Kuvat
Shutterstock
Meidän Perhe
Nuori piilottelee usein viiltelyä vanhemmiltaan, koska saattaa ajatella suojelevansa vanhempaa omalta pahalta ololtaan.
Nuori piilottelee usein viiltelyä vanhemmiltaan, koska saattaa ajatella suojelevansa vanhempaa omalta pahalta ololtaan.

Nuoren viiltely hämmentää ja pelottaa vanhempaa. Kaksi asiantuntijaa kertoo, mitä vanhemman tulee tehdä, jos nuori viiltelee.

”Olen vetänyt kulmakarvasheiverillä ja terävällä puukolla käden sivuun pystysuuntaan syvän haavan”, eräs Meidän Perhe -lehden nuorten tyttöjen ahdistukseen liittyvään kyselyyn vastanneista kertoi.

Viiltely on aina oire jostakin – selviytymiskeino ahdistukseen tai tuskan tunteeseen, johon nuori ei keksi muuta purkautumiskeinoa. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyssä joka viides tyttö kertoi kokeneensa kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta.

Nuorten kanssa työskennelleet ovat huomanneet, että ilmastonmuutoksen, oman seksuaalisuuden tai näkymättömyyden tunteen aiheuttamaa ahdistusta puretaan esimerkiksi viiltelemällä. Se voi olla  keino tuntea edes jotain tai konkretisoida oma paha olo hetkeksi kivun tunteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viiltelyyn ei yleensä liity muita itsetuhoisia ajatuksia, mutta sekin on mahdollista. Siihen tulee suhtautua aina vakavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kenen tahansa perheessä

Viiltelyn taustalla ei tarvitse olla suuria elämänkriisejä kuten vaikkapa narkomaanivanhemmat tai huostaanotto. Sitä voi esiintyä myös perheissä, joissa lähtökohtaisesti kaikki on hyvin, kertoo ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Maria Lindroos Maria-Akatemian Keijun varjo -hankkeesta.

– Jos esimerkiksi vanhemmat ovat töiden takia paljon pois kotoa tai heillä ei ole ​riittävästi aikaa, voimia tai keinoja lapsen tunteiden tukemiseen, nuori jää ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin. ​Hän voi pyrkiä käyttä​mään viiltelyä avuttomana tunteiden sää​telykeinona.

Jos vanhemmat ovat töiden takia paljon pois kotoa, nuori jää ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin.

Lindroos nostaa yhdeksi syyksi viiltelyyn yleistymiseen ajan, jossa elämme: nuoret ottavat harteilleen globaaleja murheita kuten ilmastonmuutoksen. Viiltelyn voi laukaista isojen ahdistusten lisäksi myös jokin pieni, aikuisesta ehkä merkityksettömältäkin tuntuva tapahtuma koulussa tai kaveripiirissä.

Viiltelyyn liittyy usein häpeää ja siksi nuori voi piilotella käytöstään vanhemmiltaan. Hän saattaa ajatella suojelevansa vanhempaa omalta pahalta ololtaan. Ahdistunut nuori saattaa jakaa sen sijaan pahaa oloaan somen kautta.

Monella viiltelevällä nuorella onkin Instagramissa kaksi tiliä: toinen, jossa jaetaan omalla nimellä kaikki hyvät asiat, ja toinen nimetön tili, jossa puretaan ahdistusta, viiltelykuvia ja tuskan tunnetta. Näitä tilejä löytää esimerkiksi hästägillä #viiltely tai #ahdistus, ja sitä kautta nuorten tieto viiltelystä leviää.

Älä syyllistä nuorta

Viiltelyä hoidetaan pääasiassa terapialla. Hoito riippuu siitä, kuinka kauan tilanne on kestänyt, ja mitkä syyt siihen ovat nuoren ajaneet. Joskus nuori saattaa lopettaa viiltelyn, kun vanhempi saa tietää asiasta: hän kokee, että hänet on huomattu ja otettu vakavasti, ja ehkä vanhemman ja nuoren välinen puhetapa sen myötä muuttuu ja syventyy.

Vanhemmassa oman lapsen itsetuhoinen käytös saatta herättää ahdistuksen tunteita, avuttomuutta, häpeää ja kysymyksiä. Kun huomaa nuoren viiltelevän, aikuisen voi olla hyvä jutella ensin jonkun toisen kanssa, jotta oma mieli tasoittuu ennen keskustelua nuoren kanssa.

– Nuoren syyllistäminen, tahatonkin, on varmin tapa saada puheyhteys nuoren ja vanhemman välillä katkaistua, Sekasin-chatin verkkotyöntekijä Tanja Khanal sanoo.

Nuoren syyllistäminen, tahatonkin, on varmin tapa saada puheyhteys nuoren ja vanhemman välillä katkaistua.

Khanal keskustelee työkseen nuorten kanssa Sekasin-chatissa.

Tärkeää olisi, että aikuinen pyrkii pitämään omat tunteensa erillään nuoren tunteista. Vanhemman pitää purkaa oma ahdistuksensa muualla, aikuisten kesken.

– Ei ole realistista ajatella, että kun nuori viimein puhuu viiltelystään ja käy kuraattorilla, asia olisi sillä hoidettu. Parantuminen on aina prosessi, ja usein siihen kuuluu takapakkeja: Jos lapsi viiltelee uudelleen, se ei tarkoita, että parantuminen pitää hänen kohdallaan aloittaa alusta. Parhaimmillaan se vahvistaa nuoren tunnetta siitä, että hän ei halua palata vanhaan käyttäytymismalliin, Khanal sanoo.

Nuorella on tarve tulla kuulluksi

Khanal kannustaa vanhempia kiinnostumaan ja kyselemään nuoren elämästä jo ennen kuin mitään pahoinvoinnin merkkejä edes on ilmassa.

– Nuori saattaa murrosiän myötä muuttua vetäytyvämmäksi, ja oman tilan ottaminen kuuluu tuohon vaiheeseen. Silti nuoren tarve tulla kuulluksi ja huomatuksi ei katoa mihinkään. Tässä asiassa vanhemman on hyvä olla aktiivinen, Khanal muistuttaa.

Tärkeää on, että nuori tietää vanhemman olevan hänen puolellaan.

Khanal ehdottaa, että vanhemmat uskaltaisivat etsiä yhdessä nuoren kanssa juuri heille sopivia tapoja jakaa asioita. Toisille keskustelu on luontevampaa yhteisen tekemisen äärellä, joku taas saattaa innostua kirjeenvaihtoon oman vanhemman kanssa.

Sopivassa kohdassa myös omien nuoruuden kipupisteiden jakaminen voi olla hyvä ajatus. Se konkretisoi nuorelle, että niistäkin selvitään, ja toisaalta tarjoaa tilaisuuden samaistumiseen.

–Tärkeää on, että nuori tietää vanhemman olevan hänen puolellaan, silloinkin kun nuori kokeilee ja hakee rajojaan, Khanal sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla