Kuvat
Jouni Harala
Meeri syö gluteenitonta, maidotonta ja enimmäkseen kasvisruokaa. ”Vaihtoehtojen vähyys ei ainakaan kelpaa tekosyyksi lihansyönnille.” Taustalla näkyvä taulu on Manuela Boscon työ.
Meeri syö gluteenitonta, maidotonta ja enimmäkseen kasvisruokaa. ”Vaihtoehtojen vähyys ei ainakaan kelpaa tekosyyksi lihansyönnille.” Taustalla näkyvä taulu on Manuela Boscon työ.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemen lapsuudenkoti ei ollut kulinarismin kehto, mutta yksi oppi säilyi aikuisuuteen.
– Ruokaa otetaan vain se, mitä syödään. Hävikki on suurinta epäonnistumista.

Vielä Iranissa ajatus tiiviistä hedelmäpuriste­levystä kuulosti hyvältä, mutta nyt kotona Helsingissä klöntti saa häädön valokuvaaja Meeri Koutaniemen jääkaapista. Lehtevä säilyke on viileässä muuttunut tahmaiseksi laataksi, eikä farsinkielisestä tuoteselosteestakaan ota muuta selvää kuin parasta ennen -päiväyksen, joka on ohitettu kuukausi sitten. Jääkaappiin saa jäädä vielä toinen Iranin-tuliainen, putkilomuotoon pakattu granaatinomenasiemensose. Sitä voi lohkaista välipalaksi tai sipaista leivän päälle.

– Ruokahävikki on suurinta haaskausta. Jos niin käy, tunnen epäonnistuneeni. Yleensä ostan vain sen, mitä syön, Meeri harmittelee iranilaisherkkujen äärellä.

Meerin ja puolison, muusikko Sami Yaffan, keittiö on paitsi yhteisen kodin sydän myös maailmalta tuotujen makumuistojen galleria. Mausteita, öljyjä, teetä tai tulisia kastikkeita kulkeutuu kotiin joka reissulta. Viimeksi Meeri palasi Iranista ja Sami lähti Japaniin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Maailma ja matkat ovat jättäneet suuren jäljen ruoka-ajatteluuni. Usein yritämme toistaa jotain reissulla syötyä, ja jokin tietty maku tai tuoksu voi helposti palauttaa ajatukset erityiseen paikkaan ja muistoon, Meeri kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minulle vaikuttavimpia ruokamaita ovat olleet Georgia, Italia, Peru ja Meksiko. Georgiassa haltioiduin aterioista niin, että tallensin ruokia piirtämällä niistä kuvia ja kirjasin ylös paikallisten mummojen reseptejä.

”Kokkaaminen on parhaimmillaan intuitiivista, kuin taiteen tekeminen.”

Meksiko taas paljastui parin yhteiseksi ihastukseksi. Meeri oli aiemmin tehnyt sinne neljä kuukauden mittaista matkaa ja Meksikosta ensimmäisen kirjansa. Viime vuonna aviopari valitsi sen häämatkakohteekseen.

– Häämatkalla käyty kokkauskurssi opetti laittamaan ruokaa vielä autenttisemmin ja valitsemaan sopivimmat raaka-aineet. Nyt väsäämme salsatkin itse.

Meerin ja Samin arjessa tehdään useimmin tacoja ja erilaisia pastaruokia.

– Meksikolainen ruoka on yrttistä, tulista ja mielikuvituksellista. Emme seuraa reseptejä, tacojen täytteet tulevat ihan hatusta. Kokkaaminen on parhaimmillaan intuitiivista, kuin taiteen tekeminen.

Ruoka voi myös olla kulttuurien kohtaamista: meksikolaisen tacon täytteeksi sopii hyvin suomalainen siika.

– Tacojen kanssa hämmästelemme joka kerta, miten jumalattoman hyvää ruoka voikaan olla!

Meerin ja Samin keittiössä harvoin syntyy ateriaa, jossa ei käytettäisi hyvää öljyä, maailmalta tuotuja mausteita tai erilaisia chilejä.
Meerin ja Samin keittiössä harvoin syntyy ateriaa, jossa ei käytettäisi hyvää öljyä, maailmalta tuotuja mausteita tai erilaisia chilejä.

Elämänmittainen murorakkaus

Meerin lapsuudenkodissa Kuusamossa ei lorauteltu hot sauceja tai pilkottu chilejä salsoihin. Koutaniemillä vanhemmat tekivät töitä, kuskasivat kuutta lastaan harrastuksiin ja huushollasivat, mutta ruokahetkiin ei satsattu.

– Meillä syötiin lämmin ateria kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin. Äiti kyllä omisti elämänsä meille lapsille, mutta kokkaaminen ei häntä kiinnostanut, Meeri kertoo.

– Kasvoin muroilla, leivällä ja ranskalaisilla. Tykkäsin myös einesmaksalaatikosta, kunnes isosiskoni Irene innostui ruuanlaitosta. Hän veti tuolin korokkeeksi keittiötason viereen, jotta pienempänä pääsin osallistumaan.

Meeri kutsuu siskoaan Kuusamon ensimmäiseksi vegaaniksi. Irene opetti koko suurperheen syömään kasvisruokaa.

– 90-luvun Kuusamossa se ei ollut ihan helppoa. Kaupassa oli ehkä yhtä tofua. Oli innostavaa seurata, miten Irene luovi ja keräsi tietoa sekä taitoa kirjoista ja kokeilemalla. Hän on ensimmäinen tuntemani ruokaintoilija, jolla oli paloa hyvää tekevään ruokaan.

Katso videolta, mitä yllätyksiä Meerin ja Samin jääkaapista löytyi!

Meerin murorakkaus on säilynyt näihin päiviin, nyt vain sokerimössöt on korvattu gluteenittomilla tattarimuroilla. Hän on karsinut ruokavaliostaan myös maidon ja lihan osin terveydellisistä, osin eettisistä syistä. Siskonsa tapaan Meerikin on kasvissyöjä, ei kuitenkaan ehdoton eikä nirsoileva. Kuvausmatkat maailmalla sijoittuvat usein haastaviin olosuhteisiin, joissa omien tottumusten on joustettava.

– Jos afrikkalaiskylä tarjoaa juhlaa varten teurastamaansa lammasta, eihän semmoisesta kieltäydytä. Maailmassa on alueita, joissa ei edes tunneta konseptia kasvissyöjä. Tarjottu ruoka voi olla suurin kunnianosoitus tai niukkuuden sanelemaa. Sen edessä päästän irti kaikista tavallisen arkeni ei-listoista, Meeri sanoo.

– Sitten on paikkoja, joissa syödään yhtä ja samaa, koska ei ole muuta. Mosambikin maaseudulla syötiin chimaa, afrikkalaista maissipuuroa, joka ikinen päivä elämän läpi. Ja Amazoneilla, luvattomien kullankaivajien saatavilla ei ollut muuta kuin papuja ja riisiä.

”Joku lihan suurkuluttaja etoisi minua niin, etten varmasti voisi jakaa kotiani sellaisen kanssa.”

Kotiarjessaan Meeri ei osta lainkaan lihaa, mutta syö perheensä luona riistaa pari kertaa vuodessa. Siellä liha on itse metsästettyä.

– Kasvissyönti on minulle eettinen ja ympäristöllinen valinta. Ajattelen myös paljon ihmisen suhdetta elävään eläimeen ja miten sen kuoleman kautta ihminen ruokkii itseään. Metsästys on looginen osa luonnon kiertokulkua, mutta esimerkiksi massiivinen lihantuotanto on aikamme häpeä. Sivistyksessä on tultu siihen pisteeseen, ettei hiilijalanjäljen lisääminen ruuan varjolla ole enää mitenkään perusteltua, Meeri pohtii.

– Onneksi Sami jakaa suunnilleen samat periaatteet. Joku lihan suurkuluttaja etoisi minua niin, etten varmasti voisi jakaa kotiani sellaisen kanssa.

Meerin ja Samin toinen koti on Espanjassa. Siellä hedelmä- ja vihannesvalikoima on paikallisuutta suosivalle hulppea. ”Espanjassa neljä kassillista ruokaostoksia maksaa saman verran kuin yksi kassillinen Suomessa.”
Meerin ja Samin toinen koti on Espanjassa. Siellä hedelmä- ja vihannesvalikoima on paikallisuutta suosivalle hulppea. ”Espanjassa neljä kassillista ruokaostoksia maksaa saman verran kuin yksi kassillinen Suomessa.”

Ateria, tuo kohtaamisten kehys

Meerille ruoka on tärkeimpiä tapoja osoittaa välittämistä. Yhdessä syöminen on lahja yhdessä olemiselle.

– Siksi meillä keittiö on samaa yleistä tilaa olohuoneen kanssa. Käytämme tunteja niin kokkaamiseen kuin syömiseen. Keittiössä myös käydään parhaat keskustelut.

Joskus kiireessä syöminen voi olla silkkaa tankkaamista. Silloin Meeri syö seisaaltaan keittiössä ja ahtaa itseensä sen, mitä viidessä minuutissa ehtii.

– Ei ruuan eteen aina tarvitse hiljentyä, joskus se on vain polttoainetta.

Parhaimmillaan ateria kuitenkin on kuin kehys sosiaalisille kohtaamisille. Sen Meeri oppi edellisessä parisuhteessaan Italiassa.

– Siellä eri ruokalajit rytmittivät keskustelua ja koko illan kulkua.

Italiassa Meeri teki myös oivalluksen ruuan merkityksestä kansalliselle identiteetille. Hän oli miettinyt, miksi italialaiset vaikuttivat aina niin huolettomilta, kun suomalaisena hän otsa kurtussa mietti maailman murheita.

– Kerran pistaasijäätelöä syödessä ajatus aukesi: italialaisten ei tarvitse murehtia, kun heillä on nuo mielettömät raaka-aineet ja tuudittavat, hoivaavat maut. Ne auttavat unohtamaan kaiken negatiivisen ja vain nautiskelemaan elämästä, Meeri keksi.

– Suomessa taas on syöty nopeasti pois alta, että on päästy juomaan. Persoonassamme näkyy sama niukkuus kuin maaperässämme. Ruuasta on eletty, mutta ei liikoja nautiskeltu.

Teepannu oli kallis hankinta, kun Meeri 15-vuotiaana muutti omilleen. ”Rakastan teetä ja haalin niitä liikaa. Sitä saa olla kymmeniä erilaisia, joista valita juuri oikea nimenomaiseen hetkeen.”
Teepannu oli kallis hankinta, kun Meeri 15-vuotiaana muutti omilleen. ”Rakastan teetä ja haalin niitä liikaa. Sitä saa olla kymmeniä erilaisia, joista valita juuri oikea nimenomaiseen hetkeen.”

Täydennä lause

JÄÄKAAPISSANI ON AINA…

filmirullia, joita käytän työssäni sekä useampi purkki valmiskermavaahtoa, mitä Sami rakastaa. Siellä on myös ainekset pannulla paahdettavia voileipiä varten sekä silmänaamio.

RUOKAPÖYDÄSSÄNI ISTUU…

useimmin minä ja puolisoni Sami syömässä yhdessä tehtyä ateriaa kynttilänvalossa. Kokkaamme usein myös ystäville.

RUOKAOSTOKSENI TEEN AINA…

hitaasti, koska luen tarkkaan tuoteselosteet. Sami nauraa, miten kellään voi mennä kaupassa niin pitkään.

JÄÄKAAPISTANI ET LÖYDÄ…

lihaa. Emme osta kotiin minkäänlaisia lihatuotteita.

LAPSUUDENKODISSANI TEHTIIN…

lämmin ateria yleensä vain viikonloppuisin. Vanhempani eivät ole ruokaintoilijoita.

OUDOIN ASIA, JOTA OLEN SYÖNYT…

on ghanalainen kanankoipi-kalanpääsoppa. Maistan matkoillani kaikkea, mitä tarjotaan, mutta sitä en taida maistaa toista kertaa. Miten ihmeessä nuo ainekset keksittiin yhdistää?

KUN OIKEIN KETUTTAA, SYÖN…

suosikkiravintolassani Bassossa ja baskerissa. Palaan yleensä paikkoihin, joissa tekijöiden rakkaus ruokaan näkyy ja maistuu. Syön siellä silloinkin, kun ei ketuta!

Koutaffa-merkin itsesuunnitellut astiat tehdään Minna Rusasen pajalla. ”Astiasuunnittelu on meille uusi yhteinen taidetyö.”
Koutaffa-merkin itsesuunnitellut astiat tehdään Minna Rusasen pajalla. ”Astiasuunnittelu on meille uusi yhteinen taidetyö.”

Meeri Koutaniemi

  • 32-vuotias palkittu valokuvaaja ja kuvajournalisti syntyi Kuusamossa.
  • Asuu Helsingissä aviopuolisonsa, muusikko Sami Yaffan kanssa. Parin toinen koti on Mallorcalla.
  • Yhteinen designmerkki Koutaffa.
  • Sijoittui kolmanneksi uusimmalla Tanssii tähtien kanssa -kaudella.
Vierailija

"Joku lihan suurkuluttaja etoisi minua niin, etten varmasti voisi jakaa kotiani sellaisen kanssa."

Olipa kurjasti sanottu. Minua etoo tuollainen toisten ihmisten halveksiminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla