Toimittaja Jenni Kleemola yritti helpottaa päätöksellä ilmastoahdistustaan, mutta kuinkas sitten kävikään? 

Räts. Viime huhtikuussa lempineulepaitani kyynärpäähän ilmestyi reikä. Pari päivää myöhemmin kuului pahempi rusahdus. Toiseen hihaan repesi käden mentävä aukko.

Tutkin tuhoja. Neuleen hihat olivat venähtäneet niin lötköiksi, että paikat eivät pelastaisi tilannetta. Hei hei, rakkaani.

Aloitin uuden lempineuleen metsästyksen huhtikuussa. Harmi vain, että olin juuri päättänyt, että jatkossa ostan vaatteeni käytettyinä.

Haluan ostaa laadukkaita vaatteita, jotka kestävät käytössä vuosia. Välillä niiden hintalaput vain huimaavat. Urbaanilegendat kertovat, että kirpputoreilta voi tehdä edullisia laatulöytöjä.

Käytettyjen vaatteiden ostaminen kiinnostaa myös siksi, että maailma tuntuu hukkuvan tavaraan. Moni muu tuntuu ajattelevan samoin, ja vaatteiden ostaminen käytettyinä on nykyään trendikästäkin. Kirpputorit ja nettikirppikset ovat suomalaisten naisten kolmanneksi yleisin vaatteiden ostopaikka.

Teininä ja opiskeluaikoina olin kirpparihai ja kannoin kotiin kaikkea nahkatakeista hippimekkoihin. Kirpputorit jäivät, kun siirryin työelämään ja oli rahaa ostaa vaatteet uutena. Tuntui aikuiselta hankkia ensimmäinen, rapisevaan paperiin kääritty, laadukas silkkipaita.

Nyt lähtökohta kierrellä kirppareita on toinen. Olen kyllästynyt tavarapaljouteen ja pyrin ostamaan vaatteita vain oikeaan tarpeeseen. Nuorena etsin satunnaisia aarteita, nyt lähden liikkeelle täsmätuote mielessäni.

Onko kirpparilta mahdollista löytää käytetty nä laadukas neule, joka on omaa kokoa ja miellyttää silmää? Entä ovatko istuvat käytetyt farkut pelkkä fantasia, kun niitä ei tahdo löytää uutenakaan?

Ja onko päätöksessäni mitään järkeä? Jos ostan vaatteeni käytettyinä, pelastanko pienen palasen maailmaa vai pesenkö vain omaatuntoani puhtaaksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten sinä?

Vaatteesta tuli kertakäyttötavara

Taloustutkimuksen tuoreen raportin mukaan lähes puolet suomalaisista kertoo ottavansa ympäristön huomioon vaateostoksilla: materiaalivalinnoissa, kuluttamisen vähentämisessä ja kierrättämisessä. Puolet taas kertoo viime aikoina harkinneensa ympäristöystävällisempiä valintoja vaateostoksilla.

Jo aikaisemmin olin vähentänyt uusien vaatteiden ostamista. Tänä vuonna olen ostanut uutena kahdet housut ja pari t-paitaa. Ja sukkia ja alusvaatteita. Se ei ole varmaan paljon. Vai onko?

Tietoa siitä, kuinka monta vaatetta suomalainen ostaa vuodessa, ei ole. Käytämme kuitenkin vaatteisiin ja kenkiin vuodessa keskimäärin noin 870 euroa – vaatteisiin 740 ja kenkiin 130.

Kuluvan vuoden aikana olemme kuluttaneet vaatteisiin vähemmän rahaa kuin ennen mutta ostaneet niitä kappalemääräisesti enemmän. Viime vuonna trendi oli sama. Vaatteiden hinnat ovatkin laskeneet 2000-luvulla. Ostamme nykyään enemmän – mutta halvemmalla.

EU:ssa uusien vaatteiden myynti on lähes tuplaantunut 15 vuodessa. Samassa ajassa vaatteiden käyttökerrat taas lähes puolittuivat. Yli kolmasosaa eurooppalaisten kaapeissa roikkuvista vaatteista ei ole käytetty ainakaan vuoteen.

Pikamuoti tarkoittaa nopeasti ja halvalla valmistettuja vaatteita. Isot ketjut voivat tuutata myyntiin uuden malliston jopa kaksi kertaa kuukaudessa. Pikamuotivaatteet ovat halpoja, niitä ostetaan usein hetken mielijohteesta ja käytetään vähän. Yli puolet pikamuodista heitetään pois alle vuosi valmistumisen jälkeen, arvioi kiertotaloutta edistävä brittiläinen Ellen MacArthur -säätiö.

– Oma trikoopaita voi tuntua aika viattomalta asialta, kun sitä vertaa vaikka lentoliikenteeseen tai lihansyöntiin. Mutta vaateteollisuuden ympäristövaikutukset ovat isot, koska sen volyymikin on iso, kertoo vastuullisuusasiantuntija Maija Lumme Eettisen kaupan puolesta ry:stä.

Uskoisitko tätä?

– Vaateteollisuus saastuttaa yhtä paljon kuin lentoliikenne ja rahtilaivaliikenne yhteensä.

Tekstiilituotanto aiheuttaa kaksi prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. Jos mikään ei muutu, on sen osuus päästöistä vuonna 2050 jo neljännes.

Raaka-aineiden tuotanto, niiden valmistaminen kuiduiksi, kankaiden kutominen ja värjääminen kuluttavat vettä ja kemikaaleja. Valmiita vaatteita voidaan kuljettaa pitkiäkin matkoja myyntiin. Vaatteiden käyttökin kuormittaa luontoa:  pesemme, kuivaamme ja silitämme niitä. Tekstiileistä myös päätyy mikromuovia ympäristöön.

Lumme muistuttaa, että vaateteollisuus on haastava asia myös ihmisoikeuksien näkökulmasta. Nälkäpalkat, kohtuuttoman pitkät työpäivät ja vaaralliset työolot ovat arkipäivää vaatetehtaissa. Työntekijöiltä puuttuu usein myös mahdollisuus sairaus- tai äitiyslomaan, ja heidän oikeuttaan järjestäytyä rajoitetaan.

Vain pieni osa päätyy kierrätyksen.

Kun puuvillasta tuli jätettä

Myös tiensä päähän tullut vaate on ympäristön kannalta ongelma.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n arvion mukaan suomalaiset heittävät vuodessa pois 70–100 miljoonaa kiloa vaatteita ja kodintekstiilejä. Se on 13–18 kiloa per pää. Arviolta viidennes tekstiilistä päätyy uudelleen käyttöön sellaisenaan, vaikkapa kirpputorin kautta.

 – Mutta 80 prosenttia tekstiilijätteestä poltetaan, eikä siinä ole mitään järkeä, Lumme sanoo.

Ideaalitilanteessa vaate käytetään ensin loppuun, jonka jälkeen se kierrätetään ja siitä valmistetaan jotain muuta. Vaatteen elinkaaren pidentäminen on paras tapa vähentää sekä tekstiilijätteen määrää että vaateteollisuuden ilmasto­vaikutuksia. Kiertotalous on kuitenkin vielä pikkiriikkistä eikä tekstiilijätteelle ole loputtomasti käyttöä.

Lumme kertoo, että kierrätysprosessia vaikeuttaa muun muassa se, että vaatteet eivät ole puhdasta raaka-ainetta, kuten sataprosenttista puuvillaa, vaan sekoitekuituja. Joukossa on myös nappeja ja vetoketjuja.

Intoa kehittää tekstiilijätteen kierrätystä ei lisää ainakaan se, että raaka-aineiden tuotanto on nyt halpaa. Halpaa se on esimerkiksi siksi, että puuvillan viljelijöille ei makseta kunnon korvausta.

– Otamme raaka-aineita, käytämme ne tuotteisiin ja heitämme roskana pois. Tämä pitäisi saada muuttumaan. Esimerkiksi puuvillaa ei pitäisi nähdä jätteenä, vaan arvokkaana raaka-aineena, Lumme toteaa.

Toki koko ajan kehitetään tapoja kierrättää tekstiilejä. Suomessa poistotekstiileistä valmistetaan kierrätyksen avulla vaikkapa lankaa ja erilaisia eristys- ja täytemateriaaleja. Vanha paitasi on voinut päätyä esimerkiksi kokolattiamattoon.

Kun kiikutin lempineuleeni tekstiilien kierrätykseen toivoin, että se jatkaisi jossain muodossa elämäänsä. Luultavammin se kuitenkin poltettiin.

Kohti systemaattisempaa kierrätystä ollaan kuitenkin menossa, sillä tekstiilien erilliskeräys tulee EU:ssa pakolliseksi vuonna 2025.

FB-kirpparilta second hand -puotiin

Toukokuussa kiertelen kirpputoreja englantilaisessa pikkukaupungissa. Kirppareita on paljon, vaatteet aika hyvässä kunnossa ja hinnat huokeat.

Piipahdan parissa päivässä liki kymmenessä puodissa. Yksikään neule ei pääse asettamieni laatuvaatimusten tasolle, mutta kun puran kotona matkalaukkua, sieltä löytyy hame, paita, hellemekko ja sadetakki. Haksahdin parin punnan hintoihin. Ostokset tuntuvat vähän tekopyhiltä – kasvatinhan hiili­jalanjälkeäni reippaasti, kun lensin Suomesta Englantiin ja takaisin.

Helsingissä kävelen puiston läpi, jossa on kirpparitapahtuma. Bongaan ohimennen kivat kengät, kiinnostavia kuoseja ja muotibloggarin. Manailen, kun en ehdi pysähtyä. Tällaiset tapahtumat pitäisi aina merkitä kalenteriin.

Kesäreissulla päädyn Jyväskylässä isolle itsepalvelukirpputorille. Alan käydä pöytiä läpi, mutta kivoja neuleita en löydä. Sen sijaan rekki toisensa jälkeen tarjoaa pari kertaa käytettyjä bilemekkoja, nirunarutoppeja ja muovisen tuntuisia pikkulaukkuja. Klassisia ”juhlat illalla eikä mitään päällepantavaa!” -ostoksia.

On aika siirtyä ostoksille paikkoihin, joissa käytettyjen vaatteiden hinnat ovat korkeammat ja laatukin kaiketi parempi.

Väijyn Facebookissa suomalaisen merkkivaatteen myyntiryhmää. Päivitän sivua ahkeraan ja silmäilen myyntiin laitettuja mekkoja, laukkuja ja paitapuseroita. Kun unohdan puhelimen päiväksi kotiin ja tsekkaan tilanteen illalla, pulssini nousee: joku on myymässä pehmeän pilven näköistä neuletta, juuri minun koossani!

Tietenkin joku on jo ehtinyt ostaa neuleen. Kommenttiketjussa paitaa jonottaa jo kymmeniä ihmisiä.

Unohdan somen ja jalkaudun second hand -kauppaan, jonne tyyligurut kuulemma tuovat vaatekaappinsa aarteita myyntiin.

Joku muukin on kuullut huhut. Liikkeessä kuhisee, kyynärpäät kalahtelevat yhteen. Tungen kuulokkeet korviin ja etenen robottina rekiltä toiselle. Kun kohtaan neuleen, tsekkaan sen nopeasti läpi: ulkonäkö, materiaali, kunto, koko. Yhden neuleen kanssa suuntaan jo sovituskoppiin, kun huomaan sen vinksottavat sivusaumat. Vesiperä, taas.

Miten sinä?

Entä sinä?

Vaikka ostat käytettyä, kulutat

On elokuu ja olen etsinyt neulettani jo nelisen kuukautta. Sinä aikana olen käynyt kymmenillä kirpputoreilla, joilla olen nähnyt satoja vaaterekkejä ja tuhansia vaatteita, jotka etsivät uutta kotia. Eikä käytettyjen vaatteiden paljoudelle näy loppua.

Maija Lumme kertoo ennusteesta, jonka mukaan käytettyjen vaatteiden markkina kasvaa lähivuosina pikamuotimarkkinaa suuremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme vähentämässä pikamuotivaatteiden ostamista. Sekä käytettyjen vaatteiden että pikamuodin markkina on kasvussa, eli ostamme sekä uutta että vanhaa.

Eikä vaatteen ostaminen käytettynä ole isossa kuvassa parempi juttu kuin sen ostaminen uutena.

Lumme selittää, että jos ympäristön näkökulmasta ajatellaan yksittäistä ostosta, on käytetyn vaatteen ostaminen hyvä juttu. Se pidentää vaatteen käyttöikää. Tämä ei kuitenkaan ratkaise isoa ongelmaa: luonnonvarojen tuhlausta, ylituotantoa ja jätteen määrää.

Kuulutko tähän joukkoon?

Jos ostan jatkuvasti käytettyjä vaatteita, olen mukana kasvattamassa käytettyjen vaatteiden kysyntää. Ja käytetty vaate on joskus ollut uusi.

Lumme toteaa, että mietimme kuluttaessamme usein vääriä kysymyksiä.

– Ei pitäisi miettiä, kumpi on parempi kulutusvaihtoehto, uusi vai käytetty, vaan miten voi vähentää omaa kuluttamistaan tosi paljon. Olisi parempi kysyä ”miksi ostan?” kuin ”mistä ostan?”.

Onko päätökseni ostaa vaatteet käytettyinä siis ihan turha?

Ei sentään, Lumme rohkaisee. Hän toteaa, että isoja muutoksia syntyy, kun yksilöt miettivät valintojaan ja vaikuttavat kansalaisina. Jos me tavalliset ihmiset emme mieti asioita, eivät ne ehkä koskaan siirry lainsäädäntöön asti.

– On hyvä, jos jokainen meistä miettii, mistä ostaa ja onko se kestävää kuluttamista – ja jatkaa siitä miettimään, miksi ylipäätään ostaa vaatteita ja miksi se tuottaa mielihyvää.

Löytyikö neule vai jotain ihan muuta?

Vaateostoshistoriani huhtikuusta elokuulle on tässä:

Yksi alkuhuuman hutiostos kirpputorilta (jos hame on liian lyhyt kaupassa, se on sitä kotonakin).

Käytettynä ostettu t-paita, mekko ja sadetakki (käytössä).

Nolla uutena ostettua vaatetta.

Nolla käytettynä ostettua lempineuletta.

Lasken saldoon myös pari Maija Lumpeen vinkkiä: Arvosta vaatteitasi. Vaali lempivaatteitasi. Tutki innostuneesti, mitä jo omistat. Kun aito tarve iskee, osta sellaista, mitä pidät viidenkin vuoden kuluttua. Osta laatua.

Jos en löydä uutta lempineulettani käytettynä ennen talvea, hankin sellaisen uutena. Kirppareita en aio hylätä, vaikka en niiden avulla pelastakaan maailmaa. Ne nimittäin opettivat jotain.

Tunnistan laadukkaan vaatteen paremmin kuin ennen. Olen alkanut arvostaa ajattomia vaatteita enemmän ja trendejä vähemmän. Ja kun on nähnyt rekeittäin, pöydittäin ja laatikoittain hylättyjä vaatteita, olen tajunnut, että haluan omaan kaappiini vain vaatteita, joista en tahdo luopua koskaan.

Lähteenä: Eettisen kaupan puolesta ry., Ellen MacArthur Foundation, European Parliamentary Research Service, Muoti- ja urheilukauppa TMA ry, Suomen Luonto, Suomen Tekstiili & Muoti ry., Tilastokeskus, VTT.

Me Naiset
Kuvat
Suvi-Tuuli Junttila, Mikko Hannula