Kas, Suomen kuuluisin ja kovapintaisin polliisihan se siinä. Hänkin on oululainen. Kuva: Shutterstock
Kas, Suomen kuuluisin ja kovapintaisin polliisihan se siinä. Hänkin on oululainen. Kuva: Shutterstock

Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos kaikki voisivat olla oululaisia.

Kuuluuko sinunkin ystäväpiiriisi oululainen? Vai tutustuitko Suomen leppoisimpiin ihmisiin Oulun-visiitilläsi? Onpa oululaiseen törmännyt sitten missä tahansa päin maailmaa, hänen kanssaan tulee taatusti toimeen heti. ”Mistä se nää oot?”, kysyy oululainen lyöttäytyessään juttusille.

Oululaisissa on yksi yhteinen piirre, jota ei voi olla huomaamatta: he ovat erittäin itsevarmoja. He juttelevat kaikille sujuvasti, osaavat nauraa itselleen ja ovat yksinkertaisesti menestyjiä. Samaan aikaan heitä on helppo ihailla – ja ehkä vähän vihatakin.

Mistä oululaisten vahva itseluottamus johtuu? Keksimme ainakin seitsemän perustelua sille, miksi Oulusta tulee Suomen itsevarmimmat ihmiset.

 

1. Oululainen assuu pohjoisen sulatusuunissa

Kutakuinkin keskellä Suomea sijaitseva Oulu on Pohjolan keskus, joka vetää puoleensa väkeä niin etelästä kuin pohjoisesta. Sinne tullaan niin opiskelemaan kuin töiden perässä.

Monikulttuurinen ja kansainvälinen kaupunki kasvattaa sen asukkaiden itsetuntoa, se on selvä.

Oululaiset ovat ottaneet sopivasti vaikutteita monista maakunnista, mutta osanneet pitää kiinni myös omista tavoista ja perinteistään. Ja varsinkin siitä murteestaan: Ossaakko nää ajjaa polokupyörällä? Laitakko nää kahavia maituun? Syökkö nää känkkyä?

Kansainvälisyys kuuluu Oulun murteessakin. Kävelykadun nimi Rotuaari tulee alun perin ranskan kielen sanasta trottoir, joka tarkoittaa jalkakäytävää. Karkkeja kutsutaan Oulussa kompiaisiksi, joka tulee sekin ranskasta. ”Combien?”, paljonko. Näin kyselivät ranskalaiset merimiehet aikoinaan Oulun torilla makeisista.

Muuten, tiedättekö mitä oululainen sanoo lapselleen, kun pitää jäädä pois bussista? ”Piippaappa ja paappa pipo päähän!”

Tietenkin! Tuota ei tyhymempi heti tajuaisi.

2. Oululainen polokee varmemmin

Oulu on Suomen Kööpenhamina tai Amsterdam, paitsi tietysti parempi, koska Pohjolan pyöräilypääkaupungissa vintataan polkupyörällä silloinkin, kun etelän ihminen kutsuisi tilannetta jo ”lumikaaokseksi”. Pyörällä on helppo mennä missä tahansa päin kaupunkia: tasaista maastoa ja leveitä kaistoja riittää. Kaikki oululaiset pyöräilevät ja antavat myös tietä toisille. Kukaan ei nillitä eikä ole aggressiivinen.

Vaivaton liikennekulttuuri parantaa elämänlaatua ja vaikuttaa jopa siihen, millaisena oululainen kokee elämänsä. Oululaiset ovatkin itse ihan kuten heidän pyöräilykulttuurinsa: mutkattomia ja luontevia.

Torinranta. Kollektiivinen kokoontumispaikka Oulussa. Kuva: Shutterstock
Torinranta. Kollektiivinen kokoontumispaikka Oulussa. Kuva: Shutterstock

 

3. Oululainen ei ossaa hävetä

Nolottaako sinuakin aina pienenkin mokan jälkeen?

Ota mallia oululaisesta: hekin kyllä osaavat nolostella – mutta jos sellaista tapahtuu, se menee sekunnissa ohi. Sen jälkeen oululainen heittää tapahtuneesta jo vitsiä ja nauraa itselleen isoon ääneen – ja käy uuteen yritykseen. Näin kasvetaan todellisiksi johtajiksi. Esimerkkinä tästä on muun muassa Oulun Kärpät, joka voitti jääkiekon Suomen mestaruuden vuonna 2018 kolmen vuoden tauon jälkeen, vaikka muissa kiekkokaupungeissa uskottiin Kärppien olevan jo historiaa.

 

4. Oululainen käskyttää pehemiämmin

Onko työpaikallasi oululainen pomo tai kollega? Onnea! Olet saanut tiimiisi loistotyypin. Itsevarmat oululaiset ovat luontaisia johtajia. Oulussa ei turhia kaunistella ja kierrellä, vaan siellä pyydetään suoraan. Kun oululainen haluaa sinun tekevän jotain, hän lisää silti mukaan lempeän ppa-päätteen: otappa, teeppä, sanoppa… Tämä leppoisa käskytysmuoto opitaan kotona jo varhain.

 

5. Oululainen joutuu karraistumaan luonnostaan

Pyörällä ajaminen pakkasessa. Onnikan odottelu jäätävässä tuulessa. Tuntien jonotus Tapsan tansseihin Torikadun kulmilla. Luonnonolosuhteet karaisevat oululaista jo pienestä pitäen. Talvet ovat Oulussa yhä talvia paukkupakkasineen, ja Perämereltä puhaltaa usein kesäisinkin hyytävä viima. Mutta oululainen osaa varustautua: kevyttoppatakki kulkee hänellä käsilaukussa kesät talvet.

Nallikari. Oulun Riviera. Kuva: Shutterstock
Nallikari. Oulun Riviera. Kuva: Shutterstock

 

6. Oululainen kattoo pidempään

Näikkö nää paljon tuttuja junassa? Oululaiset tuntevat toisensa ja luulevat, että kaikki muutkin tuntevat heidät.  Jos oululaiset eivät tunne uutta kulkijaa, he tulevat juttelemaan suoraan – ilman mitään takaa-ajatuksia. ”Kenenkä tyttöjä sitä ollaan” on tuttu kysymys, joka esitetään helposti tuntemattomalle lähikaupassa, festarijonossa tai uimarannalla. Tuntematonta saatetaan myös tuijottaa pitkään, jos kysyttelyyn ei ole mahdollisuuksia. Varsinkin Rotuaarilla, tuolla tunnetulla kävelykadulla, ja torinrannassa tuijotus kuuluu asiaan.

Ulkopaikkakuntalaisista oululaisten tuijotus voi tuntua häiritsevältä, kun taas oululainen kokee muiden paikkakuntalaisten nopeat vilkaisut tai maahankatsomiset helposti epämiellyttäväksi. Tuijottaminen ei kiusaa oululaista lainkaan!

 

7. Oululainen hymmyilee leveämmin

Oulun keskusta on pieni ja kompakti, mutta se on vain iloinen asia. Kaikki palvelut ovat lähellä ja niitä on riittävästi. Jos jotain ei löydy Oulusta, ei sitä tarvita.

Erityisen ylpeitä oululaiset ovat palvelukulttuuristaan, joka on aina ystävällistä ja leppoisaa. Asiakas otetaan vastaan sydämellisin tervehdyksin ja runsain hymyin minne ikinä hän meneekin.

Mutta miksipä eivät hymyilisi? Ovathan he sentään oululaisia.

 

Niin iso tutkimus väittää. Arvatkaa, onko toiseksi haluttavin 50-vuotias nainen?

Tiedettä on taas tehty! Jenkeissä, jossa on tutkittu isoa otosta deittipalvelun asiakkaita. Tutkimuksen annista on uutisoitu paljon, ja sieltä löytyy kiinnostavia tuloksia, muun muassa se, että parhaiten nettideittailussa toimivat ”terve” -tyyppiset lyhyet keskustelunaloitukset. Monisanaisuus ei toimi. 

Mutta ei mennä siihen. Tutkimuksessa nimittäin havaittiin lisäksi, että pieni osa deittailijoista oli kaikkien mielestä kiinnostavia ja sai valtaosan viesteistä. Deittailijat asettuivat selvään järjestykseen haluttavuutensa perusteella – ja kun järjestystä tarkastellaan, käy ilmi, että naisten haluttavuus vähenee tasaisesti heti 18 ikävuoden jälkeen. Miehet taas ovat heteronaisten mielestä kiinnostavimmillaan 50-vuotiaina.

Tieto on kaikkien aikuisten naisten kannalta masentava, mutta se toisaalta selittää muutamia julkkisliittoja ja miljoona elokuvaa, joissa yli viisikymppisen sankarismiehen tyttöystävä on 25-vuotias ja sivuosassa, sankarin mummon roolissa, on nelikymppinen nainen. Mitä sanoo tutkimustuloksesta rakkaudesta vastikään itsekin uutta tutkimustietoa julkaissut kasvatustieteen professori Satu Uusiautti Lapin yliopistosta?

–  Minusta tässä voisi vähän kyseenalaistaa deittipalvelun valintaa. Tutkimusaineiston mukaan haluttavimpia kumppaneita ovat nuoret aasialaissyntyiset naiset ja miehistä 50-vuotiaat, valkoiset heteromiehet. Se herättää kysymyksiä: minkälainen kysyntä ja tarjonta tutkitussa deittipalvelussa kohtaa? Ja voikohan tulosta yleistää?

”Tutkimuksessa nimittäin havaittiin lisäksi, että pieni osa deittailijoista oli kaikkien mielestä kiinnostavia.”

Uusiautti toteaa, että vaikkei menisi julistamaan tutkimustuloksia totuutena, arkikokemus kertoo samaa: miehen vanheneminen ei ole yhtä epäseksikästä kuin naisen. Viisikymppisen naisen on vaikeaa löytää nuorta tai ikäistään romanttista seuraa. Miksi miehen ei ole? Eikö ole erikoista, että vaikka kulttuurissamme ihannoidaan nuoruutta, monenikäiset naiset yhä edelleen tykkäävät keski-ikäisistä miehistä?

– Osittain asiaa voisi ehkä selittää kehityspsykologialla. Naiset ja miehet kehittyvät hyvin eri tahtiin, joten naiset saattaisivat siksi hakea vanhempaa miestä. Sellainen on jo aikuiseksi kasvanut ja siksi luotettava, Uusiautti miettii.

Perinteisesti vanhemman miehen vetovoimaa on selitetty sillä, että naiset hakevat puolisosta taloudellista turvaa. Sellainen asetelma ei ehkä ole nykymaailman juttu, mutta vanhat kaavat voivat elää kulttuurissa yllättävän pitkään.

– Sosiaaliset normit istuvat tiukassa ja muuttuvat hitaammin kuin ympäristö, Uusiautti toteaa.

Uusiautti toteaa, että kumppaninvalintakriteereistä on paljon teorioita, ja eniten suosiota nauttii edelleen samanlaisuusteoria. Ihmiset hakevat useimmiten suunnilleen samanikäistä, samat arvot ja kiinnostuksen kohteet jakavaa ihmistä. Ehkä siksi reaalimaailmassa on monesti kaikesta huolimatta niin, että maailman upeimmat valiot, viisikymppiset miehet, seurustelevatkin viisikymppisten eivätkä 18-vuotiaiden naisten kanssa.

Todistus tosielämästä

Asiaa on kysyttävä myös 50-vuotiaalta, valkoiselta heteromieheltä. Kirjailija ja toimittaja Roman Schatz tosin kertoo puhelimessa täyttävänsä kohta 58 vuotta, mutta pystyy vahvistamaan tutkimustuloksen.

– Arkielämässäni en tee kyllä yhtään mitään sillä, vaikka olisinkin jonkun mielestä viehättävä. Mutta muistan, että kun 30-vuotiaana löysin ensimmäisen harmaan hiukseni, olin että voi helvetti. Nyt olen täysharmaa ja huomaan, että siitä on pelkästään hyötyä!

Schatz veikkaa, että viisikymppisen miehen lumovoima liittyy osittain siihen, että hänellä on luultavasti rahaa (”paitsi ei mulla”) tai jonkinlainen asema. Osittain kyse on iän tuomasta viisaudesta.

”Nyt olen täysharmaa ja huomaan, että siitä on pelkästään hyötyä!”

– Kyllä osa meistä viisastuu! Minä ainakin olen pitkäjänteisempi, suvaitsevaisempi, anteeksiantavaisempi ja ymmärtäväisempi ihminen ja rennompi isä ja rakastaja nyt kuin kolmekymppisenä. Tässä iässä miehellä on joka päivä riski saada sydäninfarkti, aivoinfarkti ja kolme syöpää. Tietoisuus siitä muuttaa elämänasennetta.

Schatz muistelee, että kolmekymppisenä elämäntilanne ei tukenut rentoutta: yhtä aikaa piti suorittaa isyyttä, uraa ja avioliittoa, ja missään ei pystynyt onnistumaan tarpeeksi hyvin.

– Se oli idioottimaista aikaa. Nyt mun ei tarvitse enää miettiä, mitä musta tulee isona tai näyttää maailmalle – tai edes omalle faijalle, koska hän on kuollut.
 

Kuinka iso osa omista vaatteista onkaan loppujen lopuksi käytössä?

Tässäpä ihastuttavan kamala kysymys: kuinka isoa osaa vaatteistasi et ole käyttänyt viimeisimpään vuoteen?

Aina on se yksi mekko, jota käytetään maksimissaan kerran parissa vuodessa. Farkut, joihin vielä jokin päivä aikoo mahtua. Totuus on, että jopa yli 60 prosenttia vaatteistasi saattaa lojua kaapissasi tyhjänpanttina.

Näin kertoo Movingan tuore tutkimus, jossa tarkasteltiin ihmisten osto- ja kulutuskäyttäytymistä 20 maassa. Movinga on Saksassa ja Ranskassa toimiva yritys, joka auttaa erilaisissa muuttoihin ja säilitykseen liittyvissä tarpeissa.

Tutkimuksen mukaan suomalaistet ajattelevat keskimäärin, että noin 30 prosenttia omista vaatteista on sellaisia, joita ei ole käyttänyt yli vuoteen. Todellisuudessa kyseinen luku on keskimäärin yli 60 prosenttia.

Yli puolet vaatteistamme saattavat siis olla vaatekaapissa vain koristeena. Miksi ihmeessä täytämme kaapit ja laatikot vaatteilla, joita emme edes käytä?

”Emme välttämättä edes muista, mitä olemme ostaneet.”

Yliopistotutkija Hannele Kauppinen-Räisäsen mukaan ilmiölle voi olla paljon erilaisia syitä. Kauppinen-Räisänen on erikoistunut muun muassa kuluttajakäyttäytymisen tutkimiseen.

– Nykyään tehdään yhä enemmän ja enemmän heräteostoksia. Se tarkoittaa, että ostopäätös tehdään nopeasti ostotilanteessa. Päätöksentekoprosessi on todella lyhyt, eikä silloin todennäköisesti kauheasti paneuduta siihen, tarvitseeko tuotetta, Kauppinen-Räisänen sanoo.

– Sellaisessa ajassa ei ehdi juuri syntyä suhdetta vaatteeseen. Aina emme välttämättä edes muista, mitä olemme ostaneet. Siksi vaatteita unohtuu kaappiin. Emme oikeasti muista, mitä kaikkea siellä on.

Myös luottokortti- ja verkkokauppashoppailu on lisännyt nopeasti tehtävien ostosten määrää.

– On hirveän helppoa tilata tuotteita ja ne tulevat nopeasti kotiin. Ja vaikka esimerkiksi palauttaminen on tehty yksinkertaiseksi, se voi siitäkin huolimatta kuitenkin jäädä tekemättä. Silloin vaatteita, joita ei edes halua, voi jäädä kaappiin pyörimään, Kauppinen-Räisänen sanoo.

– Jos käyttäisimme fyysistä rahaa, ostopäätöksiä tuskin tehtäisiin niin pikaisesti. Päätöksentekoprosessi olisi todennäköisesti pidempi, kun rahan kulumisen oikeasti näkee.

Häpeältä piilottelua

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, kuinka iso osa vaatteista pysyy edelleen käyttämättömänä muuton jälkeen. Suomalaiset arvioivat, että omista vaatteista sellaisia on noin 5 prosenttia, mutta todellisuus iskee jälleen päin pläsiä.

Oikeasti suomalaisten vaatteista 12 prosenttia on sellaisia, jotka tuodaan uuteen kotiin asti, mutta jotka eivät edelleenkään pääse käyttöön.

Taustalla saattaa olla Kauppinen-Räisäsen mukaan häpeä.

”Vaatteet voivat olla muistutuksia erilaisista asioista.”

– Kun on ostanut jotain, eikä sitä sitten käytäkään, niin sehän kertoo huonosta ostopäätöksestä ja yleensäkin kehnosta päätöksenteosta. Jos kaapissa roikkuu satasen mekko, jota ei koskaan käytä, niin kyllähän siitä tulee vähän huono fiilis. Jos sen mekon hävittäisi, se tarkoittaisi, että on tehnyt vain huonot kaupat, Kauppinen-Räisänen sanoo.

– Sitten sitä tunnetta hyvittää itselleen uskottelemalla, että kyllä minä sitä vielä joskus käytän.

Toisaalta myös vaatteisiin voi liittyä aitoa tunnearvoa, vaikka niitä ei enää syystä tai toisesta haluaisi käyttää. Myös kierrättäminen on tänä päivänä helppoa.

– Vaatteet voivat olla muistutuksia erilaisista asioista. Jos ostoksella on vaikkapa palkinnut itsensä onnistumisen jälkeen, ne vaatteet kertovat siitä tarinasta tai tilanteesta. Lisäksi vaikkapa lomareissulta ostettu vaate voi olla ihana muisto, vaikka sitä ei koskaan käyttäisi, Kauppinen-Räisänen sanoo.

– Onneksi myös tuotteiden jälleenmyynti ja kierrättäminen on tehty helpoksi esimerkiksi nettikirppiksien myötä.

!

Lojuuko sinunkin kaapissa liuta vaatteita, joita et edes muista ostaneesi? Asiantuntija kertoo, mistä se johtuu

On tiedossa koska muuttamassa.Jouduin ihmettelemään Lahdessa työkokeilupaikassa kun silmä vältti niin eräät toiset työkokeilijat kehtasivat pölliä vaatteitani luullen että en huomaa! Siis ilman muuta merkkipaitojen ja huivien katoamiset huomasin kun olin varautunut siistiin asuun työnhakuun mennessä.Eli jossain (facebook?)nettikirpparilla niitä sitten ilmeisesti myydään. Ihmetelty että niin pitkäkyntistä sakkia että rahaakin onnistuneet viemään niin pomoa myöten yritetään painaa villaisella...
Lue kommentti