Moni suomalaisyritys on hyvin pieni, ja niillä on vähän mahdollisuuksia muuttaa muotialaa. Jyväskyläläisen Ommellisen (kuvassa) tuotteet kuitenkin valmistetaan Sarvivuoressa Jyväskylässä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen / Sanoma-arkisto
Moni suomalaisyritys on hyvin pieni, ja niillä on vähän mahdollisuuksia muuttaa muotialaa. Jyväskyläläisen Ommellisen (kuvassa) tuotteet kuitenkin valmistetaan Sarvivuoressa Jyväskylässä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen / Sanoma-arkisto

Moni kotimainen vaateyritys on siirtänyt tuotantoaan niin kutsuttuihin riskimaihin, vaikka esimerkiksi ihmisoikeusongelmat ovat laajalti yritysten tiedossa.

Suomalaisten vaatealan yritysten toiminnan vastuullisuus on noussut jälleen puheenaiheeksi, kun Eettisen kaupan puolesta ry:n Rank a Brand -selvitys julkaistiin.

Kyseessä on yritysten avoimuuteen keskittyvä kansainvälinen vastuullisuusarviointi, jossa tutkittiin yhteensä 23:a suomalaista brändiä. Valtaosa niistä pärjäsi heikosti: Kotimaisista brändeistä yksikään ei noussut arvioinnissa parhaaseen A-kategoriaan. Jopa 12 eli yli puolet arvioiduista brändeistä päätyi alimpaan E-kategoriaan. Nämä olivat Halti, Reima, Nanso, Pola, Peak Performance, Sasta, Gugguu, Luhta, Makia, Rukka, Torstai ja Your Face.

Yrityksen toiminnan vastuullisuutta arvioitaessa yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, missä yritys tuotteensa valmistaa. Me Naiset päätti selvittää 20 suomalaisen vaatemerkin tuotantomaat. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Selvityksen perusteella moni tuttu suomalaisyritys valmistaa tuotteitaan riskimaissa, joissa työntekijöiden olosuhteet ja ympäristökysymykset on usein huonolla tolalla. Katso yksityiskohtainen listaus tämän jutun lopusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi tuotantomaalla on väliä?

Useat suomalaisbrändit kertovat avoimesti sivuillaan tuotteidensa tuotantomaista ja toimenpiteistä, joiden avulla vastuullista tuotantoa valvotaan. Jos yritys vannoo tekevänsä kestävää työtä halpatyövoiman maissa, mitä merkitystä sillä sitten lopulta on, onko pusero valmistettu kotimaassa vai kaukana?

Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) vaikuttamistyön koordinaattori Maija Lumme kertoo, että maiden välillä on valtavia eroja niin ihmisoikeus- kuin ympäristökysymyksissä.

– On niin kutsuttuja riskimaita ja matalan riskin maita. Esimerkiksi Viro ja Portugali ovat matalan riskin maita. On arvioitu, että näissä maissa lainsäädäntö suojelee työntekijöitä ja palkoista on tehty kattavia selvityksiä, Lumme kertoo.

Ilmasto on myös painava tekijä, kun punnitaan vaatevalmistajan vastuullisuutta. Riskimaissa voi olla heikko ympäristölainsäädäntö ja logistiikka voi saada aikaan suurenkin hiilijalanjäljen, vaikka ihmisoikeusasiat olisivat muuten kunnossa.

– Kun yritys lähtee toimimaan riskimaassa, kuten Intiassa tai Bangladeshissa, toiminnan valvonnassa pitää olla todella huolellinen. Yritys saa tehdä valtavasti töitä vakuuttakseen kuluttajat eettisyydestään, Lumme sanoo.

Eetti ry kertoi viime syksynä selvityksestä, jonka mukaan suomalaisomisteisen Lindexin vaatteita valmistavat naiset Bangladeshissa elävät köyhyydessä – siitä huolimatta, että Lindexillä on roppakaupalla omia vastuullisuuslupauksia, joihin brändi vannoo sitoutuneensa. 

Eetti ry:n selvityksen mukaan Bangladeshissa vaateteollisuuden keskipalkka on alle puolet elämiseen riittävästä palkasta. 

– Nämä asiat ovat hyvin tiedossa yrityksillä, ja silti tuotanto siirretään näihin maihin, Lumme sanoo.

Hän kuitenkin korostaa, että ongelma on koko tuotannonalan, ei vain suomalaisyritysten. 

– Moni suomalaisyritys on hyvin pieni, ja niillä on vähän mahdollisuuksia muuttaa alaa. Yritykset tekevät kuitenkin tietoisen valinnan siirtämällä tuotantonsa riskimaihin.

Euroopassa kohonneen riskin maita

Usein vaatteita markkinoidaan kotimaisuuden eetoksella, sillä moni kuluttaja mieltää suomalaisuuden takeeksi laadusta ja eettisestä tuotannosta. Eurooppalaisuutta käytetään myös hyväksi, kun tuotetta yritetään kaupata vastuullisena.

Eurooppalaisella vastuullisuudella myyty tuote ei ole kuitenkaan tae eettisyydestä, sillä myös Euroopassa on kohonneen riskin maita. Niitä ovat muun muassa Ukraina, Bulgaria, Latvia ja Espanja – monia suomalaisten vaatebrändien suosimia tuotantomaita.

– Ei riitä, että yritys kertoo tuotantonsa olevan eurooppalainen. Läpinäkyvässä toiminnassa tuotantomaista kerrotaan maakohtaisesti, Lumme sanoo.


Näissä maissa kotimaiset suosikkimerkit valmistavat vaatteensa

Vaatebrändien valmistustiedot on kerätty valmistajien omilta sivuilta. Olemme lihavoineet ne tuotantomaat, joita pidetään kohonneen riskin maina. Riskimaat olemme merkinneet punaisella. Riskimaaluokitus perustuu Amfori BSCI:n ja Verisk Maplecroftin listaukseen.

Marimekko. Vuonna 2017 Marimekon tuotteita valmisti noin 70 toimittajakumppania noin 120 tehtaassa. Marimekon vaatteita valmistetaan Suomen lisäksi Perussa, Kiinassa, Vietnamissa, Intiassa, Portugalissa, Turkissa, Liettuassa, Virossa, Italiassa, Saksassa ja Unkarissa. Kodintuotteita valmistetaan Ruotsissa, Pakistanissa, Vietnamissa, Thaimaassa, Taiwanissa.

Mywear. K-Citymarketissa myytävät mywear-merkin vaatteet ovat valmistettu Bangladeshissa.

Balmuir. Yli 50 prosenttia merkin tuotannosta tulee  Euroopasta. Merkittävimmät hankintamaat ovat Italia, Portugali, Liettua, Nepal, Kiina ja Etelä-Afrikka, pienempiä Peru, Intia, Turkki, Puola ja Suomi.

Halti. Haltin ulkoiluvaatteet valmistetaan Kiinassa, Italiassa, Intiassa, Suomessa, Bangladeshissa, Liettuassa ja Vietnamissa.

Gugguu. Lastenvaatemerkki käyttää kangastoimittajia Suomesta ja Virosta. Vaatteet tuotetaan Virossa.

Nosh. Merkin vaatteet valmistetaan eurooppalaisissa tehtaissa. Tällä hetkellä yhteistyökumppanitehtaat ulkomailla sijaitsevat Portugalissa ja Ukrainassa.

Sail&Ski. Merkin ulkoiluvaatteet valmistetaan lähituotantona Valgassa, Virossa.

R-Collection. Noin 90 prosenttia R-Collectionin tuotannosta tapahtuu Suomessa ja Virossa. Loput tuotannosta on Turkissa (3,17%) ja Liettuassa (2,37%) sekä loput 4,46 prosenttia tällä hetkellä Portugalissa ja Kiinassa. Kiinan tuotannot on kaikki siirretty Viroon ja Turkkiin, eikä tulevissa mallistoissa ole enää mitään Kiinassa tuotettua.

Lovia. Luksuslaukkuvalmistaja Lovian käsilaukut valmistetaan Milanossa, Italiassa. Brändin korut valmistetaan Suomessa. Lovia käyttää laukuissaan DNA-koodia, jolla voi paikantaa laukun koko tuotantoketjun.

Halla Halla. Uimapukuja valmistava merkki käyttää kankaissaan Italiassa ommeltuja kierrätyskankaita. Vaatteet valmistetaan Balilla, Indonesiassa.

Papu Design. Vuonna 2018 tuotannosta 13,8 prosenttia sijaitsi Suomessa, Virossa (2,6%), Liettuassa (19,8%) ja Portugalissa 63,3 prosenttia.

Vimma. Vimman tuotteet valmistetaan Suomessa ja Virossa.

Luhta Sportswear Company (Rukka, Luhta, Ril's, Your Face, Torstai). Luhta Sportswearin merkkien vaatteet valmistetaan Kiinassa.

Reima. Suurin osa tuotteista valmistetaan Kiinassa. Muita valmistusmaita ovat Vietnam, Intia, Sri Lanka, Taiwan, Italia ja Suomi.

Makia. Makia valmistaa vaatteensa Turkissa, Kiinassa, Bulgariassa, Portugalissa, Liettuassa, Virossa ja Suomessa. 

Uhana Design. Tamperelaisen Uhanan tuotteet valmistetaan Suomessa, Virossa, Liettuassa ja Portugalissa.

Nanso. Nanson trikoo- ja kangastuotteet valmistetaan pääosin Turkissa ja Portugalissa. Neuleet ja takit tulevat pääosin Kiinasta ja kangashuivit Intiasta.

Lindex. Stockmannin omistama Lindex tuottaa vaatteensa Bangladeshissa, Kiinassa, Myanmarissa, Intiassa, Pakistanissa, Etelä-Koreassa, Sri Lankassa, Ruotsissa, Turkissa, Taiwanissa, Vietnamissa, Tanskassa, Kreikassa ja Iso-Britanniassa

Arela. Arelan tuotteet valmistetaan Nepalissa, Liettuassa, Virossa ja Suomessa. 

Minna Parikka. Parikan kengät valmistetaan Espanjassa, Alicanten läheisyydessä toimivissa perheyrityksissä.

Näiden merkkien omilla sivuilla oli vähäisesti tai ei lainkaan tietoa tuotteiden valmistusmaasta tai vastuullisuudesta: Ivana Helsinki, Samuji, R/H, Peak Performance, Bille Beino. Vaikka vastuullisuustyötä olisi tehty, ei sitoumuksista ja tuloksista olla välttämättä osattu kertoa.

Juttua muokattu 26.4.2019. Kuvatekstiä tarkennettu.

Made In Finland

Valmistusmaa merkinnät takaisin vaatteisiin ja muihinkin tuotteisiin!!
Helppo tapa tuoda eettinen valmistus vastuullisiin maihin ja pakottaisi samalla epäeettiset toimijat myös kohentamaan tekemisiään.

noloa

Siis toi Räikkösen rouvan mainostama ja hehkuttama lastenvaatekin on orjatyöllä tehtyä. Kehuisivat vasta sit brändiänsä kun on myös Suomessa tehty. Se se vasta luksusta olisi. Ahneus ei riitä siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla