Teinit juovat vähemmän kuin koskaan. Sen sijaan huumeet ovat yhden Snapchat-viestin päässä. Milloin vanhempien hälytyskellojen pitäisi soida?

Mitkä seuraavista ovat kannabiksen käytön tutkittuja vaikutuksia:

A) Seksuaalisen halukkuuden lisääntyminen ja fyysisen kunnon kohoaminen.

B) Paniikkitilat ja lievät aistiharhat.

C) Verenpaineen ja sykkeen lasku.

D) Kaikki mainitut.

Liikuntasalin lattialle pieniin ryhmiin istuutuneet seiskaluokkalaiset katsahtavat varovasti toisiinsa.

– Olisko nuo kaikki niitä vaikutuksia, yksi pojista ehdottaa.

Porukan vetäjä, kahdeksasluokkalainen tyttö, on pelin tuomari. Hän lukee paperista vastauksen: B) Paniikkitilat ja lievät aistiharhat.

Helsinkiläisessä yläkoulussa on menossa päihdekasvatustunti. Täällä ei ole äänessä terveydenhoitaja eikä huumeista vieroittunut aikuinen, vaan kahdeksasluokkalaiset. Pääkaupungissa nuorten ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava Klaari Helsinki on kouluttanut joukon niin sanottuja vertaisvalistajia, jotka opettavat valmiin materiaalin vuotta nuoremmille.

Kaksituntinen ohjelma on suunniteltu nuorille, jotka vasta muodostavat identiteettiään ja elävät vaihetta, jossa itsevarmuus ja muut tunteet heittelehtivät. Kun nuoret yhdessä miettivät, keihin heidän ikäisensä nuoret voivat turvautua, ja kuvailevat ongelmia, joita päihteistä heidän alueellaan koituu, kenenkään ei ole tarkoitus puhua omista kokemuksistaan.

Sisältääkö kannabis syöpää aiheuttavia aineita?

Koulutuksen taustavoimat, nuorisotyöntekijä Eeva Pulli sekä Klaari Helsingin kouluttaja Eeva Lauri istuvat sivummalla puolapuiden alla.

– Kovasti mieli tekisi hipsiä lähemmäs kuuntelemaan, mitä nuoret puhuvat, Eeva Pulli tunnustaa.

He kuitenkin tietävät, että murrosikäiset oppilaat uskovat paremmin toisiaan kuin ulkopuolista aikuista.

Eli asiaan. Seuraava kysymys koskee kannabista ja syöpää. Sisältääkö kannabis syöpää aiheuttavia aineita?

Lopulta kahdeksasluokkalainen ilmoittaa visailijoille, että kyllä, kannabiksessa on syöpää aiheuttavia aineita enemmän kuin tupakassa.

Se saa seiskatytön kohottamaan kulmakarvaansa ihmetyksen osoitukseksi.

Nuorten suhtautuminen kannabikseen on muuttunut aiempaa myönteisemmäksi.

TÄMÄ TEINIVUOSIAAN VIETTÄVÄ ikäluokka elää huomattavasti terveellisempää elämää kuin edeltävät sukupolvet. Nuorten juominen vähenee jatkuvasti, ja alkoholikokeilut aloitetaan entistä vanhempina. Humalatilaa ei enää ihailla. Sosiaalisen median ansiosta ujotkin nuoret saavat kavereita selvin päin.

Kun vuonna 1999 vain joka kymmenes nuori oli kouluterveyskyselyn mukaan kokonaan raitis, nyt juomisesta kieltäytyy joka neljäs.

Mutta tilastot kertovat myös nuorison kahtiajaosta. Samalla kun osa nuorista välttää päänsä sekoittamista, toiset juovat ja käyttävät muita päihteitä heidänkin edestään. Päihde- ja mielenterveysongelmat keskittyvät yhä selvemmin samalle joukolle. Esimerkiksi kannabiskokeilut ovat huomattavasti yleisempiä niiden nuorten joukossa, jotka käyttävät runsaasti alkoholia.

Kaikkiaan suomalaisnuorten suhtautuminen kannabikseen on muuttunut aiempaa myönteisemmäksi. Tällä hetkellä yläasteikäisistä sitä on kokeillut kahdeksan prosenttia, mutta alueelliset erot ovat suuria.

Myös muita huumausaineita on entistä helpommin saatavilla. Siitä kertovat esimerkiksi kaupunkien jätevesistä mitatut lisääntyneet metamfetamiinipitoisuudet.

”Snäpissä näkyy ilmoituksia, että silloin ja silloin asemalla olisi viiniä tähän hintaan, kukkaa tuohon hintaan.”

Päihdevalistustunnin jälkeen seiskaluokkalainen poika kertoo yllättyneensä.

– En tiennyt, että kannabiksen käyttö heikentää siemennestettä.

Välitunnille suuntaavat nuoret kertovat, että huumekauppa näkyy jatkuvasti heidän puhelimissaan.

– Snäpissä näkyy ilmoituksia, että silloin ja silloin asemalla olisi viiniä tähän hintaan, kukkaa tuohon hintaan ja millaisia pillereitä on tänään, kaksi tyttöä kuvailee ja muut nyökyttelevät vieressä.

– Ei me niihin ilmoituksiin siis mitenkään reagoida, tytöt lisäävät ennen kuin katoavat koulun pihalle.

Mutta jotkut niihin reagoivat.

NYT 18-VUOTIAS Sanni oli kahdeksannella luokalla, kun hän sai kannabissätkän ensimmäistä kertaa eteensä. Hän oli hiljattain muuttanut maaseudulta pääkaupunkiseudulle ja saanut nopeasti uusia kavereita.

– Hatsia tarjonneet kundit kyllä sanoivat, ettei mun ole pakko maistaa.

Sanni maistoi, mutta silloin se ei tuntunut omalta jutulta. Vuotta myöhemmin Sannin kiinnostus kouluun ja harrastuksiin hiipui. Kaverit kiinnostivat enemmän – ja juominen.

– Silloin meillä oli 20 viikon putki, kun joimme joka viikonloppu, Sanni sanoo.

Sen syksyn mittaan Sanni alkoi seurustella pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Poika poltti pilveä lähes päivittäin ja tarjosi henkosia Sannillekin. Siitä se alkoi.

– Olin juonut alkoholia kuudennesta luokasta asti. Kännissä tein aina jotain hölmöä, mitä sitten kaduin. Pilvestä tuli miellyttävän rauhallinen olo enkä mokaillut.

”En halunnut, että vanhemmat näkivät laajentuneet pupillini.”

Muutaman kuukauden kuluttua toleranssi nousi, eikä sätkä enää vaikuttanut entiseen tapaan. Poikaystävää seuraten Sanni hankki vesipiipun, joka voimisti kannabiksen vaikutusta. Hän oli usein hereillä öisin ja kävi polttamassa rivitalon pihalla. Vanhemmat eivät sitä huomanneet.

– Kotona pysyin enimmäkseen omassa huoneessani. En halunnut, että vanhemmat näkivät laajentuneet pupillini. Tulin kuitenkin syömään, koska pilvi lisää ruokahalua ja olisin voinut syödä loputtomasti.

Ensin Sanni rahoitti kannabiksen vanhemmiltaan saamillaan taskurahoilla. Myöhemmin hän sai rahaa hankkimalla huumetta nuoremmille.

– Yksi ketola (gramma kannabista) maksaa 20 euroa. Ostamalla kymmenen saa alennusta. Kun myin kukat ostajalle, suihkin siitä vaikkapa puolet itselleni.

Sitten kävi niin, että äiti löysi Sannin repusta pilvenpolttovarusteita. Hän vei tyttären nuorille tarkoitettuun päihdeyksikköön.

Huumeseulassa ilmeni, että Sanni oli käyttänyt kannabiksen lisäksi bentsodiatsepiinia eli voimakasta rauhoittavaa lääkettä.

– Yritin esittää tietämätöntä. En kertonut, että olin saanut bentsoa kaverilta, joka sanoi sen tehoavan masennukseen.

”Isä raivosi. Kai se oli sen tapa osoittaa huolensa.”

Sanni sanoo olleensa hyvä peittämään tunteitaan jo varhain.

– Vanhempani joivat lapsuudessani kaikki viikonloput, ja minä soittelin heille milloin poliisia, milloin ambulanssia. Kotiseudun kuraattori sanoi kerran, että jouduin kasvamaan aikuiseksi liian aikaisin.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä määräsi Sannin käymään puolentoista viikon välein virtsanäytteestä otettavasta huumeseulassa ja keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.

– Isä raivosi. Kai se oli sen tapa osoittaa huolensa.

Sanni ei kuitenkaan lopettanut polttamista. Kerran näytteessä oli myös amfetamiinia. Sanni tosin on edelleen sitä mieltä, ettei itse ottanut ainetta.

”Halusin päästä olotilaan, jossa stressaavat ajatukset rauhoittuvat.”

Lopulta toissa kesänä lastensuojelun viranomaiset ottivat 16-vuotiaan Sannin lastenkotiin.

– Silloin aloin pohtia käytöstäni ja myönsin, että pilvi auttoi minua pakenemaan todellisuutta. Halusin päästä olotilaan, jossa stressaavat ajatukset rauhoittuvat.

Toisaalta ajatus hidastui liikaakin. Koko ajan väsytti. Sannilta jäi parin vuoden aikana kesken neljä ammattikoululinjaa.

Vajaa vuosi sitten Sanni palasi asumaan vanhempiensa luokse. Välit ovat nyt paremmat. Sanni on valmistunut stylistiksi ja työskentelee baarissa.

Nyt viimeisestä kannabiksen polttokerrasta on kolme kuukautta. Tavoitteena on lopettaa päihteiden käyttö kokonaan.

– Mutta en minä vieläkään pidä kannabista kovin pahana.

MISTÄ TEININ VANHEMPI voi tietää, milloin hälytyskellojen pitäisi soida? Kaikki päihteet eivät alkoholin lailla haiskahda hengityksessä, joten vanhemman voi olla vaikea huomata nuoren kokeiluja.

– Jos nuori jää kiinni valehtelusta tai ei ole ollut siellä, missä hänen piti olla, vanhemman pitää kyllä reagoida heti, sanoo työkseen nuoria päihdekokeilijoita hoitava lääkäri ja nuorisopsykiatri Emma Niemelä Espoon nuorisopoliklinikalta.

– Rankaisemista tärkeämpää on kuitenkin kertoa olevansa huolissaan nuoresta ja kiinnostunut kuulemaan tämän ajatuksia, hän jatkaa.

Voihan vaikkapa ilmetä, että nuori on alkanut seurustella ja on siksi käyttäytynyt kummallisesti.

Huumekokeiluihin ajautuvien nuorten käytöksessä on kuitenkin joitakin yleisiä tunnusmerkkejä. Vanhemman kannattaa valpastua, jos teinin vuorokausirytmi keikahtaa yöpainotteiseksi, kotona syttyy äkillisiä riitoja, rahankäyttö lisääntyy tai kiinnostus entisiin harrastuksiin lopahtaa. Kaveripiirikin voi vaihtua ja kouluarvosanat pudota.

–Yksittäisenänämä merkit voivat tietenkin olla ihan tavallista nuoruutta. Mutta jos nuoren käytös muuttuu nopeassa ajassa monelta osin, vanhempien on syytä paneutua tilanteeseen tarkemmin, Emma Niemelä sanoo.

”Minua aina kiinnostaa, miksi nuori on käyttänyt päihteitä, eli mihin tarpeeseen hän etsii niistä apua.”

Hänen työssään tapaamillaan nuorilla on päihdeongelmien lisäksi usein haasteita myös mielenterveyden kanssa.

– Minua aina kiinnostaa, miksi nuori on käyttänyt päihteitä, eli mihin tarpeeseen hän etsii niistä apua. Se vaikuttaa myös jatkotoimenpiteisiin.

Huumeita kokeilevat nuoret voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään, Niemelä sanoo. Masentuneet etsivät aineista helpotusta raskaaseen oloon. Elämyshakuiset ovat uteliaita ja kaipaavat arkeensa hyvää fiilistä ja lisäjännitystä. Kolmas ryhmä päätyy ottamaan huumeita sosiaalisesta paineesta, näyttääkseen kuuluvansa joukkoon.

– Nuoren voi olla vaikea luopua päihteiden käytöstä, jos hän ei saa jotain muuta tilalle. Kannustan nuorta pohtimaan, millä muulla tavalla hän saisi masennukseen helpotusta tai iloa ja jännitystä sekä ryhmään kuulumisen tunnetta.

Toisinaan apu voi löytyä vaikkapa uudesta harrastuksesta, mutta parhaat tulokset saadaan perheterapiasta. Siellä nuori opettelee vanhempiensa kanssa uudenlaisia perhedynamiikan keinoja, kuten avoimempaa keskustelua ja tunteiden säätelyä.

Impulsiivisuus, elämyshakuisuus ja herkkyys ahdistuksen tunteille ovat piirteitä, jotka voivat altistaa päihdekokeiluihin.

Lääkärin on mahdotonta ennustaa, minkä perheen lapsi päätyy käyttämään huumeita. Se kun ei perustu vanhempien ammattiin, varallisuuteen eikä yhteiskuntaluokkaan.

Jotakin tiedetään lapsen luonteenpiirteiden vaikutuksesta. Tunnolliset, maltilliset ja harkitsevaisesti asioihin suhtautuvat lapset eivät ole ilmeisimpiä huumekokeilijoita. Sen sijaan impulsiivisuus, elämyshakuisuus ja herkkyys ahdistuksen tunteille sen sijaan ovat piirteitä, jotka voivat altistaa päihdekokeiluihin.

Muutaman suojaavan tekijän Emma Niemelä on uransa aikana löytänyt. Tärkeimpänä hän pitää vanhempien kielteistä suhtautumista alaikäisten kaikkeen päihteidenkäyttöön.

– Kenenkään ei pitäisi antaa lapselleen alkoholia sillä verukkeella, että hän saa sitä joka tapauksessa muualtakin.

Toinen suojaava tekijä on vanhemman ja lapsen luottamuksellinen ja lämmin suhde: että aikuinen osoittaa kiinnostusta, kannustaa ja reagoi, vaikka lapsi ei olisikaan toiminut luottamuksen arvoisesti.

Lapsen päihteidenkäyttö aiheuttaa vanhemmassa yleensä raskasta syyllisyyttä.

Jos nuori jää kiinni sääntöjen rikkomisesta, vanhemman tehtävänä on rajoittaa hänen vapauttaan eli esimerkiksi vaatia lasta tulemaan aikaisemmin kotiin. Vastuuta saa lisää, kun näyttää olevansa sen arvoinen.

Aivan kuten vanhempi opetti ensin lastaan syömään haarukalla, ajamaan pyörällä ja kulkemaan kouluun, hän opastaa ja auttaa nuorta tekemään oikeita ratkaisuja.

– Lapsen päihteidenkäyttö aiheuttaa vanhemmassa yleensä raskasta syyllisyyttä, joka voi aiheuttaa raivostumista ja rangaistuksia. Aikuisen pitäisi kuitenkin hillitä itsensä ja keskittyä ohjaamaan nuorta oikeaan suuntaan.

HELSINKILÄISELLÄ YLÄASTEELLA oppilaat jatkavat päihdekoulutusta.

– Monella nuorella voi olla paineita näyttää, että uskaltaa kokeilla samaa mitä muutkin vetävät. Vaatii paljon rohkeutta kieltäytyä, seiskaluokkalainen Kalle sanoo.

Millä tavalla nuoret itse toivovat omien vanhempiensa suhtautuvan heidän mahdollisiin päihdekokeiluihin?

– Ainakaan vanhemman ei pitäisi suuttua. Jos nuori kerran itse tulee kertomaan kokeilustaan, vanhemman pitäisi pystyä keskustelemaan ja miettimään, mistä voi saada apua, pohtii Anni.

– Jos jäisin kiinni käyttämisestä, en pelkäisi rikosrekisterimerkintää. Paljon pahempaa olisi rikkoa vanhempien luottamus. Niille tulisi heti joku kauhuskenaario, että kymmenen vuoden kuluttua minä olen varmasti ihan rappiolla, sanoo Luka.

Nella kertoo isänsä kanssa käymästään keskustelusta.

– Mun isälle oli hänen nuoruudessaan tarjottu bileissä tarroja, joissa oli huumetta. Iskä oli ottanut sen tarran, mutta heittänyt sen kulman takana roskikseen. Minusta se on hyvä neuvo mullekin.

Tämä on Meidän Perhe -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Sannin nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvat
Shutterstock