Kuvat
Reuters, Sanoma-arkisto / Jouni Harala, Pete Aarre-Ahtio
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on laukonut julkisuudessa useita avoimen misogyynisiä kommentteja.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on laukonut julkisuudessa useita avoimen misogyynisiä kommentteja.

Naisviha kuulostaa dramaattiselta: ei kai naisia nyt sentään vihata. Tosiasiassa olemme todennäköisesti kaikki sortuneet joskus vähintäänkin seksismiin.

Maisa Torppa kertoi tässä lehdessä muutamia viikkoja sitten erostaan. Jutun Facebook-jaon alla on kymmeniä kommentteja, joissa isossa osassa Torppaa solvataan, kutsutaan tyhjänpäiväiseksi ihmiseksi, blondiksi, bimboksi ja kehotetaan häntä poistumaan julkisuudesta. Itse jutussa Torppa kertoo kohdanneensa paljon naisvihaa.

Termi kuulostaa dramaattiselta, ei kai nyt länsimaisissa yhteiskunnissa naisia vihata niin, että sille pitää olla oma termi. Viha on voimakas sana ja vie ajatuksia väkivaltaan.

Naisvihan eli misogynian äärimmäisiä muotoja ovatkin väkivallanteot, jotka on tarkoituksella kohdistettu naisiin. Sellaisia, kuten raiskaukset ja joukkoraiskaukset tai terroriteko viime vuoden huhtikuussa Torontossa, jossa yli kymmenen ihmistä kuoli, kun tekijä ajoi naisten päälle. Hän julisti somekirjoituksissaan ”incel-kapinan alkaneen”. Incel-termi tulee englanninkielisistä sanoista involuntary selibacy, tahdonvastainen selibaatti. Inceleiksi kutsutut miehet kokoontuvat internetin synkimmissä nurkissa vihaamaan ja syyttämään naissukupuolta ongelmistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Minuun kohdistunut naisviha on kuin suoraan jostain 1800-luvulta”, Maisa Torppa kertoi Me Naisten haastattelussa marraskuussa.
”Minuun kohdistunut naisviha on kuin suoraan jostain 1800-luvulta”, Maisa Torppa kertoi Me Naisten haastattelussa marraskuussa.

Mutta misogynia ei ole pelkästään naisiin kohdistuvia äärimmäisiä väkivallantekoja. Se ohjailee ajatuksiamme ja käytöstämme myös arkipäivässä.

– Usein misogynian tilalla voidaan myös puhua seksismistä, sanoo tutkijatohtori Saara Särmä Tampereen yliopistosta.

Särmä tunnetaan maailmanlaajuisesti muun muassa all male paneleja eli erilaisia vain miehistä koostuvia päättäviä elimiä esiin tuovasta humoristisesta kuvablogistaan.

Misogynia ohjailee ajatuksiamme myös arkipäivässä.

Seksismi tarkoittaa sukupuolesta johtuvaa erottelua ja syrjintää.

Seksismin ja misogynian syvällä pohjalla on käsitys siitä, että mies on ihminen ja nainen vähän huonompi versio siitä. Vaikka virallisesti olemme tasa-arvoisia, ikivanhat käsitykset jylläävät meissä. Miehille sallitaan käytöstä, josta naisia julkisesti rangaistaan, kuten Torpan tapauksessa. Naisia arvotetaan aina vain ulkonäön perusteella, mikä ei tarkoita vain perinteisesti kauniiden naisten ihailua, vaan naisten ulkonäön jatkuvaa moukkamaista arvostelua, mistä esimerkiksi Maria Veitola on usein kertonut.

Misogynia ja seksismi johtavat monenlaiseen arkipäiväiseen syrjintään ja resurssien haaskaamiseen, kun ihmisiä jaotellaan sukupuolen eikä kykyjen mukaan.

Maria Veitola on puhunut julkisuudessa avoimesti muun muassa tasa-arvosta ja mielenterveydestä.
Maria Veitola on puhunut julkisuudessa avoimesti muun muassa tasa-arvosta ja mielenterveydestä.

– Epätasa-arvo ilmenee esimerkiksi niin, että naisten sydänkohtausoireita ei tunnisteta, koska niitä on tutkittu vain miehillä. Tai pohdintana, uskaaltako PMS- tai kuukautisoireista puhua, koska niitä käytetään minua vastaan, Särmä sanoo.

Professori Kate Manne Cornellin yliopistosta on määritellyt misogynian kirjassaan Down Girl – The Logic of Misogyny siten, että se kontrolloi ja rankaisee sellaisia naisia, jotka yrittävät haastaa miesten valta-asemaa nyky-yhteiskunnassa ja palkitsee sellaisia naisia, jotka tyytyvät nykytilanteeseen ja haluavat säilyttää sen.

Monesti sanotaan, että meillähän ei edistyksellisissä Pohjoismaissa ole mitään hätää, koska täällä on tasa-arvo. Se pitääkin monessa asiassa paikkansa, mutta tasa-arvo on ollut lainsäädännön pohjana vasta niin vähän aikaa, muutaman vuosikymmenen, ettei se ole pystynyt vielä kokonaan korjaamaan naisten alisteista asemaa. Savottaa siis riittää.

Myös se, että näistä ongelmista ei saisi keskustella, koska ne ovat ”turhia”, on yksi misogynian ilmenemismuoto.

Missä seksismi sykkii?

Mitä se naisten syrjiminen muka on, ihmiset ovat vapaita tekemään, mitä haluavat ja pätevyys ratkaisee, kommentoivat ne, joiden mielestä tasa-arvo-ongelmia ei ole.

Jokainen meistä on heti syntymästään lähtien altis yhteiskunnassa vallitseville tavoille ja käytännöille. Kukaan ei ole ”vapaa” siinä mielessä, että tekisi elämänvalintojaan aivan puhtaasti omien mieltymyksiensä ja kykyjensä mukaan, sillä ne muokkautuvat sen mukaan, mitä ympäristö tarjoaa ja esimerkeillään näyttää.

Kun sanotaan, että on ”perheen oma valinta”, kun äiti käyttää kaikki vanhempainvapaat ja samalla tavalla toimii 97 prosenttia perheistä, kyseessä ei ole ehkä niinkään syvällisesti pohdittu ja punnittu henkilökohtainen ratkaisu kuin maan tapa.

Jos pidetään ”luonnollisempana” ja aivan normaalina sitä, että naisilla on enemmän taipumusta hoitoaloille ja miehillä paremmin palkattuihin teknisiin töihin, se vaikuttaa jopa meidän omaan käsitykseen itsestämme ja omista kyvyistämme – vaikkei pitäisikään paikkaansa.

Eikä pätevyyskään ole mikään objektiivisesti mitattava asia. Tutkimusten mukaan miehiä pidetään lähes poikkeuksetta ”pätevämpinä”, koska olemme tottuneet yhä siihen, että asiantuntija on matalalla äänellä puhuva, pukuun pukeutunut mies.

Miehen vastuulla ei ole sen enempää kotityöt kuin niistä keskusteleminenkaan.

Misogynia sykkii siellä, missä ajatellaan, että jos nainen on humalassa, puhuu miehelle ja on pukeutunut jollakin tietyllä tavalla, on myös omaa syytä, jos sattuu jotain. Mieshän vain toimii, koska hän on provosoitunut, mikä on naisen vastuulla. Nainen myös provosoi miestä kotona nalkuttamalla kotitöistä, vaikka naisen pitäisi osata ottaa asia esiin rakentavasti. Miehen vastuulla ei ole sen enempää kotityöt kuin niistä keskusteleminenkaan.

Misogynia toimii silloin, kun toistellaan, että ”nainen on naiselle susi”, koska ajatellaan, että miesten väliset ystävyyssuhteet ovat parempia ja jalompia. Samalla aktiivisesti unohdetaan, millaisissa kaikissa asioissa naiset tukevat ja auttavat toisiaan. Huomio kiinnitetään vain negatiiviseen ja tehdään siitä sukupuolta koskeva ominaisuus.

Misogynia ottaa omansa silloin, kun ajatellaan, että äänekäs, vaativa, tilaa ottava tai kauneusihanteisiin sopimaton nainen on jollakin tavalla ärsyttävä tai epäonnistunut.

Se on meissä kaikissa

Kaikkein petollisinta misogyniassa on, että se jyllää meissä kaikissa. Myös valtakunnanfeministi Saara Särmässä.

– Ei tästä ole kauankaan, kun menin lääkäriin ja huomasin epäileväni lääkärin ammattitaitoa, koska hän oli pienikokoinen nainen, Särmä sanoo.

Se on hyvä esimerkki, kuinka rakenteet toimivat.

– Omassa päässä olevat stereotypiat pulpahtavat usein esiin juuri tällaisissa hetkissä ja varoittamatta, Särmä sanoo.

Kerran Särmä katsoi tv-sarjaa, jonka päähenkilönaisessa oli hänen mielestään jotain epämiellyttävää. Parin jakson jälkeen hän tajusi, ettei nainen koskaan hymyillyt. Olemme niin tottuneet siihen, että naisten kuuluu hymyillä, että hymytön nainen vaikuttaa oudolta. Kukapa nainen ei olisi kuullut hyväntahtoista kehotusta ”hymyillä vähän”. Moni meistä on tiedostaen tai tiedostamattaan sopeutunut siihen, että naisten tehtävänä on olemuksellaan tehdä miellyttävämpi ympäristö miehille eikä ainakaan häiritä sitä normista poikkeavalla olemuksellaan.

Hymytön nainen on hapan, varmaankin vanhapiika. Hänestä puuttuu sellainen ihana mysteerisyys ja salaperäisyys. Nainen on ikuinen arvoitus, toistellaan silloin, kun halutaan pitää nainen paikallaan siellä alemmalla portaalla. Varmasti kaikki muut ovatkin arvoituksia sellaiselle, joka ei koskaan ole pysähtynyt kuuntelemaan mitään muita kuin omia ajatuksiaan.

Hymytön nainen on hapan.

Sama ajatuslogiikka ajaa monia tuomitsemaan naisia, jotka esimerkiksi metoon yhteydessä ovat kertoneet kokemuksistaan. Naisten motiiveja kyseenalaistetaan, syytettyjä miehiä säälitään ja puolustetaan, koska misogynian lakien mukaan mies on uskottavampi, ansaitsee toisen mahdollisuuden, hänellä oli ehkä syynsä. Naiset kostavat, ajavat omaa etuaan, menevät rahan perässä. Nämä kaikki ajatukset syntyvät ilman, että meillä on mitään oikeaa tietoa asiasta.

Misogyniasta puhuminen on tärkeää, koska vain sitä kautta sen voi tunnistaa ja nitistää. Kun muita sukupuolia jatkuvasti arvioidaan erilaisilla, alistavilla kriteereillä, se estää todellisen tasa-arvon toteutumisen.

Virheetön ei kuitenkaan tarvitse olla tämänkään suhteen, Särmä sanoo. Riittää jo, että tietää, mistä on kyse ja alkaa pikkuhiljaa huomata, milloin itse ajattelee misogynistisia ajatuksia.

– On hyvä, että oppii tunnistamaan itsessään näitä rakenteellisia ajatuskulkuja. Silloin ehkä ei ole itse niin hanakka tuomitsemaan muita naisia eikä ylläpitämään näitä rakenteita, Saara Särmä sanoo.

Platinum

Politics kirjoitti:
Nykyään käy sääliksi katsoa, kuinka nuorilla lähes ainoastaan kivannäköisille pojille riittää tyttöjä niin paljon kuin sielu sietää, mutta tavallisen näköiset pojat jäävät usein yksin. Siihen kun vielä lisätään se, ettei pojilla ole keskustelutaito hyvällä tasolla nykyään, niin ei hyvin mene. Naisistakin on siis tullut paljon pinnallisempia.

"Riittää tyttöjä" ihan kuin ne olis jotain palkintoja eikä parisuhdetta etsiviä ihmisiä. Ja mites tämä sama toisinpäin, kannatko huolta myös tavallisen näköisten ja sosiaalisesti kömpelöiden tyttöjen pariutumisesta, vai onko se vaan "luonnollista", että miehet tavoittelee niitä kaunempia naisia?

Vierailija

Tässäkin naisvihasta kertovassa jutussa joku hullu paasaamassa, kuinka miehillä on kaikki niin huonosti. Ja joku loukkaantumassa, kuinka tällainen juttu on kehdattu tehdä, se on miehille niin syrjivää.

Ette mitään ironiaa näe toiminnassanne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla