Suomalaiset 20–40-vuotiaat pohdiskelevat yhä tarkemmin, missä vaiheessa lapset uskaltaa hankkia. Mistä milleniaalien epävarmuus ja varovaisuus kumpuavat?

Mistä syistä he, jotka ovat harkinneet lasten hankkimista ja pystyisivät siihen, jäävät lapsettomiksi tai lykkäävät asiaa? Tähän kysymykseen on haettu kuumeisesti vastauksia sen jälkeen, kun Tilastokeskus julkaisi syyskuun lopussa synkät syntyvyysennusteensa. Niiden mukaan Suomessa ei 15 vuoden kuluttua ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee.

Myös Me Naiset kysyi sadoilta suomalaisnaisilta, miksi he eivät ole saaneet lapsia, vaikka olisivat niitä halunneet. Voit lukea naisten vastauksia tästä:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyselyssä nousi esiin useita syitä lastenhankinnan lykkäämiselle. Niistä merkittävimmäksi koettiin vaikeus löytää sopivaa kumppania. Lähes yhtä yleistä oli kokemus epävarmuudesta: moni kertoi tuntevansa epävarmuutta esimerkiksi jaksamisestaan, oikeasta ajoituksesta ja asemasta työelämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös Väestöliiton perhetutkija Anna Rotkirch uskoo, että monien lastenhankintaa saattaa jarruttaa yleinen epävarmuus, joka vaikuttaisi leimaavan kokonaista sukupolvea.

– Millenniaalit [vuosina 1981–96 syntyneet] ovat varovaista sukupolvea, ja se näkyy myös suhtautumisessa vanhemmuuteen.

Syitä monella suunnalla

Monella mittarilla tarkasteltuna arkipäiväinen elämä on Suomessa vakaammalla pohjalla kuin menneinä vuosikymmeninä.

Mistä milleniaalien epävarmuus perheen perustamista kohtaan sitten voi johtua?

Mistä varovaisuus kumpuaa?

– Se on hyvä kysymys. Samalla siihen on myös vaikea antaa vastausta, toteaa Kelan perhetutkija Anneli Miettinen.

– Tällä hetkellä meillä ei ole kunnollista aikasarjatutkimusta ihmisten toiveista ja odotuksista, joten syyt perustuvat pitkälti spekulaatioon.

Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä asioita. Kollektiivinen varovaisuus ja epävarmuuden tunne eivät ole Miettisen mukaan seurausta pelkästään taloustilanteesta tai siitä, että ihmiset kammoksuvat ajatusta ruuhkavuosista. Jokainen varovainen on sitä omalla tavallaan.

Mutta toki tiettyjä yleispäteviä syitä voi löytää. Yksi on esimerkiksi se, että lasta toivovan elämässä on meneillään epävarmat ajat.

– Monen kohdalla kysymys on pitkälti kouluttautumiseen, työelämään ja parisuhteeseen liittyvistä asioista, Miettinen sanoo.

– Vaatimukset työpaikoilla koetaan nykypäivänä hyvin suurina. Erityisesti naiset voivat kokea lastenhankinnan riskinä uralle. Mitä lasten tulo merkitsee töiden kannalta, voinko edetä ammatissani? Siihen voi liittyä pelkoja siitä, onko lasten jälkeen paluuta työelämään enää ollenkaan.

Hyvin tarkkoja pohdintoja

Me Naisten kyselyssä nousi vahvasti esiin, että lapsista haaveilevat puntaroivat usein hyvin tarkasti, millaiseen elämäntilanteeseen jälkikasvu syntyisi. Päässä saattaa pyöriä lukuisia kysymyksiä, joihin on vaikea antaa vastausta.

Pystyykö kasvattamaan järkevää kansalaista?

Voinko tarjota lapselle parempaa kuin mitä itse sain?

Jos ilmastonmuutos tuhoaa koko maapallon, millainen omien lasten tulevaisuus olisi?

Joudunko luopumaan jostain elämässäni, menetänkö itseni ja muut unelmani?

Olisiko arki ihan paskaa?

– Monet pohtivat lastenhankintaa hyvin tarkasti, toisin kuin vaikka 70-luvulla. Silloin lasten ajoittamista ei laskelmoitu samalla tavalla, Miettinen sanoo.

Vaikka päätöstä perheenlisäyksestä ei voi tietenkään lykätä loputtomiin, Miettinen kuitenkin muistuttaa, ettei suunnittelemisessa ja harkitsemisessa ei sinällään mitään pahaa. Päinvastoin. On hienoa, että ihmiset pyrkivät löytämään oman juttunsa.

Pohdiskeluun ja suunnitteluun liittyy kuitenkin myös paljon pelkoja ja huolta. Moni haluaisi pärjätä vanhemmuudessa valtavan hyvin, mutta pelkää, ettei onnistu siinä.

– Osa lastenhankintaa pohtivista kokee vanhemmuuteen liittyvää epävarmuutta. Se on selvästi yksi taustalla näkyvä asia. 

Mitä jos valitsenkin väärin?

Myös syyskuussa julkaistussa Long Playn jutussa pohdittiin, miksi nuoret aikuiset ovat niin huolissaan pärjäämisestään ja mielenterveydestään, vaikka tilastojen mukaan ikäpolvella pitäisi mennä mukavasti. Jutussa tutkijat selittivät milleniaalien ahdinkoa muun muassa internetillä, joka saa ihmiset vertaamaan itseään jatkuvasti muihin.

Y-sukupolvea tutkinut sosiologi Mikko Piispa kertoi jutussa, että milleniaalien yhdeksi ja oikeastaan ainoaksi kaikenkattavaksi sukupolvikokemuksi on noussut yksilöllisyys. Ajatus siitä, että koko maailma on avoin – sen kun vain valitset, menet ja teet!

– Yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että valinnanvaraa tuntuu olevan loputtomasti: ei ole pakko seurata vanhempien ammatissa, luokkanousu on mahdollinen eivätkäkä uskonto tai muut perinteet kahlitse. Syntyy fiktio loputtomista valinnoista, jutussa kiteytettiin Piispan ajatuksia.

Anneli Miettinenkin uskoo, että yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on hyvin todennäköisesti yksi taustasyy sille, miksi lastenhankinta on monelle nykyään niin tarkasti punnittava asia.

– Usko siitä, että kaikki on valittavissa, näkyy ihan varmasti siinä, miksi perheasiaan suhtaudutaan niin varovaisesti. Valinnanvapaus siirtää taakkaa yksilölle ja saa miettimään, että entä jos valitsenkin väärän polun. Entä jos valitsen sen väärään aikaan?

Vaikka vapaus valita oma suuntansa elämässä on tärkeä oikeus, valinnanvara kasaa myös henkistä taakka.

– Olen joskus ajatellut, että ennen oli monella tavalla selkeämpää, kun oli tietyllä tavalla elämän polku pedattuna. Siinä ei ollut spekuloinnin varaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia naisia ei saada kuriin! Heiltä eläke pois kokonaan, ei heitä pidä ymmärtää, saati tuntea empatiaa heitä kohtaan. He ovat Vapaamatkustajia.

Luovun eläkkeestäni ihan mielelläni sitten, kun verojen maksukin loppuu, eli tosiaan tulen vapaamatkustajaksi. Niin kauan kuin maksan veroni ja ennen kaikkea ne eläkemaksut siinä missä muutkin, mä en ole vapaamatkustaja sen enempää kuin kukaan muukaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia naisia ei saada kuriin! Heiltä eläke pois kokonaan, ei heitä pidä ymmärtää, saati tuntea empatiaa heitä kohtaan. He ovat Vapaamatkustajia.

On siis ihan okei olla vapaaehtoisesti lapseton mies?

Sisältö jatkuu mainoksen alla