Gloria
Monet Emelien hatuista ovat hänen itse tekemiään, myös kuvan hattu.
Monet Emelien hatuista ovat hänen itse tekemiään, myös kuvan hattu.

Suunnittelija-puvustaja Emelie Björnberg on intohimoinen vaatekeräilijä. Milanon-vuosien jälkeen Helsinkiin vakiintunut tyylitaituri sisustaa kotinsa yltiörunsaasti ja rentoutuu eksoottisissa matkakohteissa.

Antiikkihuonekaluja, täytettyjä lintuja, matkamuistoja, kukkia. Emelie Björnbergin hurmaavan sokkeloisessa kodissa tuntuu, että jokaisen nurkan takana voi odottaa yllätys.

Museotunnelma on kodista kuitenkin kaukana. Messinkijalkoihin on isketty pinkit kynttilät, hyllyissä on Star Wars -leluja ja seinillä romanttiset pastellitapetit.

– Niin pukeutumisessani kuin kodin sisustuksessakin pätee sääntö enemmän on enemmän. Kalusteissa en tykkää oikein mistään, mikä on suunniteltu sodan jälkeen, Emelie virnistää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän on asunut 12 vuotta kahdesta asunnosta yhdistetyssä kodissaan Helsingin Punavuoressa. Salaperäinen tunnelma korostuu talvisin, kun ikkunoiden eteen ja parvekkeille pyryttää lunta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Täällä on joskus aivan valtavat lumityöt. Lapioimme sitten lunta alas kadulle keskellä yötä, ja puoliso saa olla vahdissa alhaalla.


Vaatteet ja tunteet

Varsinainen karkkikauppa aukeaa Emelien makuuhuoneen ovien takana. Ravintola Kaivohuoneen entinen kristallikruunu
valaisee houkuttelevan värisiä korkkaririvistöjä ja vaaterekkejä sekä naulakoista ryöppyäviä hattuja, laukkuja ja koruja.

– En ole siisti ihminen, mutta hyvin järjestelmällinen kyllä. Suhtaudun tavaroihini tosi sentimentaalisesti. Kaikilla
pitää olla kotinsa.

Emelie kerää vaatteita.

– Sekoitan pukeutumisessani ketjuvaatteita, vintagea ja merkkivaatteita. Kaapissani on edelleen H&M:n täydellinen takki, jonka ostin vuonna 1994.
Hän seuraa trendejä mutta ei osta mitään niiden sanelemana.

– Tunnen tyylini, enkä tee virheostoksia. Näen heti, onko vaate sellainen, että sitä voi käyttää vielä kymmenen vuoden päästä.

Siksi Emelien käsipuolessa ei koskaan keiku sesongin trendilaukkua.

– Ostan vain klassikkoja tai hyvin erikoisia laukkuja, joita ei alennusmyynneissä nähdä.

Emelien mekko on hänen suunnittelemansa.

Asukuvia nettiin

Emelie postaa asukuviaan tyyliblogiinsa The Wardrobe of Ms B. Pari vuotta vanhan blogin kävijät tulevat enimmäkseen Pohjois-Amerikasta, Suomi on kävijätilastoissa vasta viides. Instagramiin hän on postannut kuvia kolmisen vuotta.

–  En kuulu Facebookiin, eikä snapchattaily ole tämänikäiselle niin luontevaa, vaikka sitä yritänkin tehdä, hän hymyilee.

–  Olen visuaalinen ihminen, ja minulla on kuvamuisti. Insta ja blogi ovat minulle kuin kuvapäiväkirjoja. Harmi, ettei nuorena tullut otettua kuvia. Toisaalta olen iloinen, ettei omassa lapsuudessa tai teini-iässäni ollut somea.

Instagramissa näkyy usein myös Emelien vilkas sosiaalinen elämä.

– Kesäisin käyn usein Mattolaiturilla Kaivopuiston rannassa, muuten Restroomissa ja Teatterissa. Jos haluan viettää chillimpää iltaa, suuntaan Skifferiin Erottajalle.

Gourmetkokkausta kotona

Emelie on innokas kokki, ja ruoka on matkoillakin tärkeässä osassa. Jokaisella Milanon-reissulla hän käy syömässä ainakin kerran Sabatini-pizzerian gorgonzolapizzan, Yhdysvalloissa taas on hurmannut Umami Burger -ketju.

– En ole burgereiden ystävä, mutta Umamin sieni-tryffelihampurilainen, bataattiranskalaiset sekä tryffeli-juustoranskalaiset ovat ihania.

Lontoossa Greenhouse-ravintolan ranskalainen keittiö vei sydämen monta vuotta sitten.

– Briteissä olisi kiva päästä maistelemaan myös kokki Heston Blumenthalin ruokia, vaikka en yleensä fanita kokkeja.

Suomessa Emelie kokkaa mieluiten kotona. Michelin-tähdellä palkitussa Olo-ravintolassa hän on syönyt pari kertaa oikein hyvin, mutta muuten joutunut usein pettymään.

– Ärsyttää maksaa ruuasta, oli se sitten paljon tai vähän, jos se ei ole parempaa kuin kotona tekemäni. Älkää tehkö risottoa, jos ette osaa sitä kunnolla!

Kaverit kuulemma vitsailevat Emelien ruokasnobismista.

– Mutta en minä aina mitään tryffeleitä tarvitse. Mun juttuja ovat etenkin hiilarit ja juusto! Rakastan myös uuniperunaa ja sienikastiketta.

Syksyisin Emelie sienestää ahkerasti ja kuivaa tai pakastaa saaliinsa. Hän on ollut kasvissyöjä 12-vuotiaasta asti .

– Kasvoin maatilalla Kymenlaaksossa, ja suurin osa eläimistä oli ystäviäni.

Perheessä sen sijaan metsästetään ja kalastetaan, ja Emeliekin lähtee välillä kalareissuille.

– Valitsen kauniin, yleensä pinkin uistimen, ja kalastan catch and release -metodilla.

Tyyliniekka jo lapsena 

Emelien persoonallisesta pukeutumisesta on kiittäminen hänen äitiään.

– Sain valita vaatteeni itse siitä saakka, kun aloin kävellä. Ensimmäisiä lempivaatteitani oli valko-mustapilkullinen flamencomekko."

Äiti ei puuttunut pukeutumiseen myöhemminkään, vaikka tytär kerran lähetettiin liian risaisten farkkujen takia kotiin koulustaan, Munkkiniemen ruotsinkieliseltä yläasteelta .

Teini-ikäisenä Emelie sai värjätä hiuksensa rauhassa pinkeiksi ja pukeutua niin kuin lystäsi.

Tyyli ei ole vuosien varrella muuttunut dramaattisesti, vaikka eri aikakausien trendit ovat siihen vähän vaikuttaneet. Esikuvia hänellä ei pukeutumisessa ole ollut.

– Nuorempana tyylini oli ehkä vielä runsaampaa, nykyisin se on hivenen hillitympää. No, ainakin omasta mielestäni!

Emelie sanoo, ettei hae pukeutumisellaan huomiota vaan haluaisi pikemminkin välttää sitä.

– Mutta pukeudun niin kuin pukeudun ollakseni oma itseni. Ja yleensä saan vain kehuvia kommentteja vaatteistani. Vaikka on minulta joskus kaupungilla kysytty, vietänkö polttareita, Emelie naurahtaa.

Tuumaustauko uralla

Emelie opiskeli Milanossa vaatesuunnittelua vuosina 1999-2004 ja pääsi koulunsa kautta tekemään projekteja muun muassa vaatemerkki Missonille. Italiaan asettuminen ei kuitenkaan innostanut.

– En ole mikään ex tempore -ihminen vaan pilkuntarkka stressaaja. Haluan, että homma kulkee tietyissä raameissa ja sovitussa aikataulussa. Italiassa mikään ei tapahdu silloin kun pitää.

Palattuaan Suomeen hän perusti oman vaateliikkeen House of Björnbergin, mutta pani putiikin ovet säppiin pari vuotta sitten. Kymmenen vuotta kestänyt vaatesuunnittelijan ura on nyt tuumaustauolla.

– Yksityisyrittäjän arki ei ole Suomessa kovin hehkeää. Ja kun en enää nauttinut hommasta, oli aika pitää paussia. Ei tämä välttämättä lopullista ole, ehkä inspiraatio taas iskee.

Viime aikoina Emelie on keskittynyt puvustusprojekteihin: parin vuoden aikana hän on puvustanut seitsemän musiikkivideota, muun muassa avomiehelleen, räppäri Spektille.

– Videoilla on yhteensä 17 miljoonaa katselukertaa. Moni vaatteista on löytynyt omista varastoistani, ja niitä on tuunattu. Tykkään vähän erilaisista ja hulluista projekteista.

Kaukomatkoja ja perhereissuja

Tammikuussa Emelie suuntaa yleensä avopuolisonsa kanssa kaukomatkalle. Pari kertaa vuodessa Emelie matkustaa myös New Yorkiin ja Pariisiin äiti-tytär-reissuille shoppailemaan ja syömään hyvin. Myös entinen kotikaupunki Milano on vakiokohde.

– On kiva käydä puhumassa italiaa ja syömässä italialaista ruokaa. Viime kesänä asuin Villa Crespi -nimisessä hotellissa, joka on huikea maurilaispalatsi kahden tähden ravintoloineen. Se oli aivan mieletön mesta.

Emelie tunnustaa stressaavansa myös reissuja, joten hän suunnittelee matkat tarkkaan, varaa hotellit ajoissa, jotta saa ne hyvällä hinnalla, ja ottaa selvää parhaista putiikeista.

– Paikan päällä osaan kyllä relata, minua eivät museot ja taidegalleriat paljon kiinnosta. Mutta en kyllä auringossakaan jaksa koko päivää maata.

 

Star Wars -fanitusta

Star Wars -leluja, kirjoja, dvd:itä, Pez-karkkiannostelijoita... Emelie on kovan luokan fani. Kaapissa on vielä kolmet upouudet Star Wars -leggingsit, ranteeseen on tatuoitu leffaan liittyvä kuva, ja Emelien edesmennyt Obi-koira sai nimensä jediritarin mukaan.

Star Wars -fanilla on New Republic -tatuointi ranteessaan.

Hän oli ostamassa ensi-iltalippuja sillä sekunnilla, kun uusi Star Wars -elokuva viime vuoden lopussa tuli teattereihin.

– Tietenkin lippusysteemi kaatui, ja hermoilin jo etten pääse näkemään elokuvaa ensimmäisenä päivänä.

Fanitus alkoi jo lapsena: Star Wars on ensimmäinen elokuva, jonka Emilie muistaa.

– Muistan, että olin ryöminyt faijan tv-tuolin taakse ja näin kuinka Prinsessa Leiaa yritettiin myrkyttää.

Leffoissa Emelie käy kuitenkin harvoin.

– En ole mikään kulturelli ihminen, en käy gallerioissa tai oopperoissa. Sen sijaan televisio on kotona aina päällä, sen ääressä usein syödäänkin.

Netistä Emelie katsoo esimerkiksi Isänmaan puolesta-, Sons of Anarchy- ja House of Cards -sarjoja, mutta rauhoittuu ennen nukkumaanmenoa lukemalla dekkareita tai elämäkertoja.

Tämä on Glorian artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä.

Juttu on ensimmäisenä ilmestynyt maaliskuun 2016 Gloriassa.

Lallati

gugga kirjoitti:
"Valitsen kauniin, yleensä pinkin uistimen, ja kalastan catch and release -metodilla."

Varsinainen eläinten ystävä. Lihaa ei voi syödä, mutta kaloja jotka myös tuntevat kipua, voi kyllä rääkätä :(

Olen täysin samaa mieltä. Catch and release on eläinrääkkäystä, jossa kalalle aiheutetaan ruumiinvamma ja sitten heitetään kala takaisin vesistöön toipumaan tai kuolemaan vammaansa. Kyllä tiedän, että catch and release -koukuissa ei ole sitä normaaliuistinten repivää väkästä, mutta silti se tekee kalaan reiän, joka aiheuttaa ensiksikin välitöntä kipua ja lisäksi haava voi myöhemmin tulehtua. Ylipäätään kalastamisesta olen sitä mieltä, että jos kalastaa, on myös suotavaa syödä saaliinsa. Luonnonkalahan on oikeasti ekologista, kaikkein vähimmän hiilijalanjäljen liharuokaa, eli eettisesti hyvin kestävää, kunhan kalat eivät ole mitään uhanalaisia lajeja. Ja tavallinen vapaa-ajan onkija tuskin saa sukupuuttoa Suomessa aikaan. Syöminen on parempi vaihtoehto myös kalalle, koska tällöin ei vahingoittunutta eläintä päästetä takaisin luontoon.

Miksi kalastuksessa pidetään sallittavana tällaista muotoa? Miksei metsästyksessä? Ihan vähän vaan huvikseni ammuin sitä kettua/jänistä/peuraa, mutta ei hätää, se ei kuollut, ja mähän käytin vain tehotonta ilmakivääriä, jotta tuli vain pieni vamma. Olisiko tämä sallittua? Ei todellakaan, vaan haavakon jättäminen on metsästyspiireissä hyvin tuomittavaa. Jos osuu eläimeen, se pitää saada myös lopetettua. Ja aseen pitää olla tarpeeksi tehokas, että sillä todennäköisesti osumasta tulee saman tien myös kaato. 
 

gugga

"Valitsen kauniin, yleensä pinkin uistimen, ja kalastan catch and release -metodilla."

Varsinainen eläinten ystävä. Lihaa ei voi syödä, mutta kaloja jotka myös tuntevat kipua, voi kyllä rääkätä :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla