Kuvat
Akseli Muraja, Marja-Leena Peltolan kotialbumi
Marja-Leena Peltola jäi eron jälkeen asumaan yhteiseen kotiin. Koti kaipaisi jo remonttia, mutta siihen ei ole varaa.
Marja-Leena Peltola jäi eron jälkeen asumaan yhteiseen kotiin. Koti kaipaisi jo remonttia, mutta siihen ei ole varaa.

Työikäinen nainen! Tuntuuko sinustakin, ettet oikein jaksaisi miettiä jotain eläkeasioista? Ehkä kannattaisi, ettet joudu vanhana elämään niin niukasti kuin Marja-Leena ja Ritva – siitä huolimatta, että he ovat paiskineet töitä teini-ikäisistä lähtien. 

Marja-Leena Peltola, 73, aloitti kokopäiväisen työnteon niin kauan sitten, että hädin tuskin muistaa, minkä ikäinen silloin oli.

– Taisin olla 16-vuotias, ihan kakara joka tapauksessa.

Työttömyysjaksoja lukuunottamatta teini-iästä eläkeikään asti töitä tehneen Marja-Leenan eläke on vähän yli 800 euroa kuukaudessa. Se koostuu työeläkkeestä, jota Marja-Leena saa 625 euroa kuussa, ja koska summa on niin pieni, kansaneläkkeestä maksetaan pari sataa lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isovanhempiensa kanssa kasvanut Marja-Leena halusi lähteä maailmalle, kun rakas isoisä kuoli. Hän pääsi Voionmaan opistoon. Työväenliikkeen opisto oli perustettu 1950-luvulla, ja ennen peruskoulu-uudistusta köyhistäkin oloista olevat nuoret saattoivat päästä sinne vuodeksi opiskelemaan yleissivistäviä aineita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kurssin jälkeen eräs opettajista järjesti Marja-Leenalle kotiapulaisen paikan Nokialta. Elettiin 60-luvun alkuvuosia.

– Ei silloin kansakoulupohjalta lähteneille ollut muita töitä kuin näitä piian paikkoja.

Marja-Leena piikoi myös Turussa. Hän hoiti lapsia ja teki perheelle ruokaa.

– En muista, että mitään vapaapäiviä olisi ollut ja palkkakin taidettiin maksaa niin, että sain pienen huoneen ja ruoan.

Palkan suuruudella ei sinällään olisi ollut Marja-Leenan eläkkeeseen merkitystä, sillä ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta alle 23-vuotiaana tehdystä työstä ei kertynyt työeläkettä. Nyt ikäraja on 17.

Sitten Marja-Leena tapasi tulevan aviomiehensä. Mies teki talonmiehen töitä työväentaloissa. Siihen aikaan talonmiehen etuihin kuului lähes aina asunto. Käytäntöön kuului myös se, että talonmiehen vaimo siivosi kiinteistöt – ilman palkkaa. Sitä maksettiin vain miehelle.

– Kun oli tanssit, naiset olivat ilmaiseksi siellä töissä, keittivät kahvit ja yöllä tanssien jälkeen siivottiin. Aamulla nousin aikaisin muihin hommiin.

Ensimmäistä kertaa Marja-Leena sai palkkaa ja hänelle alkoi kertyä työeläkettä, kun hän meni siivoojaksi autokauppa-huoltamolle.

– Taisin olla silloin jo lähempänä neljääkymmentä, hän laskeskelee.

Pienempi palkka, paljon pienempi eläke

Tällä hetkellä eläkkeellä ovat suuret ikäluokat, jotka ovat päässeet nauttimaan suomalaisesta työeläkejärjestelmästä ja ovat varakkaampia kuin eläkeikäiset Suomessa koskaan aiemmin.

Sukupuolen välisestä palkkaerosta puhutaan paljon, mutta sukupuolten välisestä eläke-erosta vähemmän. Naisten työeläke oli 69 prosenttia miesten työeläkkeestä vuonna 2018. Viime vuoden lopussa miesten keskimääräinen työeläke oli kuukaudessa 595 euroa kuukaudessa enemmän kuin naisilla. Se ei ole mikään pikkusumma.

Nyt eläkeäiässä oleville naisille ei usein ole kertynyt kunnollista työeläkettä monista syistä.

He ovat olleet hyvin pienipalkkaisissa töissä, joista eläkekertymä on jäänyt pieneksi. He ovat eläneet maatiloilla, joissa vuoteen 1983 emäntien tulokertymän laskettiin olevan puolet isäntien tulosta, josta eläkkeet maksettiin. He ovat olleet vuosia kotona lasten kanssa, jolloin valmiiksi pienipalkkaiseen eläkekertymään on tullut pitkiä katkoksia. Hoitovapaalta on alkanut kertyä pientä eläkettä vasta vuonna 2005.

Suomalaisesta työeläkejärjestelmästä sanotaan usein, että se on ”sukupuolineutraali”. Se tarkoittaa, että kaikille kertyy työeläkettä samalla kaavalla eikä järjestelmä itsessään juurikaan tasoita sukupuolesta johtuvia eläke-eroja, sanoo erityisasiantuntija Suvi Ritola Eläketurvakeskuksesta. Suomessa on myös laki, joka kieltää sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän. Silti on yleisesti hyväksyttyä, että niin kutsutuilla naisten aloilla on pienemmät palkat kuin samaa koulutustasoa vastaavilla miesten aloilla.

– Palkoissa ja työmarkkinoilla on epätasa-arvoa, joten se heijastuu eläkkeisiin, Suvi Ritola sanoo.

Kun Marja-Leena oli perheellistymisiässä oli vielä ihan yleistä ajatella, että miehelle kuuluukin isompi palkka ja eläke, koska hän on perheen pääasiallinen elättäjä. Ajattelu perustui heteronormatiiviseen malliin, jossa mies ja nainen ovat naimisissa ja myös pysyvät naimisissa koko ikänsä, ja mies hyväntahtoisesti myös maksaa puolisonsa elinkuluja eikä vain kerrytä itselleen säästöjä. Kun mies sitten todennäköisesti muutaman vuoden aiemmin kuolee, nainen saa pienen eläkkeensä päälle leskeneläkettä.

Yhä harvempien elämä kuitenkaan noudattaa tätä mallia. Suomessa kaikista köyhimpiä ovat yli 75-vuotiaat, yksinasuvat naiset. 

Marja-Leena ei enää muista, minkä ikäisenä työt aloitti. Nuorena joka tapauksessa. 

Ero köyhdyttää lisää

Siivoojan työ huoltamolla oli Marja-Leenalle mieleinen, mutta häntä vaivasi, ettei kansakoulun jälkeen ollut tullut suoritettua minkäänlaista ammattitutkintoa. Työpaikatkin olisivat varmempia, jos olisi virallisesti ammatti.

– Päätin kouluttautua kodinhoitajaksi. Olin siellä yli 40-vuotiaana ja muut opiskelijat olivat lapsieni ikäisiä tyttöjä. Taistelin kuitenkin opinnot läpi.

Vielä 1980-luvulla Suomessa oli kunnallisia kodinhoitajia, jotka tulivat koteihin tekemään ruokaa ja siivoamaan monenlaisissa erilaisissa yhteyksissä, jos vaikka vanhempi oli sairaana. Marja-Leena valmistui parahiksi 1990-luvun alun lamaan, jolloin kunnat lakkauttivat kodinhoitajapalvelut.

– Kodinhoitajia ei enää tarvittu, joten olisi pitänyt jatkaa opintoja vielä lähihoitajaksi.

Marja-Leena jäi työttömäksi. Sitten mies sai muurarin keikkatöitä Etelä-Suomesta ja Marja-Leena lähti mukaan. Muutama vuosi kului niin, että mies muurasi ja Marja-Leena siivosi rakennuksilla.

– Asuttiin jossain komerossa pari viikkoa kerrallaan ja sitten tultiin kotiin.

Siltä ajalta pääasiassa kertyi Marja-Leenan työeläke.

Sitten tuli ero ja mies muutti 32 avioliittovuoden jälkeen kotimaakuntaansa Pohjanmaalle. Marja-Leena jäi asumaan pariskunnan yhdessä hankkimaan pieneen taloon, jossa asuu edelleen. Se on mahdollista, koska entisen miehen kanssa on voitu sopia joka vuosi, että hän maksaa osan talon kuluista. Marja-Leenalla ei ole varaa esimerkiksi autoon, älypuhelimeen tai sanomalehtitilaukseen. Teatteriin hän pääsee, kun tekee talkootöitä teatterilla ja joskus on varaa eläkeläisten retkiin.

– Vähän harmittaa, kun mökki rapistuu ympärillä eikä ole varaa korjata sitä. Mutta olen lapsesta asti oppinut, ettei rahaa ole. Sentään tiedän kuitenkin, mitä tuloni kuukaudessa ovat.

”Onneksi en tarvitse lääkkeitä”

Työikäisiä naisia koetetaan herätellä aika ajoin ajattelemaan omaa eläkettään, erityisesti perhevapaiden yhteydessä. Silloin on vain paljon muutakin ajateltavaa kuin kymmenien vuosien päässä siintävät eläkekertymät.

Eläkeasioitaan kannattaisi silti ajatella lastenhoidon lomassakin, sanoo erikoistutkija Kati Kuitto Eläketurvakeskuksesta.

– Kyllä kotona olon eläkevaikutuksista on hyvä olla tietoinen. Olisi hyvä turvata oma taloutensa itsenäisesti, ettei jää taloudellisesti riippuvaiseksi toisesta, Kuitto sanoo.

Eläketurvakeskuksen sivuilta osoitteesta tyoelake.fi löytyy perhevapaalaskuri, jolla voi laskea, miten perhevapaat vaikuttavat omaan eläkkeeseen.

Voisi ehkä ajatella, että meillä nykyisillä työikäisillä naisilla ei ole samanlaista köyhyysriskiä kuin Marja-Leenalla tai Ritva Pekkosella, 68, joka aloitti työnteon kotipaikkakunnallaan Tuusniemellä jo 14-vuotiaana samanlaisilla lapsenpiian töillä kuin Marja-Leenakin.

Rippikoulukin jäi töiden takia käymättä.

Ritva muutti miehensä ja nelilapsisen perheensä kanssa pitkin poikin Suomea töiden perässä ja pisimmän yhtäjaksoisen, 13 vuotta kestäneen työputken Ritva teki Kermansaven astiatehtaalla Heinävedellä. Hän oli myös kymmenen vuotta Nokialla Espoossa piirilevyjen kokoonpanossa ja neljä vuotta samantyyppisissä töissä etäluettavia sähkömittareita kokoamassa. Näiden lisäksi oli monenlaisia parin vuoden pätkätöitä, joten työvuosia kyllä kertyi.

Ritva oli kuitenkin ollut lapsien ja työttömyyden takia yhteensä kuutisen vuotta pois työelämästä. Kun Ritvan ensimmäiset lapset olivat 1970-luvulla pieniä, silloin ei ollut nykyisenkaltaista kunnallista päivähoitojärjestelmää, vaan päivähoitopaikat olivat yksityisiä – ja kalliita. Siksi monet laskivat, että pienipalkkaisen äidin kannattaa ennemmin hoitaa lapset itse.

Työelämäkatkojen takia Ritvalle on kertynyt työeläkettä vain reilut 700 euroa kuukaudessa. Työeläkkeen päälle hän saa siivun kansaneläkettä ja asumistukea.

– Onneksi en tarvitse mitään lääkkeitä, ettei tarvitse miettiä sitä, syönkö lääkkeitä vai syönkö ruokaa, Ritva sanoo.

Miehestä tuli aikoinaan ero. Avioehto suojasi miehen kotitilaa eikä yhteistä jaettavaa omaisuutta ollut. Mies ei pystynyt maksamaan elatusmaksujakaan.

– Mutta ne ovat kaikki onneksi olleita ja menneitä, Ritva sanoo. 

Ritva Pekkonen on kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen elämäänsä. Kunhan ei huonommaksi menisi! 

Naiset kantavat taloudellisen riskin

Tällä hetkellä taloudelliset riskit lasten saannista kasautuvat naisten kontolle niin pienempänä palkkana kuin eläkkeenäkin.

Suomessa naiset ovat pohjoismaisittain poikkeuksellisen pitkään kotona lasten kanssa, sillä meillä on käytössä vanhempainrahakauden päälle pidettävä hoitovapaa, jota muualla ei ole tai se on huomattavasti lyhyempi. Sitä käyttää 80 prosenttia vanhemmista, lähes kaikki heistä äitejä.

Hoitovapaa pienentää eläkettä kahdella tavalla: siltä ajalta, jolloin on poissa töissä ja pitkät hoitovapaat myös tutkimusten mukaan hidastavat naisten ansiokehitystä ja sitä kautta eläkettä. Miehillä ei näitä riskejä ole.

– Tutkimme vuonna 1980 syntyneiden kiinnittymistä työmarkkinoille. Aluksi eli parikymppisinä sekä miehistä että naisista suurin osa työllistyi hyvin eikä ansioissa ollut suuria eroja, mutta 36 vuoden ikään kertyneet ansiot olivat naisilla vain 70 prosenttia miesten ansioista. Naiset olivat myös pitäneet 13 kertaa pidempiä perhevapaajaksoja kuin miehet, Kuitto sanoo.

Suomessa äitien kotonaoloa ylläpitävät myös tiukassa istuvat asenteet siitä, että hoiva on naisten hommaa, ja hoivatyöstä voidaan maksaa pienempää palkkaa, joten yksinkertaisella pähkäilyllä pienempipalkkaisen kannattaa aina jäädä kotiin. Se ei aina pidä paikkaansa, sillä isompipalkaisen verotus kevenee enemmän kotona ollessa, joten nämä kannattaisi arvailun sijasta laskea ennen päätöksiä.

– Olisi tärkeää miettiä myös näitä sukupuolirooleja, joita meillä ylläpidetään. Pitääkö ekaluokkalaisen koulukirjoissa olla sairaanhoitaja-äiti ja insinööri-isä, Kuitto vertaa.

Kati Kuitto uskoo, että perhevapaiden tasaisempi jakautuminen korjaisi naisten työeläkekertymää. Se tarkoittaa, että isille määritellään pidettäväksi omat vapaat. Se on lisännyt isien pitämiä perhevapaita ainakin Ruotsissa ja Norjassa.

Perheiden omat valinnat eivät vain tasa-arvoa lisää.

– Meillä on sekä vanhempainrahakausi että kotihoidontukikausi nytkin sukupuolineutraali, ne saa pitää kumpi tahansa vanhemmista.

”Kunhan ei huonommaksi menisi”

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi vappupuheessaan 2018 korottaa kaikista pienimpiä eläkkeitä niin, että alle 1400 euron eläkkeitä korotetaan nettona satasella. Vuoden alusta kaikista pienimpiä, alle 900 euron eläkkeitä nostettiin 50 euroa. Ritva Pekkosta naurattaa. Hän ei ole nähnyt Rinteen lupaamaa vappusatasta.

– Olen ihan tyytyväinen nyt; kunhan tämä ei huonommaksi menisi. Pesukone juuri hajosi ja yritän nyt katsella, saisinko jostain tilalle halvalla uuden. Jos oikein tiukka paikka tulee, voin pyytää lapsilta apua ja joskus olen joutunut pyytämäänkin. 

Entinen virkamies

Todella hyvä, että kirjoitatte tälläisistä aiheista kaiken turhien julkkisten ja horoskooppihömpötysten sijaan. Haastatelkaa näihin juttuihin myös niitä, jotka ovat vastuussa asiasta ja kertokaa mahdollisuuksista saada tukea.
Tällaiset kohtalot ovat todellakin arkitodellisuutta Suomessa. Vasta peruskoulun tulo on antanut koulutusmahdollisuuksia kaikille. Nykynuoret ovat myös huonossa asemassa eläkkeiden kannalta, koska pätkätyöläisyys lisääntyy.
Myös avioliiton ja omaisuuden sekä perintöasioiden juridiikasta kannattaisi tehdä juttuja, koska ihmiset eivät tiedä niistä lainkaan tai ainakaan tarpeeksi.

Vierailija

Nyt työeläkkeellä, eläkettä kerryttäviä vuosia 43 ja eläke 1680 brutto.
Työaikana maksettu asunto-osake. Helpottaa, kun asumiskulut on vain 350 euroa kuussa. Asun yksin, leski. Perhe-eläkettä en saa (enkä tarvitsekaan), koska aikoinaan olin nuori, työelämässä oleva ja lapseton.
Eläkeläisenä antaisin nuoremmalle minälle ohjeen, että säästä, vaikka vähänkin. Työaikana rahaa paloi turhaankin. Jokunen matka olisi voinut jäädä tekemättä ja vaate ostamatta. Vaikka pienikin summa säästöön joka kuukausi. Eikä miehen/puolison varaan kannata laskea, pitää ajatella niin kuin eläisi yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla