Kuvat
Kati Häkkisen kotialbumi
Kati Häkkinen muutti Thaimaasta takaisin Suomeen lastensa Aidan, 8, ja Ninon, 10, kanssa reilut puoli vuotta sitten.
Kati Häkkinen muutti Thaimaasta takaisin Suomeen lastensa Aidan, 8, ja Ninon, 10, kanssa reilut puoli vuotta sitten.

Kati Häkkinen, 39, muutti Thaimaasta takaisin Mikkeliin vuosikymmenen jälkeen. Hän osasi odottaa kulttuurisokkia, mutta syy tuli yllätyksenä.

Saavuin lasteni Aidan, 8, ja Ninon, 10, kanssa Suomeen viime joulukuun lopussa viiden ison matkalaukun kanssa. Synnyinseuduillani Mikkelissä meitä oli vastassa ihanin talvi, minkä olen koskaan nähnyt, todellinen taikamaailma. Aluksi vain kävelimme ulkona ja ihailimme lumisia maisemia. Sitten lapsille hankittiin luistimet ja sukset. Nino innostui hiihtämisestä ja Aida luistelusta.

Olimme asuneet Thaimaassa yli vuosikymmenen. Nino syntyi Suomessa ja Aida Thaimaassa. Lapset olivat olleet kesällä Suomessa isovanhempien kanssa lähes joka vuosi.

Lasten koulu alkoi tammikuussa, ja he sopeutuivat sinne ja Suomeen hienosti. Helpotti suuresti, että molemmat isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Aida on joutunut hiukan hakemaan identiteettiään, koska hän tottui Thaimaassa siihen, että oli erityinen vaaleana länsimaisena tyttönä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omaa kulttuurisokkiani osasin odottaa. Sen syyt olivat kuitenkin yllätys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Teinivuosinani Mikkelissä olin innoissani Suomen liittymisestä EU:hun. Koulussani oli paljon kansainvälisyyskasvatusta. Saimme aidon ymmärryksen kansainvälisyydestä, kun Mikkeliin tuli pakolaisia Bosniasta.

Minulle ulkomailla asuminen ja työskentely eivät olleet vain unelma, vaan suunnitelma, joka piti toteuttaa. Olin jo lapsena kiinnostunut vieraista kulttuureista. Tutkin pappani nukkekokoelmaa ja kuuntelin hänen tarinoitaan vieraista maista. Vanhempani eivät matkustaneet mutta minulla oli valtava halu päästä näkemään maailmaa ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Ennen Thaimaahan muuttoani matkustin muun muassa Karibialla sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja opiskelin markkinointia Espanjassa Alicanten yliopistossa.

Vuonna 2008 muutin Thaimaahan ja rakensin Khanomin autiolle rannalle Aava Resort and Spa -nimisen hotellin suomalaisen liikekumppanini ja lasteni isän kanssa. Nino ja Aida syntyivät hektisen työn keskelle.

Parisuhde lasten isään päättyi viisi vuotta sitten, mutta liikekumppanuus ja työtoveruus jatkuivat.

Vaikka suomi on meillä kotikieli, lasten suomen kieli ei ollut kovin vahvaa. Koulupäivät Bangkokissa kestivät matkoineen jopa kymmenen tuntia. Halusin lapset Suomeen kouluun. Olen nopeiden liikkeiden nainen; kysyin lasten isältä hänen mielipidettään muutosta lokakuussa, ja joulukuun lopussa olin lasten kanssa Suomessa.

 

Muuton jälkeen kevääni kului Liike Nyt:n kansanedustajaehdokkaana vaalitapahtumissa Kaakkois-Suomessa. Tapasin paljon ihmisiä ja näin Suomen uudessa valossa. Valitettavasti Suomi, jonka kohtasin, oli järkytys.

Erityisesti minua järkyttivät kiroilu, vihapuhe, sulkeutuneisuus ja negatiivisuus. On käsittämätöntä, että v-sana on otettu Suomessa yleissanaksi puhekieleen. Kun lähestyin ihmisiä vaalitapahtumissa kohteliaasti, minulle saatettiin ihan suoraan sanoa: ”painu vittuun”.

Mietin, missä on se kansainvälinen Suomi, jossa vartuin ja josta lähdin aikoinaan maailmalle. Asenteissa on menty pahasti taaksepäin. Vierasta ja ulkomaalaista pelätään. Pääkaupunkiseutu kansainvälistyy, mutta maakunnat ovat ihan toinen maailma.

Kesäkuun kylminä päivinä paluusokkini oli syvimmillään. Vaikeaa oli kesän kuumimpinakin päivinä. Minulle ja lapsille sää, jonka muut valittivat olevan liian kuuma, oli kylmä, eivätkä lämpimään ilmastoon tottuneet lapseni tarjenneet järveen uimaan muiden lasten kanssa.

 

Suomalaisten negatiivisuus ja varautuneisuus ovat minulle vaikeita asioita.

Meille ovat aina olleet lasten kaverit tervetulleita. Suomessa vanhemmat sanovat, että ei saa tulla, koska kotona on niin sotkuista. Miksi ihmeessä täällä aina ensimmäisenä ajatellaan ja sanotaan ei? Eivätkö ihmiset ymmärrä, että ei-asenteesta syntyy negatiivista ei-energiaa?

Suomessa katsotaan asioita liian kapeasti. Suomi tarvitsee laajaa perspektiiviä ja kansainvälisiä vaikutteita. Esimerkiksi matkailualalla pitäisi kyetä tekemään yhteistyötä kansainvälisessä markkinoinnissa, mutta usein kateus ja kyräily estävät yhteistyön.

Kummastuksen aiheita on löytynyt myös deittimaailmasta. Thaimaassa minut on lennätetty ensitreffeillä yksityiskoneella illalliselle, täällä ehdotetaan lounastreffejä ABC-huoltoasemalla.

Välillä ihmettelen myös pukeutumista, sekä naisten että miesten. Kun ajoin pyörällä hameessa ja korkokengissä, ihan vieras nainen kysyi, eikö minulla ole käytännöllisempiä vaatteita. Käytännöllisyys ei ole pukeutumiseni ykköskriteeri, haluan nauttia naisellisuudesta ja kauniista vaatteista!

 

Aiempien ulkomaanvuosieni perusteella tiesin odottaa paluusokkia. Tiedän myös, että se menee ohi. Ystävät ja perhe ovat olleet suureksi avuksi. Arvostan sitä, että he pystyvät käsittelemään avointa puhettani ja rehellisiä tunteitani.

Oloani helpottaa, että lapset ovat sopeutuneet hyvin. Nyt suunnittelen, että jäämme Suomeen lasten peruskoulun päättymiseen asti, vaikka aluksi mietin, että olisimme täällä vain kaksi vuotta.

Teen työtä edelleen Aavan parissa, mutta toimin myös Liike Nyt:n Kaakkois-Suomen aluevastaavana. Olen kiinnostunut työskentelemään myös Suomen matkailun kehittämishankkeiden parissa.

Suomessa on paljon hyvää, ja maailman mittakaavassa asiat ovat täällä todella hyvin. Esimerkiksi puhdasta ilmaa ei osaa arvostaa, ellei ole elänyt saasteiden keskellä. Suomessa yhteiskunta pitää huolen jokaisesta – tästä pitää osata olla kiitollinen ja pitää kiinni.

Eilen lapset soittivat koulupäivän ja jälkeen ja kertoivat menevänsä kavereille kylään. On mahtavaa, että lapset voivat vapaasti ja turvallisesti liikkua itsekseen. Bangkokissa oli aina huoli siitä, että länsimainen lapsi voitaisiin kidnapata. Tunnen tehneeni juuri oikean päätöksen; meidän on nyt hyvä elää Suomessa."

Paluumuuttajan ABC

1. Anna aikaa. Sopeutuminen on pitkä prosessi. Jos mahdollista, toteuta paluumuutto asteittain. Vietä ensin pitkiä lomia Suomessa.

2. Varmista perheen tuki. On hyvä, jos muutto Suomeen on hyvin harkittu ja koko perheen yhteinen päätös. Pientenkin lasten mielipiteitä on tärkeää kunnioittaa.

3. Verrytä kielitaito. Omaa ja lasten suomen kieltä on tärkeää pitää yllä ulkomailla. Ei-suomenkielisen puolisonkin voisi olla hyvä opetella vähän suomea.

4. Muista jatkuvuus. Pidä yhteyttä entiseen asuinmaahan ja ystäviin, mutta etsi myös Suomesta yhteisösi, esimerkiksi harrastusporukoista.

5. Yritä ymmärtää. Paluumuuttajalle suomalaiset saattavat näyttäytyä tosikkoina ja negatiivisina. Suomessa positiivisuus pitää usein lukea rivien välistä. Suomalaiselle ”ei huono” tarkoittaa hyvää.

6. Ystävä: Tarjoa apua. Suomeen palaava joutuu opettelemaan monenlaisia uusia asioita, sillä tiedot ja taidot voivat vanhentua nopeasti. Tarjoa apua pienissäkin arjen asioissa.

Asiantuntijana psykologi Timo Kojonen, Therapion

Tero Mäkelä

Kun jutun lukee,herää kysymys kellä on se rajoittunut mieli ja mistä syystä...vertailu muualle ei toimi,koska kulttuurit ovat niin erilaisia...tee vitsiä vaikka Thaimaan hallitsijasta ja katso miten käy...

Sisältö jatkuu mainoksen alla