Kuvat
Shutterstock
Meidän Perhe
Kahden koululaisen äiti kertoo kokemuksensa koulusta, jossa riittää kokeiluja ja uudistuksia.
Kahden koululaisen äiti kertoo kokemuksensa koulusta, jossa riittää kokeiluja ja uudistuksia.

Kouluissa on meneillään kokeiluja, jotka liittyvät uudenlaisiin koulutiloihin, digitaalisiin opetusvälineisiin ja erilaisiin oppimisen tapoihin.

Suomalaista kouluarkea mullistetaan nyt vauhdilla. Osin kyse on 2016 käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman linjauksista, mutta kouluilla on myös omia uudistushankkeita. Uudistaminen on hyvä asia, ja monissa kohdin paikoillaan. Mutta välillä kuulee tilanteista, joista tekee mieli kysyä: mitä ihmettä siellä oikein ajatellaan?

Sadan hengen luokka ja vaihtuvat ryhmät

Kahden koululaisen äiti kertoo kokemuksensa koulusta, jossa riittää kokeiluja ja uudistuksia. Hänen tyttärensä aloitti juuri nelosluokan koulussa, joka on osittain kirjaton ja jossa toteutetaan yhteisopettajuutta niin, että eri-ikäiset lapset opiskelevat yhdessä. Luokat on jaettu hyvin epäperinteisellä tavalla: yhdellä luokalla on kahden ikäluokan kaikki oppilaat.

Äiti ei halua kertoa nimeään tai lapsensa koulua, koska tytär on jo joutunut rehtorin puhutteluun nauhoitettuaan luokan ääniä videolle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Myös esikoiseni kävi samaa koulua alakoulun ajan. Hänen luokallaan oli 50 oppilasta ja kaksi opettajaa. Tyttäreni luokalla on yhteensä yli sata neljäs- ja viidesluokkalaista ja kuusi opettajaa. Näin on ollut jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Tämä ei ole uuden OPSin linjaama uudistus, vaan koulu on lähtenyt tähän kokeiluun jo vuosia sitten, äiti kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsi opiskelee viikossa viidessä eri ryhmässä, usean eri opettajan kanssa – ja nämä ryhmät siis vaihtuvat monta kertaa lukukaudessa.

Tämä yli sadan oppilaan porukka jaetaan neljään eri opetusryhmään kahden kuukauden välein – joka kerta uuteen. Lisäksi lapsella on erikseen matematiikan ryhmä ja äidinkielen ryhmä. Myös kielten opiskeluun on omat ryhmänsä.

– Lapsi opiskelee viikossa viidessä eri ryhmässä, usean eri opettajan kanssa – ja nämä ryhmät siis vaihtuvat monta kertaa lukukaudessa, äiti kertoo.

Jo ensimmäisestä luokasta lähtien jatkuva muutos on stressanut tytärtä.

– Hänellä on jatkuva huoli tulevista muutoksista: keitä kavereita tulee uuteen ryhmään, kuka opettaa tänään. Hän ei pidä järjestelystä, ei ole pitänyt koskaan. Rauhallisella ja tunnollisellakin lapsella on oikeus oppia. Se mahdollisuus täytyisi järjestyä, mutta toistaiseksi tilanne on hänen kannaltaan tämä.

Koulun mukaan lapsesta tulee jatkuvasti muuttuvissa ryhmissä joustavampi, sosiaalisempi ja itseohjautuva.

Koululta järjestelmää perustellaan sillä, että oppilaita on enemmän kuin tiloja ja näin oppilaita voi järjestellä pienempiin ryhmiin, äiti kertoo. Heillä on kotiluokka, mutta se ei ole käytössä säännöllisesti. Opiskelu tapahtuu hyvinkin erilaisissa tiloissa, kuten ruokalassa. Pysyvää on jokaisen oppilaan oma naulakkopaikka ja lokero, jossa koulutarvikkeita säilytetään.

– Olemme vastustaneet tätä systeemiä jo vuosia, mutta siitä ei koulun mukaan luovuta, koska opettajat kokevat, että on mielekkäämpää opettaa työpareina ja tiimeinä. Heidän mukaansa lapsesta tulee jatkuvasti muuttuvissa ryhmissä joustavampi, sosiaalisempi ja itseohjautuva, äiti kertoo.

– Koulusta myös kerrottiin, että on oppilaan oikeusturvan kannalta parempi olla isossa ryhmässä useamman opettajan kanssa: jos lapsella ei synkkaa oman opettajan kanssa, niin opettajia on useampia. Tämä näyttäytyy kotiin kuitenkin niin, ettei ole yhtäkään opettajaa, johon lapselle olisi muodostunut aito yhteys. Mielestämme jatkuva muutos mutkistaa myös kestävien ystävyyssuhteiden syntymistä.

”Poika ei kuudessa vuodessa oppinut olemaan paikallaan”

Äiti kertoo, että tytär on tunnollinen ja rauhallinen, perheen vanhempi poika taas villi ja levoton. Koulun systeemi ei toiminut sen paremmin esikoisenkaan kohdalla, vaikka uudistuksia perustellaan usein sillä, että ne antavat ei-perinteisille oppijoille onnistumisen mahdollisuuksia.

Entä ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tai jaksamista opettaa lapsiaan iltaisin?

Poika ei kuudessa vuodessa oppinut olemaan hiljaa ja paikallaan, äiti kertoo. Hänen mukaansa itseohjautuvuuteen kannustava opetusmalli ruokki levotonta käytöstä: poika olisi tarvinnut paljon enemmän tukea ja ohjausta. Vanhempia pyydettiin keskustelemaan käytöksestä kotona.

– Me emme muusta kotona puhuneetkaan, mutta emmehän me olleet siellä koulussa.

Äidin mielestä kyseessä on rakenteellinen ongelma. Kun ryhmät, opettajat ja luokkatila vaihtuvat monta kertaa päivässä, eikä oppikirjoja aina ole, se luo levottomuutta ja rauhattomuutta. Lapsella ei voi olla vielä sellaisia itsehillinnän keinoja, joilla tästä kuormituksesta voisi selvitä, äiti huomauttaa.

Ja sitten taas: Tunnollinen, herkkä ja rauhallinen tytär kärsii ehkä jopa enemmän. Äiti kertoo tyttären harmitelleen, että tunnin alusta menee paljon aikaa siihen, että oppilaat saadaan järjestykseen. Hän kertoo, ettei kuule, mitä opettaja sanoo, ja ettei kukaan usko, kun opettaja pyytää rauhoittumaan ja tunnit menevät hukkaan.

Äidin mukaan luokalla on levottomuuden ja melun tähden vaikea oppia mitään ja vastuu omasta oppijuudesta onkin lapsella itsellään.

– Se tarkoittaa, että kun tulemme koulusta, alamme tehdä yhdessä läksyjä. Lapseni ovat varustettuja aivan normaalijärjellä, mutta eivät suoriudu tehtävistä yksin, sillä eivät kuule opetusta luokassa tai asioita ei aina käydä yhdessä läpi. Entä ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tai jaksamista opettaa lapsiaan iltaisin?

Systeemi kaataa vastuuta tunnollisten ja rauhallisten oppilaiden niskaan.

Onko koulun vaihtaminen ainoa ratkaisu?

Rauhallisena lapsena tytär laitetaan ryhmiin, jossa on erittäin levottomia lapsia. Tarkoitus on, että hän ”rauhoittaa muita”. Koulussa on käytössä  järjestelmä, jossa muut oppilaat voivat näyttää hiljaisuuden merkkiä kokiessaan muiden oppilaiden aiheuttaman melun kuormittavaksi.

Äidin mielestä käytäntö kaataa liikaa vastuuta tunnollisten ja rauhallisten oppilaiden niskaan. Heidän on uskallettava olla niitä ikäviä tyyppejä, jotka pyytävät opiskelurauhaa muilta.

Toisella luokalla tyttärellä alkoi esiintyä migreenikohtauksia. Kolmannella luokalla tytär huomasi, että kohtaukset tulivat varsinkin matematiikan tuntien jälkeen, kun luokassa oli erityisen paljon melua.

Viime keväänä migreenit alkoivat pahentua. Ne uusivat koko ajan useammin, lopuksi jo kerran viikossa, aina tietyn erityisen meluisan koulutunnin jälkeen. Tytär ei oireillut kesälomalla laisinkaan, mutta migreenikohtaukset palasivat tänä syksynä heti koulun alettua. Hän ei jaksa harrastaa mitään, ja on erittäin uupunut koulupäivien jälkeen.

Luokassa on kaottiinen tunnelma, eikä opettajan ääntä kuulu tyttären pulpettiin lähes ollenkaan.

Entä miltä kuulostaa tyttären nauhoittama video? Videolta voi kuulla, että luokassa on kaoottista, eikä opettajan ääntä kuulu tyttären pulpettiin lähes ollenkaan. Puhensorina on korvia huumaava: kuulostaa siltä kuin menossa olisi välitunti, ei opetustunti. Koulusta on pyydetty videon hävittämistä.

Äiti kertoo, että he ovat pohtineet koulun vaihtoa.

– Nyt alkaa olla tilanne, jossa tytär käy koulua terveytensä uhalla. Pelkään, että hän joutuu melun takia ottamaan viikoittain satsin lääkkeitä tai käyttämään migreeniin estolääkitystä.

Perheen poika siirtyi tänä syksynä yläkouluun, perinteiselle luokalle. Hän pitää siitä, että oppii ja että hänelle opetetaan asioita, äiti kertoo.

– Poika kertoo, että nykyisessä koulussa työrauha luokassa on hyvä, eikä hän itsekään koe tarvetta häröilyyn, kun pystyy paremmin keskittymään. Hän on ollut ihmeissään, että on oppinut matematiikkaa. Veikkaan, että lapseni ovat jäljessä kaikissa aineissa ikätovereitaan tämän kokeilun takia.


 

Psykologi

Tämä menee jo ihan yli. Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi tarve turvallisista aikuisista ja rakenteista. Koulun kehittämistä on suunniteltava lasten kehityspsykologiaa ja tarpeita ajatellen, EI opettajien mielekkäämpien työpäiviä huomioiden. Vaihtaisin ehdottomasti koulua tässä tapauksessa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla