Suoratoistopalvelujen, äänikirjojen ja podcastien läpimurron myötä ihmiset ovat alkaneet kulkea kaikkialla luurit korvillaan, sulkeutuneena omiin äänimaailmoihinsa. Sekä aivotutkija että lääkäri kertovat, mitä ilmiöstä voi seurata.

Olitpa sitten kadulla, työpaikalla, kuntosalilla tai vaikka bussipysäkillä, saatat havaita hyvin arkipäiväistyneen teknologisen ilmiön: Valtaosan korvia peittävät jos jonkinmoiset kuulokkeet – olivat ne sitten taustahälyä vaimentavat järkäleet tai langattomat pikku napit. Suurella todennäköisyydellä kuulokkeet pauhaavat myös omilla korvillasi.

Jopa kotioloissa kommunikointi on vähentynyt, kun kukin uppoutuu omaan äänimaailmaansa: yksi kuuntelee purkkapoppia, toinen räppiä ja kolmas syventyy äänikirjaan tai podcastiin.

Kuulokkeiden kulta-aika on ihmisen historiassa varsin tuore ilmiö. Selvää on kuitenkin se, että jatkuvalla kuulokkeilla kuuntelemisella on väistämättäkin vaikutuksia niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiimme.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Stressi talttuu ja mieli rentoutuu

Kuulokkeet mahdollistavat sen, että kukin voi rentoutua juuri sellaisten aiheiden tai äänien parissa, joista henkilökohtaisesti pitää. Enää ei tarvitse kinastella siitä, kuunnellaanko kotona politiikkaradiota vai valtavirtapoppia pyörittävää kanavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äänen on voitu todistaa rauhoittavan ja lievittävän stressiä – tosin sillä ehdolla, että ääni on itselle mieluista. Näin kertoo aivotutkija ja professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

– On olemassa yksittäisiä mittauksia siitä, että elimistössä stressihormonin määrä vähenee, kun ihminen rauhoittuu kuuntelemaan.

–Toisaalta jos kuuntelu vaatii kovasti ponnistelua esimerkiksi hankalan aiheen tai äänikirjassa liian nopean lukutahdin vuoksi, se toimii pikemminkin päinvastoin, Huotilainen huomauttaa.

Suoritukset paranevat

Kuulokkeet ovat iskostuneet jo niin syvälle arkiseen elämäämme, että ilman niitä on hyvin alaston olo monissa tilanteissa.

Tutkimuksissa on Huotilaisen mukaan havaittu, että fyysinen suoritus usein paranee, kun ihminen kuuntelee sen aikana musiikkia.

Lisäksi musiikin kuuntelun on voitu osoittaa vaikuttavan positiivisesti silloin, kun ihminen on valmistautumassa henkisesti kuluttavaan suoritukseen.

– Musiikki auttaa monia suoriutumaan paremmin esimerkiksi työhaastattelusta, tentistä tai kilpailusta, jos sitä kuunnellaan juuri ennen h-hetkeä. Jos tällaiseen itsensä motivoimiseen on tottunut, voi tuntua erityisen tuskalliselta, jos vaikkapa kuulokkeet unohtuvat tai akku loppuu, Huotilainen selittää.

Kuulokkeet saavat ihmiset liikkeelle

Esimerkiksi äänikirjojen merkittävä etu on Huotilaisen mukaan se, että niiden avulla on mahdollista yhdistää lukeminen ja liike.

– On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että aivot pystyvät käsittelemään tietoa paremmin, kun ihminen liikkuu samalla. Pitkään paikoillaan istuminen heikentää kykyä vastaanottaa tietoa esimerkiksi lukiessa.

Toisaalta liikkuessa voi syntyä jopa vaaratilanteita, jos huomio kiinnittyy siihen, mitä kuulokkeista kuuluu, ja muut ympäröivät äänet jäävät taka-alalle.

Huotilainen kuvailee klassikkoesimerkiksi vaikkapa lenkkeilijän, joka ei musiikkinsa pauhussa huomaa takaa ohittavaa pyöräilijää.

– Aivot kykenevät suodattamaan niin sanotusta ”kuulomaisemastaan” aina vain tietyt äänet kerrallaan. Kaikkia ympäröiviä ääniä ne eivät pysty huomioimaan ja rekisteröimään samanaikaisesti, vaikka kuulisimmekin ne.

Arkinen jutustelutaito rapistuu

Huotilainen on sitä mieltä, että kuulokkeiden suosio verottaa ankarasti ihmisten välisestä kohtaamisesta ja kommunikoinnista.

– Ennen esimerkiksi musiikin kuuntelu tai tarinoiden kertominen on ollut yhteisöllistä ja jaettua. Niiden tuottamiseen kuulijat ovat voineet osallistua aktiivisesti esimerkiksi laulamalla mukana.

– Kuulokkeilla kuunneltaessa kuunteleminen on lähinnä äänen yksipuolista vastaanottamista, sillä muita kuuntelijoita ei ole ympärillä. Ihminen on silloin ikään kuin omassa kuplassaan, Huotilainen pohtii.

Onko yksilöllisyyden korostuminen sitten haitallista?

Huotilaisen mielestä kuulokkeet voivat toimia ikään kuin suojakilpenä muille ihmisille. Ne näyttävät konkreettisesti sen, että ihminen haluaa olla jossakin tilanteessa itsekseen – ja sekin on toisinaan ihan oikeutettua ja tarpeellista.

 Sisäänpäinkääntyneisyys on varsinkin meille suomalaisille hyvin kansanomainen piirre. Huotilaisen mielestä arkipäiväiset kommunikointi- ja keskustelutaidot kuitenkin heikkenevät, jos kaikki kuuntelevat omiaan kuulokkeilta.

– Jos esimerkiksi odotetaan ratikkaa pysäkillä kuulokkeet korvilla, kynnys jutella muiden kanssa nousee. Pitäisi aina olla jotakin hyvin tärkeää asiaa, jotta ihmiset uskaltavat avata suunsa, Huotilainen havainnollistaa.

Lepotaukoa korville

Nykyaikaisella ilmiöllä on ihan fysiologisetkin vaikutuksensa. Korville ei ole luontaista, että luurit peittävät niitä kellon ympäri.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Hero Mehiläisestä kertoo, että etenkin liian kova äänenvoimakkuus on toistuvasti ja pitkään jatkuessaan haitallista. Seurauksena voi pahimmillaan olla meluvaurio.

– Jos melurasite on jatkuvaa, se ikään kuin kertyy korvaan. Vaurio voi vaivihkaa heikentää kuuloa ja saada korvat soimaan eli tinnittämään. Yksilölliset herkkyyserot melulle vaihtelevat kuitenkin paljon, Hero kertoo.

Myös tulehdukset ja korvakäytävän ihoärsytykset voivat Heron mukaan olla seurausta liiallisesta nappikuulokkeiden suosimisesta. Korvatkin tarvitsevat siis toisinaan hengähdystauon.

Luonnollinen ääniympäristö jää monissa tilanteissa kuulokkeille kakkoseksi. Herää kysymys, tarvitsevatko korvat luonnollisia ääniä, vai voiko metsässäkin samoilla huoletta musiikit korvilla.

Minna Huotilaisen mielestä olisi toisinaan hyvä opetella kuulostelemaan niitä ääniä, jotka tulevat muualta kuin korvan juurella soivista kaiuttimista.

Syy on niin sanotussa suuntakuulossa, jonka avulla ihminen kykenee havainnoimaan, mistä päin äänet ovat peräisin. Kehittyäkseen suuntakuulo vaatii aktiivista harjoittelua jo varhaisella iällä.

– Etenkin lapsilla suuntakuulo kehittyy kuuntelemalla ympäristön ääniä, jotka tulevat jostakin kaukaisesta kohteesta: metsästä kuuluu linnun ääni tai kaupungilla tööttää auto jossakin muutaman korttelin päässä, Huotilainen kertoo.

Aivotutkija ei kuitenkaan torppaa kuulokkeita ja niiden luomaa keinotekoista ääniympäristöä.

– Kuulokkeiden äänet eivät ole sen huonompia tai vähemmän rentouttavia kuin luonnollisetkaan äänet, mutta välillä niistä kannattaa pitää lepotaukoa. Silloin on paremmat mahdollisuudet kuunnella ja havainnoida tarkemmin, mitä ympärillä tapahtuu, Huotilainen kiteyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla