– En usko huonoon nimimuistiin. Kyse on siitä, että tekniikat eivät ole hallussa, sanoo muistia tutkinut Virpi Kalakoski. Nimen unohtamista ei tarvitse hävetä ja nimimuistia voi kehittää.

Voi hyvää päivää! Oliko se Tiina vai Anna tai kenties Pihla? Taas tuli tuttu lapsen äiti tai koiran emäntä vastaan ja juttua riitti, mutta nimi on täysi mysteeri. Enää ei ehkä kehtaa tunnustaakaan. Tuttuja ollaan, mutta nimestä – tai siis nimettömyydestä – voi saada aikaan tukalia tilanteita.

– Nimien muistaminen on taitolaji. Taitoja pitää aina harjoitella ja harjoitus tekee mestarin, sanoo muistia tutkinut Virpi Kalakoski Työterveyslaitoksesta.

Hän ei usko huonoon nimimuistiin, vaan kyse on tekniikoiden puutteesta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Meillä suomalaisilla on ikävä tapa mumista oma nimemme ja olla kuuntelematta toisen nimeä esittelyhetkellä. Huono nimimuisti on vain kaunis tekosyy, ja todellisempi syy on se, että esittelemme itsemme ohimennen emmekä keskity kuuntelemaan toisen nimeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rekisteröimisen ja läsnäolon puutteen lisäksi emme myöskään toistele uuden tuttavuuden nimeä, emmekä pyri painamaan sitä pitkäkestoisen muistin puolelle. Nämä ovat ne ratkaisevat tekijät, minkä takia joudumme yhä uudelleen kyselemään toisen nimeä.

Kalakoski lohduttaa, että nimen uudelleen kysyminen ei ole kuitenkaan noloa. Ei edes sen kymmenennen kerran.

– Jos joku kysyy nimeäsi aina uudelleen ja uudelleen, niin kyllähän se enemmän kertoo siitä, että hän on kiinnostunut tietämään nimesi. Harvempi ajattelee, että miten tuo kehtaakin unohtaa nimeni, Virpi Kalakoski sanoo.

Askeleet nimen opetteluun

Nimen opetteleminen kannattaa. Esimerkiksi työyhteisössä on helpompi viitata ihmisiin, jos muistaa heidän nimensä.

Nimien muistamiseen pätee samat oppisen keinot kuin oppimiseen yleensä. Tärkein niistä on toisto. Kalakosken mukaan esimerkiksi uudella työpaikalla ensimmäisenä päivänä kannattaa keskittyä kuuntelemaan ihmisten nimiä, mutta kaikkien nimiä ei kannata yrittää oppia yhdellä kerralla.

– Jos nimiä kertaa aina työvuoron alussa ja lopussa, pääsee paljon pidemmälle. Mieluummin useita lyhyitä oppimisrupeamia kuin paljon yhdellä kerralla, sanoo Virpi Kalakoski.

Sama toimii myös unohtamisen ehkäisyssä. Tarvitaan jatkuvaa asian mieleen palauttamista, muutoin muistikuvat hiipuvat. Kalakoski nostaa tyypilliseksi tilanteeksi esiin sukulaislasten nimen muistamisen.

– Sukulaislasten nimiä voi kirjoittaa vaikka osoitekirjaan ja kerrata sieltä ennen tapaamista, Kalakoski sanoo.

Muistikikkoja on monia. Naapurien nimien muistamiseen auttaa avaruudellinen ajattelu ja karttojen piirtäminen. Kalakoski kertoo kirjoittaneensa naapurien nimet muistikirjaansa yhtiökokouksessa ja sijoittaneensa heidät asuntoihinsa kartan avulla. Lapusta oli helppo kertailla etunimiä aina tilanteen niin vaatiessa.

Virpi Kalakoski listaa askeleet, joiden avulla nimet jäävät paremmin mieleen.

  1. Kuuntele ja rekisteröi toisen nimi. Älä mumise samaan aikaan omaasi. Kuuntele tarkkaan ja rekisteröi toisen nimi. Kysy tarvittaessa heti uudestaan.
  2. Toista kuulemaasi nimeä joko ääneen tai hiljaa mielessäsi. Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana toistaa toisen nimeä ääneen, mutta uuden tuttavuuden nimeä voi toistaa itsekseen hiljaa mielessään, kun toisen kanssa juttelee. 
  3. Luo erilaisia mielikuvia ja muistivinkkejä. Jos tunnet entuudestaan toisen saman nimisen, linkitä uusi tuttavuutesi häneen. Nimeen voi kehittää myös omia muistisääntöjä. Esimerkiksi Marjalle voi kuvitella marjakorin käteen, jolloin seuraavalla kerralla Marjan tavatessa muistaa itse luomansa mielikuvan ja Marjan nimen.
  4. Käytä muistamisen apuvälineitä. Kirjaa nimiä muistikirjaan ja piirrä tilanteesta karttoja. Sijoita osallistujat kartalle ja kirjoita karttaan jokaisen nimi omalle paikalleen. Käytä avaruudellista ajatteluasi hyväksesi. Kun muistat, että Maija seisoi Matin vieressä, kun teidät esiteltiin, muistat todennäköisesti molempien nimet paremmin.

Muistiprosessin peruselementtejä ovat siis asian havaitseminen, sen rekisteröiminen, työmuistissa kertaamisen vaihe ja pitkäkestoisempaan muistiin painaminen kytkösten avulla.

– Voisi ajatella, että muisti toimii sitä paremmin mitä vähemmän on muistettavaa, mutta asia on paradoksaalisesti toisinpäin. Mitä enemmän kytköksiä muistettavan asian ympärillä on, sitä paremmin asia palautuu mieleen, Kalakoski sanoo.

Jos kaikesta yrittämisestä huolimatta nimi unohtuu, voi kehittää omaan suuhun sopivia fraaseja nimen uudelleen kysymiseen. Kalakoski kertoo laittaneensa merkille, kuinka luontevasti jotkut osaavat kysyä unohtunutta nimeä.

– Voi sanoa, että hei en ole varmaan kuullut nimeäsi ikinä. Aina me puhutaan lasten kautta, sanohan vielä uudelleen, mikä nimesi onkaan. Tai ihan lyhyesti, olenkohan kuullut nimeäsi?, Kalakoski sanoo.

kalaposki

Jotenkin toivoisi, että tutkijaksi esiteltävällä henkilöllä olisi varmempaakin perustetta väittämilleen kuin vain ajatus "ei usko huonoon nimimuistiin".

Vierailija

OIKEESTI! Miten helvetin tyhmä artikkeli oikein voi olla?

"En usko heikkoihin lihaksiin, kysymys on harjoituksen puutteesta"

Aijjaaha, enpä olisi tuota odottanut

Sisältö jatkuu mainoksen alla