Kuvat
Susanna Kekkonen
Melkein   kaikki  eläimet tykkäävät herkutella. Anna  ja Mawi kävivät  yhdessä ”oluella”.
Melkein kaikki eläimet tykkäävät herkutella. Anna ja Mawi kävivät yhdessä ”oluella”.

Lemmikeistä on tullut osa perhettä, ja niihin panostetaan entistä enemmän. Mitä se kertoo meistä?

On perjantai-iltapäivä ja alkukesän aurinko hehkuu taivaalla. Niinpä suuntaamme parhaan ystäväni kanssa oluelle fiilistelemään viikonlopun alkamista. Valikoimme listalta kaksi erityyppistä käsityöläis­olutta skottipanimolta ja käymme pöytään.

Ystäväni on yleensä liikkeellä vesilinjalla, joten hän suhtautuu alkuun varauksella uuteen makututtavuuteen. Varovaisen nuuhkaisun jälkeen hän alkaa kuitenkin latkia ohrapirtelöään antaumuksella.

Pian kulmista pureskeltuun muovikuppiin kaatamani olut on jo kadonnut – koirani Mawi selvästi piti siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Apureista perheenjäseniksi

Koiranolut, lihalientä muistuttava täysin alkoholiton juoma, on vain yksi osoitus siitä, kuinka lemmikeistä on tullut yhä useammalle perheenjäseniä. Ne halutaan ottaa mukaan harrastuksiin ja muihin menoihin siinä missä muutkin läheiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lemmikeillä ei enää ole ensisijaisesti roolia esimerkiksi metsästyskoirina, vaan entistä enemmän ihmisten seuralaisina. Toisaalta tänä päivänä lemmikin rooli voi olla pitää huolta ihmisen terveydestä ja tuottaa siihen lisäarvoa, sanoo lemmikkeihin liittyvää kuluttamista tutkinut dosentti Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta.

Eivät eläimet toki ennenkään olleet puhtaasti työvälineitä. Ei ole sattumaa, että ihminen kesytti aikoinaan juuri koiran – siitä oli hyödyn lisäksi seuraa.

Silti muutos lemmikkeihin suhtautumisessa on ilmeistä. Viime vuosina on käyty keskustelua muun ­muassa siitä, kummalla sanalla lemmikkiin tulisi viitata: se vai hän.

– Keskustelu kertoo siitä, että lemmikkien merkitys on muuttumassa, Henna Syrjälä sanoo.

Myös nimeämistavat kertovat muutoksesta. Toisaalta lemmikeille annetaan yhä enemmän ihmisen nimiä, sellaisia kuin Mauno tai Elli. Toisaalta perinteiset lemmikkinimet saattavat lipua lastenkin nimiksi. Esimerkiksi Roki ja Jeppe ovat suosituimpien koirannimien listalla, mutta löytyy Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta parikymmentä lapsikaimaakin.

Mawi lähtee aina mielellään mukaan, oli suuntana sitten juoksulenkki tai rauhallinen terassi.
Mawi lähtee aina mielellään mukaan, oli suuntana sitten juoksulenkki tai rauhallinen terassi.

Kiintymys saa kuluttamaan

Näkyvin merkki muutoksesta on kuitenkin se, että lemmikkeihin liittyvien tuotteiden ja palveluiden tarjonta on kasvanut hurjasti. Niihin myös satsataan enenevissä määrin. Kaupat pursuavat vaikka mitä ravintolisistä punkeilta suojaaviin haalareihin ja älypeleistä viilen­nysalustoihin.

Lemmikkiä ei tarvitse jättää työpäivän ajaksi yksin, vaan sen voi viedä päiväkotiin. Lihaskivuista kärsivän kissan oloa voi helpottaa hierontakäynneillä ja uintia rakastavan koiran viedä kylpylään toteuttamaan itseään. Palveluiden lista tuntuu loputtomalta.

Siinä missä suomalaiset vuonna 2010 käyttivät lemmikkieläimiin ja niiden tarvikkeisiin 403 miljoonaa euroa, oli summa vuonna 2017 ennakkotietojen mukaan jo 544 miljoonaa. Tarvikkeisiin ja lääkkeisiin käytetty summa per kotitalous on 1980-luvun puolivälin jälkeen peräti 15-kertaistunut. Lemmikkien määräkin on kasvanut, mutta se ei yksin selitä lisääntynyttä kulutusta.

Muutoksessa näkyy ennen kaikkea halu pitää lemmikeistä entistä parempaa huolta. Se tarkoittaa myös, että lemmikille hankitaan herkemmin hoitoa tai kuntoutusta, kun se sitä tarvitsee.

– Toisin kuin monilla muilla kulutuksen kentillä kiintymys on aina olennainen osa lemmikkeihin liittyvää kuluttamista, Syrjälä sanoo.

Tätä kuvaa hyvin se, että edes taloussuhdanteiden heilahtelu ei vaikuta lemmikkeihin liittyvään kulutukseen. Tilastokeskus kertoi vuonna 2014, että taantumasta huolimatta lemmikkeihin, niiden tuotteisiin, palveluihin ja lääkintään käytetty rahamäärä oli vähintäänkin pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut.

– Lemmikit tarjoavat elämään niin paljon merkityksellisyyttä, ettei niistä haluta luopua, vaikka muuten olisikin tiukkaa. Niistä halutaan pitää huolta silloinkin, kun elämässä muutoin on turvattomuutta ja vaikeuksia.

Toisaalta lemmikistä on tullut monelle osa omaa identiteettiä. Muille halutaan ainakin alitajuisesti viestiä, että kuuluu ”hyviin lemmikinomistajiin”. Vaikkapa se, että eläimen vie herkästi lääkäriin, voi siis olla paitsi huolenpitoa, myös statussymboli.

Helteillä viilennystuotteet loppuvat kaupoista helposti kesken. Mawilta liivi jäi toistaiseksi ostamatta.
Helteillä viilennystuotteet loppuvat kaupoista helposti kesken. Mawilta liivi jäi toistaiseksi ostamatta.

Humpuukiako?

Kun koirahieroja Nina Forsman levittää hieronta-alustan olohuoneeni lattialle, kellahtaa Mawi sille saman tien kuin tietäisi, mitä tuleman pitää. Yllätyn, sillä tosi­asiassa kyseessä on sen ensimmäinen kerta.

– Aika usein koirat tajuavat, että tämä on nyt heitä varten, kotikäyntejä tekevä Forsman sanoo.

Kyseltyään ensin taustatietoja Forsman alkaa hieroa. Kun hän viisi vuotta sitten aloitti alalla, olivat asiakkaat lähinnä harrastus-, kuten agilitykoiria. Palveluita kysytään kuitenkin yhä enemmän myös tavallisille kotikoirille joko ennaltaehkäisemään lihaskipuja tai helpottamaan vanhoja vaivoja.

Kaikki eivät kuitenkaan koirahieronnan päälle ymmärrä. Jotkut Forsmanin asiakkaista ovat saaneet osakseen kummeksuvia katseita ja kommentteja, kun he ovat kertoneet hieronnasta.

– Edelleen on myös sellaista asennetta, että tämä on pelkkää hömppää, kun ei sillä navetan nurkkaan sidotulla rekullakaan ollut ketään hieromassa.

Dosentti Henna Syrjälä tunnistaa asenteen.

– Tällaisissa kannanotoissa heijastuvat suomalaisessa kulttuurissa olevat vanhakantaiset käsitykset siitä, että eläimellä pitää olla eläimen paikka, eikä siihen voi tuhlata.

Suomessa on ylipäänsä pidetty sopivana kuluttaa vain välttämättömään. Kaikki eivät näe lemmikkiä sellaisena, jolloin myös siihen kuluttamista pidetään turhana. Samanlaista puhetta voi silti olla, vaikka lemmikkiin käyttäisi paljonkin rahaa.

– Harrastusyhteisöissä saatetaan sanoa, että taas käytin enemmän rahaa lemmikkiin kuin itseeni. Silloin sävy on kuitenkin ennemmin humoristinen ja hyväksyvä kuin tuomitseva, Syrjälä sanoo.

Tutun ihmisen kosketus toi Mawille turvaa uudessa tilanteessa hierottavana.
Tutun ihmisen kosketus toi Mawille turvaa uudessa tilanteessa hierottavana.

Missä inhimillistämisen raja kulkee?

Harmittoman huvittuneisuuden lisäksi lemmikkejä inhimillistäviin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuu paljon kritiikkiä. Pitäisikö minun siis potea syyllisyyttä siitä, että harkitsen jo uuden koirahieronta-ajan varaamista? Kokeilumielessä varatulla kerralla kun löytyi pari kipeää kohtaa, joista en halua Mawin kärsivän.

Syrjälän mukaan ei.

– Liitämme joka tapauksessa lemmikkeihin inhimillisiä piirteitä. Ajattelemme esimerkiksi, että ne juttelevat meille samalla tavalla kuin me niille. Koirahierojan välityksellä voi löytää uuden tavan kommunikoida lemmikin kanssa, koska harva tavallinen koiranomistaja osaa lukea koiran kipureaktioita yhtä hyvin kuin ammattilainen. Sitä kautta hieronta voi lisätä molempien hyvinvointia.

Inhimillistämisellä on kuitenkin rajansa.

– Esimerkiksi Aasian maissa eläimiä värjätään melko paljon ja trimmataan Suomen mittakaavaan nähden ylenpalttisesti. Siinä kohtaa, kun lemmikki voi kärsiä, voidaan miettiä, onko palveluilla enää mitään tekemistä eläimen hyvinvoinnin kanssa vai pidetäänkö lemmikkiä esimerkiksi ihmisen elävänä asusteena.

Entäpä sitten olutreissuni Mawin kanssa, mennäänkö siinä jo liikaa ihmisten maailmaan? Tai siinä, että meidänkin pakastimestamme löytyy helteillä koiran jäätelöä?

Syrjälän mukaan lemmikille ei ole väliä, onko kyseessä vaikkapa juuri olut, kunhan se maistuu hyvältä. Mukana on siis brändäämisen luoma tulkinta tuotteesta.

– Niin kauan kuin lemmikki ei varsinaisesti kärsi tuotteista tai palveluista, niistä ei ole sille mitään haittaa. Kun lemmikki vaikka syö jätskiä tai juo olutta, se saa toteuttaa eläimellisiä vaistojaan ja herkutella. Niistä valtaosa lemmikeistä kuitenkin nauttii. Silloin ei loukata mitään sellaista, mitä lemmikki on.

Olisiko pakastettu jauheliha ajanut saman asian kuin jätski? Varmasti. Mutta oliko ice cream for dogs -tekstistä Mawille haittaa? Ei minkäänlaista. Lisäksi koirajätskiä on kätevä ostaa myös tien päällä, ja sen tarjoaminen tuottaa minulle iloa, eli plussan puolelle jäädään.

Soppailun jälkeen voi saada kassalta namuja, tietää Mawi.
Soppailun jälkeen voi saada kassalta namuja, tietää Mawi.

Eläin saa olla eläin

Suomalaisilla lemmikinomistajilla on jalat verrattain hyvin maassa. Liiasta hemmottelusta johtuva lemmikkien ylipaino yleistyy meilläkin, mutta riski värjäämisen kaltaisiin ylilyönteihin on silti pienempi kuin muualla. Meillä eläin saa yleensä olla eläin ja toteuttaa omia tarpeitaan.

Syrjälä mainitsee tästä esimerkkinä koirien koulutuksen, jossa pidetään tärkeänä, että eläimellä on mielekästä tekemistä, josta se nauttii luonnostaan.

– Siinä kyllä näkyy inhimillistämisen näkökulma eli ajattelu, että lemmikin pitää saada yhtä hyvää kuin ihmisen. Yhtä aikaa näkyy kuitenkin myös ajatus siitä, että on lemmikille parhaaksi kohdella sitä sellaisena eläimenä kuin se on.

Eläimen edun lisäksi kulutuspäätöksiin vaikuttavat meilläkin myös merkin ja värin kaltaiset ominaisuudet, joilla ei ole lemmikille mitään väliä.

– Monilla lemmikkituotteilla on selvä tarkoitus. Esimerkiksi vaatteet suojaavat kylmältä, tuulelta ja sateelta. Se, onko vaikka kaulapannassa timantteja, on kuitenkin omistajan päätös. Sinänsä tarpeellisen tuotteen päälle ikään kuin liimataan asioita, jotka ovat tärkeämpiä ihmiselle kuin eläimelle.

Lemmikkituotteiden valinnassa näkyvät siis myös aivan samat ilmiöt kuin muussakin kuluttamisessa. Puhe vastuullisuudesta kannustaa valitsemaan lemmikillekin mahdollisimman ympäristöystävällisiä tarvikkeita, terveysbuumi saa syynäämään eläintenkin ruokien aines­osaluettelot entistä tarkemmin ja niittipanta sievällä kissalla voi viestiä omistajan huumorintajusta.

Myös tassut hierottiin.
Myös tassut hierottiin.

Vain parasta

Lemmikkeihin panostaminen tuskin on ainakaan hiipumaan päin, joskin keskustelu vastuullisesta kuluttamisesta saattaa hillitä tarvikkeiden ostamista siinä missä muidenkin tuotteiden.

Syrjälä uskoo, että lemmikkituotteet ja -palvelut monipuolistuvat entisestään. Jatkossa on tarjolla yhä yksilöllisempiä vaihtoehtoja esimerkiksi ruokapuolella.

Lemmikkien ravitsemusneuvoja Emmi Heikkinen tietää, ettei omistajille ole yhdentekevää, millä he ruokakupit täyttävät.

– Asiakkaat selvästi vaativat lemmikeilleen koko ajan laadukkaampaa ruokaa. Esimerkiksi kissan- ja koiran­ruuan lihapitoisuutta halutaan korkeammaksi, vaikka se maksaisi enemmän, Heikkinen kertoo.

Ravitsemuspalveluiden kysyntä on Heikkisen mukaan kasvanut selvästi, ja alalle on tullut lisää yrittäjiä vastaamaan siihen. Vaikka ravitsemusneuvojalta haetaan usein apua lemmikin vatsavaivoihin, Heikkinen ei usko vaivojen yleistyneen. Sen sijaan omistajista on tullut entistä tiedostavampia ja vaativampia.

– Kun huomataan, että lemmikillä on paha olo, siihen halutaan puuttua entistä herkemmin.

Lemmikille kelpuutetaankin yhä useammin vain paras. Tällöin pelkkä laatu ei riitä, vaan ravitsemusneuvoja laatii juuri kyseiselle eläimelle sopivan yksilöllisen ruokintasuunnitelman.


Yhteistä aikaa

Monelle on tärkeää myös jakaa arkea lemmikin kanssa. Niin myös minulle. Olen valinnut liikunta­lajikseni juoksun, koska voin harrastaa sitä yhdessä Mawin kanssa. Koiraystävällisten kahviloiden ansiosta voin myös toisinaan napata Mawin mukaani ”ihmisten ilmoille”.

– Samaan aikaan, kun ihmiset haluavat entistä enemmän pitää huolta sekä itsestään että lemmikistään, heillä on kovat aikataulupaineet. Siksi tällaiset 2-in-1-ratkaisut nähdään todella positiivisina, selittää Syrjälä.

Myönteistä on myös se, että eläimistä on tullut entistä tärkeämpiä meille ihmisille.

– Suuressa mittakaavassa lemmikkien hyvinvointi on lisääntynyt enemmän kuin niihin liittyvät negatiiviset ilmiöt.

Meillä aiotaan siis tänäkin kesänä herkutella jäätelöllä ja käydä yhteisillä retkillä. Mawi on nimittäin selvästi kanssani yhtä mieltä siitä, mikä näissä ajoittaisissa hömpötyksissä on parasta: aika rakkaan perheenjäsenen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla