Harvinainen näky: Aapo lepäilee omistajansa Tanja Sarajärven selässä.
Harvinainen näky: Aapo lepäilee omistajansa Tanja Sarajärven selässä.

Hurjan Hildan Aapeli eli Aapo tunnistaa useita kymmeniä viittomia.

Monien vanhojen koirien kuulo heikkenee, kuten usein tapahtuu muillekin aisteille seniori-iällä. Koira voi kuitenkin olla kuuro jo paljon aiemmin.

Kempeleläisen Tanja Sarajärven kotona asuu syntymäkuuro koira, Aapo. Aapo on kolmevuotias parsonrussellinterrieri, joka on koulutettu suomalaisen viittomakielen avulla.

Tanja kertoo, että Aapo on älykäs ja harvinaisen nopea oppija. Koira osaa useita kymmeniä viittomia. Peruskomennoista se tottelee muun muassa istu-, tule- ja odota-käskyjä. Lisäksi se osaa peruuttaa, koskea tavaroita ja hakea niitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun Tanja kouluttaa Aapoa, hänellä on yleensä toisessa kädessä makupala. Oikealla kädellään hän viittoo komentoja, kuten alla olevalta videolta näkyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viittomakielen Tanja, 45, on oppinut osin itsenäisesti opiskelemalla, osin työssään. Hän on lähihoitajana Kuurojen palvelusäätiössä ja työskennellyt siellä 15 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän tekee pelkästään yötyötä.

– Olen saksanpaimenkoiraihminen. Kun nykyinen koirani Fani alkoi vanheta, koin jo valmiiksi luopumisen tuskaa ja aloin pohtia toisen koiran hankkimista. En halunnut päästää koiraani liian vanhaksi, että se kestäisi myös pennun menoa.

Tanja oli haaveillut pienemmästä koirasta, joko parsonrusselin- tai bostoninterrieristä. Sitten hänen ystävänsä jakoi ilmoituksen vapaana olevasta, kuurosta koiranpennusta.

– Aapon varannut koti ei halunnutkaan ottaa sitä, kun eläinklinikalla se oli todettu kuuroksi. Mietin pitkään, pystyisinkö antamaan avopuolisoni kanssa kodin kuurolle koiralle.

Kun Tanja meni katsomaan Aapoa Turkuun, hän ihastui pentuun täysin ja otti sen mukaansa heti – vaikka hän ei ollut valmistautunut siihen lainkaan. Kasvattaja oli vasta kutsunut Tanjan vierailukäynnille, eikä Tanjalla ollut mukana hihnaa, pantaa tai muita pentuvälineitä.

Aapo asustaa Oulun liepeillä Kempeleessä.
Aapo asustaa Oulun liepeillä Kempeleessä.

 

”En voinut koskaan makoilla sohvalla”

Perheen saksanpaimenkoira oli kuusivuotias, kun Aapo saapui laumaan. Tanjan mukaan vanhempi koira auttoi paljon Aapon sopeuttamisessa esimerkeillään.

– Pentuaika oli raskasta, sillä kuulevalle koiralle voi aina sanoa käskyjä. Mutta Aapoon pitää saada kontakti toisella tavalla. Kun tulin töistä väsyneenä, en voinut koskaan makoilla sohvalla, sillä minun piti aina nousta ja koskettaa Aapoa saadakseni sen huomion. En voi vaatia siltä samaa kuin toiselta koiraltani.

Kuuroudestaan huolimatta Aapo on ehtinyt harrastaa paljon. Tanja on käynyt sen kanssa muun muassa agilitykurssilla sekä näyttelyssä – vaikka Aapo ei olekaan jalostuskelpoinen koira. Se valittiin kuitenkin näyttelyssä rotunsa parhaaksi koiraksi.

Mökillä Aapo saa juosta vapaana. Toisinaan se kirmaa tervehtimään mökkinaapurin naaraskoiraa.

– Olen saanut erityisen koiran. Aapon kanssa voi kokeilla monia asioita. Se on älykkäämpi kuin moni kuuleva koira ja oppinut hyvin lukemaan minua. Mutta siinä missä saksanpaimenkoira haluaa miellyttää omistajaansa, Aapo saattaa välillä kieltäytyäkin yhteistyöstä, jos sitä ei huvita jokin asia.

Aapo (oik.) ja koirakaveri Fani.
Aapo (oik.) ja koirakaveri Fani.

 

Onko sinulla erikoinen lemmikki?

Löytyykö kotoasi koira tai muu lemmikki, joka osaa harvinaisia temppuja? Tai on erikoisen näköinen?

Jos siitä voi tehdä jutun menaiset.fi:hin, lähetä kuva ja lyhyt esittely sähköpostilla

annakaisa.vaaraniemi(a)sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla