Naiset käyttävät suhteissaan väkivaltaa yhtä usein kuin miehet. Heidi löi puolisoaan Villeä viimeisen kerran kaksi vuotta sitten. Lopulta hän uskalsi hakea käytökseensä apua.

Se hetki kaksi vuotta sitten on pyyhkiytynyt Heidin mielestä täysin. Hän ei muista mitään viimeisestä kerrasta, kun pahoinpiteli puolisoaan Villeä.

Heidi oli kuulemma pompannut ylös sängystä silmittömän raivon vallassa ja alkanut lyödä. Mies puolustautui nostamalla kädet eteensä.

Silloin Heidin peukalo vääntyi lyödessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Vasta Villen puolustautuminen ja viiltävä kipu peukalossa saivat minut heräämään ja lopettamaan lyönnit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heidi käytti väkivaltaa puolisoaan kohtaan ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Riidat alkoivat ihan pienistä arkisista asioista, kuten siitä, kenen vuoro oli viedä roskat, miksi muovi on taas lajiteltu väärin tai kuka unohti tyhjentää tiskikoneen. Pari kertaa vuodessa riidat eskaloituivat fyysiseksi väkivallaksi.

– Tartuin lähimpään tavaraan ja heitin sillä Villeä. Yleensä ne olivat vaatteita tai tyynyjä, mutta joskus heitin myös puhelimen tai kirjan. Myöhemmin aloin lyödä.

Aluksi Heidi pani käytöksensä nuoruuden piikkiin. Hän alkoi seurustella Villen kanssa lukiossa, ja he ovat olleet yhdessä yksitoista vuotta.

– Syytin myös huonoa lapsuuttani.

Kuritusväkivalta oli Heidin lapsuudenkodissa tavallista. Alkoholisti-isä saattoi pamauttaa sanomalehdellä takaraivolle tai antaa luunapin. Heidi todisti myös muutaman kunnon selkäsaunan, jotka hänen veljensä sai.

Vanhempien välillä oli paljon henkistä väkivaltaa, mutta Heidi muistaa myös muutamia fyysisiä tappeluita, joissa äiti pelkäsi henkensä puolesta. Isä oli etenkin humalassa arvaamaton.

– Pikkuveljeni on nykyään vakavasti masentunut. Itse omaksuin näkymättömän tytön roolin enkä puhunut tunteistani.

Vaativia ja korkeasti koulutettuja

Vaikka pahoinpitelyä ei mikään oikeuta, väkivaltaisuuden taustat on hyvä ymmärtää. Näin sitä on helpompi ehkäistä ja hoitaa.

Usein väkivaltaisen käytöksen taustalta löytyy yhteinen nimittäjä: ne, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet ja nähneet väkivaltaa, tarttuvat siihen herkemmin myös itse aikuisina.

Poliisille tulleiden tietojen mukaan naiset käyttävät vakavaa väkivaltaa yhtä paljon kuin miehet. Sekä tekijät että uhrit kuitenkin vaikenevat aiheesta herkästi, joten etenkin lievät naisten tekemät pahoinpitelyt jäävät usein ilmoittamatta, arvioi naisten väkivaltaa tutkinut Pia Keiski Tampereen yliopistosta.

On hyvä muistaa, että myös henkinen väkivalta aiheuttaa traumoja ja voi kerrostua sukupolviketjuihin. Keiskin mukaan henkistä väkivaltaa ovat esimerkiksi vähättely, huutaminen tai kontrollointi.

Keiski huomasi tutkimuksessaan, että väkivaltaisuus ei ole luokkasidonnaista.

– Useimmilla tutkimukseni naisilla on korkeakoulututkinto. Naiset olivat myös kovin vaativia itseään ja samalla kumppaniaan kohtaan, Keiski toteaa.

Heidi tunnistaa itsensä kuvauksesta.

– Minun on ollut vaikea sietää puolisoni heikkouksia, hänen mukavuudenhaluaan tai sitä, että hän on pyytänyt minulta herkästi apua. Uskon kuitenkin, että väkivaltaisuuteni olisi purkautunut ennemmin tai myöhemmin puolisoni luonteesta riippumatta.

Pia Keiskin mukaan mies usein vastaa naisen väkivaltaan väkivallalla. Heidin puoliso on kuitenkin aina hillinnyt itsensä.

– Muutaman kerran olen pelännyt, että hän antaa samalla mitalla takaisin. Osatekijä hyökkäävään käytökseeni on ehkä se, että luotan häneen niin voimakkaasti.

Häpeän varjossa

Heidi koki väkivaltaisuudestaan valtavaa häpeää, muttei suostunut hakemaan apua, vaikka poikaystävä pyysi. Heidiä nolotti ja hän olisi halunnut lakaista tilanteet maton alle, mutta Ville toivoi anteeksipyyntöä ja halusi keskustella tapahtuneesta.

– Pyysin anteeksi, mutta usein se oli vaikeaa. Yritin myös vähätellä tilanteen vakavuutta. Välillä olin silti itsekin kauhuissani, miten pystyin sellaiseen toimintaan.

Sitten Heidin peukalo vääntyi lyödessä, ja hän joutui lähtemään päivystykseen.

– Väitin kaatuneeni. Kotiin päästyäni aloin etsiä apua.

Meni vielä puoli vuotta ennen kuin Heidi sai rohkeutta soittaa naisten väkivallan ehkäisemiseen erikoistuneen asiantuntija- ja kansalaisjärjestön Maria Akatemian Avoimeen linjaan.

– Kun puheluun vastattiin, aloin heti itkeä. Minulle oli suuri helpotus, että vihdoin joku tiesi, mitä meillä tapahtui kotona. En ollut koskaan kehdannut kertoa käytöksestäni ystäville. Siitä hetkestä alkoi parantuminen.

Kuukauden päästä Heidi aloitti viisitoistaviikkoisessa Demeter-työssä. Ohjelma tarjoaa apua naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa.

– Sinne meneminen jännitti hirveästi. Mietin, tuomitsevatko he minut. Oli huojentavaa huomata, etten ole yksin, Heidi kertoo.

Demeter-ohjelman tavoitteena on lisätä itsetuntemusta ja tunnetietoisuutta ja vaikuttaa sen kautta omaan käyttäytymiseen.

– Nainen, joka on käyttänyt väkivaltaa, häpeää itseään ja miettii, että hänessä on varmasti jotain perustavanlaatuisesti vialla. Mutta kaikissa meissä on potentiaali väkivaltaan. Kun paine kasvaa liian suureksi, tuloksena voi olla räjähdys, sanoo Maria Akatemian kehittämispäällikkö Maria Lindroos.

Syyllisyydentunne kielii usein muutoshalusta. Siksi se on arvokas tunne.

– Väkivaltaiset ajatukset ja teot ovat viestejä itselle. Onkin tärkeä oppia tunnistamaan, että väkivallan takaa löytyy jokin olennainen tarve, Maria Lindroos sanoo.

Lindroosin mukaan on tärkeää, että ihminen ottaa vastuun teoistaan ja ymmärtää niiden syitä, sukupuolestaan riippumatta.

– Ihmisillä on itsessään valtavasti potentiaalia ehkäistä väkivaltaa, kun he oppivat ymmärtämään logiikan sen takana.

Edessä vauvavuosi

Heidi käy yhä viikoittain psykoterapiassa puhumassa muun muassa lapsuudenkokemuksistaan. Terapian kautta hän on myös oppinut keinoja, joilla ehkäistä väkivaltaisuuttaan.

Heidin mukaan suurin osa väkivaltatilanteista oli saanut alkunsa ilta-aikaan, kun hän oli väsynyt ja menossa nukkumaan. Nyt hän pyrkii rauhoittamaan illat levolle. Jos Heidillä keittää, hän ottaa jäähyn menemällä toiseen huoneeseen. Joskus jäähyt kestävät jopa pari tuntia.

– Ovia paiskon edelleen ja heitän tyynyjä seinään, mutta fyysinen väkivalta Villeä kohtaan on loppunut.

Yksi suurimmista motivaattoreista avun hakemiseen oli toive omasta lapsesta. Nyt puolentoista vuoden hedelmöityshoitojen jälkeen Heidi on vihdoin raskaana.

– Puolisoni pyysi, että hoitaisin itseni kuntoon ennen kuin saamme oman perheen. Hän on vähän huolissaan siitä, miten tulevan vauvavuoden univaje vaikuttaa minuun, Heidi sanoo.

– Toivon, että osaan olla kärsivällinen enkä toista samoja virheitä kuin vanhempani. Taipumus tulee varmasti aina olemaan osa minua, mutta uskon, että raivon tunteet laimenevat ja osaan hallita niitä. Onneksi tera­piaa on vielä kaksi vuotta jäljellä.

Ehkäise väkivalta

  • Opettele erottamaan tunteet ja toiminta. Tunteet ovat tärkeitä viestejä, eikä niitä ole tarpeen muuttaa. Omaan toimintaan sen sijaan voi vaikuttaa.
  • Mieti tilanteita, joissa olet raivostunut ja toiminut väkivaltaisesti. Mistä olet ollut vihainen? Mikä kaikki on edeltänyt kärjistynyttä tilannetta? Mitä olisit tarvinnut tuolloin, että olisit säilyttänyt malttisi?
  • Pyri pysäyttämään tilanne ennen kuin toimit. Se onnistuu helpommin, kun luotat siihen, että tunteesi ovat itsessään tärkeitä ja oikeutettuja.
  • Jos olet toiminut tavalla, jota et voi hyväksyä, mieti, miten olisit halunnut toimia? Miten voit helpottaa siihen pääsemistä ensi kerralla?
  • Puhu ongelmastasi ihmisen kanssa, joka ei välttele eikä vähättele tunteitasi. Tukeudu tarvittaessa ­ammattiapuun.

Asiantuntija: Maria Lindroos, Maria Akatemia.

Naisenvakivalta.fi -chat tarjoaa keskusteluapua  netissä ma klo 15–18, ke klo 13–16 ja to klo 13–16.

Maria Akatemian Avoin linja päivystää ti ja  to klo 16–18 ja pe klo 12–14 numerossa 09 7562 2260.

Jani

Naisten väkivaltaa vähätellään ja vaietaan kuoliaaksi. Koska feminismin mielestä vain mies voi olla paha. Olisi jo aika nostaa kissa pöydälle.

Vierailija

Onnea vaan Villelle, jos vielä kaiken kokemansa kanssa tekee tuollaisen naisen kanssa lapsen.. Sitä nimittäin tarvitaan. Tuollainen käytös ei lopu muuten kuin naista vaihtamalla ja nyt se onkin sitten jatkossa "hieman" hankalampaa. Well played Heidi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla