

Yrittäjä, juontaja Janni Hussi, 28, ja yrittäjä Joel ”Jolle” Harkimo, 30, kertoivat hiljattain Jannin Hussipodi-podcastissa, miten erilaiset näkemykset heillä on ollut perheen perustamisesta. Jolle sanoi, että Jannin ajatukset lapsista ja perheestä olivat hänelle shokki suhteen alussa. 

Jannin mukaan ennen Jollen tapaamista hän oli aina ajatellut, että ei välttämättä koskaan halua lapsia. Jollelle perheen perustaminen on taas aina ollut selvää. 

Janni kertoi podcastissa, että hänen ajatuksensa lapsiperhe-elämästä ja tulevaisuudesta ovat muuttuneet, mutta eivät ne vieläkään täysin selkeitä ole.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jannin ja Jollen keskustelun innoittamana Me Naiset kysyi lukijoiltaan, miten heidän ajatuksensa perheen perustamisesta ovat muuttuneet.

Moni vapaaehtoisesti lapseton eli vela on ehdoton ja täysin varma, ettei halua lapsia ja pysyykin kannassaan koko elämänsä. Joidenkin mieli kuitenkin muuttuu.

Saimme kymmeniä vastauksia, joissa naiset kertoivat, miten ja miksi ajatus lasten haluamisesta muuttui.

Osa Me Naisten kyselyyn vastanneista kertoo, että mielen muuttuminen saattaa ahdistaa, jopa hävettää. Jotkut kertovat kokeneensa, että kun lapsia alkoikin yhtäkkiä haluta, tuli tunne, että olisi pettänyt ”oman tiiminsä”. 

Nimimerkki Onneksi on edes yksi, 50, kertoo hokeneensa parikymppisenä mantran tavoin, ettei halua lapsia.

– Mentiin naimisiinkin sillä ajatuksella. Mutta joka kerta, kun lähipiiriin syntyi lapsia, asia mietitytti. Toisaalta olin meuhkannut niin isosti lapsettomuudesta, etten edes kehdannut pyörtää mielipidettäni julkisesti. Ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi 38-vuotiaana. Alkujärkytyksen jälkeen olimme onnellisia.

Myös nimimerkki Elämän isot kysymykset, 26, kertoo päättäneensä ennen nykyisen avomiehensä tapaamista, ettei halua lapsia.

– Kun muutimme yhteen, aloin yksikseni kypsytellä ajatusta. En puhunut asiasta kenellekkään, sillä koin, että se oli jotain mikä minun piti käsitellä yksin. Ei ollut todellakaan helppoa myöntää edes itselleen, että on saattanut muuttaa mieltä asiasta, josta on koko ikänsä ollut niin varma. 

Nainen kirjoittaa tilanteen olevan nyt se, että pariskunta on päättänyt mahdollisesti yrittää lapsen tekemistä seuraavan viiden vuoden sisällä.

– En ole vielä kertonut muuttuneesta mielestäni muille kuin miehelleni ja parille ystävälle. Asia on vielä niin uusi ja herkkä minulle, etten ole valmis kuulemaan yhtäkään ”mehän sanottiin, että vielä se mieli muuttuu!” -lausetta. Edelleen olen sitä mieltä että voisin elää täysin onnellisen elämän ilman lapsia. Satuin vain rakastumaan mieheen, joka niitä haluaa, ja joka omalla ihanuudellaan käänsi minunkin pääni.

Kokosimme kyselyn vastauksista neljä tavallisinta syytä siihen, miksi vapaaehtoisesti lapsettomista tulikin perheellisiä. 

1. Kun sopiva kumppani osuu kohdalle

Rakkauden muuttama, 29: ”Ajattelin jo nuorena etten koskaan halua lapsia omasta lapsuudestani johtuen. Sitten tapasin nykyisen mieheni, joka alusta asti kertoi haluavansa lapsia. Tein kantani myös selväksi, mutta hän halusi jatkaa suhdetta. Muutaman vuoden jälkeen tiesin haluavani lapsia hänen kanssaan. Olemme nykyään onnelliset kahden pienen lapsen vanhemmat.”

THR-81, 38: ”Edellinen parisuhde kesti lähes 15 vuotta, ja olin sitä mieltä etten halua ikinä lapsia. Uuden suhteen alkaessa iski vauvakuume lähes heti. En tiedä mikä sai mieleni muuttumaan, ehkä se oli vain ihmisestä kiinni.”

Anu, 34: ”Olin aina täysin varma, etten halua ikinä lapsia. Sitten löysin miehen jolla oli jo yksi lapsi. Sitä kautta näin käytännössä, etteivät lapset olekaan niin hankalia ja elämää rajoittavia. Hyvin nopeasti päätettiin alkaa yrittää ja tietenkin tärppäsi heti. Sitten ei auttanut enää perua.”


2. Ystävät saivat lapsia, entä jos minäkin?

Anniina, 33: ”Aiemmin ajattelin aina, että en itse halua lapsia, vaikka olen lapsirakas ja kolmen lapsen kummitätikin. Mutta ikää kun alkoi kertyä, ja monet ystävistäni saivat jo lapsia, aloin miettimään asiaa uudelleen. Näin lapsiarkea läheltä ja kuinka paljon rakkautta siihen liittyy. 

Nykyinen suhteeni sen verran tuore, että päätöksiä ei ole tehty, mutta lapsista on keskusteltu vakavasti.”

Äiti, 35: ”En nuorena edes ajatellut, että hankkisin ikinä lapsia. Halusin elää hetkessä, matkustella, opiskella, viettää aikaa ystävien kanssa, valloittaa maailman. 

Pikkuhiljaa ystäväni alkoivat lisääntyä. Huomasin, että olen todella lapsirakas ja nautin suunnattomasti lasten seurasta.

Minulla on ollut useita parisuhteita, mutta sellaista mihin lapsenteko olisi sopinut, ei ilmaantunut. Sitten muistelin nuoruuden haavettani, että minulla olisi lapsia, mutta ei parisuhdetta. Tämä teininä ja ehkä vitsinä heitetty idea alkoi kypsyä mielessäni ja lopulta lähdin toteuttamaan sitä. Nyt minulla on kunnia olla kahden mahtavan tytön äiti.”

Kirsi, 43: ”Ajattelin 33-vuotiaaksi asti, etten ikinä halua lapsia, missään nimessä. Syynä omat kylmät välit vanhempiini ja sisaruksiini.

Sitten kysyin ystävältäni, jolla oli tuolloin kaksi lasta, mistä hän varmuudella tiesi, halusiko vai ei. Hän vastasi: ”Tiedät sen vasta sitten, kun sinulla on lapsi, oliko ratkaisu oikein.” Lause jäi vaivaamaan minua. 

Pari kuukautta mietittyäni päätin, että lapsi saa tulla jos niin on tarkoitettu. Tulin heti raskaaksi ja onneksi niin, koska lapseni on minulle rakkainta maailmassa.”

3. Yllätysraskaus muutti ajatukset

Onnekas, 32: ”Olin sitä mieltä, että lapset on rasittavia ja vähän pelottaviakin, vievät vapauden ja pilavat urakehityksen. Sitten tulin vahingossa raskaaksi 29-vuotiaana. Silloinen mieheni kannusti, mutta itse en tuntenut onnea tai mitään yhteyttä sisälläni kasvavaan lapseen. Tunsin vain pelkoa tulevasta. 

Sitten lapseni syntyi, ja rakastuin häneen niin syvästi etten ole tuntenut sellaista rakkautta koskaan ketään kohtaan. Lapsi muutti elämäni ja sen arvot kuten pelkäsin, mutta täysin päinvastoin eli positiivisesti. En ole enää ahdistunut eikä minulla ole mihinkään kiire. Minulla on nyt kaikki se onni, minkä luulin saavuttavani uran kautta.”

Flosh, 30: ”Miehen kanssa oli selkeä yhteinen ajatus siitä, että ei ikinä lapsia. Minulla oli kuparikierukka, joka sitten petti. Yllätyksekseni minulle tuli selkeä halu pitää lapsi.

Ihan viime hetkille väännettiin miehen kanssa, että pidetäänkö lapsi vai ei. Loppujen lopuksi lapsi päätettiin pitää mieheni epäilyistä huolimatta. Kävimme raskausaikana perheterapeutilla puimassa näitä asioita. Suosittelen lämpimästi kaikille vastaavassa tilanteessa olijoille.”


4. Ajatus vain muuttui iän myötä

Maalaismaisemista, 29: ”Nuorena lapsen saaminen olisi ollut pahin painajaiseni. En kokenut olevani valmis äidiksi, mietin tuntisinko niin koskaan. 

Utelijoille heitin aina vitsillä, että miehellä on 10 vuoden koeaika, katsotaan sitten tuntuuko lapsiasia luontevalta. Jälkikäteen ajateltuna suojelin itseäni siltä, jos en voisikaan saada lapsia. 

Puolisoni kanssa vuosien yhteiselon jälkeen päätimme, että lapsi saisi tulla perheeseen jos on tullakseen. Miehen aloitteesta keskustelu lähti liikkeelle, mutta pian huomasin itse lataavani ovulaatiota mittaavia appeja ja tutustavani aiheeseen. Perheessämme on nyt 9 kuukauden ikäinen lapsi.”

Baby on board, 28: ”Tapasi nykyisen aviomieheni 18-vuotiaana. Vuodet vierivät, ja vaikka suhde vakiintui, eivät lapset tuntuneet ajankohtaisilta minun mielestäni. Odotin enemmän, että minua kosittaisiin. Se tuntui olevan isompi etappi.

Mieheni otti yhä useammin puheeksi, josko olisi jo lapsen aika, mutta en mitenkään kokenut olevani valmis. Olin 26-vuotias. Taisin sanoa, että lapsen aika olisi vasta häiden jälkeen, ja samalla ajatelleeni, lienenkö silloinkaan valmis.

Sitten elämäni mies polvistui eteeni yhteisen kotimme keittiössä eräänä aurinkoisena kevätaamuna. Häitä tanssittiin seuraavana vuonna. 

Sen jälkeen palaset loksahtivat paikalleen. Olin alitajuntaisesti kaiketi aina ajatellut, että avioliitto on pohja perheen perustamiselle, sillä se on ollut suvussamme normi, mutten uskonut, että se olisi vaikuttanut näin paljon! Häiden jälkeen koin vihdoin olevani 'kypsä'.”

[quote=Vierailija]Hyvä että sinunlaiset pitävät lisääntymistä itsekkäänä; ette siis toivottavasti lisäänny[/quote…]
Jätän sen idiooteille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla