Yhä useampi suomalainen ei halua tai saa lapsia. Syyt siihen ovat monet.

Suomalaisten naisten lasten saaminen – ja erityisesti perheenlisäyksen väliin jättäminen – on jälleen kerran nostettu isoksi yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi. Tällä kertaa syy siihen on Tilastokeskuksen tuore väestöennuste, jonka mukaan Suomen väkiluku kääntyy nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031.

Suurin syy kehitykseen on se, että esikoisia syntyy Suomessa koko ajan vähemmän. Yhä useampi suomalainen on siis lapseton. Miksi?

Viime vuonna julkaistun Perhebarometrin mukaan alle 40-vuotiaiden lapsettomuuteen vaikuttaa esimerkiksi se, että moni haluaa tehdä muita kiinnostavia asioita elämässä. Barometrin mukaan monelle lapsi tarkoittaisi myös sitä, että joutuisi luopumaan omasta elämäntyylistään. Tilanteeseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi epävarmuus tulevaisuudesta, halu edetä uralla tai sopivan kumppanin uupuminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasten hankkiminen on jokaisen oma asia

Pyysimme hiljattain naisia jakamaan ajatuksiaan lapsettomuudesta. Kyselyymme vastasi lyhyessä ajassa yli sata lapsetonta naista. Osa vastaajista kertoi haluavansa lapsia, mutta ei ole niitä jostain syystä saanut. Osa vastaajista ei ollut varmoja siitä, haluavatko he joskus perheenlisäystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi kyselyyn vastasi useita naisia, jotka eivät halua lapsia ollenkaan. Moni vastaajista kertoi, että ajatus elämästä ilman jälkikasvua on ollut olemassa jo nuoresta saakka.

Vaikka jokaisen vastaajan tarina on erilainen, liki kaikki pohtivat, miksi päätös jättää lapset tekemättä on edelleen niin suuri ihmetyksen aihe yhteiskunnassa.

– Lasten tekemättä jättäminen on minulle normaali ja luonnollinen asia. En ymmärrä, miksi ihmiset edelleen sitä ihmettelevät. Minulle on varmaan yhtä luonnollista olla lapseton kuin niille, jotka niitä hankkivat, se on luonnollista, totesi Maria, 41.

Kokosimme tähän juttuun kahdeksan naisen ajatuksia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

1. Minusta tulee isona... jotain muuta kuin äiti

Ella, 28: ”En varsinaisesti ole erikseen päättänyt, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Valinta on ollut osa minua niin kauan kuin olen asian ymmärtänyt. En koe olevani äitimateriaalia. Kyse on luontaisesta taipumuksesta.

Jo lapsena ajattelin, että haluan pitää asian itselläni, sillä moni puhui jo silloin perheen perustamisesta samaan tapaan kuin ammatinvalinnasta: ’Musta tulee isona...’ Olen pitkään toivonut salaa, että olisin fyysisesti lapseton, että hedelmällisyyteni siirtyisi jollekin hyvälle vanhemmalle, joka haluaa omistautua vanhemmuudelle. En kuitenkaan ole selvittänyt asiaa enkä todennäköisesti selvitä.

Olen sitoutuva, vastuuntuntoinen, huolehtiva ja hoivaava naisihminen. Olen nelihenkisen sisaruskatraan esikoinen, jonka kotiäiti on kasvattanut, jonka perhe on yhä koossa ja jonka vanhemmat ovat yhä yhdessä.

Minulla on 9-vuotinen hyvä parisuhde miehen kanssa, joka on sielunkumppanini. Avioidumme ensi vuonna. Myöskään hän ei halua lapsia. Puhuimme lapsista jo suhteemme ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina. Ainoa suhteemme suuri kriisi voisi olla se, jos hän yllättäen kertoisi tulleensa toisiin ajatuksiin.”

Me Naisten aiemmin haastattelema Niku Hooli kavi läpi ison parisuhdekriisin, kun hänen puolisonsa painotti häiden kynnyksellä, ettei halua koskaan lapsia. Lue Nikun haastattelu tästä: 


2. Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on joillekin ongelma?

Freija, 34: ”Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä koe, että se on valinta. Olen tuntenut hyvin vahvasti aina, että se on minulle ainoa oikea tie elämässä.

Vapaaehtoisesti lapsettomia on totta kai moneen junaan, mutta minulla varmuus siitä, etten halua lapsia, on aina ollut läsnä. Lapsiperhe-elämä ei kiinnosta minua, enkä erityisemmin edes pidä lapsista. Ihmettelenkin siksi suuresti, miksi lapsettomuuteni on ihmisille niin suuri ongelma.

Ihmiset yrittävät monilla tavoin painostaa vapaaehtoisesti lapsetonta hankkimaan lapsia, mikä on absurdia. Eikö ole vain hyvä, että ihminen tiedostaa sen, mitä haluaa elämältään ja mitä ei? Kenen etu on, että ihminen, joka ei halua lapsia eikä edes pidä niistä, tekisi lapsia? Ei ainakaan lapsen, saati äidin.

Kuten tutkija Anna Rotkirch on sanonut, vapaaehtoisesti lapsettomien lapsettomuuden ei tulisi olla syntyvyyden vähenemisen ihmettelijöille ongelma, sillä he ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, eikä heidään mieltä muuteta yhteiskunnallisella porkkanalla tai kepillä. Tärkeämpää olisi panostaa heihin, jotka haluavat lapsia, mutta eivät niitä saa tai epävarman tilanteen takia uskalla hankkia.”

3. Miksi se, ettei vain halua, ei riitä?

Oona, 30: ”En halua lapsia, koska en ole koskaan pitänyt lapsista enkä ole koskaan kokenut tarvetta lisääntyä. Minua ärsyttää se, että lapsettomuuteen pitää kaivamalla löytää jokin syvällisempi selitys. Minä en vain halua lapsia, ja sen pitäisi riittää.

Totta kai valintani mahdollistaa minulle paljon asioita, jotka lapsen kanssa olisivat lähes mahdottomia tai vähintään hankalia. Mutta se ei ole tärkein agenda taustalla. Eivätkä ilmastosyytkään, vaikka nykyään on mukava bonus tietää tekevänsä luonnon hyväksi oikea ratkaisu.

Lapset ovat mielestäni ärsyttäviä ja pitävät meteliä. Jos minulla olisi jonkinlainen hoitovietti, ottaisin koiran. Ne ovat söpöjä.”


4. Samanlainen ominaisuus kuin silmien väri

Pia, 40: ”Lapsettomuus ei ole ollut minulle ikinä asia, jonka olisin valitsemalla valinnut. Taustalla ei ole myöskään mitään fyysistä syytä, jonka vuoksi en voisi saada lapsia. Näin vain on aina ollut koko ikäni, ilman mitään miettimisiä.

Minulle se, ettei minulla ole lapsia, on ihan samanlainen ominaisuus kuin esimerkiksi siniset silmäni. Se on syntymässä saatu.”

5. ”En halua laittaa elämääni sivuun lapsen vuoksi”

Jessica, 30: ”En ole koskaan erityisemmin välittänyt lapsista, ja ajatus äitiydestä on ollut vieras niin kauan kun muistan. Läheisten lapset ja kummilapset ovat toki rakkaita, mutta vieraiden lasten kanssa olen vaivaantunut.

Olen vapaaehtoisesti lapseton useastakin syystä. Painavimpana ihmiskunnan nykytila: tuntuu, että kaiken maailman ’hulluja’ on enemmän kuin ennen, lasten kiusaaminen on lähtenyt täysin käsistä. Pelkään, että menettäisin järkeni, jos omalle lapselleni jotain sattuisi.

Rehellisesti en myöskään ole halukas laittamaan omaa elämääni sivuun lapsen vuoksi. Haluan nauttia ajasta mieheni kanssa kaksin. Mielestäni olisi väärin tehdä lapsi vain – erittäin kovan – yhteiskunnan painostuksen vuoksi. En halua katkeroitua lapselle tai hankkia lasta vääristä syistä.”

6. Lapsesta huolehtiminen olisi liian rankkaa

Paula, 29: ”En ole koskaan kokenut halua saada lapsia. Lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut asia, jonka olisin nähnyt osana tulevaisuuttani. Hyvin lyhyt ja yksinkertainen vastaus siihen, miksi olen tehnyt valinnan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, on se, että en halua lapsia.

Sitten on muita lisäsyitä, kuten krooniset selkäkivut, jotka tulisivat pahenemaan huomattavasti raskauden aikana. Kärsin myös kroonisesta väsymyksestä: jo itsestäni huolehtiminen työpäivän jälkeen on välillä erittäin rankkaa. En mitenkään voisi huolehtia pienestä lapsesta siihen päälle.

En myöskään usko, että olisin hyvä äiti. Oma äitini on aiheuttanut minulle paljon traumoja ja henkisiä ongelmia. Pelkään, että toistaisin samat virheet huomaamattani oman lapseni kanssa.”


7. Oma rauha on tärkeä asia

Kati, 36: ”Pidän lapsista ja hoidan välillä siskoni lapsia. He ovat minulle rakkaita, ja haluan olla heille superhyvä täti. En kuitenkaan ole koskaan itse halunnut äidiksi.

Teen työtä ihmisten ja hälinän keskellä. Haluan tulla päivän päätteeksi omaan asuntooni rauhaan. Nautin hiljaisesta ja siististä asunnostani, joka on minulle rauhoittumisen paikka. Siellä saan nukkua ja levätä silloin, kun siltä tuntuu, eikä kukaan ole vaatimassa minulta jotain. En kestäisi sitä, että pitäisi koko ajan olla valmiudessa hoitamaan lasta.

Elämäni on parasta juuri nyt. Työ, ystävät, poikakaveri ja perhe riittävät. En kaipaa elämääni mitään muuta. Elän poikaystäväni kanssa aikuisten arkea, jossa saa mennä ja tulla. Se on minulle tärkeää.”

8. Ei, mieleni ei muutu

Mari, 39: ”Muistan, kun leikin pienenä pari vuotta nuoremman serkkuni kanssa kotia. Sanoin hänelle, että en halua ikinä oikeasti lapsia. Serkku vastasi: ’No kyllä niitä pittää tehä.’ Siitä se ajatus sitten lähti.

Olen aina tiennyt, etten halua lapsia. En tiedä, mistä se johtuu. Keskustelin pari vuotta sitten lapsirakkaan ystäväni kanssa aiheesta ja hän naurahti, että hänellä on aina ollut samanlainen sisäsyntyinen tarve tulla äidiksi kuin minulla on ollut olla lapseton.

Monet ovat väittäneet mieleni vielä muuttuvan. Niin ei ole tapahtunut. Välillä olen miettinyt, ovatko sitä hokevat osasyyllisiä vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni. Koska aivan urpo kommenttihan se on.

Totta hitossa minä tiedän, että mieli voi muuttua: mieleni muuttuu monta kertaa päivässä milloin mistäkin. Se on raivostuttavaa. Tiedän, että se voi muuttua lapsiasiassakin. Mahdollisesti sitten, kun on jo liian myöhäistä. Mutta jos niin käy, se on sen ajan murhe. En halua vääntää lapsia ihan vain ’kaiken varalta’.

Parasta on, että rinnallani on mies, joka ei myöskään halua lapsia. Minusta on hassua, että mielenmuutosinttämiset loppuvat heti, kun sanon, ettei mies tahdo lapsia.

Olen sanonut miehelleni, että hän saa lapsia tehdä, jos yhtäkkiä kokee niitä haluavansa. Minun kanssani se ei kuitenkaan todennäköisesti onnistu. Silloin järjestelystä pitää jutella erikseen. Oli minulla joskus sellainenkin mies, joka halusi lapsia. Toivottavasti hänellä on nyt siihen sopivampi parisuhde. Mielestäni näin isojen asioiden kanssa ei kannata jäädä odottelemaan, että jospa toisen mieli muuttuisi.”

Oletko sinä – vapaaehtoisesti tai jostain muusta syystä – lapseton? Voit vastata lapsettomuutta käsittelevään kyselyymme täällä. Teemme myöhemmin aiheesta lisää juttua.

Jutussa esiintyvien naisten nimet on muutettu.

Vierailija

Lohduton vanhuus kirjoitti:
Tulevaisuudessa on paljon yksinäisiä vanhuksia jotka katuvat katkerasti etteivät tehneet lapsia.

Onni on perhe, lapset ja lapsenlapset. Ne nuoruuden ystävät ajan saatossa katoavat kuka minnekin ja lopulta olet vain yksinäinen vanhus jolla ei ole perhettä eikä ystäviä.

vanhainkodit ovat täynnä vanhuksia jotka turhaan odottavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan käymään, jouluksi sentään kortti tulee. luulenpa, että tyytyväisempi se jolla ei ole sitä odottamista ja pettymistä kun ei taaskaan...

Era

Jep, ennen muinoin lapsia tehtiin lauma, jotta edes osa jäi eloon. Jotkut lahkot luulevat edelleen olevan niin.
Lasten kuolleisuus on tosi pieni.
Maailma on myös pieni. Jääkö se lapsi töistä ulkomailla pois hoitamaan vanhempiaan? Tuskin.
Yksinäisyys ei poistu lasten avulla.
Jos syntyy vaikka 5-10 vuoden päästä lapsi, kiittääkö hän vanhempiaan kun seuraa maailman tuhoa. Parempi ihmisten lopettaa sukunsa nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla