Tuoreen tutkimuksen mukaan kriittisiä ja negatiivisia ihmisiä pidetään myönteisiä ja kehuvia tyyppejä pätevämpinä ja vahvempina johtajina.  

Ei käy. Ei tehdä näin. Ei. Olen aivan eri mieltä. Oletko tästä ihan varma?

Siinäpä lausunto, joka ei todennäköisesti herätä lausujastaan erityisen ihastuttavaa kuvaa. Mutta sen sijaan pätevän ja vahvan tyypin maineen suorasanaisella litanialla voi hyvinkin saavuttaa.

Näin väittää Virginian yliopiston yhteiskuntapolitiikan apulaisprofessori Eileen Chou uudessa tutkimuksessaan, joka on julkaistu Journal of Personality and Social Psychology -tiedelehdessä.

Tutkimuksessa Chou pohtii, miksi negatiiviset vastaan inttäjät saavat varsin helposti poliittista valtaa, vaikka perinteisesti Yhdysvalloissa johtajilta penätään positiivista ja kannustavaa meininkiä. Tutkimuksessaan Chou vastaa omaan pohdintaansa. Hänen päätelmänsä mukaan syy on siinä, että monilla on taipumus yhdistää suorasanaisuus, negatiivisuus ja vastahankaaminen pätevyyteen.

Penseän palaute pätevöitti

Chou toteutti tutkimustaan varten 11 koetta, joihin osallistui opiskelijoita. 

Yhdessä kokeista opiskelijat pääsivät lukemaan erilaisia ravintola-arvioita. Osa arvioista oli kriittisiä, osa kehuvia. Arvioiden lukemisen jälkeen opiskelijat arvioivat sitä, millainen tyyppi kunkin arvioin oli kirjoittanut. Opiskelijoiden arvioinnin mukaan kriittisen arvostelun kirjoittaneet vaikuttivat kehuneita voimakkaammilta ja itsenäisemmiltä.

Toisessa testissä opiskelijat arvostelivat taideteoksia ryhmässä. Ryhmässä oli mukana kaksi näyttelijää, joista toinen piti teoksesta ja toinen haukkui sitä. Jälleen nuivan kriittistä palautetta tylyttänyttä pidettiin uskottavampana ja hallitsevampana. Opiskelijat myös näkivät hänessä enemmän johtaja-ainesta. 

”Kriittiset henkilöt vaikuttavat nousevan sosiaalisten kahleiden yläpuolelle.”

Totuutta arvioimiensa ihmisten luonteenlaadusta tai pätevyydestä yhtään mihinkään opiskelijat eivät tienneet. He perustivat mielipiteensä johtamiskyvyistä ainoastaan ihmisten itseilmaisuun tilanteessa.

Miksi juuri nuivakat kriitikot herättivät opiskelijoissa niin voimakkaita mielikuvia pätevyydestä ja kyvystä johtaa?

Chou pohdiskelee asiaa New Scientist -lehdessä.

– Koska negatiivisuutta pidetään yleisesti epäkohteliaana, avoimesti kriittiset yksilöt voivat näyttää nousevan sosiaalisten kahleiden yläpuolelle ja vaikuttavat siksi vahvemmilta. Siksi saatamme vaistomaisesti kohdella heitä johtajina silloinkin, kun emme pidä heistä.

Choun mukaan kriittisten äänenpainojen arvostamisessa saattaa piillä syy siihen, miksi esimerkiksi Donald Trumpin kaltaiset poliittiset öykkärit nousevat valtaan. Samaa mieltä Choun kanssa on myös populistisia liikkeitä tutkinut tohtori Frank Mols Queenslandin yliopistosta

– Hänen kykynsä sanoa mielipiteensä suoraan vaikuttaisi vetoavan äänestäjiä, jotka tulkitsevat hänen häpeilemättömyytensä merkkinä aitoudesta.

Mitä tästä voimme oppia?

Noh, ainakin sen, ettei ihmisen puhetavasta kannata välttämättä vetää suoria johtopäätöksiä hänen pätevyydestä. Vaikka ihmisillä on vain tapana tulkita oman tiensä kulkijat päteviksi tyypeiksi, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että he olisivat sellaisia.

Jos haluaa vaikuttaa pätevältä johtajatyypiltä, suoruus todennäköisesti kannattaa.

Lisäksi tutkimuksesta voi saada yhden hyvän vinkin arkielämään. Jos haluaa vaikuttaa pätevältä johtajatyypiltä, suoruus todennäköisesti kannattaa.

Mutta ennen kuin alat tylyttää, varoituksen sananen: Tutkimuksen mukaan kriittiset vastaan väittäjät eivät vaikuttaneet toisten mielestä erityisen mukavilta.