Kuvat
Juha Salminen
Ville Niinistö ei mittaa edes kahvia. Näppituntumalla mennään.
Ville Niinistö ei mittaa edes kahvia. Näppituntumalla mennään.

Ville Niinistö on ollut aina perheensä pääkokki. Nykyisen rakkaansa Hennariikka Anderssonin Ville hurmasi tarjoamalla kalaa kynttilänvalossa.

Jääkaapissa odottavat kotimaiset siikafileet, pakastimessa kantarellit. Europarlamentaarikko Ville Niinistö, 43, on jo ehtinyt käydä viikonloppua varten kaupassa ja täyttää avaran Töölön-kotinsa jääkaapin kelpo raaka-aineilla. Kokeneen kokin tekisi jo selvästi mieli päästä hellan ääreen.

– Tänään on aika tyypillinen perjantai. Lapset ja naisystäväni Hennariikka sekä norwichinterrierimme Rusko ovat tulossa luokseni viikonlopun viettoon. Meillä on tällainen uusperhe, Ville kertoo.

– Koska olen maanantaista torstaihin Brysselissä tai Strasbourgissa, panostan viikonloppuisin yhteiseen aikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Se tarkoittaa pitkiä illallisia ja joutilaita aamubrunsseja. Lounaat tuppaavat tässä perheessä jäämään vapaapäivinä sivurooliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Villen hiljattain remontoidussa keittiössä kaikki kertoo siitä, että isäntä tietää, mitä tekee. Kivitasoja riittää ainesten paloitteluun, valaistus toimii, veitset ovat huippulaatua, samoin kodinkoneet. Härveleitä ei ole liikaa, kaikelle hankitulle on paikka ja tarkoitus.

– Innostuin ruuanlaitosta jo yläasteen kotitaloustunneilla. Taustalla vaikutti varmasti se, että äitini oli taitava kokki, joka puhui kotimaisten raaka-aineiden puolesta. Meillä marjastettiin, kalastettiin, sienestettiin ja syötiin hyvin, Ville muistelee.

– Olen aina ajatellut, että hyvä ruoka on yksi elämän suurimpia nautintoja. Tykkään laittaa ruokaa tärkeille ihmisilleni.

Yläasteiässä Villelle ja kaksossisko Johannalle syntyi keittiössä luonteva työnjako. Ville vastasi pääruuista, Johanna leivonnasta ja jälkiruuista.

– Opiskeluaikana säästin selvää rahaa kokkaamalla itse. Esimerkiksi sosekeittoa porkkanoista ja tomaateista tuli lusikoitua usein.

– Aloimme myös kutsua kaveriporukassa vuorollamme toisiamme syömään – se tuli edullisemmaksi kuin ravintoloissa istuskelu, Ville muistelee.

"Hennariikalta ja lapsilta saan joskus kuulla, että jokin on mennyt kaapissa vanhaksi. Saatan sanoa siihen, että höpsis, haistakaa ja maistakaa, ihan hyvää se vielä on."
"Hennariikalta ja lapsilta saan joskus kuulla, että jokin on mennyt kaapissa vanhaksi. Saatan sanoa siihen, että höpsis, haistakaa ja maistakaa, ihan hyvää se vielä on."

Kun lapset Elias ja Linnea olivat pieniä, perheen ruuanlaittovastuu lepäsi Villen harteilla. Ne olivat kiireisiä vuosia, sillä lasten äiti Maria Wetterstrand työskenteli tuolloin Ruotsissa kansanedustajana ja sikäläisten vihreiden puheenjohtajana.

Vähän myöhemmin, stressaavina ministerivuosina keittiöstä tuli paikka, jossa Villen hermot lepäsivät. Se oli arvokasta, sillä noihin vuosiin liittyi paitsi menestystä, myös ahdistusta ja uupumisoireita. Erityisen kova paikka oli avioero.

– Ruokaa laittaessa tykkään luovuudesta ja vapaudesta, siitä, ettei ole rutiineja. Sovellan reseptejä mieleni mukaan: sillä mennään, mitä jääkaapista ja maustelaatikosta löytyy. En mittaa edes kahvia, Ville sanoo.

Nykyisen rakkaansa, kansainvälisen yrityksen yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtajan Hennariikka Anderssonin, Ville hurmasi osittain kokkaustaidoillaan.

– Taisi olla kolmannet treffit, kun kutsuin hänet luokseni illalliselle. Söimme kotimaista kalaa kynttilänvalossa. Toimi.

Pitsa ja sipsit lohduttavat

Villelle ruoka edustaa elämän isoja asioita. Yhdessä syömisen hän näkee tärkeänä sosiaalisena tapahtumana, joka ylläpitää perhesuhteita. Tärkeää on myös kavereiden kestittäminen hyvällä ruualla ja viineillä aina silloin tällöin. Ruoka liittyy Villen ajattelussa myös maailman parantamiseen.

– Meillä syödään paljon kalaa ja kasviksia, kotimaista luomupainotteista ruokaa. Koetan tehdä mahdollisimman eettisiä valintoja. Esimerkiksi hyvin teollisesti tuotettua punaista lihaa tai uhanalaisia kaloja emme syö. Mutta haluan välttää kaikenlaista saarnaamista ja tuputtamista, uskon kohtuullisuuteen, Ville sanoo.

– Tyttäreni ei syö lihaa, minä ja Hennariikka syömme sitä jonkin verran, poikani tykkää lihasta ja lehmänmaidosta. Siksi meillä on jääkaapissa vaihtoehtoja joka makuun – kauramaidosta nyhtökauran kautta luomujauhelihaan ja kalapuikkoihin, hän toteaa.

– Pieniä paheita saa ja pitää olla. Rakastan jätskiä, ja lohturuokiani ovat pitsa ja sipsit. Nuorempana niitä saattoi mennä jättipussi kertaheitolla, Ville tunnustaa.

Nuorena aikuisena hän luuli voivansa syödä mitä vain ja tehdä töitä vaikka vuorokauden ympäri. Elämä on opettanut toisenlaista näkökulmaa.

– Nyt keski-iässä ajattelen, että elämä on maraton, ei pikamatka. Kannattaa elää niin, että olo on mahdollisimman hyvä vielä parinkymmenen vuoden päästäkin. Se tarkoittaa hyviä unia, terveellistä ruokaa ja säännöllistä liikuntaa.

Entisajan suomalaisten ruokavaliossa oli Ville Niinistön mielestä paljon hyvää.

– Olisi hienoa, jos liha olisi yhä pyhäruokaa. Vielä isovanhempiemme aikaan arkiviikolla syötiin kasvispainotteisesti sesonkien mukaan, lihansyönti rajoittui juhlapäiviin. Kohtuullisuus oli itsestäänselvyys, Ville kuvailee.

– Se oli sekä terveellisempää että ekologisesti kestävämpää kuin nykyinen lihan arkipäiväisyys.

Ihan hyvää se vielä on

Tiukkoina työviikkoina Brysselissä Ville syö eri lailla kuin kotona Helsingissä. Lounas löytyy useimmiten parlamentin runsaista buffet-pöydistä, joissa kasvisvaihtoehdot ovat kohdillaan. Lihaa Ville ei syö koskaan lounaalla, hänestä se tukkii elimistön ja väsyttää.

Villen ollessa europarlamentissa lapset ja koira asuvat äitinsä luona. Maria asuu ja työskentelee Helsingissä ja käy lomilla lasten kanssa synnyinmaassaan Ruotsissa.

Kotiutuessaan työpäivien jälkeen Brysselin-asuntoonsa Ville kokkaa itselleen nopeasti jotakin simppeliä.

– Mainioita pikaruokia ovat esimerkiksi erilaiset wokit ja munakkaat.

– Usein myös pilkon kasviksia kuten perunoita, punajuurta ja munakoisoa pellille, lisään vähän oliiviöljyä ja mausteita ja levitän päälle kasvispyöryköitä. Parikymmentä minuuttia uunissa, ja hyvää on, Ville vinkkaa.

Vaikka hän pyrkii tekemään eettisiä valintoja, poliitikon ammatissa tulee vastaan tilanteita, joihin on vain sopeuduttava. Ville pitää periaatteena sitä, että tarjottuja ruokia on ainakin maistettava.

– Poliitikkona oppii nopeasti pitämään pokkansa. Jos jokin tarjottu ruoka maistuu pahalta, ei se kasvoilla monta sekuntia näy.

Periaate kaiken maistamisesta liittyy paitsi kohteliaisuuteen myös siihen, että Ville pyrkii vähentämään ruokahävikkiä. Hyvä konsti siihen on esimerkiksi sujauttaa ylijääneet leivänpalat pakastimeen viimeisenä käyttöpäivänä. Sieltä jäiset viipaleet voi työntää paahtimeen tai tehdä niistä uunissa lämpimiä leipiä.

– Hennariikalta ja lapsilta saan joskus kuulla, että jokin on mennyt kaapissa vanhaksi. Saatan sanoa siihen, että höpsis, haistakaa ja maistakaa, ihan hyvää se vielä on. Parasta ennen -päiväykset ovat usein ylivarovaisia, Ville toteaa.

– Olen aika nuuka ja kunnioitan ruokaa – en heitä mitään suotta pois.

Täydennä lause

Jääkaapissani on aina…

srirachaa, valkosipulia ja luomukananmunia.

En koskaan pistäisi suuhuni…

mitään uhanalaista lajia tai eläinten oikeuksia törkeästi rikkovaa herkkua.

Ruokaostokseni teen aina…

ilman ostoslistaa. En koskaan lähde ostoksille niin, että varmasti tietäisin, mitä ruokaa aion seuraavaksi laittaa.

Lapsuudenkodissani tehtiin aina…

perjantaisin pullaa. Minulla oli oikeasti pullantuoksuinen äiti.

Salainen ruokapaheeni ovat…

smoothiet. Niistä saa terveellisiä hedelmillä, makeampia jäätelöllä.

Kun oikein ketuttaa, syön…

jätskiä ja sipsejä. Nuorena meni myös valtavasti pitsaa, mutta se on vähentynyt vatsaongelmien myötä. Kärsin ärtyneestä paksusuolesta.

Kiireessä teen aina…

hampurilaisia tai lämpimiä voileipiä.

Kun kukaan ei näe minua keittiössä…

kuuntelen konemusiikkia tai soulia ja otan tanssiaskelia. Juhlaruokaa kokkaillessa siemailen viiniä. Silloin on vauhti päällä ja keittiö sotkussa. Ei haittaa.

Mokailen keittiössä…

säännöllisesti, mutta onneksi useimmat mokat voi peittää.

Erikoisin asia, jota olen syönyt…

ovat hyönteiset ja sirkat. Nuorena Indonesiassa työharjoittelussa ollessani niiden rouskuttelu tuntui eksoottiselta.

Lempieinekseni on…

nyhtökaura. Tykkään myös Hälsans Kökin kasvispullista sekä kalapuikoista ja pakastemuusista, jotka pelastivat monta ateriaa lasten ollessa pieniä.

Ville Niinistö

* 43-vuotias Vihreiden europarlamentaarikko syntyi Turussa. Valtiotieteiden maisteri, entinen ympäristöministeri. Asunnot Brysselissä, Turussa ja Helsingissä.

* Helsingissä asuvat myös ex-puoliso, 15- ja 12-vuotiaat lapset sekä naisystävä, viestintäjohtaja Hennariikka Andersson.

Vierailija

Neiteilyä kirjoitti:
Ei mikään alfa-uros - todellakaan.

Kyllähän tuollainen hyväpalkkainen, avarasti Helsingin Töölössä asustava, fiksunoloinen, huumorintajuinen aikaansa seuraava mies kuuluu enempi aa-ryhmään kuin 95% maamme lökäpöksyistä 😅 kansainvälinen ura plussaa 🤗

Vierailija

Et kyllä mikään "todenpuhuja "ole, todellakaan. Miksi ihmeessä niin itsestäsi luulet ?:-D

Tai esitä ainakin perusteluja, tuo on aika halpamainen heitto. Ja huom! Perustelut tarkoittavat sellaisia tosiasioita, jotka muutkin voivat tarkistaa, eivät sun omia "musta tuntuu nyt tältä" - heittoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla