Kirgisian Karakolissa kerrostalon seinään on maalattu tyttö ja poika, jolla on perinteinen kirgiisipäähine. Morsiamenryöstöjä perustellaan usein perinteillä.
Kirgisian Karakolissa kerrostalon seinään on maalattu tyttö ja poika, jolla on perinteinen kirgiisipäähine. Morsiamenryöstöjä perustellaan usein perinteillä.

Kirgisiassa siepataan vuosittain tuhansia naisia pakkoavioliittoon. Monet yrittävät vain sopeutua kohtaloonsa, mutta kaikki eivät selviä traumaattisesta kokemuksesta edes hengissä. 

Aijan lähti töistä seitsemältä. Työpäivä oli ollut aivan tavallinen.

23-vuotias nainen hyppäsi tavalliseen tapaansa marshrutkaan eli minibussiin kotikaupungissaan Kirgisian Karakolissa ja jäi kyydistä sadan metrin päässä kotoaan. Sitten hänen viereensä ajoi auto.

Autosta nousi kaksi tuntematonta miestä, jotka pakottivat hänet sisään. Autossa oli kolme miestä lisää. Aijanille kerrottiin, että yksi miehistä olisi hänen tuleva aviopuolisonsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aijan tiesi heti, mistä oli kyse. Kirgisiassa monet tuntevat jonkun, joka on kidnapattu ja pakotettu naimisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– En voinut kuvitellakaan, miten tuskallista se on, ennen kuin koin sen itse, hän sanoo.

Tuosta illasta on nyt viisi vuotta. Arvioiden mukaan Kirgisiassa siepataan vuosittain lähes 12 000 naista pakkoavioliittoa varten. Tarkkoja lukuja ei ole, mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa 14–16 prosenttia kirgialaisten avioliitoista on solmittu jonkinasteisen pakottamisen seurauksena.

Pakkoavioliiton kokenut Aijan uskoo, että avoimuus on paras tapa ehkäistä morsiamenryöstöjä.
Pakkoavioliiton kokenut Aijan uskoo, että avoimuus on paras tapa ehkäistä morsiamenryöstöjä.

Miehisyyden osoitus

Morsiamenryöstöjä tehdään monissa muissakin maissa, mutta Kirgisiassa ne alkoivat lisääntyä sen jälkeen, kun maa itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991, sanoo tutkija Larisa Ilibezova.

Ilibezova johtaa Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä toimivaa tutkimuslaitosta, joka tutkii muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kouluttaa viranomaisia. Tasa-arvoaktivistien ansiosta pakkoavioliitoista on alettu viime vuosina keskustella maassa kriittisemmin.

Neuvostojäänteet ovat Kirgisiassa yhä läsnä: rakennuskanta on vanhaa, Lenin-patsaat seisovat aukioilla ja vanha Lada on yleinen kulkuväline kuoppaisilla teillä.

Ilibezovan mukaan Neuvostoliiton romahduksen mukana Kirgisialta katosi ideologinen pohja. Tilalle tarvittiin jotakin, ja moni alkoi tukeutua niin sanottuihin perinteisiin arvoihin. Esimerkiksi tiukempi islamin tulkinta on viime vuosina saanut lisää jalansijaa, vaikka perinteisesti kirgisialaiset ovat maltillisia muslimeja.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen koulutuksen laatu on heikentynyt ja elannon hankkiminen on hankaloitunut. Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, perinteiset arvot tuovat turvaa.

Tutkimusten mukaan sieppaajilla on usein heikot ammatilliset näkymät, alhainen koulutustaso sekä huono itsetunto.

– Kaappaamisen avulla mies voi todistaa olevansa mies ja pystyvänsä perustamaan perheen. Tutkimuksemme mukaan sieppauksen syynä voi olla myös se, että nainen on jättänyt miehen huomiotta. Mies siis pelkää menettävänsä naisen. Sen sijaan, että naiselle annettaisiin kukkia tai juteltaisiin, hänet kidnapataan, Ilibezova kertoo.

Osa kirgisialaisista puolustelee morsiamenryöstöjä sillä, että ne juontavat juurensa vanhaan paimentolaiskulttuuriin. Ryöstöjä myös vähätellään, koska jotkut naiset suostuvat järjestelyyn karatakseen vanhemmiltaan tai välttääkseen hääkulut.

Taustalla vaikuttavat myös konservatiiviset käsitykset sukupuolirooleista. Esimerkiksi YK:n väestörahaston vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa kirgisialaisista kyllä vastustaa morsiamenryöstöjä. Konservatiiviset arvot näkyvät kuitenkin siinä, että 17 prosenttia naisista ja 21 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että kidnapatun naisen on jäätävä avioliittoon, koska ”tytön pitää totella”.

Ilibezovan mukaan morsiamenryöstöt eivät ole koskaan olleet Kirgisiassa perinne ainakaan nykymuodossaan. Silloin kun nainen ei suostu tekoon, kyse on yksinkertaisesti väkivaltaisesta tavasta rakentaa parisuhde.

Larisa Ilibezova tutkii naisiin kohdistuva väkivaltaa Kirgisiassa ja kouluttaa viranomaisia.
Larisa Ilibezova tutkii naisiin kohdistuva väkivaltaa Kirgisiassa ja kouluttaa viranomaisia.

Kun perhekään ei auta

Tyypillisessä kidnappauksessa on mukana sulhasen perhe ja ystävät. Osa auttaa ryöstössä, osa on valmiiksi odottamassa hääjuhlan alkua. Juhliin tuotu morsian painostetaan suostumaan liittoon. Suvun naiset panevat hänen päähänsä väkisin huivin merkkinä suostumuksesta, minkä jälkeen pariskunta vihitään.

Aijan kertoo, että hänen kaappauksessaan tärkeässä roolissa oli voimakastahtoinen anoppi, joka halusi nuorimmalle pojalleen vaimon. Anoppi oli käynyt sieppausta edeltäneenä päivänä jopa Aijanin työpaikalla saadakseen lisätietoa tulevasta miniästään.

Aijan ei antanut sieppaajille periksi helposti. Hän oli koulutettu, työssä käyvä nainen, jolla oli oma elämä ja poikaystävä. Hän yritti puhua miehen suvulle järkeä.

– Heitä oli todella vaikea vastustaa. He eivät kuunnelleet vaan sanoivat, että mies on hyvä ja että hekin ovat menneet tällä tavalla naimisiin. Kun yritin estää heitä pukemasta minulle morsiusvaatteita, kynteni katkesi, ja se sattui. Vasta silloin aloin itkeä, Aijan sanoo silmiään pyyhkien.

Aijan tiesi, että kidnappaukset ovat Kirgisiassa laittomia. Siitä huolimatta hän ei soittanut poliisille vaan ystävilleen ja veljelleen. Kun velikään ei pystynyt ylipuhumaan sieppaajia ja sulhasen perhe ryhtyi valmistelemaan lahjojen lähettämistä Aijanin perheelle, tämä luovutti – kuten useimmat kidnapatut naiset.

Ilibezovan mukaan on yleistä, ettei kidnapattu nainen saa tukea perheeltään.

– 95 prosentissa tapauksista pakkoavioliittoon liittyy myös seksuaalista väkivaltaa. Jos perhe uskoo, että nainen on menettänyt neitsyytensä, se ei välttämättä enää halua tätä takaisin. Jos ei ole neitsyt, ei voi mennä enää uusiin naimisiin, hän sanoo.

Menetetty mahdollisuus rakkauteen

Symbat, 48, taipui avioliittoon lopulta perheensä takia.

–  Tieto kaappauksestani levisi nopeasti kotiini asti. Olisi ollut häpeä vanhemmilleni, jos en olisi jäänyt taloon, hän sanoo.

Moni nainen jättää rikosilmoituksen tekemättä häpeän takia. Eikä poliisi aina muutenkaan suhtaudu ryöstöihin vakavasti. Esimerkiksi vuonna 2016 vain 27 kidnappaustapausta johti tuomioon.

Usein naiset kokevat liitossa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Myös vastuu kodin ja lasten hoidosta lankeaa heille. Ilibezova kertoo, että seksuaalinen väkivalta on joissakin tapauksissa johtanut naisten itsemurhiin.

Symbatin huijasi aikoinaan naimisiin oma ystävätär. Tämä houkutteli hänet syntymäpäiväjuhliin, jotka paljastuivatkin Symbatin omiksi häiksi. Nainen kieltäytyi jyrkästi liitosta, ja koko yön kestäneen kamppailun jälkeen sulhasen perhe lupasikin päästää hänet vapaaksi. Se oli valetta: lopulta Symbat puettiin hääasuun.

– En pystynyt lopettamaan itkemistä, mutta he vain antoivat minulle suudelmia ja toivottivat minut tervetulleeksi perheeseen.

Siitä on nyt lähes 30 vuotta.

Tapaamme Symbatin Biškekin lähiössä. Juttelemme vaivihkaa autossa, jotta emme herättäisi liikaa huomiota. Mies on onneksi monen tunnin matkan päässä Issyk-Kul-järven maaseudulla.

Elämä ei ole ollut helppoa. Symbatilla on neljä lasta, joita hän tapaa vain kerran kuussa, sillä hänen on käytävä töissä biškekiläisessä ompelimossa.

– Mietin, millaista elämäni olisi ollut, jos tätä ei olisi tapahtunut. Ehkä olisin löytänyt todellisen rakkauteni. Ennen ryöstöä suunnittelin myös taideopintoja, hän sanoo hiljaa.

Eikö mies ole koskaan selittänyt tekoaan?

Symbat on hetken hiljaa.

– Ei hän ole selittänyt mitään enkä minä ole koskaan kysynyt. En vieläkään tiedä hänen tunteistaan minua kohtaan.

Symbat elää yhä sieppaajansa kanssa. Miehen motiivit – ja tunteet – ovat Symbatille yhä mysteeri.
Symbat elää yhä sieppaajansa kanssa. Miehen motiivit – ja tunteet – ovat Symbatille yhä mysteeri.

Kirgisian ryhtiliike

Symbatin mukaan hänen nuoruudessaan kotiseudun tytöistä melkein kaikki kokivat saman kohtalon. Viime vuosina ryöstöt ovat hänen mielestään vähentyneet.

Näin voi ollakin, sillä Kirgisia on ryhdistäytynyt taistelussa pakkoavioliittoja vastaan. Etenkin pääkaupunki Biškekissä toimiva vireä tasa-arvoliike tekee valistustyötä, ja myös viranomaiset ovat tehostaneet työtään.

Vuonna 2013 lainsäädäntöä kiristettiin. Alle 17-vuotiaan sieppauksesta saa nyt kymmenen vuoden tuomion ja muista seitsemän vuotta. Aktivistien mukaan sitä ennen karjan varastamisestakin sai kovemman rangaistuksen.

Edistyksestä kertoo sekin, että kaikkia rikoksia ei enää paineta villaisella.

Esimerkiksi viime vuonna kirgisialaismies yritti ryöstää morsiamekseen 20-vuotiaan Burulai Turdaalyn. Poliisi otti molemmat kiinni, mutta jätti poliisiasemalla jostain syystä tekijän uhrinsa kanssa kahden kesken. Sieppaaja puukotti Turdaalyn kuoliaaksi.

Koko Kirgisia kohahti. Maassa järjestettiin mielenosoituksia ja viranomaisia irtisanottiin. Tapaukseen ottivat kantaa myös kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt.

Yksi järkyttyneistä oli kirgisialainen muotisuunnittelija Zamira Moldoševa.

– Viime vuonna tuli ilmi poikkeuksellisen paljon väkivaltaa naisia kohtaan. Itkin ja mietin, miksi tällaista tapahtuu ja miksi miehet tekevät näin naisille, hän sanoo.

Moldoševa sai idean. Hän otti yhteyttä naisjärjestöihin ja järjesti muotinäytöksen, jossa esiintyi 12 morsiamenryöstön ja muunlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan uhria. Moldoševa suunnitteli heille asut, joiden esikuvina oli 12 historiallista tai myyttistä kirgisialaista suurnaista.

Hän ei usko, että muotisuunnittelija voi suorastaan muuttaa maailmaa mutta uskoo tempauksensa herätelleen ihmisiä.

– Mielipiteet ovat muuttumassa tasa-arvoisempaan suuntaan. Yhä useampi ajattelee, että kaappauksia tekevät miehet ovat heikkoja. Se voi vaikuttaa siihen, että kaappaukset saadaan loppumaan.

Muotisuunnittelija Zamira Moldoševa järjesti muotinäytöksen yhdessä väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa.
Muotisuunnittelija Zamira Moldoševa järjesti muotinäytöksen yhdessä väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa.

Toivonkipinöitä

Kaappaus voi joskus päättyä myös toivonkipinään. Niin kävi Aijanille. Hänen avioliittonsa päätyi eroon vuoden kuluttua kaappauksesta. Hän ja hänen miehensä eivät sopineet toisilleen, tyrannimainen anoppi kohteli häntä huonosti, ja raskausajan anemia veti Aijanin huonoon kuntoon.

Lopulta hän muutti oman äitinsä kannustamana pois aviomiehen kodista. Entinen anoppi löysi pojalleen uuden vaimon jo ennen kuin avioero oli selvä.

Nyt Aijan on 28-vuotias, 3,5-vuotiaan tytön äiti. Hän on menestyvä yrittäjä, joka työllistää muitakin naisia. Toipuminen on kestänyt pitkään, mutta nyt hän on viimein valmis puhumaan kokemuksistaan.

–Olen saanut itseluottamusta ja pystyn elämään riippumatonta elämää. Sukulaisillani on kuitenkin edelleen paha mieli, koska he eivät pystyneet pelastamaan minua. Toivon, etteivät he tuntisi syyllisyyttä.

Aijanin mukaan paras tapa taistella morsiamenryöstöjä vastaan on avoimuus ja koulutus. Ongelmaa ei saisi piilottaa. Eikä kaapattujen naisten pidä odottaa, että he tottuvat avioliittoon.

–Ei ole totta, että elämä muuttuu paremmaksi lasten saannin jälkeen. Jos ei halua jäädä, pitää lähteä heti.

Aijanin ja Symbatin nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.

Kuuskymppinen

Mieleen nousee kyllä aikamoinen huoli Me naisten lukijoiden arvoista, juttu harmaista hiuksista ja niiden värjäämisestä tai värjäämättä jättämisestä saadaan kyllä pitkä kommentti ketju aikaan, mutta asiallinen juttu naisten asemasta jossain muualla, ei tunnu liikuttavan ketään? Toki tämä on vaikea asia ja miten tähän kukan yksittäinen henkilö voi oikeasti yksinään tehdä, eipä oikeastaan mitään.. Mutta, pidetään me nyt täällä Suomenmaassa kuitenkin asia keskustelun alla, ehkä sillä kuitenkin asiaa jotenkin edistetään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla