Kas, Suomen kuuluisin ja kovapintaisin polliisihan se siinä. Hänkin on oululainen. Kuva: Shutterstock
Kas, Suomen kuuluisin ja kovapintaisin polliisihan se siinä. Hänkin on oululainen. Kuva: Shutterstock

Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos kaikki voisivat olla oululaisia.

Kuuluuko sinunkin ystäväpiiriisi oululainen? Vai tutustuitko Suomen leppoisimpiin ihmisiin Oulun-visiitilläsi? Onpa oululaiseen törmännyt sitten missä tahansa päin maailmaa, hänen kanssaan tulee taatusti toimeen heti. ”Mistä se nää oot?”, kysyy oululainen lyöttäytyessään juttusille.

Oululaisissa on yksi yhteinen piirre, jota ei voi olla huomaamatta: he ovat erittäin itsevarmoja. He juttelevat kaikille sujuvasti, osaavat nauraa itselleen ja ovat yksinkertaisesti menestyjiä. Samaan aikaan heitä on helppo ihailla – ja ehkä vähän vihatakin.

Mistä oululaisten vahva itseluottamus johtuu? Keksimme ainakin seitsemän perustelua sille, miksi Oulusta tulee Suomen itsevarmimmat ihmiset.

 

1. Oululainen assuu pohjoisen sulatusuunissa

Kutakuinkin keskellä Suomea sijaitseva Oulu on Pohjolan keskus, joka vetää puoleensa väkeä niin etelästä kuin pohjoisesta. Sinne tullaan niin opiskelemaan kuin töiden perässä.

Monikulttuurinen ja kansainvälinen kaupunki kasvattaa sen asukkaiden itsetuntoa, se on selvä.

Oululaiset ovat ottaneet sopivasti vaikutteita monista maakunnista, mutta osanneet pitää kiinni myös omista tavoista ja perinteistään. Ja varsinkin siitä murteestaan: Ossaakko nää ajjaa polokupyörällä? Laitakko nää kahavia maituun? Syökkö nää känkkyä?

Kansainvälisyys kuuluu Oulun murteessakin. Kävelykadun nimi Rotuaari tulee alun perin ranskan kielen sanasta trottoir, joka tarkoittaa jalkakäytävää. Karkkeja kutsutaan Oulussa kompiaisiksi, joka tulee sekin ranskasta. ”Combien?”, paljonko. Näin kyselivät ranskalaiset merimiehet aikoinaan Oulun torilla makeisista.

Muuten, tiedättekö mitä oululainen sanoo lapselleen, kun pitää jäädä pois bussista? ”Piippaappa ja paappa pipo päähän!”

Tietenkin! Tuota ei tyhymempi heti tajuaisi.

2. Oululainen polokee varmemmin

Oulu on Suomen Kööpenhamina tai Amsterdam, paitsi tietysti parempi, koska Pohjolan pyöräilypääkaupungissa vintataan polkupyörällä silloinkin, kun etelän ihminen kutsuisi tilannetta jo ”lumikaaokseksi”. Pyörällä on helppo mennä missä tahansa päin kaupunkia: tasaista maastoa ja leveitä kaistoja riittää. Kaikki oululaiset pyöräilevät ja antavat myös tietä toisille. Kukaan ei nillitä eikä ole aggressiivinen.

Vaivaton liikennekulttuuri parantaa elämänlaatua ja vaikuttaa jopa siihen, millaisena oululainen kokee elämänsä. Oululaiset ovatkin itse ihan kuten heidän pyöräilykulttuurinsa: mutkattomia ja luontevia.

Torinranta. Kollektiivinen kokoontumispaikka Oulussa. Kuva: Shutterstock
Torinranta. Kollektiivinen kokoontumispaikka Oulussa. Kuva: Shutterstock

 

3. Oululainen ei ossaa hävetä

Nolottaako sinuakin aina pienenkin mokan jälkeen?

Ota mallia oululaisesta: hekin kyllä osaavat nolostella – mutta jos sellaista tapahtuu, se menee sekunnissa ohi. Sen jälkeen oululainen heittää tapahtuneesta jo vitsiä ja nauraa itselleen isoon ääneen – ja käy uuteen yritykseen. Näin kasvetaan todellisiksi johtajiksi. Esimerkkinä tästä on muun muassa Oulun Kärpät, joka voitti jääkiekon Suomen mestaruuden vuonna 2018 kolmen vuoden tauon jälkeen, vaikka muissa kiekkokaupungeissa uskottiin Kärppien olevan jo historiaa.

 

4. Oululainen käskyttää pehemiämmin

Onko työpaikallasi oululainen pomo tai kollega? Onnea! Olet saanut tiimiisi loistotyypin. Itsevarmat oululaiset ovat luontaisia johtajia. Oulussa ei turhia kaunistella ja kierrellä, vaan siellä pyydetään suoraan. Kun oululainen haluaa sinun tekevän jotain, hän lisää silti mukaan lempeän ppa-päätteen: otappa, teeppä, sanoppa… Tämä leppoisa käskytysmuoto opitaan kotona jo varhain.

 

5. Oululainen joutuu karraistumaan luonnostaan

Pyörällä ajaminen pakkasessa. Onnikan odottelu jäätävässä tuulessa. Tuntien jonotus Tapsan tansseihin Torikadun kulmilla. Luonnonolosuhteet karaisevat oululaista jo pienestä pitäen. Talvet ovat Oulussa yhä talvia paukkupakkasineen, ja Perämereltä puhaltaa usein kesäisinkin hyytävä viima. Mutta oululainen osaa varustautua: kevyttoppatakki kulkee hänellä käsilaukussa kesät talvet.

Nallikari. Oulun Riviera. Kuva: Shutterstock
Nallikari. Oulun Riviera. Kuva: Shutterstock

 

6. Oululainen kattoo pidempään

Näikkö nää paljon tuttuja junassa? Oululaiset tuntevat toisensa ja luulevat, että kaikki muutkin tuntevat heidät.  Jos oululaiset eivät tunne uutta kulkijaa, he tulevat juttelemaan suoraan – ilman mitään takaa-ajatuksia. ”Kenenkä tyttöjä sitä ollaan” on tuttu kysymys, joka esitetään helposti tuntemattomalle lähikaupassa, festarijonossa tai uimarannalla. Tuntematonta saatetaan myös tuijottaa pitkään, jos kysyttelyyn ei ole mahdollisuuksia. Varsinkin Rotuaarilla, tuolla tunnetulla kävelykadulla, ja torinrannassa tuijotus kuuluu asiaan.

Ulkopaikkakuntalaisista oululaisten tuijotus voi tuntua häiritsevältä, kun taas oululainen kokee muiden paikkakuntalaisten nopeat vilkaisut tai maahankatsomiset helposti epämiellyttäväksi. Tuijottaminen ei kiusaa oululaista lainkaan!

 

7. Oululainen hymmyilee leveämmin

Oulun keskusta on pieni ja kompakti, mutta se on vain iloinen asia. Kaikki palvelut ovat lähellä ja niitä on riittävästi. Jos jotain ei löydy Oulusta, ei sitä tarvita.

Erityisen ylpeitä oululaiset ovat palvelukulttuuristaan, joka on aina ystävällistä ja leppoisaa. Asiakas otetaan vastaan sydämellisin tervehdyksin ja runsain hymyin minne ikinä hän meneekin.

Mutta miksipä eivät hymyilisi? Ovathan he sentään oululaisia.