Jääkiekko on suomalaisten ikisuosikki, mutta maailmalla voiton vie jalkapallo. Kuva: Reuters
Jääkiekko on suomalaisten ikisuosikki, mutta maailmalla voiton vie jalkapallo. Kuva: Reuters

Me Naiset laati puolueettoman vertailun siitä, kumpaa urheilulajia on miellyttävämpi seurata.

Kaikkien aikojen ikuisuuskysymys on tässä: jalkapallo vai jääkiekko?

Jo pitkään on väännetty kättä siitä, kumpi lajeista on todellinen kuningaslaji. Suomessa tulos on selvä – jääkiekko vie kansan suosion mennen tullen. Mutta maailman mittakaavassa jalkapallo on oikea suurlaji. Jalkapallomaailmassa liikkuu maine ja mammona.

Teimme visuaalisen ja täysin puolueettoman lajivertailun, jotta jokaisen meistä olisi helpompi päättää kumpaa lajia mielummin seuraisi. Mennään suoraan analyysiin:

Miltä pelaajaprofiili näyttää? (HUOM! Liikuta pinkkiä palloa vasemmalle nähdäksesi toisen kuvan)


Anders Lee
Cristiano Ronaldo
 

Tarkastellaanpa asiaa hieman eri perspektiivistä.


Amerikkalaiskiekkoilijat
Englantilaisfutaajat
 

Miten pelitovereita kohdellaan?


vai anarkiaa?
Rakkautta?
 

Entä miltä pelitilanteet näyttävät?


Mitäs tässä kuvassa tapahtuu?
Katse tiukasti pelissä
 

Ottamatta yhtään enempää kantaa loppuutlokseen, voitte päätellä loput itse. Odotamme innolla jalkapallon maailmanmestaruuskisoja!

Vierailija

Kumpi ilahduttaa enemmän, jalkapallo vai jääkiekko? Helppo visuaalinen testi paljastaa todellisen kuningaslajin

En ymmärtänyt yhtään tätä juttua. Ei ilahduta yhtään. Kumpikaan. Näen tapetut koirat silmissäni. Tällä hetkellä jahti käynnissä. Kisojen tieltä. Lapset, jotka laitettu parempien ihmisten, eli näiden länsimaisten varakkaampien ihmisten tieltä roskiin. Ammuttu poliisien toimesta kun kisat järjestetty etelä-Amerikassa aiemmin Näen machokulttuurin, jossa naiset hakataan, miehet, pojat,lorvailee, velttoilee kadulla. Ylimieliset beckhamit, jotka sanelee, manipuloi itselleen aatelisarvot. Näen...
Lue kommentti

Varma syksyn merkki: ihmiset palaavat liikkumaan Suomen kaduille, kujille ja maanteille. Liikenneraivohan siitä repeää!

Helsingissä alkoi tällä viikolla Liikenne on yhteispeliä -kampanja, jonka tarkoituksena on tehdä jalankulkijoiden, autoilijoiden ja pyöräilijöiden yhteispeli sujuvammaksi ja kunnioittavammaksi sekä muistuttaa liikennesäännöistä. Aioitus ei voisi olla parempi: HS uutisoi maanantaina Fatbike-pyöräilijän törmänneen jalkakäytävällä Helsingin kulttuurijohtajaan Tommi Laitioon. Syntyi kiivas keskustelu kevyen liikenteen turvallisuudesta.

Väärissä paikoissa pööpöilevät jalankulkijat kiusaavat pyöräilijöitä! Pyöräilijät suhailevat siellä täällä eivätkä edes näytä käsimerkkejä! Ja sitten on vielä ne autot! 

Graafisella alalla työskentelevällä Tarulla, 39, on omakohtaista kokemusta autojen ja polkupyörien välisestä tulehtuneesta suhteesta. Hän harrastaa pyöräilyä ja lukee välillä pyöräilijöiden foorumeilta tarinoita siitä, kuinka autoilijat kohtelevat pyöräilijöitä maanteillä.

Taru on myös itse kokenut liikenneraivon käytännössä pyöräillessään viime kesänä maantiellä ajoradan vieressä. 

– Tuli märät naamalle. Lasinpesunesteiden ruiskuttaminen on yleinen jäynä, jota jotkut autoilijat tekevät. He eivät tykkää maantienpyöräilijöistä ja siitä, että heidän kanssaan jaetaan tiet, hän kertoo. 

Kokemus ei ollut ainoa laatuaan. Tarun mukaan toisinaan hänen tiellensä on kiilattu ja joskus ohitellaan turhan läheltä. Ohutrenkaisella maantiepyörällä ei voi ajaa kovin turvallisesti kovassa vauhdissa penkan puolelle asfaltilta pois. Pyörän renkaitakaan ei ole tehty hiekalla ajoon, vaan ne puhkeavat pikkukivistä helposti.

”Tuli märät naamalle.”

– Pari kertaa autoilija on ohittanut minut tahallaan todella läheltä. Se on ihan hirveä tunne, koska sivuliike samaan aikaan auton kanssa saisi pahaa jälkeä, Taru kertoo. 

Suomalainen erikoisuus?

Taru kertoo huomanneensa, että erityisesti Suomessa autoilijat suhtautuvat nihkeämmin pyöräilijöihin kuin  muissa Euroopan maissa.  Tour de Francen ja muiden vastaavien pyöräkilpailuiden sekä lämpimien sääolosuhteiden takia pyöräily on noussut suosituiksi penkkiurheilulajeiksi esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

Taru on kansainvälisillä pyöräilyleireillä huomannut, että vaikka muualla Euroopassa saattaa olla kapeampia teitä, pyöräilu autoteillä tuntuu paljon turvallisemmalta. 

– Euroopan maissa autoilijat kunnoittavat pyöräilijöitä ja antavat helposti tietä jalankulkijoillekin. Ehkä Suomessa, jossa on niin vähän ihmisiä laajalle levinneenä, emme ole oppineet elämään toistemme kanssa niin sopuisasti, hän arvelee. 

Myös lainsäädäntö saattaa vaikuttaa. Monissa maissa, kuten Itävallassa, autoilijan pitää lain mukaan kiertää pyöräilijä vähintään puolentoista metrin päästä. Kyltit teiden reunoilla muistuttavat tästä. Suomessa polkupyörää ohittavan on pidettävä ”turvallinen väli” eli sivuttaisetäisyys ohitettavaan (TLL §19). Väli on suhteutetaan kulkuneuvon nopeuteen, mutta tarkkaa etäisyyttä ei ole määritelty. 

 Miten Suomessa sitten selviytyy? 

Taru kertoo, että hän lähtee pyöräilemään mieluiten myöhään illalla tai aikaisin sunnuntaiaamuisin, kun tiellä on mahdollisimman vähän liikennettä. Hän ei itse usko kostamiseen vaikka joku on sellaistakin tehnyt. 

– Kuulin kerran, että pyöräilijä ruiskutti liikennevaloissa juomapullosta vettä sellaisen autoilijan päälle, joka oli aiemmin ruiskuttanut lasinpesunestettä hänen päällensä. 

Taru ihmettelee ymmärtämättömyyttä liikenteessä. 

– Me kaikki olemme vuorotellen kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autoilija. Olemme kaikki olleet toistemme asemissa, joten en ymmärrä, miksi emme voisi kunnioittaa toisiamme ja liikkumismuotojamme. 

Huonojen tapausten lisäksi mukaan mahtuu monia fiksujakin autoilijoita. 

– Kerran yksi autoilija hidasti ja kiersi minut liioitellun kaukaa. Peukaloa nostamalla kiitin häntä fiksusta käytöksestä, Taru kertoo. 

 

JVH

Pyöräilyä harrastava Taru, 39, kertoo, millaista kiusantekoa autoilijat harjoittavat Suomen maanteillä: ”Tuli märät naamalle”

Kaikilla on paljon parannettavaa, mutta muistaa täytyy, että suurin vastuu on kuitenkin autoilijalla sillä näiden muiden henki on kyseessä. Lisäksi autoilijalla on ajokorttikoulutus. Asennevammaisilta autoilijoilta kyllä pitäisi otta tuo ajokortti kokonaan pois, kunnes mieltävät asiat oikealla suhteellisuudentajulla.
Lue kommentti

Amos Rex -taidemuseo ei ole vielä auennut, mutta museon kattopiha on jo Instagram-tähti.

Helsinkiläiset kaverukset Erika Haavisto ja Heli Koistinen potkaisevat sandaalit jalastaan ja kipuavat ylös jyrkkää kivetystä paljon ketterästi. Erikan puhelimen muistiin tallentuu yhteiskuva – kuulemma kaverusten ensimmäinen tästä paikasta.

Vilkaisen Instagramista mallia ja könyän koristekivetystä pitkin erikoisen lasirakennelman viereen. Kurkkaan valtavan periskoopin näköisestä ulokkeesta. Sisällä ei näy oikein mitään.

Nilkkaani sattuu, sillä se on luonnottomassa asennossa. En tiedä, mitä yleensä teen käsilläni. Laitan ne taskuun, kuten eräs toinen herra teki tässä samassa paikassa omassa Insta-kuvassaan.

Räps, räps. Kuvaaja napsii otoksia, kun poseeraan kuperalla katoksella. Vähän hävettää, mutta ei paljon. Onhan täällä muitakin samoissa puuhissa.

Tätä Amos Rexin kattopihaa näkee Instagramissa nykyään usein. Helsingin Lasipalatsinaukiolla sijaitsevasta paikasta on tullut turistien ja paikallisten suosima kuvauskohde. 

Heli tutkii paikalta aiemmin näpättyjä otoksia Instagramista.

– Onpas hienoja kuvia, hän ylistää.

Ei tosin minun kuvani kohdalla. Vaatteeni ovat muotitiedottoman valinta ja taskusta törröttää kynä.  Tuskin sitä kehtaa edes ladata.

 

 

A post shared by Timo Riitamaa (@timoriitamaa) on  

 

A post shared by Elsa Hessle (@elsahess) on

Täydellinen Insta-kuva toimittajalle! Kuva: Amanda Aho
Täydellinen Insta-kuva toimittajalle! Kuva: Amanda Aho

 

Mielenkiintoinen masto

Uuden taidemuseon kattoa käytetään tapahtuma-alueena. Ulkonäöltään se on aika erikoinen. Muutaman metrin korkuiset nupulakivimäiset kummut täydentyvät ruotsinlaivan hytti-ikkunoita muistuttavista, mutta kymmenkertaisen kokoisista laseista.

Kumpujen taustalta kohoaa kymmenien metrien korkuinen valkoinen pylväs, joka muistuttaa ulkomuodoltaan laivan mastoa. Sinne sitten tähystelemään, on moni rohkea varmaan tuumannutkin. Tuskin kukaan on mennyt.

Italialainen Nini Ciccarese ihasteli korkeaa mastoa. Kuva: Amanda Aho
Italialainen Nini Ciccarese ihasteli korkeaa mastoa. Kuva: Amanda Aho

Tiistaisena iltapäivänä paikalla on lähinnä turisteja, kun oppivelvolliset pakertavat pulpeteissaan. Täällä nukutaan ilman pelkoa opettajan valvovasta silmästä.

Italialaisen Nini Ciccaresen mielestä pytinki sopii hienosti Helsinkiin. Hänen mukaansa se näkyy hyvin korkeilta kattoterasseilta.

Erikoinen tolppa kiinnostaa monia. Kuva: Amanda Aho
Erikoinen tolppa kiinnostaa monia. Kuva: Amanda Aho

– Masto on hieno. Se ei ollut tässä vielä viime Suomen-vierailullani, Helsingissä usein käyvä Nino kertoo.

Kuvaajia tulee ja menee. Kohde selvästi kiinnostaa kuin joulukuinen Teneriffa suomalaisia.

Tunnin aikana selfien ottajia ilmestyy useampia. Jos paikalta mielii täydennystä omaan Instagram-profiiliin, kannattaa piipahtaa nopeasti. Muuten saattaa hukkua massaan.

itserakkauden amtööri

Helsingin keskustaan nousi vaivihkaa Instagram-edelläkävijöiden uusi pyhiinvaelluspiste – testasimme, miltä se näyttää kuvassa

Vieläkään en ymmärrä, miksi ihminen kuvaa itseään.Ketä kiinnostaa, itse itsestään otetut kuvat,siis oikeasti? Aivan sama miltä ja mitä somessa näytät, selfieinstituutio kertoo justiinsa sen, kuinka paljon toiset kiinnostaa, ja kiinnostus siihen, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu, on aikalailla nolla.
Lue kommentti