Lintumaailman yksi uljaimmista lajeista on juuri nyt netin kiinnostavinta katseltavaa. Älä missaa tätä!

Viime aikoina erilaiset 24/7-nettilivet ovat kasvattaneet valtavasti suosiotaan. Niiden kautta olemme päässeet seuraamaan esimerkiksi norppia, liito-oravia, jättilumpeen avautumista ja Prisman kassaa. Kaikki livet ovat onnistuneet herättämään oman, uskollisen katsojakuntansa.

Mutta nyt on kuulkaas startannut ihan uudenlainen live, jota jokaisen kannattaisi katsoa: nimittäin merikotka-live!

Pohjanmaan Merikotkat ry:n pyörittämässä merikotka-livessä seurataan Vaasassa asustelevan merikotkan pesintää. Nyt kuvattavassa pesässä on yksi poikanen. Ylen mukaan pikkuinen on hieman yli kuukauden ikäinen ja painaa noin kolme kiloa.

Mitä pesässä tapahtuu?

Tällä hetkellä poikanen lähinnä pötköttelee ja ruokailee pesässä. Muutaman viikon päästä kaveri kuitenkin aloittaa lentoharjoittelut.

Parasta merikotka-livessä on ehdottomasti se, että siinä missä esimerkiksi norppa-liven katsoja saattaa joutua odottamaan pitkiäkin aikoja Pullervon ilmaantumista, pikkuinen merikotkanpoikanen touhuaa ruudulla koko ajan.

Pohjanmaan Merikotkat ry:n julkaisemalla Facebook-videolla näkyy, kuinka emo ruokkii poikastaan:

Tutkimattomat ovat merikotkan tiet

Merikotkan pesintää on yritetty kuvata jo useana vuonna, mutta suunnitelmat ovat ennen tätä aina kosahtaneet. Syy piilee merikotkan ailahtelevaisessa luonteessa: uljaalle linnulle on tyypillistä tehdä useita pesiä. Vasta viime hetkellä ennen pesintää kotka valitsee, mihin poikasensa pyöräyttää.

Vaikka merikotka-live on katsojalle hauskaa viihdettä, sillä on myös varsin tärkeä tarkoitus. Kuvaamisen avulla kerätään tietoa harvinaisesta esimerkiksi poikasten ruokavaliosta.

Miten aina käykin niin, että ”ei enää ikinä” muuttuu muotoon ”voin mielelläni ottaa vetovastuun”?

Yhdistyksissä, järjestöissä ja luottamustoimissa pääsee vaikuttamaan, tekemään yhteistyötä samanhenkisten ihmisten kanssa ja pitämään vähän hauskaakin. Ei siis ihme, että Suomessa on kymmeniätuhansia rekisteröityjä yhdistyksiä ja lisäksi aimo annos muita yhteistyöporukoita, toimikuntia, jaoksia, komiteoita, hallituksia ja niin edelleen.

Yhdessä tekeminen on parhaimmillaan mahtavaa ja palkitsevaa ja pahimmillaan – no, ei siitä sen enempää. Joskus vertaistuki on ainoa, mikä auttaa.

Yhdistysaktiivi, kuulostavatko nämä ilmiöt tutuilta?

  1. Marttyyrien ja maanittelijoiden kokoontumisajot, eli vastuutehtävien jako. Mikään muu hiljaisuus ei ole ihan samanlainen kuin se, joka syntyy, kun jaossa on jokin erityisen työläs tehtävä. Tarkalla korvalla voi kuulla, miten jokainen aktiivi pinnistelee estääkseen itseään tarttumasta tehtävään. Lopulta joku marttyyri sortuu, ja muut huokaavat helpotuksesta.
  2. Ylimaallinen usko omiin kykyihin. Eivätköhän yhden megatapahtuman tai suuren uudistuksen järjestelyt hoidu mukavasti tässä työn ja perhe-elämän ohella! 
  3. Jäseniltä tulevat kehitysehdotukset, jotka voisi hyvin toteuttaa, jos yhdistyksellä olisi noin puoli miljoonaa euroa suurempi budjetti. ”Hei, kiitos ehdotuksesta! Mietimme hallituksen kanssa, josko seuraavassa tapahtumassa olisi kullattu hodarikärry, josta julkkiskokki tarjoilisi herkkuja ilmaiseksi.”
  4. Ihmisten tapaaminen on monen mielestä paras osa järjestötoimintaa. Kun aktiivit tapaavat minkä tahansa kokouksen merkeissä, on syytä odottaa vähintään kolmea tuntia kokoustamista ja runsaasti epävirallista jutustelua päälle.
  5. Edelliseen liittyen: Kokoustarjoilu on tärkein osa kokousta. Tästä ei keskustella. 
  6. Se tunne, kun jostakin järjestetystä tai hoidetusta asiasta saa kiitosta. Ehkä kiitos tulee vain muilta aktiivijäseniltä, mutta kuitenkin! Menestys!
  7. Ikuinen vääntö. Joka porukassa on omat vakioaiheensa, joista jaksetaan jauhaa, jauhaa ja jauhaa toimikausi toisensa jälkeen. Ihmiset vaihtuvat, väittelyt pysyvät. 
  8. Lähipiirikin saa kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän eteen  tarjoamalla kotinsa ja sekalaista irtaimistoaan yhdistyksen käyttöön, kuljettamalla vieraita ihmisiä outoihin paikkoihin outoina ajankohtina, keskeyttämällä illallisen tärkeän yhdistykseen liittyvän puhelun saapuessa ja tietenkin kuuntelemalla yötä myöten yhdistysaktiivin huolia.
  9. Tapahtumakrapula. Kun oikein järjestellään, säädetään, mietitään, kokoustetaan ja lopulta saadaan yhdessä jotakin aikaan, jää ihmisestä jäljelle vain pieni, kiitollinen ja lopen uupunut läntti. 
  10. Yhdistystoiminnan käsittämätön vetovoima. Jotenkin kummallisesti käy aina niin, että ”ei koskaan enää” muuttuu lopulta muotoon ”voin mielelläni ottaa taas vetovastuun”.

Pärjäämisen eetos ja paine suorittaa lietsoo vaativan persoonallisuushäiriön oireita, kertoo psykiatrian erikoislääkäri.

Kun ihminen asettaa itselleen suhteettoman suuria vaatimuksia suoritustasosta, hän voi tietämättään kärsiä vaativasta persoonallisuushäiriöstä. Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila kertoo, että Suomessa persoonallisuushäiriöstä kärsii muutama prosentti ihmisistä, mutta ympäristö suorittajayhteiskunnassa lietsoo vaativuutta entisestään.

– Vaativan persoonallisuushäiriön piirteitä on lukuinen kirjo, mutta keskeistä on ylimitoitettu perfektionismi, Korkeila kertoo.

Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ei osaa esimerkiksi antaa anteeksi itselleen, jos tavoitteita ei saavuteta. Moraali, eli ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä, on ylimitoitettua. Häiriöstä kärsivä ihminen haluaa myös kontrolloida kaikkea, eli hänen on vaikeaa delegoida asioita muille.

Pelkään, että lapset joutuvat koulukiusatuksi tai sairastuvat, vaikkei kummastakaan ole varsinaisia merkkejä.

Me Naisten haastattelema 36-vuotias Sanna kertoo kärsivänsä toisinaan ylimitoitetusta vaativuudestaan. Tarvettaan kontrolliin hän kuvailee näin:

”En sano tätä hänelle ääneen, mutta anopin luona minua ahdistaa suuresti hänen boheemi järjestyksenpitonsa. Tai sen olemattomuus. Kotona olen tottunut siihen, että asioilla on oma paikka ja tavarat löytyvät loogisesti jostain. Miten vaikeaa olisi pitää esimerkiksi tietyt kuiva-aineet omassa kaapissaan eikä kolmessa eri kohdassa keittiötä?”

Ja kun asiat eivät ole vaativuudesta kärsivän ihmisen omissa hyppysissä, häntä piinaa jatkuva huoli tai epäilys:

”Minulla on yleensä vähintään yksi iso huoli, joka hallitsee elämää. Jos sellaista ei luontojaan ole, kehitän sellaisen kyllä helposti. Työasioissa saatan vatvoa mahdollisia ongelmatilanteita öisin jo ennen kuin varsinaista ongelmaa on syntynytkään. Kotona pelkään, että lapset joutuvat koulukiusatuiksi tai sairastuvat vakavasti, vaikkei kummastakaan olisi varsinaisia merkkejä. Jos ei muita ongelmia ole, vähintään epäilen, että joku päivä aviomieheni vielä väsyy hankalaan persoonaani ja haluaa eron.”

Vaativuus väsyttää työelämässä

Korkeila kertoo, että vaativat piirteet ovat hyvin tavallisia ihmisillä. Ongelmaksi ne muuttuvat siinä vaiheessa, kun niistä aiheutuu haittaa työelämässä, ihmissuhteissa tai harrastuksissa.

– Moni persoonallisuushäiriöinen saattaa tiedostaa olevansa hyvin vaativa, mutta ei tajua, että sen taustalla voi olla jokin ongelma, Korkeila sanoo.

Tämän vuoksi ihmiset eivät hakeudu ammattiauttajalle vaativan persoonallisuushäiriön vuoksi. Taipumus vaativuuteen paljastuu usein muiden tilojen kautta, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden myötä.

Työelämässä vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän on esimerkiksi vaikea tehdä työtehtäviään loppuun. Myös Sanna tunnistaa tämän itsessään.

”Perfektionismista olen pyristellyt eroon aikuisuuden myötä, mutta esimerkiksi graduni oli 166 sivua pitkä. Sain siitä toiseksi korkeimman arvosanan, mutta professorin mukaan 60 sivua olisi riittänyt.”

Jos työ on hektistä ja epävarmaa, persoonallisuushäiriöisellä tulee helposti vaikeuksia jaksamisen kanssa.

Suomessa tilastoitua tietoa vaativasta persoonallisuushäiriöstä ei juurikaan ole, mutta Korkeila uskoo, että pitkien sairaslomien taustalla on usein kyseinen ongelma. Vaativuus väsyttää ihmisen työkyvyttömäksi.

– Työtehtävien luonteella on paljon vaikutusta siihen, miten persoonallisuushäiriö oireilee. Esimerkiksi kirjanpitäjän työssä piirteet voivat olla eduksi, mutta jos työ on hektistä ja epävarmaa, persoonallisuushäiriöisellä tulee helposti vaikeuksia jaksamisen kanssa, Korkeila sanoo.

Vaativaa persoonallisuushäiriötä on mahdollista hoitaa psykoterapialla. Helppoa se ei aina ole, mutta psykoterapia on paras apu tämän kaltaisiin persoonallisuushäiriöihin, Korkeila sanoo.