Kodin Kuvalehti
Paula toivoo lastensa oppivan, että on monta tapaa elää hyvää elämää. ”Tärkeintä on, että se on oman näköistä.”
Paula toivoo lastensa oppivan, että on monta tapaa elää hyvää elämää. ”Tärkeintä on, että se on oman näköistä.”

Jokainen vaihe elämässä menee nopeasti ohi, Paula Mäkipelto ymmärsi, kun opetteli uudelleen lastensa nimet ja syntymäpäivät. – Mietin, että hei, nyt minulla vielä on tällaista arkea ja se on suuri onni, Paula kertoo Kodin Kuvalehdelle.

”Äitienpäiväpaketista paljastui viime vuonna keltainen pikkuauto, josta puuttui yksi rengas. Se oli lahja Niilolta, eikä hän ollut säästellyt paketoinnissa teippiä.

Trampoliini otettiin talviteloilta äitienpäivän kunniaksi. Lapset pomppivat, kaikki viisi: Niilo, 3, Nilla, 7, Nooa, 10, Nelli, 11, ja Jonne, 20.

Kun kaksi päivää myöhemmin aloin keittää töissä lastenpsykiatrian poliklinikalla aamuteetä, tuli outo olo. Vasemmasta kädestä hävisivät voimat ja toinen puoli naamasta alkoi puutua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain huudettua työkaverin apuun. Ajattelin vielä siinäkin, että mitä jos kyse on vain kovasta migreenikohtauksesta. Jos häiritsen ihmisiä turhaan ja olen vaivaksi. Sieltä se heikon itsetunnon häivähdys tuli vuosien takaa, miten kummallista!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Lukutaito säilyi, mutta unohdin aakkoset.”

”Se oli aivoinfarkti. Elämä muuttui hetkessä.

Menetin monta taitoa ja tietoa. Yhtäkkiä en osannut enää ajaa pyörällä enkä tiennyt, miten makaronilaatikko tehdään. Lukutaito säilyi, mutta unohdin aakkoset ja Suomen itsenäisyyspäivän.

Muistin lapseni, mutta en muistanut heidän syntymäpäiviään, ja nimetkin katosivat välillä. Se itketti eniten.

Aloin kuntoutua hiljalleen.”

 

Joskus lapset kysyvät Paulalta: eihän sinulle, äiti, tapahdu enää mitään pahaa? ”Yksi hankalimmista asioista vanhempana on vastata kysymyksiin, joista ei itsekään ole varma.”
Joskus lapset kysyvät Paulalta: eihän sinulle, äiti, tapahdu enää mitään pahaa? ”Yksi hankalimmista asioista vanhempana on vastata kysymyksiin, joista ei itsekään ole varma.”

 

”Vähän nautiskelenkin täysistä päivistä.”

”En muuttunut Äiti Teresaksi aivo­infarktin jälkeen, en lakannut valittamasta. Minusta ei tullut loputtoman kiitollista ja kärsivällistä, mutta ehkä aiempaa kiitollisempi ja kärsivällisempi.

Olen ymmärtänyt, että erilaiset vaiheet elämässä menevät ohi nopeasti. Nekin, jolloin tuskailee, että tällaistako tämä on ikuisesti. Jokainen vaihe menee ohi.

Siksi jaksan lukea saman dinosauruskirjan ääneen 75 kertaa viikossa, kuunnella iltapalapöydässä kuopuksen pierujuttuja ja pyyhkiä sormenjälkiä ikkunoista.

Oikeastaan vähän nautiskelenkin rasittavista hetkistä ja täysistä päivistä. Mietin, että hei, nyt minulla vielä on tällaista ja se on suuri onni.”

Mikä on Paulan tärkein elämänoppi? Entä mitä hän oppi elämästä 19-vuotiaana yksinhuoltajaäitinä? Mitä hän vastasi lasten ”ethän, äiti, kuole?” -kysymyksiin aivoinfarktinsa jälkeen? Mitkä ovat Paulan elämän äänet? Lue Paulan koko elämäntarina Kodin Kuvalehdestä 10/2019. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina alla olevasta linkistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla