Kuvat
Johanna Jarva
Muusikko Iiro Rantala ei kaipaa ruokahifistelyä. Kuva: Johanna Jarva.
Muusikko Iiro Rantala ei kaipaa ruokahifistelyä. Kuva: Johanna Jarva.

Iiro Rantala vältteli vihanneksia yli 30-vuotiaaksi. Nyt hän ei muuta söisikään.

Iiro Rantalan jääkaappi Lallukan taiteilijatalossa Helsingin Töölössä on huomattavan täynnä. Näyttää siltä, että jos hillopurkin nostaa pois paikaltaan, koko ruokatetris romahtaa kasaan. Neljän aikuisen taloudessa ruokakaapilla on tungosta. Eniten kylmässä on halloumia. Sitä löytyy ainakin neljä pakettia. Säveltäjä-muusikon suurin ruokarakkaus on salaatti, joka kruunataan kyproslaisella lampaan-, lehmän- ja vuohenmaidosta valmistetulla juustolla. Halloumisalaatin Iiro osaisi valmistaa vaikka silmät kiinni.

– Teen halloumisalaatin valehtelematta melkein joka ilta. Se on älyttömän hyvää. En kyllästy siihen ollenkaan. Vaimoni Lotta taas on siihen täysin kyllästynyt, Iiro nauraa.

Bravuurissa vain keräsalaatti on kylmää, kaikki muu kiertää pannun kautta. Salaattiin pilkotaan esimerkiksi varsi­broccolia. Se on Iirosta niin hyvää, että se melkein soi suussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Varsibroccolin pitää olla al denteksi paistettu. Koko parsakaalivillitys syntyi, kun opiskelin musiikkia New Yorkissa 90-luvun alussa. Jokaisessa kiinalaisessa tarjoiltiin kanaa ja parsakaalia. Sitä mä söin kolme vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksipuolinen rakkaus

Suhde halloumisalaattiin kuvastaa Iiron ruokafilosofiaa laajemminkin. Hän ei ole utelias, uusia makuja etsivä ­kulinaristi, vaan varman päälle pelaava nautiskelija.

– Olen ruokien kanssa monotoninen. Minulla ei ole halua kokeilla erilaisia makuja. Kun löytyy jokin ruoka, josta tykkään, syön sitä paljon. Tässä ruokavaliossa on kyse vähän samasta kuin suhteessa vaimoon. Miksi vaihtaa, jos on löytänyt hyvän, Iiro sanoo ja nauraa rätkättää päälle.

Rakkaus yhteen ruokaan voi olla kodin peruja. Iiron lapsuudenkodissa Helsingin Maunulassa ei syöty gurmeeta. Vanhemmilla oli urheiluliike kivenheiton päässä kotoa. Heidän aikansa upposi Urheilu-Rantalaan.

– Äiti teki aina spagettia ja jauhelihakastiketta. Se oli niitä harvoja ruokia, jotka hän hallitsi ,ja sitä sitten syötiin. Liikkeessä oli aina jotain tekemistä.

Kotitalon häirikkönaapuri alkoi hakata pattereita ja kutsui välillä poliisit, kun nuori muusikonalku harjoitteli ja soitti pianoa. Viereisen asukastalon kellarissa Iiro sai soittaa. Välillä hän meni sieltä kotiin syömään ranskalaisia, nakkeja tai lihapullia. Kului vuosia, ennen kuin lautaselle päätyi kunnolla vihanneksia.

Täysi ruokaremontti

Päälle kolmekymppisenä Iiro alkoi huomata, että elämäntavat verottivat jaksamista. Iiro söi roskaruokaa eikä juuri liikkunut. Lääkärintarkastuksessa 33-vuotiaana ei tullut hyviä uutisia.

– Kolmekymppisenä tein 360-käännöksen ruuan ja liikunnan suhteen. Opin tykkäämään vihanneksista vasta kolmevitosena.

Muutos on pysynyt. Nykyään syömisessä tärkeää on olo, joka syömisen jälkeen tulee.

– Reagoin tosi vahvasti verensokerin nousuun ja laskuun. Kun syön matalahiilihydraattista ruokaa, voin paljon paremmin. Tiedän tarkalleen, miten väsynyt ja tukala olo minulle tulee vaikka pitsan ja makkaraperunoiden jälkeen. Perunasta seuraa nopea energiatason nousu ja lasku, ja lopulta olen ihan poikki.

Kasviksista taas tulee aina hyvä olo.

– Jos olin nuorena täysin hiilihydraattien vallassa, niin nyt ne eivät enää edes maistu.

Iiron täydellinen ruokapäivä alkaa kahden munan munakkaalla ja päättyy halloumisalaattiin. Kuva: Johanna Jarva.
Iiron täydellinen ruokapäivä alkaa kahden munan munakkaalla ja päättyy halloumisalaattiin. Kuva: Johanna Jarva.

Kaalia ja kanaa

Nykyään Iiro käyttää paljon aikaa ja energiaa siihen, että ruoka on hyvää. Hän välttelee sokeria ja kasaa lautaselle kasviksia, kuten kaalia, sekä kanaa ja kalaa. Aasialaista ruokaa Iiro söisi lopun elämäänsä, mutta tilaa annokset aina ilman riisiä.

– Vältän naudan- ja porsaanlihan syömistä viimeiseen asti. Panostan hyviin rasvoihin, kuten kookos- ja oliivi­öljyihin sekä pähkinöihin.

– En ole dieetillä eikä minulla ole painonpudotusunelmia. Kyse on olosta, joka ruuasta tulee. Jaksan enemmän ja elämä maistuu paremmalta.

Muusikko tekee jopa 120 keikkaa vuodessa. Se tarkoittaa valtavasti päiviä, jolloin ei voi kokata itse. Kun Iiro ­meni heinäkuussa Sysmän Suvisoittoon keikalle, pyysi hän keikkaraideriin keittoa ja salaattia.

– Keskieurooppalaisten on vaikea ymmärtää, että lounas on pääateriani. Olen aina jonkun vieraanvaraisen promoottorin kestittävänä, joka ei ­ymmärrä, kun haluan syödä vain alkupalat. Pitää osata sanoa ei, ettei vahingossa joudu syömään joka ilta carbonaraa. Valehtelen, ­etten voi syödä paljon ennen konserttia, vaikkei sillä ­oikeasti ole mitään vaikutusta.

Aamu alkaa munakkaalla

Kun Iiro herää kotoa Etu-Töölöstä, hän paistaa itselleen kahden munan munakkaan. Siihen tulee aina herkkusieniä ja rasvaista juustoraastetta.

– Sitä sitten paistelen onnessani. Se on ollut aamurituaalini kuutisen vuotta.

Lounaat hän syö usein naapurikorttelin thaimaalaisessa tai vietnamilaisessa ravintolassa. Repussa Iiro kuljettaa mukana pähkinöitä ja suklaata. Suklaan pitää olla tummaa ja vahvaa, mielellään yli 80-prosenttista.

– Olen tosi ikävä ihminen nälissäni. Jos on nälkä, mistään ei tule mitään. Minusta tulee kärsimätön ja huono ­ihminen.

Illalla on sitten taas halloumisalaatin vuoro.

Iiron ja hänen vaimonsa, näyttelijä Lotta Kuusiston perheeseen kuuluvat pojat Bruno, 17 ja Topi, 24, joka asuu taas väliaikaisesti kotona. Parinkymmenen Sipoon-vuoden jälkeen he palasivat Helsinkiin, kun erityisesti Topi alkoi kaivata kaupunkielämää. Samoihin aikoihin Iiro valittiin asumaan taiteilijataloon.

Sipoon-vuosina Iiro oli perheen pääkokki.

– Minulla oli silloin italialainen ja thaimaalainen kausi. Tein paljon riisiruokia ja pastaa. Kylään tulleet taiteilijat kehuivat etenkin sahramirisottoa. Kokkaamiseni nyykähti, kun muutimme Hesaan. Ravintolat olivatkin yhtäkkiä lähellä.

Nykyään kodin pitkän puupöydän ääressä on usein ­tilaa. Koska arki on liikkuvaista ja puolella perheestä on keliakia, perhe syö yhdessä harvoin.

– Kotona syömme yhdessä lähinnä jouluna. Olemme kaukana italialaisperheestä, joka kokoontuu iltaisin ­syömään. Meillä kaikki syövät omaansa ja eri aikoihin.

Sitä paitsi Iiro usein pilaa perheen ravintolakokeilut.

– Lähden aina vähän pettyneenä pois ja kaipaan ­halloumisalaattiani. Ruuan kanssa en halua hifistellä.

Iiro Rantala

49-vuotias muusikko ja säveltäjä. Asuu Helsingissä vaimonsa, näyttelijä-tanssija Lotta Kuusiston ja kahden aikuisen poikansa kanssa. Esittää parhaillaan säveltämäänsä My Finnish Calendar -teosta, joka käsittelee suomalaista säätilaa ja mielenmaisemaa. Samanniminen levy ilmestyy elokuun lopussa. Teos kuullaan Musiikki­talossa 5.12.

Vierailija

Uutta tietoa kirjoitti:
Ai, ettei halloumissa ole hiilareita vai ?

Mitä tarkoitat? Eihän juustoista ole hiilareita kuin ihan ministi, joissakin ei ollenkaan. Joten hyvin vähähiilihydraattista kyllä on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla