Me Naiset kysyi lasta toivovilta suomalaisilta, miksi he eivät niitä ole saaneet. Moni kertoi syyksi tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden tai yksinkertaisesti sen, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt.

Jo 10 vuoden ajan Emmi on halunnut elämäänsä yhtä asiaa: vauvaa. Omaa lasta, jonka kasvua voisi seurata, tukea ja turvata. Sellaista Emmi ei kuitenkaan ole saanut, ja syy on tavallaan aika yksinkertainen.

– Minulla on ollut hirveä vauvakuume noin 10 vuotta, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt, Emmi kertoo Me Naisten kyselyssä.

Vuosien vieriessä nyt 34-vuotias Emmi on surrut tilannettaan. Hiljalleen suru on kuitenkin alkanut vaihtua toisiin tunteisiin: hyväksyntään ja luopumiseen.

– Nyt ajattelen ensimmäistä kertaa elämässäni, että ehkä lapset eivät vain ole osa elämääni. Olen miettinyt, mitä muuta hyvää elämässä yksin voi olla. Jotenkin tuntuu, että jos en saa lapsia, en sitten tarvitse miestäkään.

Emmi ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Suomalaiset saavat aiempaa vähemmän lapsia. Yhä useampi suomalainen jää myös kokonaan lapsettomaksi.

Me Naiset kysyi hiljattain 20–40-vuotiailta lukijoiltaan, mistä syistä he eivät ole saaneet lapsia. Kyselyymme vastasi satoja ihmisiä, joista osa kertoi Emmin tavoin haluavansa lapsia. Osa vastaajista oli lähes luopunut toivosta, osa näki tulevaisuudessaan vielä mahdollisuuden jälkikasvulle.

Vastaajien joukossa oli myös runsaasti vapaaehtoisesti lapsettomia. Monet heistä kertoivat ajatelleensa jo hyvin nuorena, ettei vanhemmuus tunnu luontevalta. Koostimme vapaaehtoisesti lapsettomien ajatuksia tarkemmin aiempaan juttuumme, jonka voit lukea tästä.

Syitä siihen, miksi yhä useampi suomalainen ei saa lapsia, on viime viikkojen aikana puitu paljon.

Pohdinnat alkoivat syyskuun lopulla, kun Tilastokeskus julkaisi tuoreen ennusteensa siitä, miltä Suomen väkiluku näyttää tulevaisuudessa, jos suomalaiset saavat lapsia samaa tahtia kuin nyt. Käyrä tähtäsi aiempaa vahvemmin alaviistoon: Suomen väkiluku kutistuu siis aikaisempia ennusteita rivakammin.

Sinällään laskevissa syntyvyystilastoissa ei ole mitään uutta. Syntyvyys on laskenut Suomessa enemmän ja vähemmän jo 1900-luvun alusta asti. Vuosituhannen vaihteessa naisten keskimääräinen lapsiluku putosi muutamassa vuosikymmenessä noin viidestä noin kahteen.

Sen jälkeen nousua on tapahtunut ainoastaan sotien jälkeen, kun suuret ikäluokat syntyivät. Suurten ikäluokkien jälkeen syntyvyys laski jälleen runsaasti.

1980-luvulta saakka Suomen kokonaishedelmällisyysluku (= laskennallinen lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan) on liikkunut 1,65–1,87 välillä. Tuo luku on nyt ennätyksellisen pieni. Ennakkotilaston perusteella tämän vuoden kokonaishedelmällisyydeksi arvioidaan 1,32–1,34.

Laskevaa syntyvyyskäyrää on kuvattu viime aikoina esimerkiksi karuksi, dramaattiseksi ja surulliseksi. 

Jos ajattelee Suomen huoltosuhdetta, aihetta huoleen toki löytyy: jos lapsia syntyy vähemmän, yhä pienempi joukko työikäisiä maksaa tulevaisuuden vanhusten palvelut ja eläkkeet. Toisaalta syntyvyyden laskua voi miettiä koko maapallon kannalta: kun ihmisiä syntyy vähemmän, ilmastoa kuormittavat päästöt pienenevät automaattisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väki vähenee monesta syystä

Mutta siis miksi Suomessa syntyy yhä vähemmän lapsia? Väestöliiton vuonna 2017 julkaistussa Perhebarometrissä kehittyneiden maiden laskevaa syntyvyyttä kuvailtiin ”tieteelliseksi arvoitukseksi”, jonka syistä ja vaikutuksista ei voi oikein sanoa lopullista totuutta. 

Teorioita on tietty lukuisia. Niissä selityksiä on etsitty esimerkiksi yksilökeskeisemmäksi muuttuneesta yhteiskunnasta, epävakaasta taloustilanteesta, sukupuolten välisestä tasa-arvokehityksestä ja esimerkkien voimasta:

– Kun nuoret näkevät ympärillään vain vähän lapsia, iäkkäämpiä vanhempia ja pienikokoisia lapsiperheitä, he alkavat pitää sitä normina, Perhebarometrissa kuvataan.

Tavallisen ihmisen elämässä syyt kuulostavat kuitenkin erilaisilta. Ne ovat inhimillisiä pohdintoja, joissa kerrotaan tulevaisuuteen ja elämäntilanteeseen liittyvistä huolista, peloista, toiveista ja haaveista. Moni kertoo myös sinkkuudesta ja yksinäisyydestä.

Perhebarometrin kyselyn mukaan yksi yleisimmistä syistä lapsettomuuteen on epävarma elämäntilanne. Moni alle 30-vuotias kertoo haluavansa edetä urallaan ja ammatissaan – tai haluavansa vain keskittyä lasten kasvattamista kiinnostavampiin asioihin.

Samat perustelut näkyivät vahvasti myös Me Naisten kyselyn tuloksista. Liki kaikissa kyselyvastauksissa, joissa vastentahtoisen lapsettomuuden taustalla ei ollut oma terveys tai fyysiset seikat, kerrottiin jonkinlaisista epävarmuuden tuntemuksista.

Epävarmuutta voi aiheuttaa esimerkiksi oma jaksaminen, työelämä, rahatilanne, ajatus itsestä kasvattajana tai yksin jääminen.

Moni vastaaja kuvaili pohtineensa tarkasti, millaiseen elämäntilanteeseen jälkikasvu syntyisi. Lapsista haaveilevien päissä pyörii lukuisia kysymyksiä, joihin on vaikea antaa vastausta.

”Silloin kun olin 20 tienoilla, lehdissä puhuttiin vain siitä, kuinka työnantajat eivät halua palkata nuoria naisia koska ”ne alkavat lisääntymään saman tien”. Asiaa tiedusteltiin myös työhaastatteluissa. Samaan aikaan puhuttiin negatiivisesti äitiydestä. 25-vuotiaana mietin, haluanko lapsia, mutta katsoin silloista puolisoa ja tulin siihen tulokseen, että ei helvetissä. 

Nyt mietin, että entä jos teen lapsen ja jäänkin yksin, vaikka lapsi olisi yhteinen päätös. Entä jos lapsi ei olekaan terve? Pystyykö kasvattamaan järkevää kansalaista? Osaako kasvattaa oikein? Olen laman lapsi: pysyisinkö tarjoamaan lapselle parempaa? Miten työt järjestetään? Äitiyspäiväraha kuulostaa siltä, että ei sillä elä kukaan.” Nainen, 32

Osa vastaajista kertoi, ettei lasta ole tullut, koska uudelleen ja uudelleen aika on aina tuntunut jotenkin väärältä.

”Ensin oli sopivan kumppanin puute: jotenkin sisimmässään tiesin, että en halua olla kiinni tuossa miehessä lopun elämää. Sitten opiskelujen loppuun saaminen ja työpaikan vakiinnuttaminen aina uudestaan ja uudestaan. Ehkä lopullinen syy on ollut se, että elämä on ollut liian kivaa ja kiireistä.” Nainen, 32

Toimittaja Malla Murtomäki kertoi Me Naisten aiemmassa jutussa pohtineensa lastenhankintaa pitkään myös siksi, että ajatus ruuhkavuosista ei ole houkutellut häntä sitten niin yhtään.

– Olen pelännyt sitä, mitä jälkikasvun saaminen tekisi minulle ja elämälleni. Menettäisinkö itseni kokonaan? Mitä kävisi unelmille? Olisiko arki ihan paskaa? En halua päätyä maksamaan järkälemäistä asuntolainaa, hillitsemään kiukkukohtauksia Prisman jonossa ja vetämään loputonta ravia oravanpyörässä, hän kertoi.

Jotkut vastaajat kertoivat myös terveyteen liittyvistä asioista, jotka ovat estäneet perheenlisäyksen. Joskus lapsia ei vain kuulu, vaikka lapsettomuushoidoissa olisi käyty vuosia.

”Olemme toivoneet lasta yli 7 vuotta. Aikaan on mahtunut lukuisia tuloksettomia lapsettomuushoitoja. Sairastan endometrioosia ja myös käynyt läpi laparoskopian, jotta raskaaksi tuleminen voisi onnistua. Yhden hoitokierroksen aiomme vielä käydä läpi. Sen jälkeen emme jaksa enää yrittää, vaan jatkamme elämäämme ilman lapsia. Niin surullista kuin se onkin.” Nainen, 35

Myös kumppanin epävarmuus lasten saamisesta vaikuttaa monen elämään.

Ja totta kai myös se, ettei kumppania ylipäätään ole.  

Moni vastaaja kertoi sopivan kumppanin puutteen vähintään osasyyksi siihen, ettei ole saanut lapsia, vaikka niitä kovasti toivookin. Osan se on saanut miettimään perheen perustamista yksin.

”En ole ollut 10 vuoteen suhteessa, johon voisi hankkia lapsen. Nyt olen taas sinkku. Haluaisin kovasti lapsen, mutta pelkään, että en ehdi löytää sopivaa kumppania. Harkitsen lapsen hankintaa yksin, jos en löydä sopivaa kumppania vuoden sisällä, mutta pelkään, jaksanko tehdä kaiken yksin. Taloudelliset asiat mietityttävät, vaikka olen ihan hyvässä työssä ja palkka on ihan hyvä. Yksin lapsen hankkimiseen liittyy paljon enemmän pelkoja ja epävarmuutta kuin kumppanin kanssa.” Nainen, 36

”Suurin unelmani on aina ollut oma perhe. Ongelmana on se, että en ole vielä tavannut ketään, joka haluaisi kanssani lapsia. Olen piinallisen ujo, ja minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, luottaa itseeni ja toiseen ihmiseen niin paljon, että aloittaisin parisuhteen. Viime aikoina olen joutunut pohtimaan sitäkin vaihtoehtoa, että hankkisin lapsen yksin, sillä ajatus siitä, etten koskaan saisi omaa lasta, satuttaa enemmän kuin mikään muu.” Nainen, 30

Kyselyyn vastannut Emmi kertoo havainneensa, että hänen lähipiirissään hyvin moni vasten tahtoaan lapseton on sitä juuri kumppanin puutteen takia. Siksi hän peräänkuuluttaa yhteiskunnan vastuunkantoa, jos syntyvyyden laskusta ollaan valtion tasollakin huolissaan.

– Jos valtio haluaa lisää vauvoja, pitäisi mahdollistaa se, että yksin olevat naiset pystyvät hankkimaan lapsen ilman kumppania. Eli hedelmöityshoidot ja riittävää tukea.

Oman tilanteensa takia Emmiä ”vituttaa lukea uutisia, joissa jotkut vahvasti keski-ikäiset analysoivat, miksi ihmiset eivät hanki lapsia”. Lausunnot siitä, kuinka lapset yksinkertaisesti vain kannattaisi hankkia, tuntuvat rasittavilta.

– Suosittelen neuvojia kokeilemaan Tinder-treffailua. Katkeruus parisuhdemarkkinoilla on aika vahva. Katkeruus ei varmaan kyllä kaunista minua, mutta näin se vain on.

Me Naiset
Kuvat
Shutterstock