Jenni käytti ison osan keväästä ja alkukesästä vain nilkkapituisia mekkoja ja housuja peittääkseen säärikarvansa.
Jenni käytti ison osan keväästä ja alkukesästä vain nilkkapituisia mekkoja ja housuja peittääkseen säärikarvansa.

Muutama kuukausi sitten Jenni Rotonen päätti, että ajaa säärikarvansa pois vasta, kun ei enää tunne niistä häpeää. Nyt hän ei välttämättä halua luopua karvoistaan ollenkaan.

Helmikuussa bloggaaja Jenni Rotonen, 36, törmäsi be a lady -videoon, joka kertoo naisen keholle asetetuista odotuksista ja rajoituksista. Video teki häneen syvän vaikutuksen.

– Heräsin ajatukseen, että naisen keho ei ole oikeasti naisen.

Videon innoittamana hän ajautui lukemaan muita aihetta käsitteleviä artikkeleita. Hän päätyi juttuun, jossa kerrottiin sosiaalisen median vaikuttajasta, joka lopetti karvojensa poistattamisen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Nainen sai osakseen vihaisia ja halveksuvia kommentteja vain, koska oli karvainen. Olin järkyttynyt, että asia on näin suuri tabu vielä vuonna 2020. Se jäi muhimaan päähäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maaliskuussa Jenni perui pandemian takia kaikki ei-välttämättömät menonsa. Yksi niistä oli kuukausittainen säärten sokerointiaika.

– Samalla tajusin, että olen poistattanut säärikarvani säännöllisesti teini-ikäisestä lähtien kyseenalaistamatta sitä koskaan. Minulla ei ollut hajuakaan, miltä omat jalkakarvani näyttävät.

Havaintonsa jälkeen Jenni päätti, ettei tartu sheiveriin, vaan antaa säärikarvojensa kasvaa.

Häpeä sai piilottelemaan ja pakoilemaan

Kuukaudet kuluivat ja karvat kasvoivat. Jenni yllättyi itsekin siitä, kuinka karvaiset hänen jalkansa todellisuudessa ovat. Vaalealle, hentohiuksiselle ja sirolle naiselle ei tule ensimmäisenä kuvitelleeksi pitkiä ja tummia jalkakarvoja.

Jennin säärikarvat ovat saaneet kasvaa koskemattomina maaliskuusta lähtien.
Jennin säärikarvat ovat saaneet kasvaa koskemattomina maaliskuusta lähtien.

– En tiennyt, että voin naisena olla näin karvainen, sillä en ollut nähnyt naisten jalkakarvoitusta missään. Jos mietitään sheivausmainoksiakin, niin naisethan sheivaavat niissä sileää jalkaa! On vaikea kuvitella, että miesten partamainoksessa ajeltaisiin parrattomia kasvoja.

”Naisethan sheivaavat mainoksissa sileää jalkaa!”

Yllätys muuttui pian häpeäksi. Pandemiarajoitukset hellittivät ja ilmat lämpenivät, mutta ensimmäistä kertaa Jenni ei odottanut innolla hellemekkojen tai shortsien päälle vetämistä. Hän oli vallitseville kauneusihanteille yhtä altis kuin kaikki muutkin, vaikka poikkesi niistä tietoisesti.

– On vaikeaa kulkea kadulla ja tiedostaa, että moni vastaantuleva ihminen pitää minua ällöttävänä. Piilottelin pitkään karvaisia jalkojani.

Jenni kertoo, että kerran hän jopa vaihtoi kadun puolta kulkiessaan rakennustyömaan ohi, koska työntekijät istuivat kadun varressa lounastauolla.

– Pelkäsin, että perääni huudeltaisiin. Kuulostaa ihan absurdilta, mutta siinä hetkessä ne olivat oikeita tunteitani.

Jenni kertoo tiedostavansa, että pääsee karvaisten sääriensä kanssa montaa muuta naista helpommalla, sillä hänen ulkonäkönsä mukailee muilta osin länsimaista kauneusihannetta.
Jenni kertoo tiedostavansa, että pääsee karvaisten sääriensä kanssa montaa muuta naista helpommalla, sillä hänen ulkonäkönsä mukailee muilta osin länsimaista kauneusihannetta.

Häpeän tunteesta huolimatta Jenni ei edelleenkään halunnut tarttua sheiveriin. Hän oli päättänyt, ettei luovu karvoistaan ennen kuin on sinut karvaisuutensa kanssa.

– Olen sitä mieltä, että epärealistiset kauneusihanteet eivät murene koskaan, jos me emme haasta niitä. Silloin joutuu menemään myös omalle epämukavuusalueelleen.

Keskustelu karvoista kumppanin kanssa

Kun pitkistä lahkeista ja helmoista tuli aika luopua, päätti Jenni käydä aiheesta keskustelun kumppaninsa kanssa. Hän halusi tietää, häpeäisikö hänen miehensä, jos Jenni ilmestyisi kaveriporukan piknikille karvaisissa säärissään.

– En tietenkään ajattele, että karvaisuuteni tai karvattomuuteni olisi millään lailla kumppanini päätös, mutta olin utelias kuulemaan, mitä hän asiasta ajattelisi. Pidin kuitenkin mahdollisena sitä, että häntä hävettäisi, jos hänen tyttöystävänsä istuisi hellemekossa säärikarvat rehottaen.

Mies kertoi kuitenkin vähät välittävänsä Jennin säärikarvoituksesta. Se oli Jennille helpotus.

– Koin, että jos jalkakarvani olisivat häirinneet häntä, olisin todennäköisesti kokenut sen ongelmaksi parisuhteemme näkökulmasta. Kyseessä on kuitenkin minun kehoni, johon minulla on itsemääräämisoikeus. En arvostaisi ollenkaan, jos toinen haluaisi kontrolloida sitä.

Jenni sai Instagramissa seuraajiltaan satoja viestejä julkaistessaan videon säärikarvoistaan.
Jenni sai Instagramissa seuraajiltaan satoja viestejä julkaistessaan videon säärikarvoistaan.

”Karvojani ei tarvitse vähätellä, jotta minulle tulisi parempi mieli.”

Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet Jennin kehon karvoitukseen yhtä neutraalisti kuin hänen miehensä. Jenni koki reaktioita aina ihmettelystä inhoon ja huvitukseen.

– Todella moni koki myös tarvetta vakuuttaa minulle, etteivät karvani edes ole kovin näkyvät. Kyllä ne ovat. Ne ovat pitkät ja tummat. Niitä ei tarvitse vähätellä, jotta minulle tulisi parempi mieli.

Jos reaktio säärikarvoihin on huvittunut tai hämmentynyt, Jenni kannustaa jokaista kysymään itseltään, että miksi. Karvat ovat luonnollinen osa naisen kehoa.

Jenni pitää suosittua Pupulandia-blogia, johon hän kirjoitti myös postauksen jalkakarvoistaan. Lisäksi hän käsitteli aihetta Instagramissa, jossa hänellä on yli 38 000 seuraajaa.

Jenni kertoo saaneensa sosiaalisessa mediassa kommentteja, joissa sanotaan, että säärikarvat ovat muuten ok, mutta eivät sovi Jennin kauniiseen ja naiselliseen naamaan. Joissain kommenteissa taas on todettu, että on ihan okei, jos Jenni haluaa olla karvainen, mutta kommentoijat eivät itse koskaan haluaisi.

– En minäkään halua olla karvainen, vaan minä olen karvainen. Sen sijaan, että haluaisin olla karvainen, minä haluaisin, ettei minun tarvitse olla karvaton ollakseni naisellinen ja kaunis.

Nyt Jenni alkaa olla sinut häpeänsä kanssa. Sheiveriin tarttumisen sijaan hän on kuitenkin harkinnut sitä, ettei koskisi karvoihinsa enää ollenkaan.

– Olen alkanut pohtia, vesitänkö oman pointtini, jos nyt ajelenkin säärikarvani pois. Aika näyttää, miten käy. Tärkeintä on, että päätän, kuinka karvainen tai karvaton olen itseäni enkä yhteiskuntaa varten.

Karvarulli_65

Hienoa että kyseenalaistetaan vallitsevia kauneuskäsityksiä. Itse olen tosi karvainen (mustat säärikarvat, myös reisissä karvankasvua, karvoja myös leuassa) ja tutkimuksissa on todettu että se ei johdu sairaudesta vaan runsaakarvaisista geeneistä. Lapsiakin löytyy, joten todistettavasti olen ihan nainen.

Osa miehistä ei hyväksy karvaisuutta, mutta osa onneksi hyväksyy. Kasvojen karvat poistan, mutta talvisin pitkien housujen aikana annan jalkakarvojen kasvaa. Pitkät karvat ovat paljon pehmeämpiä kuin pistävä sänki. Jatkuva vahaaminen/sheivaaminen rasittaa ihoa ja lompakkoa sekä vie aikaa. Toivottavasti yhä useampi kokeilisi rajojaan karva-asiassa koska naisen viehättävyys ja ihmisyys ei ole karvoista kiinni

Hieno artikkeli

Hygieenisyys ja karvojen ajaminen ei liity toisiinsa. Ne jalat kuitenkin pestään vaikka niissä on karvoja. Miehilläkin on kulmakarvat eikä niistä pahemmin välitetä

Sisältö jatkuu mainoksen alla