Olen aina marssinut äidin tai mummon laittamaan joulupöytään suomatta ajatustakaan sille, mitä aterian loihtiminen on vaatinut. Tuntemattomaksi jäävän brittianopin esimerkki sai minut miettimään käytöstäni. 

Brittien Vauva.fi:ssä eli Mumsnetissä alkoi marraskuussa keskustelu, josta tuli kansainvälinen pikku-uutinen. Keskustelun aloittaja kertoo, että hänen anoppinsa pyytää 17 puntaa, eli vajaata 20 euroa pojaltaan yhteisen jouluaterian kustannuksiin.

Yksien mielestä perheen rahastaminen on aivan kummallista, toiset ymmärtävät jouluruokakulujen kanssa tuskailevaa anoppia. Suomessa tapauksesta uutisoi MTV.  

Riihikuivan rahan pyytäminen juhlavierailta, olkootkin perheenjäseniä, on tosiaan epäsovinnaista. Mielestäni brittianopin idea jouluaterian kulujen jakamisesta on kuitenkin erittäin tervetullut.

Kun kysyimme lukijoiltamme, mikä joulussa on kaikkein tärkeintä, moni listasi kaksi asiaa: läheiset ja jouluruuan. Moni kokee, ettei joulu edes tunnu joululta, jos ympärillä ei ole omia rakkaita ja lautasella vuodenaikaan sopivia herkkuja. 

Siihen nähden, että jouluateria näyttää olevan joulun ykkösjuttu varsin usealle, puhumme todella vähän siitä, miten ja millä rahalla tuo ateria saadaan aikaan. 

Äidit haluavat tarjota perheilleen samaa joulun taikaa, jota heidän omat äitinsä loihtivat aikanaan.

Joissain ruokaseurueissa homma on hoidettu tyylikkäästi niin, että jokainen aterialle osallistuva tuo mukanaan jonkin ruokalajin. Käteistä tai tilisiirtoja ei tarvita, ja juhla-aterian vaatima ajallinen ja rahallinen taakka jakautuu porukan kesken jotenkin, vaikkei ihan tasan menisikään.

Käytännön kokemus ja kyselyvastaukset kuitenkin osoittavat, että monessa suvussa, perheessä ja ystäväpiirissä juhlimia emännöivät ja valmistelevat vuosi toisensa jälkeen samat ihmiset.

Helposti käy niin, että joku porukasta vain on innokas järjestämään kaikenlaista, ja ne, joiden kotona ja kustannuksella ei koskaan juhlita, eivät edes tule ajatelleeksi, mitä yhteiset hetket vaativat emänniltä ja isänniltä. Toisin kuin Mumsnetin keskustelunaloittajan anoppi, emme yleensä tohdi sanoa ääneen, että kemujen värkkäämiseen menee aikaa, vaivaa ja rahaa.

Maukkaat merenelävät olen tietysti huuhtonut alas vanhempieni tarjoamilla viineillä.

Lisäksi varsinkin joulun laittaminen on edelleen valtavan sukupuolittunutta. Vaikka haastattelimme hiljattain miespuolista jouluintoilijaa, kyselyvastausten perusteella päävastuu joulusta on useimmissa perheissä naisilla.

Äidit haluavat tarjota perheilleen samaa joulun taikaa, jota heidän omat äitinsä loihtivat aikanaan. Ja koska harvalla on aikaa ja jaksamista toteuttaa kaikkia perinteitä omin käsin, menee joulumielen synnyttämiseen metatyötuntien lisäksi satasia. 

On siis aika puhua reilusti rahasta tai edes ajasta. Jos emännöit tai isännöit vuosi toisensa jälkeen jouluateriaa, kysy tänä vuonna, voisivatko muutkin tuoda yhteiseen pöytään jotakin. Jos olet aina mennyt valmiiseen pöytään, tarjoudu tällä kertaa osallistumaan valmisteluihin tai kuluihin. 

Lopuksi täytyy tunnustaa, että olen aina pitänyt vanhempieni, isovanhempieni ja muiden sukulaisteni laittamia joulupöytiä itsestäänselvyytenä. 

Vaikka olen itsekin ehtinyt järjestää monenlaisia juhlia, ja tiedän siis, ettei kestitseminen ole ilmaista, olen aina marssinut valmiiseen joulupöytään suomatta ajatustakaan sille, kuinka paljon rahaa ja aikaa juhlapöydän koreaksi laittaminen on vaatinut. 

Olen vetänyt kupuni täyteen kalliita kaloja ja erikseen toivonut äidiltäni, että joulupäivän iltana tarjoiluihin kuuluisi jokirapuleipiä, joiden hintavia aineksia en itse koskaan raaski ostaa, vaikka olen työssäkäyvä aikuinen. Maukkaat merenelävät olen tietysti huuhtonut alas vanhempieni tarjoamilla viineillä.

Tänä jouluna taidan tehdä jotain toisin. 

Lapsenlapsi

Kuka maksaa jouluateriasi? Vaikka emme tykkää puhua rahasta, juhlaruuan kulut tai edes vaiva pitäisi jakaa

Meillä joulupöydän pöperöt hoitaa mummo. Osin varmaan itä-suomalaisten maalaisjuuriensa vuoksi loukkaantuisi todennäköisesti jos joku koettaisi tuoda omiaan joulupöytään - saati maksaa. Hälle on erittäin tärkeää saada kestitä sukua ja olla emäntänä joulunvietossa. Koska halutaan kunnioittaa mummon toivetta, pyritään sitten korvaamaan jouluvaiva vuoden aikana: tehdään puut, autetaan kevätsiivouksessa, käytetään toisella paikkakunnalla sairaalassa jne. Toki nämä tehtäisi vaikkei mummo joulua...
Lue kommentti