Vauva-lehti
Kaisa Rapanen vastustaa kertakäyttökulttuuria: hänen esikoisensa nimijuhlissa ei käytetty kertakäyttöastioita, ja koristeet syntyivät paperinkeräyksessä olleista lehdistä.
Kaisa Rapanen vastustaa kertakäyttökulttuuria: hänen esikoisensa nimijuhlissa ei käytetty kertakäyttöastioita, ja koristeet syntyivät paperinkeräyksessä olleista lehdistä.

Ekobloggaaja punnitsi lapsen hankkimista myös ympäristön kannalta. Toivo tulevaisuudesta vei voiton.

Kaisa Rapanen leikkaa kartonkikeräyksessä olleesta kaurahiutalepaketista palan. Hän kirjoittaa pahvin vaalealle puolelle raparperipiirakka, taittaa palan keskeltä kahtia ja asettelee sen nimiäisjuhlien tarjoilupöydälle.

Koristeviiri syntyy kotoa löytyvistä mainoslehdistä. Nimiäiskutsut lähtevät viestillä ja niissä lukee: ei lahjoja.  

Mitä te sitten syötte? Tämän kysymyksen on pääosin vegaaniruokavaliota noudattava Rapanen kuullut jo niin monta kertaa, että hän valmisti kaikki juhlatarjoilut ilman eläinperäisiä tuotteita.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toivoa, ei tuhon odottamista

Rapanen asuu miehensä ja pienen poikansa kanssa 45 neliön kaksiossa. Asunto on tarkoituksella pieni, eikä perhe omista autoa. Rapanen on elänyt ekoillen vuosia. Ruokavalion lisäksi ekologinen ajattelu näkyy kaikessa arjen tekemisessä. Rapanen lajittelee jätteet ja välttää turhaa hävikkiä. Jos jokin menee rikki, hän korjaa tai korjauttaa sen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rapanen ostaa vain tarpeeseen, ja silloinkin käytettynä. Imetysliivit löytyivät kirppikseltä. Käytössä oleva reppu on äidiltä saatu ja vuodelta 1994.  Talvitakki on 14 vuotta vanha, mutta lämmittää edelleen.

"Tarvitsemme uuden sukupolven, joka tuo mukanaan uutta toivoa."

Kun Rapanen ja hänen puolisonsa miettivät perheenlisäystä, vaakakupissa painoivat myös ympäristöasiat. Onko maapallo 20 vuoden päästä enää sellainen paikka, jossa lapsemme olisi hyvä elää, pari mietti. Senkin Rapanen tiedosti, että maailmassa on jo nyt paljon lapsia, joilla ei ole kotia.

– Lopulta päädyin siihen, että tarvitsemme uuden sukupolven, joka tuo mukanaan uutta toivoa. Tuntuisi aika toivottomalta, että kukaan ei hankkisi lapsia, vaan kaikki vain odottaisivat, että maailma tuhoutuu.


Mitä kaikkea vauva oikeasti tarvitsee?

Rapaselle oli selvää, että ekologinen elämäntapa jatkuu lapsen myötä. Hän päätti, että mitään kertakäyttöisiä arjen helpottajia kuten puhdistusliinoja ei käytetä, ja kaikki välttämättömät hankinnat ostetaan käytettynä.

Monet kuitenkin varoittivat tulevaa äitiä: saatat muuttaa mielesi kestovaippailusta, kun huomaat millaista arki vauvan kanssa on.

– Meille kestovaippailu ei ole missään vaiheessa tuottanut ongelmaa, olimme sitten kotona tai menossa.

Raskausaikana Rapanen pohti tarkkaan, mitä kaikkea vauva oikeasti tarvitsee, ja kysyi muilta vanhemmilta, mitä nämä ovat kokeneet tarpeelliseksi. Selvisi, että moni asia oli ihan kiva olla, mutta ilmankin pärjäsi.

"Kestovaippailu ei tuottanut ongelmaa, olimme sitten kotona tai menossa."

Rapanen teki luovia ratkaisuja jo hänen olemassa olevista tavaroistaan: Läppärilaukku muuntui helposti hoitolaukuksi. Vanhoista pyyhkeistä Rapanen leikkeli pieniä pesulappuja mukaan vaunuihin. Kosteuspyyhkeiden vaihtoehdoksi Rapanen virkkasi puuvillalangasta kestovanulappuja, joilla voi puhdistaa vauvan kasvoja.

Lisäksi hän kysyi ystäviltään, olisiko näillä nurkissaan ylimääräistä vauvatavaraa. Usein oli. Nyt hoitopöytänä toimii kavereilta saatu vaipanvaihtoalusta, jota pidetään pesukoneen päällä. Kun vauva kasvaa, häntä odottaa ystävän lapsen pinnasänky. Nyt Rapasen esikoinen nukkuu vuokratussa ensisängyssä.  

Esikoisen vauvakirjakin on kierrätetty: se oli jäänyt Rapasen äidille ylimääräiseksi, kun Rapanen itse oli vauva.

Aina löytyy sopiva

Moni ajattelee, että jos kaiken tarvittavan hankkii käytettynä, se on hankalaa ja vaatii ennakointia.

– Jos tarvitsen vauvalle uuden bodyn pieneksi menneen tilalle, voin vain kävellä kirpparille ja ostaa sen. Aina löytyy sopiva. Harmi, että ihmiset ostavat uutena sen mitä tarvitsevat, vaikka samoja tavaroita löytyy kirppiksiltä vaikka kuinka paljon.

Rapasen mielestä se, että ostaa tavaraa vain tarpeeseen ja käytettynä, vähentää stressiä. Neliöt tuntuvat isommilta, kun tavaraa on vähemmän, ja rahaakin säästyy. Suurin syy ekoiluun on kuitenkin ympäristö.

– En halua kontolleni sitä hirveää jätevuorta, joka esimerkiksi kertakäyttövaipoista syntyy, hän sanoo.

"Harmi, että ihmiset ostavat uutena, vaikka samoja tavaroita löytyy kirppiksiltä."

Näin pääset alkuun ekoilussa, Kaisa Rapanen vinkkaa 

Kierrätä: Kysy ystäviltä ja tutuilta, onko heillä jokin tavara jonka tarvitset. Muodostakaa tuttujen vanhempien kanssa whatsapp-ryhmä, jossa vaihdatte tarpeellisia tavaroita.

Lainaa: Kokeile tarvikelainaamoita sen sijaan, että ostaisit uutta. Esimerkiksi turvakaukalo tai ensisänky ovat tarvikkeita, joiden käyttöikä on lyhyt. Siksi ne voi hankkia lainaamosta. 

Ole luova: Läppärilaukusta voi tehdä hoitolaukun ja vanhoista pyyhkeistä tai vaatteista puklurättejä. Lahjat voi paketoida sanomalehtiin tai vielä parempaa, voit antaa lahjaksi aineettomia lahjoja – kuka tahansa ilahtuisi yhteisestä aktiviteetista. 

Vähän kerrallaan: Älä yritä muuttaa koko elämääsi ekologisempaan suuntaan, ellet ole hyvin motivoitunut. Sekin riittää, että vähennät autoilua ja pidät viikossa vaikka kaksi kasvisruokapäivää. Ota aluksi jokin pieni juttu osaksi arkea, ja jatkossa voit kasvattaa ekoajattelua pidemmälle.

Kuka?

Kaisa Rapanen on 34-vuotias kulttuurituottaja ja bloggaaja.  Hän asuu Helsingissä poikansa ja puolisonsa kanssa. Kaisa kirjoittaa ekologisuuteen keskittyvää Yksi ekoteko -blogia

Motto: Jokainen teko on merkittävä

Sisältö jatkuu mainoksen alla