Blondivitsit ovat yksi tapa pitää naiset aisoissa. Tyhmän blondin stereotypia on kuitenkin murtumassa.

Jokin aika sitten tapasin vanhoja tuttuja. Olin seurueen ainoa vaaleatukkainen nainen. Joukon seniori, eläkeikää lähestyvä mies, ei malttanut olla lohkaisematta: ”Miksi kutsutaan tummaverikköjen keskellä olevaa blondia? Ajatuskatkokseksi.”

Tuntui kuin olisin kuullut dinosaurusten askelten töminää. Mitä, eivätkö ne kuolleetkaan sukupuuttoon! Vielä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin vitsikulttuurin dinosauruksia, blondivitsejä, kuuli vähän väliä, mutta viimeistään #metoo-liikkeen alettua yhä harvempi on kehdannut viljellä niitä.

Syy on ilmeinen. Vaikka mieskin voi olla blondi, vitseissä tyhmät blondit ovat lähes aina naisia. Ja naisvihan ilmaisut tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Koska vitsin laukaissut mies kohtelee minua muissa yhteyksissä arvostavasti, hänen heittonsa oli helppo ohittaa harmittoman tunkkaisena tuulahduksena menneestä maailmasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jälkikäteen jäin kuitenkin pohtimaan edelleen elävää ajatusta blondien älyllisestä vajavaisuudesta.

Miksi blondeja pidetään tyhminä?

Mistä ja miksi se on saanut alkunsa?

Tyhmän blondin stereotyypin kantaäitinä on pidetty ranskalaista, 1700-luvulla elänyttä kurtisaania Rosalie Duthéta, joka tunnettiin paitsi vaaleudestaan ja kauneudestaan myös yksinkertaisuudestaan.

Atlantin toisella puolella stereotyyppiä alettiin hyödyntää Hollywoodin kultakaudella. Viihdekirjailija Anita Loosin romaaniin perustuva elokuva Herrat pitävät vaaleaveriköistä (1953) saatteli hemaisevan ja yksinkertaisen blondin hahmon suuren yleisön tajuntaan. Elokuvaa tähditti blondeista ikonisin, Marilyn Monroe.

Tyhmää blondia ovat sittemmin näytelleet myös muun muassa Jayne Mansfield, Judy Holliday, Goldie Hawn, Christina Applegate ja Alicia Silverstone. Myös laulaja Dolly Parton on ottanut hahmon omakseen ja kommentoinut sitä kappaleessaan Dumb Blonde.

Mutta miksi näiden hahmojen yksinkertaisuus yhdistetään nimenomaan heidän vaaleuteensa?

Sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettajan Katariina Kyrölän mukaan tämä ei ole sattumaa.

– Blondit ovat valkoisista valkoisimpia, ja heitä on käytetty markkinoimaan tiettyjä kansallisuuksia haluttavina ja ylivertaisina. Jotta blondilla naisella ei kuitenkaan olisi miesten näkökulmasta liikaa valtaa, hänen haluttavuuteensa on pitänyt kytkeä tietty tyhjyys ja tyhmyys. Että haha, hän on haluttava mutta vailla sisältöä, tyhjä kuori, jonka vain mies voi täyttää, Kyrölä sanoo.

Reese Witherspoon näyttelee uuden ajan terävää blondia Blondin kosto -elokuvissa. Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvaa tähditti ikoninen Marilyn Monroe. Dolly Parton on heittänyt itsekin vitsiä blondiudestaan ja tehnyt sillä myös bisnestä.
Reese Witherspoon näyttelee uuden ajan terävää blondia Blondin kosto -elokuvissa. Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvaa tähditti ikoninen Marilyn Monroe. Dolly Parton on heittänyt itsekin vitsiä blondiudestaan ja tehnyt sillä myös bisnestä.

Kyrölän selitys osuu tyhmän blondin stereotyypin ytimeen. Se kattaa sen kaikki keskeiset osatekijät: blondien oletetun tyhmyyden, haluttavuuden – ja halukkuuden. Halukkuus selittyy sillä, että blondi kaipaa alati miestä tyhjyytensä täyttäjäksi. Vitsien blondi on aina valmis seksiin ja ajattelee sitä jatkuvasti:

”Miksi blondilla on tiukka hame? Jotta polvet pysyisivät edes joskus yhdessä.”

”Mitä blondi sanoi kun näki avoauton? Onpa hyvä jalkatila.”

Ja niin edelleen.

Vitseillä pidetään naiset aisoissa

Kyrölän mukaan vitsikulttuuri heijastaa usein yhteiskunnallisten jännitteiden synnyttämiä paineita.

– Siksi naisvihamieliset vitsit yleistyvät usein silloin, kun naisten vapaudet ja mahdollisuudet yhteiskunnassa lisääntyvät. Naisvihamielisillä vitseillä yritetään pitää naiset aisoissa, palauttaa heidät ruotuun, Kyrölä sanoo.

Naisvihamielisissä vitseissä vähätellään naisten älyllisiä kykyjä ja pelkistetään heidät pelkiksi käyttöesineiksi. Tähän tyyliin:

”Mitä yhteistä on naisella ja kitaralla? Molempia pidetään kaulasta ja rämpytetään reiän kohdalta.”

”Mitä eroa on blondilla ja wc-pytyllä? Wc-pytty ei kulje perässäsi viikkoa käytön jälkeen.”

”Miksi sanotaan lesboa blondia? Haaskaukseksi.”

Naisia tällaiset vitsit harvemmin aidosti naurattavat, mutta jos he kieltäytyvät nauramasta mukana tai ottavat puheeksi vitsien mitätöivän tyylin, he saavat usein osakseen vähättelyä: ”Eikö sinulla ole huumorintajua?”

Vastahankaan asettuminen herättää myös aggressioita.

– Jos naista ei saada vitsillä pidettyä aisoissa, naurun korvaa viha. Tähän reaktioon tiivistyy kulttuurisia jännitteitä ja pelkoa muun muassa naisten vallasta ja heidän seksuaalisen halunsa kontrolloimattomuudesta, Kyrölä sanoo.

Siksi moni nainen kokee helpommaksi naureskella naisvihamielisille vitseille ja pitää vahingollisia käsityksiä yllä.

Minäkin huomaan joskus osallistuvani tyhmän blondin stereotyypin ylläpitämiseen ja jopa siihen sovittautumiseen, koska itsensä harmittomaksi tekeminen on helppo tapa väistää miehistä aggressiota.

Ehkä juuri siksi kerron itsekin kärkkäästi koomisista sekoiluistani. Kuten tarinaa siitä, miten kerran puhuin puhelimessa (niin ikään vaalean) ystäväni kanssa.

Hän hätääntyi kesken kaiken laukkuaan penkoessaan: ”Voi hitto, olen hävittänyt puhelimeni!”

Minä eläydyin harmitukseen: ”Voi ei. Nyt muistele tarkkaan, missä käytit sitä viimeksi!”

Kesti hetken ennen kuin me molemmat purskahdimme nauruun.

Episodista kertoessani päätän sen usein loppukiteytykseen blonde moment. Kätkeytyminen stereotyypin taakse tuntuu suojaavan vihamielisemmiltä tuomioilta.

Kukapa jaksaisi haaskata aggressiotaan näin hellyttävän harmittomiin hupakoihin!

Stereotyyppi päivittyy

Harmittomuus ja viattomuus herättävät myös suojelunhalua. Huomaan turvautuvani tähän ajatukseen, kun unohdan pyöräilykypäräni kotiin ja joudun fillaroimaan ajotiellä.

Silloin jätän hiukseni auki, koska alitajuisesti ajattelen, että vapaana liehuvat vaaleat hiukset eivät herätä autoilijoissa aggressiota vaan suojelunhalua ja että he siksi kaartavat tarpeeksi kaukaa ohi.

Vaaleisiin hiuksiin liitetään oletus viattomuudesta ainakin siksi, että vaaleus yhdistyy ihmisten mielissä lapsuuteen ja nuoruuteen. Onhan luonnonvaaleus lapsilla ja nuorilla yleisempää kuin aikuisilla.

Elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock hyödynsi tätä assosiaatiota tietoisesti. Hän valitsi elokuviensa päärooleihin vaaleaveriköitä siksi, että ajatteli yleisön pitävän heitä automaattisesti viattomina. Jos blondi sitten teki jotain petollista, se oli hänen mukaansa yleisölle sokki.

Kyrölän mukaan viattoman ja hölmön blondin stereotyyppi ei ole vahingoittavimmasta päästä.

– Paljon vaarallisempi on väkivaltaisen mustan miehen stereotyyppi, jonka seurauksista mustat pojat ja miehet maksavat joskus hengellään. Heitä vastaan hyökätään ennakoivan itsepuolustuksen nimissä, Kyrölä sanoo.

Silti myös tyhmän blondin stereotyyppi joutaisi Kyrölän mielestä roskakoriin.

– Henkisten ominaisuuksien päättely hiusten värin tai muiden ulkoisten piirteiden perusteella on naurettavaa ja lähes aina jollain tavalla haitallista, hän sanoo.

Yhdysvaltalaistutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että vaaleat naiset ovat tummatukkaisia heikommassa asemassa hakiessaan älykkyyttä edellyttäviin työpaikkoihin, vaikka heidän älykkyysosamääränsä ei tutkitusti ole keskimääräisesti muita heikompi.

Kyrölän mukaan blondistereotyyppiä ollaan onneksi paraikaa haastamassa, myös taiteessa ja viihteessä.

Esimerkiksi ensi vuonna kolmannen jatko-osansa saava Blondin kosto -elokuvasarja esittelee Reese Witherspoonin esittämän, Harvardiin hankkiutuvan päähenkilön katufiksuutta. Kirjailija Laura Gustafssonin käsikirjoittama Kikka Fan Club -näytelmä taas toi esiin tyhmänä, riettaana blondina pidetyn laulajan kapinallisuutta ja uraauurtavaa rohkeutta. Taiteilija Anna Erikssonin kokeellinen elokuva M kuvittaa Marilyn Monroen turhautuneisuutta ja kompleksisuutta.

– Nämä teokset näyttävät toimijuutta siellä, missä ennen on nähty vain tyhjyyttä. Blondin stereotyyppi on niin voimallinen, että se tuskin katoaa, mutta pikkuhiljaa se päivittyy ja saa uusia merkityksiä, Kyrölä sanoo.

Vierailija

sontaa kirjoitti:
Jos et pysty osottamaan ammattitaitosuutta, on ihan sama miltä näytät. Naiset ei vaan pysty tuomaan esiin osaamistaan ja siksi heitä ei ole johtavissa asemissa.  

 Syy ?

Luonnon valinta eli luonnonlain mukanen kehitys, olla vain synnyttävä ja huolehtiva sukupuoli ?


Miehet on naisten lapsia ja lapset tottelee aikuisia.
Miehet näprää ja naiset tekee ja luo koko maailman, niin ihmiset kuin kaiken sen ympärillä, kaikki on naisten aikaansaamaa myös miehet.

Kyse on tosiaan vallasta

Suurin syyllinen on Hollywood. Sota-aikaan kun miehet olivat rintamalla, niin naiset pyörittivät maataloutta, tehtaita ja koteja.

Kun sota loppui, piti saada naiset aisoihin ja kuriin miesten vallan alle, ja työpaikat takaisin miehille. Luotiin (sekä Hollywoodissa että muotihuoneissa) naiselle uusi asema ranskalaisissa koroissa sipsuttavana ja avuttomana miehen palvelijana, jonka korkein kutsumus oli "päästä" naimisiin ja hoitaa kotia. Naisen haluttiin aina olevan riippuvainen miehestä, joten jos hän oli työelämässä, niin palkkaa piti maksaa paljon vähemmän kuin miehelle. Naimaton ja itsenäinen nainen koettiin uhkana, joten tietysti heitäkin piti alentaa ja pilkata (vanhapiika, ei ole päässyt naimisiin jne).

Eikä ole vieläkään päästy näistä stereotypioista. Naisille tuputetaan hääohjelmia ja homosuunnittelijoiden muotia ja naiskuvaa. Naisvaltaisilla aloilla on edelleen huonot palkat. Kouluttamaton paperimies tienaa enemmän kuin korkeakoulutettu sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla