Kuvat
Shutterstock ja Mari Ruotsalaisen kotialbumi
Mari Ruotsalaisen kotona siivotaan vasta sitten, kun siivoukselle on silminnähden tarvetta.
Mari Ruotsalaisen kotona siivotaan vasta sitten, kun siivoukselle on silminnähden tarvetta.

Kun Mari Ruotsalainen alkoi hoitaa kotitöistä vain oman osuutensa, perhe järkyttyi. Muutoksella oli kuitenkin paljon hyviä seurauksia. 

Eräänä yönä viitisen vuotta sitten Mari Ruotsalainen makasi hereillä vuoteessaan. Kattoa tuijottaessaan hän totesi, että arki ei voisi enää jatkua entiseen malliin.

Jatkuva kodin puunaaminen ja perheen passaaminen saisivat loppua. 

Marilla, nyt 52, on puoliso ja kolme lasta. 16- ja 17-vuotiaat tyttäret asuvat vielä kotona, mutta 25-vuotias poika on ollut jo vuosia omillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun lapset olivat pieniä, Mari oli yhteensä kuusi vuotta kotiäitinä. Elämä alakoululaisen ja kahden vaippaikäisen kanssa oli vauhdikasta, mutta Marista tuntui luontevalta hoitaa melkein kaikki kotityöt, koska mies kävi töissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Sinä aikana perhe oppi, että on aina joku, joka tekee kaiken heille valmiiksi, Mari sanoo.

Kun lapset kasvoivat, Mari palasi töihin ja lähti lisäksi opiskelemaan lisää.

Ensin hän yritti ensin hoitaa kotihommat entiseen malliin. Pian selvisi – siis Marille itselleen – ettei se ollut enää mahdollista. Muut perheenjäsenet olivat autuaan tottuneita siihen, että Mari klaarasi kotityöt. 

Jonkin aikaa Mari jaksoi paahtaa kotitöitä työpäiviensä jälkeen. Sitten koitti yö, jona hän päätti muuttaa asiat. Mari oli silloin noin 47-vuotias.

– Aamulla herätessä tuntui kuin olisin uudestisyntynyt. Entinen elämäni, se uhrautuminen, oli loppu.

Kuinkas sitten kävikään

Moni perheenäiti fantasioi siitä, että kun itse lopettaa siivoamisen, muu perhe ymmärtää alkaa ylläpitää säällistä siisteystasoa. Siivoamattomuuskokeilut kuitenkin päättyvät usein siihen huomioon, että muita perheenjäseniä ei siisteydestä huolehtiminen innosta – ja sitten perheenäiti on taas itse marttyyrina imurinvarressa.

Myös Marin oivallus johti siisteystason huomattavaan laskuun perheen kotona. Sen sijaan, että Mari olisi palannut vanhoihin tapoihinsa, hän huomasi, ettei itsekään hirveästi pidä siivoamisesta. Hän alkoi miettiä, miksi neljän siivouksesta tykkäämättömän aikuisen kodissa pitäisi olla siistiä. 

– Elämäntyylimme muuttui. Nyt meillä ei ole koskaan erityisen siistiä, koska kukaan ei salasiivoa, Mari sanoo.

Jos muut ovat harrastuksissaan, Mari ei lähde pölyrätti kädessä huseeraamaan, vaan painelee sohvalle kirjan kanssa. Kun perhe palaa kotiin, Mari saattaa todeta ääneen, että kotitöitä olisi tehtävänä. 

– Jos muita ei kiinnosta, ei minuakaan kiinnosta. 


Kasoja löytyy

Kotona on kasoja, näkyviä pölyvillakoiria ja tavaraa hujan hajan. Lattiat pestään ehkä kuudesti vuodessa. Lakanat vaihdetaan, kun makuuhuoneessa alkaa tuoksua tunkkaiselta. Imurointi ja vessanpesu suoritetaan, kun niille on silminnähden tarvetta. 

– Ei se kakka pöntöstä takaisin pyllyyn kimpoa, vaikka olisi vähän jarrutusjälkiä, Mari nauraa. 

Tiskipöytä raivataan tiskeistä pari kertaa viikossa. Samalla Mari puhdistaa tiskialtaat, hanat ja viemärien suuaukot perusteellisesti pesuaineella ja harjalla.

– Olen lukenut mikrobiologiaa, ja tietysti jonkinlainen puhtaustaso täytyy säilyttää.

Mari muistuttaa, että perheitä on monenlaisia, ja jokainen voi itse määritellä itselleen sopivat siivousrutiinit. Hänen perheelleen sopii rento ote. 

Keittiö siivotaan noin kahdesti viikossa. Joskus puhtaat astiat ehtivät loppua.
Keittiö siivotaan noin kahdesti viikossa. Joskus puhtaat astiat ehtivät loppua.

Ratkaisuunsa tyytyväinen

Perheelle muutos oli jonkinasteinen järkytys. Marista tuntuu kuitenkin hyvältä näyttää tyttärille sellaista mallia, että kaikki kotityöt eivät lankea äidin harteille. Hän ajattelee, että lasten on hyvä nähdä, mitä tapahtuu, jos siivous ei kiinnosta ketään.

Mari arvelee, että puoliso oli muutoksesta jollain tavalla helpottunut.

– Marmatus on huomattavasti vähentynyt. En enää tyrannisoi perhettäni siivouksen suhteen läheskään niin paljon.

Jälkeenpäin Mari on miettinyt, mikä oikeus yhdellä ihmisellä edes on määritellä parheen siivouksen määrä ja taso muiden puolesta.

Kun esikoinen murrosikäisenä vielä asui kotona, Mari väänsi hänen kanssaan vähän väliä siivousasioista.

– Sen ajan olisin voinut käyttää lapseni kanssa mukavammin. Se saattoi olla yksi syy, jonka takia hän lähti niin aikaisin pois kotoa. 

Marin perheen luona ei käy jatkuvasti vieraita. Jos joku on tulossa kylään, Mari toivottaa vieraan tervetulleeksi, muttei ryhdy siivoamaan. Vaikka ruokapöydällä olisi tavaraa, on siinä aina parille kahvikupille paikat. 

Marin mielestä jokaisen perheen kannattaisi määritellä omat siivousstandardinsa yhdessä.
Marin mielestä jokaisen perheen kannattaisi määritellä omat siivousstandardinsa yhdessä.

Ylellisyyttä sotkuisessa kodissa

Marin lapsuudenkodissa siivottiin 1970-luvun tyyliin: oli viikkosiivous, johon kuului imurointi, mattojen  vienti ulos ja lattioiden pesu. Lasten työ oli pyyhkiä pölyt ja tomuttaa pöytäliinat. 

– Tuntuu, että siihen aikaan viikkosiivous oli ihmisen mitta ja laiskuus perisyntiä. Minusta uhrautuvaisuus vasta syntiä onkin, se, että unohdat itsesi, Mari sanoo.

Hän kertoo löytäneensä armollisen ja levollisen mielentilan siivouksen suhteen. Tavarakasat eivät enää kaiherra mieltä. Olennainen oivallus oli se, ettei hän mittaa omaa arvoaan siivouksen mukaan. 

Nyt kun kotityöt eivät vie juurikaan aikaa, Mari ehtii toteuttaa itseään ja ottaa rennosti. Kun kotityöt eivät myöskään pyöri koko ajan mielessä, voi ajatella jotain mukavampaa. Siinä mielessä elämä sotkuisessa kodissa tuntuu Marista ylelliseltä. 

Joskus Mari toivoo yhä, että kotona olisi siistimpää. Silti enimmäkseen tuntuu, että turhan puunauksen olisi voinut lopettaa aiemminkin. 

– Tuntuu, että me naiset kasvamme huomaamaan oman elämämme, kun ikää tulee. Olemme liikaa sen vankeina, mitä meiltä odotetaan. 

Largo

Olen kohta 60v täyttävä nuorimies...onnellisessa Rakkausavioliitossa!
En ikinä hyväksyisi sekaista kotia...vielä vähemmän hyväksyn ajatusmallia,että vaimo siivoaisi yksin!
Vaikka kuinka ukko on päivät töissä kuuluu kotityöt yhtälailla miehelle.
Pidän aviomiehiä,,siis ns.ukkomiehiä vastenmielisinä,jotka ovat vanhan kaavan mukaisia: nainen siivoaa,hoitaa lapset,tekee kotityöt...
Yhtälailla nainen joka puolestaan keskittyy vain itseensä,uraansa,on vastenmielinen!
Rakkaus on myös jakamista kunnioittamisen ,toisesta huolehtimisen ja yhdessäelämisen lisäksi.
Ukot imuri käteen,rätti toiseen,huolehtikaa omistakin vaatteista,opetelkaa pyykkäämään! Toki on paljon naisia jotka tahtovatkin hoitaa kodin siivoamisen,mutta silti voi aina auttaa!!!
Voimia naisille,jotka elävät narsistisen miehen tai jopa perheen kanssa,toivottavasti saatte muutosta elämäänne!

Näin meillä

Olisko kannattanu aikanaan kasvattaa lapset siivoamaan omat jälkensä niin ei tarttis kaaoksessa elää? 2 teinin taloudessa ei koskaan ole näyttänyt tuollaiselta. Kun 3 ihmistä asuu talossa niin 3 ihmistä myös siivoaa, kukaan ei narise tästä ja lapset tulee siivoamaan myös oman kotinsa kun se käy luonnostaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla